Älykkyys on mielestäni monimutkainen ja vaikeasti määriteltävä asia. Nostaisin sosiaalisen älykkyyden kuitenkin aika korkealle ja muiden ihmisten kanssa toimeentuleminen, olisiko se jonkinasteinen mittari älykkyydelle? Siis kuinka minä ihmisenä tulen toimeen omien lajitoverieni kanssa. Eristäydynkö minä ja alan pitää itseäni erillaisena, parempana, viisaanpana kuin "nuo toiset". Tällainen eristäytyminen on henkisesti raskasta ja saattaa johtaa yksinäisyyteen, joka puolestaan on omiaa kasvattamaan eristyneisyyden tunnetta.
Itse ajattelen niin, että jos me ihmisinä emme suostu olemaan ihmisiä ihmisten joukossa me olemme "epä-älykkäitä" jo tämän virhearvion tähden.
Historia tuntee monia ns.älykkäitä joiden henkilökohtainen elämä on sekaisin ja kaikki ihmissuhteet rempallaan. Katson tälläisen älykkyyden olevan hieman kyseenalaista.
Toki on erillailla ajattelevia ihmisiä ja joillekkin käsitteellinen keskustelu on mahdottomuus. Ns "tavalliset" ihmiset eivät paljon lue ja siksi se joka lukee ja tutkii kokee olevansa "vieraalla maalla".
Uudenlainen ajattelu on paikallaan, sellainen jossa kaikki ihmiset ovat toveraitani ja vaikkeivat ajattelussa niin joissain muissa asioissa ovat sukulaisiani.
Itse ajattelen niin, että jos me ihmisinä emme suostu olemaan ihmisiä ihmisten joukossa me olemme "epä-älykkäitä" jo tämän virhearvion tähden.
Historia tuntee monia ns.älykkäitä joiden henkilökohtainen elämä on sekaisin ja kaikki ihmissuhteet rempallaan. Katson tälläisen älykkyyden olevan hieman kyseenalaista.
Toki on erillailla ajattelevia ihmisiä ja joillekkin käsitteellinen keskustelu on mahdottomuus. Ns "tavalliset" ihmiset eivät paljon lue ja siksi se joka lukee ja tutkii kokee olevansa "vieraalla maalla".
Uudenlainen ajattelu on paikallaan, sellainen jossa kaikki ihmiset ovat toveraitani ja vaikkeivat ajattelussa niin joissain muissa asioissa ovat sukulaisiani.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varmaan ihan totta. Varsinkin tuo loppu kuulostaa hyvältä.
"Uudenlainen ajattelu on paikallaan, sellainen jossa kaikki ihmiset ovat toveraitani ja vaikkeivat ajattelussa niin joissain muissa asioissa ovat sukulaisiani."
Tämä siis kuulostaa hyvältä, varsinkin jos tuohon ihmisten tilalle vaihtaisi elolliset olennot.
Älykkyys on elolliselle olennolle ominainen piirre, jonka avulla se pystyy uusissa tilanteissa käyttäytymään tarkoituksenmukaisesti ilman, että tällöin olisi kyse vaistotoiminnosta tai ennen opitun mekaanisesta toistamisesta.
Tätähän voi soveltaa myös ihmissuhteisiin ym.
Kaikki yhdessä onnellisia. Ihmisillä-hyvä-tahto-toveruuden-hengessä. Iihanaa, iihanaa!
*
Vain yksi asia on varma: älykkyys, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, on kuitenkin adjektiivi, jolla lähes jokainen tahtoo itseään kuvata. Sen tähden sinä arvostat enemmän "sosiaalista älykkyyttä", kuten sanoit (jos olisit epäsosiaalinen, et varmasti noin sanoisi).
Sanot:
"Historia tuntee monia ns.älykkäitä joiden henkilökohtainen elämä on sekaisin ja kaikki ihmissuhteet rempallaan. Katson tälläisen älykkyyden olevan hieman kyseenalaista."
Isaac Newton ei siis ole älykäs; Albert Einstein ei siis ole älykäs; Franz Kafka ei siis ole älykäs. Mutta sinä sitten olet, koska olet heitä sosiaalisempi? Hoh-hoijakaa.
Olisi varmaankin parhaaksi, että puhuttaisiin asioista jotekin järkevästi. Sanot "sosiaalinen äly" - pahoillani, mutta mikä *tun äly - sanoisit sosiaalisuus - ei siihen tarvitse liittää älykkyyden käsitettä; yleisesti arvossapidettyjä asioita molemmat, joita ei ole mitään järkeä sotkea.
Toinen minua ärsyttävä käsite on tunneäly - jälleen pahoillani, mutta mikä *tun äly. Sikäli kuin ymmärrän, tunneäly tarkoittaa suunnilleen samaa kuin empatiakyky. Miksi siitä ei puhuta sillä sanalla? Ei siitäkään hyvästä ja tärkeästä ominaisuudesta tule yhtään sen vähemmän tärkeä, vaikka siihen ei liitettäisikään älykkyys-termiä.
Puhtaan älyn katson olevan hahmotuskykyä, loogista ajattelua ja mielikuvitusta.
Jokainen näistä ominaisuuksista on periaatteessa tasavahva: sosiaalisuus, empatiakyky ja älykkyys. Toiset nostavat niistä jonkun jalustalle, kuten sinä sosiaalisuuden; mutta huomaa: kaikki eivät näin tee. Kyseessä on ainoastaan arvostuskysymys.
Minä en aseta Isaac Newtonin älykkyyttä kyseenalaiseksi (miten naurettavaa olisikaan tehdä niin). Epäsosiaalinen ja empatiakyvytön hän oli, ei lainkaan mukava, historian toiseksi hirvein henkilö; mutta ei häntä sen tähden mitenkään voi sanoa epä-älykkääksi. Toinen takuulla älykäs oli Adolf Hitler.
Kaikki haluavat kai nimittää itseään älykkääksi. Ottavat siis kasan niitä ominaisuuksia, jotka ovat omassa itsessä kohdallaan ja kutsuvat sitä sitten älyksi (tunneälyksi tai sinun tapauksessasi sosiaaliseksi älyksi), vaikka ei niillä ole itse älyn kanssa mitään tekemistä. Kuten sanottu: nuo ominaisuudet ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.
*
Ja lopuksi: kirjoitat ärsyttävän huonosti - lauserakenteesi voisivat olla johdonmukaisempia, pilkut ja pisteet oikeissa paikoissa ja sanat kuten: "viisaampana", "eri lailla", "vaikkeivät", "joillekin" ym. oikein kirjoitettuja - tulisi fiksumpi mielikuva.
Olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä itse varsinaisesta asiasta. Yleisesti ottaen voisi todeta, että älykkyys on niitä harvoja asioita, joita jokaisella on mielestään riittävästi. Jos ei äly tunnu riittävän edes omasta mielestä, niin muutetaan sitten määritelmää itselle paremmin sopivaksi.
Sitten vielä hieman varsinaisen asian vierestä.
Kun kerran olet niin harmissasi toisten oikeinkirjoituksesta ja äidinkielen hallinnasta, niin todettakoon sinulle tässä yhteydessä itseäsi vapaasti siteeraten:
Vain yksi asia on varma: älykkyys, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, ei kuitenkaan ole adjektiivi (vaikka niin väitätkin:-). Älykäs on adjektiivi, älykkyys on substantiivi.
Koeta hieman petrata - tulisi fiksumpi mielikuva.
Kuten lauseyhteydestä kaikki järkevät ihmiset huomaavat, oli kyseessä pelkkä pienoinen ajatuskatkos. Miksipä olisinkaan sanonut: älykkyys on sana, jolla kaikki haluavat itseään kuvata? Nussit pilkkua, jos saa sanoa.
Minäkään en puuttunut selvästi tahattomiin virheisiin vaan sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan toistuvia, väärin opittuja (komparatiivin n; yleiset yhdyssanat erikseen tai erissanat yhteen; kin- ja pa-suffiksejen loppukahdennuksen kirjoittaminen ja konjunktion liittyessä kieltosanaan vokaalisointuun pakottaminen). Ärsyttävä urputukseni yritti olla pohjimmiltaan rakentavaa.
Vauhkoan typerästi - mutta oli vain niin ikävä saada päihinsä omasta aseestaan. Pitää todella olla tarkempi.
Anteeksi leppäkerttuiluni, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Jätit todellakin sen oman pyssysi käytön jälkeen niin varomattomasti esille, että oli aivan pakko poimia, tähdätä ja posauttaa:-) Tietenkin tajusin virheesi tahattomuuden, mutta se oli aivan liian herkullinen sivuutettavaksi...
puhtaaseen älyysi vai älyn viereen, luovuuden ja analyyttisen ajattelun.
Muistaakseni määrittelin älyn mielikuvitukseksi ja loogiseksi ajatteluksi - eikös luovuus ole juuri tätä: mielikuvien siirtämistä jollakin järkeen perustuvalla mallilla käsiteltävään muotoon. Hyvin lähellä toisiaan nuo kaksi; ei liene ihmistä, joka olisi tavattoman älykäs, muttei millään tasolla luova. Liekö niillä sitten lopulta mitään eroa, en tiedä.
Ja analyyttinen ajattelu ei ole aivan puhdas ihmisen ominaisuus, sikäli kuin ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan, vaan osittain opittavissa - siis tässä suhteessa ns. älykkäillä on siihen paremmat edellytykset; kulkenevat nuokin ainakin likimain käsi-kädessä.
"jos olisit epäsosiaalinen, et varmasti noin sanoisi" Havaintosi on aivan oikea, olen sosiaalinen. Se asia ei kuitenkaan muuta sitä mitä kirjoitin älykkyydestä. Tarkoitukseni ei ollut tehdä tyhjäksi "älykkyyttä" perinteisessä ja ehkä yleisimmin käsitetyssä muodossaan.
Loppuun laittamani kommentti ei ollut naivin ihmisen huokaus, vaan mielestäni realistinen seuraus siitä miten maailmaa havainnoiva ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin.
Sinä kirjoitat hyvin, mutta agressiivisesti, se katkaisee helposti keskusteluyhteyden.
on sosiaalinen laji, ja voidaan väittää, että minätietoisuus, ajattelu ja kieli, kuin myös käsitteelliset operaatiot ovat kaikki jollakin lailla lähtökohtaisesti sosiaalisia muodostumia.
Karkeasti ottaen voidaan puhua älykkyydestä jonakin jota älykkyystestit mittaavat, siis yleensä jonkinlaista päättelykykyä, kysymykseen implikoidun säännön seuraamista. Logiikka ja matematiikka yhtyvät näissä kysymyksissä, ja harvempi jää miettimään mikä merkitys sillä on, että esim. matematiikalle voidaan ajatella olevan ominaista se että jos jokin tehtävä pystytään muotoilemaan, siihen luultavasti on olemassa myös vastaus. Kysymykset ja vastaukset ovat säännön seuraamisen mekanismi, ja ratkaisijalle jää tehtäväkseen jäljittää sääntö siinä määrin kuin se on tarpeellista.
Tällainen älykkyys ei sisällä minkäänlaista luovan ajattelun komponenttia, eikä siinä tapahdu minkäänlaista uutta arvonmuodostusta. Huvittavaa kyllä, on olemassa ihmisiä jotka niin kutsutulla "naturalistisella" tavalla samaistavat logiikan ja maailman, ja ajattelevat että lainmukaisuus on maailman eikä ihmisen ominaisuus. Yksi historiallinen esimerkki on Leibniz, joka ajatteli kaiken johtuvan aina jostakin, ja kun kaikella on aina syynsä, mikään ei oikeastaan voisi olla muulla tavoin kuin on. Leibniz erehtyi nimittämään maailmaamme "parhaaksi mahdolliseksi", ja myöhemmin Voltaire sitten perusteellisesti piikittelikin Leibnizin kustannuksella. Voltaire manasi maailmasta esiin senkin puolen johon ihminen voi tahdollaan vaikuttaa, sen, joka ei aina ole parhaalla mahdollisella tavalla.
Yksi käytetty älykkyyden määritelmä on tyyppiä: kyky käyttäytyä udessa tilanteessa mielekkäällä tavalla. Tässä määritelmässä toistuvat kysymykset älykkyyden "sosiaalisesta" perusluonteesta. Jos tilanne on "uusi", miksi edellytetään että siinä vallitsee (entinen) "mielekkyys". Kysymys on tässäkin siis jonkin implikoidun, luultavasti muotoilemattoman ja julkilausumattoman, säännön seuraamisesta.
Älykkyys on sellainen ajattelun ominaisuus, jota ei nähdäkseni saada sillä tavoin eristetyksi, että sen mittaamisesta olisi mitään hyötyä. Jos joku kuvittelee, että kysymys on yksilön kyvyistä, harhaan menee. Älykkäiden ihmisten tarve korostaa älykkyyttään ja ottaa sen nimissä etäisyyttä keskivertoväestöön on ehkä ajalle ominaisen individualismin kannalta ymmärrettävää, mutta mahtaako se tehdä edes näitä separatisteja itseään sen onnellisemmiksi.
Ihmistä täytyy lähestyä ja ymmärtää ihmisenä, ja ajattelua täytyy tarkastella ajatteluna, jolla on monia huomattavasti olennaisempiakin ominaisuuksia kuin päättelykyky -- esimerkiksi se toteuttaako se hyvää vai pahaa tahtoa. Keskustelu älykkyydestä voitaisiin hyödyttömänä lopettaa.
Olen joissakin asioissa samoilla linjoilla "ihmisen" kanssa, mutta laitan nyt kuitenkin vastauksena suoraan ensimmäiseen.
Minulle älykkyys merkitsee omien kykyjen ja opittujen asioiden soveltamiskykyä: Jos opetat koirasi antamaan pyydettäessä tassua ja palkitset hänet herkkupalalla, sen oppiminen ei vielä osoita varsinaista älykkyyttä. Mutta kun koira nostaa tassuaan pyytäessään herkkuja pöydästä, se on opitun soveltamista uuteen tilanteeseen ja mielestäni jo varsin älykästä. Samoin sängyn petaaminen armeijassa ei ole erityisen älykästä, mutta saman tekeminen kotona saattaa jo ollakin ;-)
Luontaiset kyvyt, opitut asiat ja älykkyys on hyvin vaikea erottaa toisistaan, älykkyyden osoittamiseen kun tarvitaan aina kahta edellistä. Niinpä erilaiset testit mittaavat jokseenkin kapeaa alaa älykkyydestä. Ehkäpä sigma-testien tehtävät ovat parhaita siinä suhteessa, että niissä voi joutua soveltamaan vähän useampaa samalla kertaa. Melko matemaattisilta ne kuitenkin tuntuvat, niihin vastaamiseksi olisi opeteltava ensin tarvittava matematiikka, mikä onkin taas opitun soveltamista. En ole sitä mieltä, että matematiikkakaan on älyä puhtaimmillaan, lienee tunnettu tosiasia, että jotkut ovat siinä parempia kuin toiset, eikä sillä ole hirveästi vaikutusta varsinaiseen älykkyyteen.
Älykkyyttään on hyvin vaikea osoittaa ihmissuhdepuolella, jos puuttuu kokonaan empatiakyky tai kokemukset. Jos jollakulla on hyvä sävelkorva, hän voi älykkyytensä ja opittujen asioiden (musiikin teoria, soittotaito) avulla säveltää sinfonian (tosin hyvään sinfoniaan vaaditaan lisäksi taiteellinen innostus). Kuviotestit lienevät aika vaikeita, jos puuttuu kuvionhahmotuskyky, tai jos on vaikkapa sokea.
Se, miksi joidenkin mielestä testeillä mitatut kyvyt ovat älyä puhtaimmillaan johtunee siitä, että ne ovat hyödyllisimpiä tieteen harjoittamisessa. Näin lienee varsinkin sigma-testin kanssa. En toki väitä, ettenkö ihailisi sellaista, joka ratkaisee jonkin vaikeammista tehtävistä.
Omasta mielestäni en siis voi väittää (tai todistaa) olevani älykkäämpi kuin joku, jos se joku on jossakin asiassa minua parempi. Voin kyllä sanoa olevani parempi jossain toisessa asiassa. Ehkäpä älykkyys näkyy parhaiten oikeissa tilanteissa, ei keinotekoisissa testeissä. Lisäksi en ole valmis pitämään ketään älykkäänä pelkästään testitulosten perusteella, tapaamatta henkilöä itseään. Hänellä saattaa olla vaikkapa sellaisia perustelemattomia mielipiteitä, joita en ikinä voisi pitää älykkäinä. En voisi myöskään pitää jatkuvasti aggressiivista ihmistä älykkäänä, sillä häneltä on selvästi jäänyt käsittämättä jotakin aika tärkeää. Älykkyys on siis myös jokseenkin suhteellista, riippuu arvioijasta.
Tässä keskustelussa on esitetty mielikuvituksen olevan osa älykkyyttä. Siinä tapauksessa meidän pitäisi myöntää kolmivuotiaiden olevan järjestään hyvin älykkäitä, sillä mielikuvitusta heillä ainakin riittää vaikka muille jakaa. Luovuudestakaan en ole aivan varma. Ainakin taiteellinen luovuus on hyvin ajoittaista, kuvittelisin varsinaisen älykkyyden olevan jokseenkin pysyvää.
Sitten vielä yksi testeihin liittyvä asia, esimerkiksi http://mensa.dk/testiq.html . Löydän usein toistuvan kuvion kuviotestien tehtävissä ja voisin perustella valintani. Kuitenkaan kyseinen kuvio ei ole aina se, jota testin tekijä on ajatellut, ainakaan pisteistä päätellen. Jos olisin älykäs, löytäisinkö kaikki mahdollisuudet, ja osaisin valita niistä "parhaan". Jos saisin tietää oikean vastauksen, olisiko se myös minun mielestäni paras?
Ja nuo itkut kiroitusvirheistä. Kyllähän ne häiritsevät, mutta ei niistä tarvitsisi aina huomauttaa. Jos se on merkki älykkyydestä, niin äidinkielenopettajani olivat hyvin älykkäitä.
Onko se älykkyys sitten niin "seksikästä" että kaikki haluaisivat olla älykkäitä?
Sosiaalinen henkilö on sosiaalisesti lahjakas.
Koirakin voi olla sosiaalisesti hyvin toimeen tuleva.
Älykkäät ihmiset hakeutuvat yleensä älyä vaativiin tehtäviin. Alla joitain ammattialoja ja niiden keskimääräinen ÄO
155 Tieteiden (fysiikka, kemia, lääketiede) Nobel-palkinnon voittajat
145 Matemaatikot, huipputiedemiehet
140 Ylimmät virkamiehet, professorit
130 Lääkärit, asianajajat, insinöörit, yritysten huippujohtajat
120 Opettajat, kirjanpitäjät, toimihenkilöt
110 Työnjohtajat, konttoristit, myyntimiehet, asentajat
100 Koneenkäyttäjät, kauppiaat, hitsaajat, teurastajat
100- Varastomiehet, kirvesmiehet, kokit, autonkuljettajat
90 Työläiset, puutarhurit, kaivosmiehet, pakkaajat, lajittelijat
että älyn käyttö, jos älyä on, saattaa tuottaa iloa ja nautintoa, yllättävä oivallus (vrt. Archimedes:"HEUREKA!") voi tuntua paremmalta kuin "vastaava" seksissä. Mutta toisaalta, olemme niin erilaisia. Kun yhdeltä ehkä hiukka vähemmän älykkäältä kysyttiin, mikä maailmassa voisi olla ihanampaa kuin seksi, vastaus oli: kalastus.
Olikin hiukan huono sanavalinta tuo "seksikästä",
arvelinkin, että siihen puututaan.
Seksin maailmassa ei juuri äly loista, kun ollaan viettien vietävänä.
Oivalluksen tuoma mielihyvä on kuin aivo-orgasmi hiukan liioitellen sanottuna :-)
nuo luvut ole Stanford pinetin jakaumalla ,jossa mensan raja on siis 132? Tilastot voivat olla suuntaa antavia ,mutta hieman liian kaavamaisilta ne minusta vaikuttavat.
Olen kyllä samaa mieltä siitä ,että äly sanaa tungetaan liikaa joka paikkaan ,älykkyys on loogista ajattelua, hahmottelukykyä , oivaltamista. Kuka tahansa ,vähemmän älykäskin voi olla sosiaalisesti lahjakas tai empaattinen ,mutta älyn kansa niillä ei ole mitään tekemistä ,eivätkä sósiaalisuus ja empaattisuus vaadi mitään erikoisia lahjoja.
Poliittisen korrektiuden nimissä jokaisesta ihmisestä halutaan leipoa älykäs.
Tuo lista oli sitäpaitsi 70-luvulta.
Ja esim insinöörien määrä on nykyään niin suuri, että on arveltu heidän keskimääräisen älykkyytensä olevan 120 kieppeillä.
No jonkinlaista kuvaa se kumminkin antaa.
"Poliittisen korrektiuden nimissä jokaisesta ihmisestä halutaan leipoa älykäs."
Niinpä, ihankuin tasa-arvon nimissä esitetään älylle
monia ilmenemismuotoja, jotta yhä useampi voisi tuntea olevansa älykäs.