Ennen tutustumista tähän palstaan luulin, että vain miehet haluavat ja naiset eivät. Palstan aiemmissa keskusteluissa puutteesta valittelevat kuitenkin tasapuolisesti molemmat sukupuolet.
Itseäni kiinnostaisi suuresti tietää onko halukkuus/haluttomuus enemmän riippuvainen yksilöstä vai sukupuolesta.
Siksi pieni gallup muotoinen kysely valaisemaan sukupuoliriippuvaisuutta:
Kommentoikaa vaikka tähän postaukseen siten, että laitatte otsikkoon tiedot sukupuolestanne (N/M), siitä kuinka usein saatte (10/vuodessa) ja siitä kuinka usein toivoisitte saavanne (2/viikko). Esim. "M, 2/vuodessa, 5/viikossa".
Jos haluatte kommentoida muuten, niin kirjoittakaa vapaasti viestikenttään.
Naisten ja miesten halukkuus
samavika
24
2408
Vastaukset
- samavika
Että näin...
- Lína
Vapaata kommenttia pukkaa tässä...
Eli rakastelukertojen määrä on ollut nolla jo pitkään. Elän parisuhteessa, olen mielestäni nuori, minulla on ihan hyvät halut, mutta mieheni ei tunne samoin. Olen ollut kolme vuotta ja neljä kuukautta ilman, sillä miestäni ei vain kiinnosta!
Hoitelen itse itseäni, mutta se ei ole ollenkaan sama asia, sillä haluan mieheni läheisyyttä.
Olen jutellut mieheni kanssa, sanonut, että en voi jatkaa enää näin. Hän on luvannut tulla vastaan, mutta mitään ei ole ainakaan vielä tapahtunut. En aio odottaa enää kauaa. Jos ei jotakin rupea tapahtumaan, lähden tästä suhteesta, vaikka se tuleekin tekeemään kipeää.- naikkonen.
Jooh, eli näen miestäni vain viikonloppuisin..tästä syystä rakastelemme usein perjantai-iltana, lauantaiaamuna,lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna parhaimmillaan.
Kohta päästään päästään muuttamaan yhteen, niin saas nähdä, kasvaako kertojen määrä:) Kyllä itelle kelpais enemmänkin kun 4 kertaa viikossa,jos vaan paikat kestäis. - Lína
naikkonen. kirjoitti:
Jooh, eli näen miestäni vain viikonloppuisin..tästä syystä rakastelemme usein perjantai-iltana, lauantaiaamuna,lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna parhaimmillaan.
Kohta päästään päästään muuttamaan yhteen, niin saas nähdä, kasvaako kertojen määrä:) Kyllä itelle kelpais enemmänkin kun 4 kertaa viikossa,jos vaan paikat kestäis.Hei "naikkonen"
Hienoa, että teillä homma luistaa välimatkasta huolimatta noinkin hyvin. Neljä kertaa viikossa on niin huippu juttu, että voin vain haaveilla siitä...samalla, kun kuuntelen iltaisin mieheni tasaista hengitystä vieressäni.
Luulen, että kaikille pareille tulee kausia, jolloin ei huvita. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että mitään ei tapahdu vällyjen alla ja sitten tauon jälkeen päästellään himot karsinasta taas uudella innolla. En pelästy lyhyitä tai vähän pitempiäkään taukoja. En ole niin ymmärtämätön, että pakkaisin laukkuni heti, kun yksi kuukausi selibaattia on takana. Toisinaan tauko voi olla vuodenkin mittainen ja silti suhde voi pysyä hyvänä, kun läheisyydestä pidetään kiinni muilla tavoilla.
Mutta kolme vuotta ja risat alkaa ottaa jo niin aivoon, että v***ttaa oikein toissaan!!!!!!!! Kyse ei ole mistään impotenssista tai masennuksesta tai muusta ymmärrettävästä syystä. Miestä ei vain huvita. Tähän "kirsikkana" huipulle se, että mieheni ei pidä muutenkaan läheisyydestä. Saan halailla tyynyä, jos haluan rutistaa jotakin. Pusut pitää kerjätä, ja nekin saan vain pakon edessä, kun otan pään käsien väliin ja suutelen väkisin.
Täällä selibaatti sivuilla on lukemani mukaan muitakin tarinoita, joissa mies tai nainen on täysin kylmä...eli arjen hellyys ja rakastelu ei kiinnosta. Miten tällaisesta kierteestä voi selvitä pääkoppa kasassa???? - beauty-65
eihän sun kannata jäädä tuollaiseen suhteeseen. Olet kuitenkin vielä niin nuori ja fiksun tuntuinen nainen, että varmaan löydät itsellesi kaltaisesi miehen. Ei tuo haluttomuus ainakaan meillä ole korjaantunut mihinkään...Ja jos teillä ei varsinkaan ole lapsia, suosittelen mitä pikimmin pakkaamaan tavarasi. Parisuhde terveillä ihmisillä ei ole normaali ilman seksiä. Et varmaan halua olla vielä 10 vuoden päästä jossain sisar-veli suhteessa!
Ei se helppoa olekaan, vaikein osuus yleensä on se päätöksen tekeminen!
Tsemppiä sulle ja muillekin! - Lína
beauty-65 kirjoitti:
eihän sun kannata jäädä tuollaiseen suhteeseen. Olet kuitenkin vielä niin nuori ja fiksun tuntuinen nainen, että varmaan löydät itsellesi kaltaisesi miehen. Ei tuo haluttomuus ainakaan meillä ole korjaantunut mihinkään...Ja jos teillä ei varsinkaan ole lapsia, suosittelen mitä pikimmin pakkaamaan tavarasi. Parisuhde terveillä ihmisillä ei ole normaali ilman seksiä. Et varmaan halua olla vielä 10 vuoden päästä jossain sisar-veli suhteessa!
Ei se helppoa olekaan, vaikein osuus yleensä on se päätöksen tekeminen!
Tsemppiä sulle ja muillekin!Haaveilen kaltaisestani miehestä, mutta jarruna lähtemiselle on ollut juuri se, että meillä on lapsi. Tähän saakka olen jaksanut odottaa "huomiseen", katsoa, josko silloin asiat muuttuisivat paremmaksi. Mutta nyt en enää odota mitään, minulla ei ole toivoa enää. En odota, että mieheni tuosta yhtäkkiä muuttuisi radikaalisti.
En todellakaan halua, että vuosien päästä totean eläneeni "kuin veljen kanssa". Haluan rakastella minulle tärkeän ihmisen kanssa. Olen samaa mieltä, että parisuhteeseen kuuluu seksi. Se on sitä tarpeiden jakamista...tai niin sen ainakin kuuluisi mennä.
Varmasti joka suhteessa toinen osapuoli on se aktiivisempi...vaikea kuvitella, että kaikissa suhteissa halut natsaisivat yksi yhteen (toki niitäkin tapauksia löytyy). Silloinhan juuri tarvitaankin sitä toisen kuuntelua ja halua tulla vastaan toiselle tärkeissä asioissa: sovitaan jokin molempia tyydyttävä systeemi.
Tiedän, että mieheni ei ole yhtä kiinnostunut tästä fyysisestä puolesta kuin minä, ja siksi olen sanonut hänelle, että en vaadi häntä rakastelemaan kanssani joka ilta (vaikka se olisikin tosi ihanaa!!!), olen valmis siihen, että rakastelukertoja olisi vaikka vain muutamakin (...jopa kerta kuukaudessa, jos muuta ei irtoa..) kuukaudessa....mutta minun on saatava varmuus siitä, että rakastelemme VARMASTI...että tiedän saavani olla hänen sylissään edes kerran kuukaudessa....nyt tämä on pelkkää odottelua: ehkä huomenna, ehkä puolen vuoden päästä...no, ehkä sittenkin vasta jouluna, kun kiireet ovat ohi...ja tätä odottelua on ollut nyt yli kolme vuotta...kypsyttää...tällä hetkellä minulla ei ole mitään takeita siitä, huvittaako miestäni piiitkiiin aikoihin...hän on itse sanonut niin....tässä voi mennä toiset kolme vuotta, eikä mieheni pitänyt sitä mitenkään kauhistuttavana asiana... :-( :-( - Aviovaimo41v
Nyt on kulunut 6 vuotta pyöreällä nollalla.
Vielä en ole päättänyt otanko vain rakastajan, vai haenko eron. Mutta näin en halua, enkä voi jatkaa. - Lína
Aviovaimo41v kirjoitti:
Nyt on kulunut 6 vuotta pyöreällä nollalla.
Vielä en ole päättänyt otanko vain rakastajan, vai haenko eron. Mutta näin en halua, enkä voi jatkaa.Jaiks
Miten sinun pääsi on kestänyt? Omani on jo ihan hajalla, vaikka olen ollut ilman miestäni puolet lyhyemmän ajan...
Oletko jutellut asiasta miehesi kanssa? Millaisia selityksiä hän latelee sinulle? - Aviovaimo41v
Lína kirjoitti:
Jaiks
Miten sinun pääsi on kestänyt? Omani on jo ihan hajalla, vaikka olen ollut ilman miestäni puolet lyhyemmän ajan...
Oletko jutellut asiasta miehesi kanssa? Millaisia selityksiä hän latelee sinulle?hurraamista ole. Välillä saan aikamoisia raivokohtauksia.
Mitään tunnesiteitä minun puoleltani ei enää ole, minulle mieheni on vain kämppäkaveri.
Olen yrittänyt jutella satoja kertoja, vihjaillut ja sanonut suoraan yms. Varmaan tiedät millaista on vongata ja aina jääd ilman. Tavallaan olen vankilassa, kun enhän pääse hakemaan helpotusta muualta kun olen naimisissa. - pitkän kirjoituksen
Aviovaimo41v kirjoitti:
hurraamista ole. Välillä saan aikamoisia raivokohtauksia.
Mitään tunnesiteitä minun puoleltani ei enää ole, minulle mieheni on vain kämppäkaveri.
Olen yrittänyt jutella satoja kertoja, vihjaillut ja sanonut suoraan yms. Varmaan tiedät millaista on vongata ja aina jääd ilman. Tavallaan olen vankilassa, kun enhän pääse hakemaan helpotusta muualta kun olen naimisissa.toissapäivänä, mutta en uskaltanut sitä vielä lähettää.
Minulla on kuitenkin samanlainen tilanne kuin tuolla edellä olleella naisella joka tapaa poikaystäväänsä viikonloppuisin. Sama tilanne, mutta kuitenkin sillä erolla että minä en harrasta avovaimoni kanssa seksiä lainkaan viikonloppuisin vaikka olemme viikot erossa.
Yhdessä olemme olleet useamman vuoden ja seksi on vähentynyt tasaiseen tahtiin vaikkakin heti suhteen alussa oli merkkejä siitä että seksi tulee vähenemään.
Olemme tämän vuoden puolella harrastaneet kerran seksiä. Sitä en muista että milloin ja sitä en muista millaista seksi silloin oli, enkä sitä edeltävää kertaa muista lainkaan. Tuo kuvaa ehkä parhaiten sitä millaisia tunteita minulla on tällä hetkellä meidän seksiä kohtaan. Yksinkertaisesti, ei minkäänlaisia.
Teen silloin tällöin vonkausehdotuksia, mutta oikeasti en ole odottanut hänen suostuvan mihinkään seksiehdotuksiin enää pitkään aikaan. Kyseiset ehdotukset ovat siis minun puoleltani pelkkää pelleilyä ja joskus teen sitä "pelkästä ilkeydestä" pitääkseni hänet varpaillaan.
Suoraan sanoen minä en enää edes halua seksiä hänen kanssaan. Hän on tuottanut siinä niin suuria pettymyksiä että hän saisi tehdä valtavasti töitä sen eteen että minun luottamukseni ja halut häntä kohtaan palaisivat. Jopa suuteleminen, jota hän kyllä harrastaa halien ohella, ällöttää.
Hän on erittäin kaunis nainen, mutta kun hän osoittaa sen mielestäni erittäin selvästi että hänellä ei ole mitään seksuaalisia haluja minua kohtaan, eli hän ei halua minua, minä en enää kykene kiihottumaan hänestä. Hän ei ole vieraillut fantasioissani enää pariin vuoteen. Luottamus ja sitä kautta myös arvostuskin häntä kohtaan on mennyt. Miksi tuhlaisin rakkauttani häneen, koska hän ei anna aidosti vastarakkautta?
Eli me olemme enää vain kämppäkavereita.
Poikkeuksena on kuitenkin se, että me tulemme muuten hyvin juttuun. Me kertoilemme vitsejä ja keskustelemme asioista. Olemme keskustelleet seksistäkin, mutta nyt olen lyönyt hanskat tiskiin sen osalta enkä keskustele enää meidän seksielämästämme tai sen puutteesta. Ellei hän halua minua, niin en minä voi häntä siihen pakottaakaan ja koska hän on tarjonnut pelkkää ei oota vuosien ajan, minun rakkauden tunteet ovat kadonneet ja nyt kokonaan haluni harrastaa seksiä hänen kanssaan. Nyt toivon sitä että hän ei enää edes yrittäisi suudella tai halia.
Nykyään hän on kuin kaveri, tai kuin sisko. Hän on ajoittain ehdottanut naimisiinmenoa, mutta en minä voi enkä halua mennä siskonikaan kanssa naimisiin, saati sitten kaverieni kanssa. Haluan mennä naimisiin naisen kanssa johon olen hullaantunut ja joka osoittaa sen että hän haluaa minua yhtä paljon kuin minä haluan häntä ja joka on kiinnostunut asioistani ja joka silloin tällöin kysyy että mitä minulle kuuluu. Tällä hetkellä sellaista naista ei ole lähettyvillä.
Haluan vain varoittaa tällä niitä kaikkia pihtaavia naisia tai miehiä, että vielä tulee se päivä teille eteen kun huomaatte että oma puolisonne ei enää haluakaan teitä rinnalleen, eikä halua viettää yhteistä elämää teidän kanssa koska rakkaus teitä kohtaan on heiltä loppunut. Toivottavasti se järkyttää ja surettaa teitä, että tekin saisitte kokea sen pettymyksen mitä puolisonne ovat joutuneet kestämään mahdollisesti vuosien ajan.
Sellaista menetettyä rakkautta ei voi enää saada takaisin joka on loppunut luottamuksen puutteeseen tai syyttelyn tai alistamisen vuoksi. Te olette loukanneet puolisoitanne pihtaamisella. Puolisonne ei ole loukannut teitä vonkaamalla! Puolisonne on osoittanut haluavansa Teitä, mutta Te olette osoittaneet että puolisonne ei ole Teidän arvoinen!
Miettikää pihtarit tuota. - tätönen
pitkän kirjoituksen kirjoitti:
toissapäivänä, mutta en uskaltanut sitä vielä lähettää.
Minulla on kuitenkin samanlainen tilanne kuin tuolla edellä olleella naisella joka tapaa poikaystäväänsä viikonloppuisin. Sama tilanne, mutta kuitenkin sillä erolla että minä en harrasta avovaimoni kanssa seksiä lainkaan viikonloppuisin vaikka olemme viikot erossa.
Yhdessä olemme olleet useamman vuoden ja seksi on vähentynyt tasaiseen tahtiin vaikkakin heti suhteen alussa oli merkkejä siitä että seksi tulee vähenemään.
Olemme tämän vuoden puolella harrastaneet kerran seksiä. Sitä en muista että milloin ja sitä en muista millaista seksi silloin oli, enkä sitä edeltävää kertaa muista lainkaan. Tuo kuvaa ehkä parhaiten sitä millaisia tunteita minulla on tällä hetkellä meidän seksiä kohtaan. Yksinkertaisesti, ei minkäänlaisia.
Teen silloin tällöin vonkausehdotuksia, mutta oikeasti en ole odottanut hänen suostuvan mihinkään seksiehdotuksiin enää pitkään aikaan. Kyseiset ehdotukset ovat siis minun puoleltani pelkkää pelleilyä ja joskus teen sitä "pelkästä ilkeydestä" pitääkseni hänet varpaillaan.
Suoraan sanoen minä en enää edes halua seksiä hänen kanssaan. Hän on tuottanut siinä niin suuria pettymyksiä että hän saisi tehdä valtavasti töitä sen eteen että minun luottamukseni ja halut häntä kohtaan palaisivat. Jopa suuteleminen, jota hän kyllä harrastaa halien ohella, ällöttää.
Hän on erittäin kaunis nainen, mutta kun hän osoittaa sen mielestäni erittäin selvästi että hänellä ei ole mitään seksuaalisia haluja minua kohtaan, eli hän ei halua minua, minä en enää kykene kiihottumaan hänestä. Hän ei ole vieraillut fantasioissani enää pariin vuoteen. Luottamus ja sitä kautta myös arvostuskin häntä kohtaan on mennyt. Miksi tuhlaisin rakkauttani häneen, koska hän ei anna aidosti vastarakkautta?
Eli me olemme enää vain kämppäkavereita.
Poikkeuksena on kuitenkin se, että me tulemme muuten hyvin juttuun. Me kertoilemme vitsejä ja keskustelemme asioista. Olemme keskustelleet seksistäkin, mutta nyt olen lyönyt hanskat tiskiin sen osalta enkä keskustele enää meidän seksielämästämme tai sen puutteesta. Ellei hän halua minua, niin en minä voi häntä siihen pakottaakaan ja koska hän on tarjonnut pelkkää ei oota vuosien ajan, minun rakkauden tunteet ovat kadonneet ja nyt kokonaan haluni harrastaa seksiä hänen kanssaan. Nyt toivon sitä että hän ei enää edes yrittäisi suudella tai halia.
Nykyään hän on kuin kaveri, tai kuin sisko. Hän on ajoittain ehdottanut naimisiinmenoa, mutta en minä voi enkä halua mennä siskonikaan kanssa naimisiin, saati sitten kaverieni kanssa. Haluan mennä naimisiin naisen kanssa johon olen hullaantunut ja joka osoittaa sen että hän haluaa minua yhtä paljon kuin minä haluan häntä ja joka on kiinnostunut asioistani ja joka silloin tällöin kysyy että mitä minulle kuuluu. Tällä hetkellä sellaista naista ei ole lähettyvillä.
Haluan vain varoittaa tällä niitä kaikkia pihtaavia naisia tai miehiä, että vielä tulee se päivä teille eteen kun huomaatte että oma puolisonne ei enää haluakaan teitä rinnalleen, eikä halua viettää yhteistä elämää teidän kanssa koska rakkaus teitä kohtaan on heiltä loppunut. Toivottavasti se järkyttää ja surettaa teitä, että tekin saisitte kokea sen pettymyksen mitä puolisonne ovat joutuneet kestämään mahdollisesti vuosien ajan.
Sellaista menetettyä rakkautta ei voi enää saada takaisin joka on loppunut luottamuksen puutteeseen tai syyttelyn tai alistamisen vuoksi. Te olette loukanneet puolisoitanne pihtaamisella. Puolisonne ei ole loukannut teitä vonkaamalla! Puolisonne on osoittanut haluavansa Teitä, mutta Te olette osoittaneet että puolisonne ei ole Teidän arvoinen!
Miettikää pihtarit tuota.Toivottavasti kaikki pihtarit nyt saisivat tuon tekstin jostain käsiinsä...Enpä usko, että oma pihtarimieheni ainakaan tällä palstalla kovasti vierailisi! Juttuhan tuntuu oleva tosi yleinen, siis tuo haluttomuus, ja vieläpä ihan nuorilla alle 30 v.
Meillä myös sama tilanne, välittää toisesta, muttei tunne enää mitään vetoa, ja tosiaan oikein
ällöttää! Kamalaa, mutta totta! Siihen on vuosien saatossa tultu. Kyllä sinun kannattaisi harkita eroa, voin sanoa, ettei tilanne parane, se yleensä vain huononee. Suhteesta, jossa ei ole lapsia, on kuitenkin vielä helppo lähteä. - Aviovaimo41v
pitkän kirjoituksen kirjoitti:
toissapäivänä, mutta en uskaltanut sitä vielä lähettää.
Minulla on kuitenkin samanlainen tilanne kuin tuolla edellä olleella naisella joka tapaa poikaystäväänsä viikonloppuisin. Sama tilanne, mutta kuitenkin sillä erolla että minä en harrasta avovaimoni kanssa seksiä lainkaan viikonloppuisin vaikka olemme viikot erossa.
Yhdessä olemme olleet useamman vuoden ja seksi on vähentynyt tasaiseen tahtiin vaikkakin heti suhteen alussa oli merkkejä siitä että seksi tulee vähenemään.
Olemme tämän vuoden puolella harrastaneet kerran seksiä. Sitä en muista että milloin ja sitä en muista millaista seksi silloin oli, enkä sitä edeltävää kertaa muista lainkaan. Tuo kuvaa ehkä parhaiten sitä millaisia tunteita minulla on tällä hetkellä meidän seksiä kohtaan. Yksinkertaisesti, ei minkäänlaisia.
Teen silloin tällöin vonkausehdotuksia, mutta oikeasti en ole odottanut hänen suostuvan mihinkään seksiehdotuksiin enää pitkään aikaan. Kyseiset ehdotukset ovat siis minun puoleltani pelkkää pelleilyä ja joskus teen sitä "pelkästä ilkeydestä" pitääkseni hänet varpaillaan.
Suoraan sanoen minä en enää edes halua seksiä hänen kanssaan. Hän on tuottanut siinä niin suuria pettymyksiä että hän saisi tehdä valtavasti töitä sen eteen että minun luottamukseni ja halut häntä kohtaan palaisivat. Jopa suuteleminen, jota hän kyllä harrastaa halien ohella, ällöttää.
Hän on erittäin kaunis nainen, mutta kun hän osoittaa sen mielestäni erittäin selvästi että hänellä ei ole mitään seksuaalisia haluja minua kohtaan, eli hän ei halua minua, minä en enää kykene kiihottumaan hänestä. Hän ei ole vieraillut fantasioissani enää pariin vuoteen. Luottamus ja sitä kautta myös arvostuskin häntä kohtaan on mennyt. Miksi tuhlaisin rakkauttani häneen, koska hän ei anna aidosti vastarakkautta?
Eli me olemme enää vain kämppäkavereita.
Poikkeuksena on kuitenkin se, että me tulemme muuten hyvin juttuun. Me kertoilemme vitsejä ja keskustelemme asioista. Olemme keskustelleet seksistäkin, mutta nyt olen lyönyt hanskat tiskiin sen osalta enkä keskustele enää meidän seksielämästämme tai sen puutteesta. Ellei hän halua minua, niin en minä voi häntä siihen pakottaakaan ja koska hän on tarjonnut pelkkää ei oota vuosien ajan, minun rakkauden tunteet ovat kadonneet ja nyt kokonaan haluni harrastaa seksiä hänen kanssaan. Nyt toivon sitä että hän ei enää edes yrittäisi suudella tai halia.
Nykyään hän on kuin kaveri, tai kuin sisko. Hän on ajoittain ehdottanut naimisiinmenoa, mutta en minä voi enkä halua mennä siskonikaan kanssa naimisiin, saati sitten kaverieni kanssa. Haluan mennä naimisiin naisen kanssa johon olen hullaantunut ja joka osoittaa sen että hän haluaa minua yhtä paljon kuin minä haluan häntä ja joka on kiinnostunut asioistani ja joka silloin tällöin kysyy että mitä minulle kuuluu. Tällä hetkellä sellaista naista ei ole lähettyvillä.
Haluan vain varoittaa tällä niitä kaikkia pihtaavia naisia tai miehiä, että vielä tulee se päivä teille eteen kun huomaatte että oma puolisonne ei enää haluakaan teitä rinnalleen, eikä halua viettää yhteistä elämää teidän kanssa koska rakkaus teitä kohtaan on heiltä loppunut. Toivottavasti se järkyttää ja surettaa teitä, että tekin saisitte kokea sen pettymyksen mitä puolisonne ovat joutuneet kestämään mahdollisesti vuosien ajan.
Sellaista menetettyä rakkautta ei voi enää saada takaisin joka on loppunut luottamuksen puutteeseen tai syyttelyn tai alistamisen vuoksi. Te olette loukanneet puolisoitanne pihtaamisella. Puolisonne ei ole loukannut teitä vonkaamalla! Puolisonne on osoittanut haluavansa Teitä, mutta Te olette osoittaneet että puolisonne ei ole Teidän arvoinen!
Miettikää pihtarit tuota.minunkin mielestäni!
Taidan jättää sen "ihan vahingossa" tietsikan ruudulle auki..... - panojussi
Lína kirjoitti:
Haaveilen kaltaisestani miehestä, mutta jarruna lähtemiselle on ollut juuri se, että meillä on lapsi. Tähän saakka olen jaksanut odottaa "huomiseen", katsoa, josko silloin asiat muuttuisivat paremmaksi. Mutta nyt en enää odota mitään, minulla ei ole toivoa enää. En odota, että mieheni tuosta yhtäkkiä muuttuisi radikaalisti.
En todellakaan halua, että vuosien päästä totean eläneeni "kuin veljen kanssa". Haluan rakastella minulle tärkeän ihmisen kanssa. Olen samaa mieltä, että parisuhteeseen kuuluu seksi. Se on sitä tarpeiden jakamista...tai niin sen ainakin kuuluisi mennä.
Varmasti joka suhteessa toinen osapuoli on se aktiivisempi...vaikea kuvitella, että kaikissa suhteissa halut natsaisivat yksi yhteen (toki niitäkin tapauksia löytyy). Silloinhan juuri tarvitaankin sitä toisen kuuntelua ja halua tulla vastaan toiselle tärkeissä asioissa: sovitaan jokin molempia tyydyttävä systeemi.
Tiedän, että mieheni ei ole yhtä kiinnostunut tästä fyysisestä puolesta kuin minä, ja siksi olen sanonut hänelle, että en vaadi häntä rakastelemaan kanssani joka ilta (vaikka se olisikin tosi ihanaa!!!), olen valmis siihen, että rakastelukertoja olisi vaikka vain muutamakin (...jopa kerta kuukaudessa, jos muuta ei irtoa..) kuukaudessa....mutta minun on saatava varmuus siitä, että rakastelemme VARMASTI...että tiedän saavani olla hänen sylissään edes kerran kuukaudessa....nyt tämä on pelkkää odottelua: ehkä huomenna, ehkä puolen vuoden päästä...no, ehkä sittenkin vasta jouluna, kun kiireet ovat ohi...ja tätä odottelua on ollut nyt yli kolme vuotta...kypsyttää...tällä hetkellä minulla ei ole mitään takeita siitä, huvittaako miestäni piiitkiiin aikoihin...hän on itse sanonut niin....tässä voi mennä toiset kolme vuotta, eikä mieheni pitänyt sitä mitenkään kauhistuttavana asiana... :-( :-(Näitä ei voi ymmärtää! Miehiä, jotka ei halua seksiä!!! Onko sulla hirveesti ylipainoa? Onko miehelläsi ihan normaali penis ja sukupuolihormonien tuotanto? Puuttuuko kivekset?
Hoitelisin vaimoni viisi kertaa viikossa, hälle riittää 2-3 krt , joka on ehkä sopivan vähän, niin se tuntuu juhlavalta. Ymmärrän miehiä, jotka hässii muuallakin kuin kotona, sillä kyllä virtaa riittää helposti.
Lähe vetään ja tarjoa lempesi sille, joka ymmärtää. Tai ainakin tarjoa lempesi, ja pysy suhteessa. - testisTero
Aviovaimo41v kirjoitti:
minunkin mielestäni!
Taidan jättää sen "ihan vahingossa" tietsikan ruudulle auki.....Mielestäni tuo oli epämiehekäs, outo ja kimurantti teksti. Miksei ollut etsinyt seksiä muualta? Ei terve mies kestä ilman seksiä montaa viikkoa. Loukkaantuminen voi pilata suhteen, mutta seksin etsii jostain, vaikka kiven alta. Perustella nyt omaa epäseksuaalisuuttaan jollain loukkaantumisella! Persettä joko saa, tai sitä ei saa. Perseen omistaja on joko viehättävä tai inhottava. Ja persettä terve mies haluaa viehättävältä kohteelta. Ei siinä hullaantumista vaadita, että voi seksiä harrastaa.
- Zanderra
Eli saan kyllä monien mielestä hyvin seksiä jopa 3-4krt/vk, mutta välillä voi olla viikkojen tauko. Toki haluaisin vaikka joka ilta, se olisi hienoa, mutta ehkä se on liikaa vaadittu. Ainakin tuntuu, että tuo poikakaveri ei niin paljoa halua. Tai ei vaan osoita sitä minulle.
- VPO
Viimeiset neljä vuotta olen joutunut händyyn ottamaan, kun vaimo torjuu lähentelyni. Taitaa olla joka toinen kuukausi seksiä. Olen yrittänyt lähes kaiken, mutta en voi enää mitään keinoa käyttää. Olen ollut 28 vuotta naimisissa ja lapset on maailmalla, eikä ikää ole kuin 47 vuotta. On surullista tulla torjutuksi päivittäin, olen ajatellut että jos olisin jonkun toisen naisen mies niin hän voisi olla tosi tyytyväinen haluuni seksin suhteen. En varmaan ole ainut joka kärsii seksin ja läheisen hyväilyn kaipauksesta.
- Miehen mielestä kaivettua
olen 22v mies. Kihloissa ja kesällä häät tulossa. Tavattiin viime kesänä ja klikkasi samantien. Hän on se oikea. Sinkkusekoilut on minun osaltani ohitse.
Alkuun seksiä harrastimme n. kerran päivässä mutta sitten 4kk seurustelun jälkeen tapahtui jotain. Saattaa helposti mennä kuukausi ilman seksiä.
Seksimme on hyvää, sanoisin jopa todella hyvää. Ainut mikä haittaa on että emme voi olla kaikissa haluamisamme asennoissa kun kihlattuani sattuu. Jätimme kivuliaat asennot ja niiden yritykset siis sikseen. Olen hellä ja otan hänet huomioon. Nyt asia on mennyt siihen että hän ei halua ollenkaan seksiä. Nytkin kk viime kerrasta. Puhumme asiasta, osoitamme hellyyttä ja suhde on aivan loistava muuten. Molemmat rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme ja toistemme tarpeita. En painosta häntä seksiin todellakaan. Alkaa vaan masentamaan pikku hiljaa.
Asiaan varmaankin eniten vaikuttaa että hän kokeili ehkäisylaastareita, jotka eivät sopineet ollenkaan hänelle. Vatsakivut olivat todella kovat ja niistä luovuimme vajaa neljä kuukautta sitten. Tiedän että hormoniehkäisyn, varsinkaan jos ei sovi naiselle, lopettamisesta voi mennä yllättävän kauan että naisen hormonitasapaino palautuu normaalille tasolle.
Pientä offtopiccia mutta ajattelin tänne(selibaatti) kirjoittaa kun täällä tuntuisi olevan vähän järkevämpiä vastauksia...
- Kyo-kun
Jos verrataan 'oman käden oikeuteen' niin kyllä se pari kertaa päivässä olisi optimaalinen... :D
- Jinxie69
Seksin merkitys parisuhteessa on 90% jos sitä ei ole mutta jos seksi elämä on normaali niin silloin se on vain 10%. Silloin ajatus ei pyöri seksin ympärillä kokoajan.
- Eksyksissä
Hei!!
Joosen asia on tuttua.Reilu vuosi aloin seurustella.Alussa rakastelimme 3 kertaa pv:ssä ja noin 8 Kk päästä 1 kerta päivässä ja nyt 3 kertaa Kk vaik mä voisi rakastella vaik joka päivä,( EDELLEEN)vaikka on aikaa mennyt,mikä vois mätätä.Voi vittu ja iän ikuinen sana mua väsyttää ja niin oli edellisessäkin liitossa,voitteko naiset sanoa rehellisesti,ei jaksa tänään,tai ei kiinnosta tällä hetkellä,niin ei meidän miesten tarvitseisi miettiä mikä minussa on vikana,voi että se saa vereni kiehumaan.- M 64
Eronnut. Vuosia täysin oman käden varassa. Ja näin se kai jatkuukin...
Missä on ne naiset, joille edes pano kelpaisi? Ottaisin kyllä omaksenikin jos saisin... Ja hyvänä pitäisin!
- Olen Koittanut
Viimeksi sain pillua nuorena 15 vuotiaana. Olen tosi halukas, halukkaita vaan ei löydy. En osaa etsiä, tiedä mistä hakea. Naiset täällä aivan uskomattoman kauniita ja ihania, mutta joko varattuja tai en kelpaa.
Lähestyn mutta tulee kieletty vastaus. - ----
olen katkeroitunut ja vihainen.
- "Turhautunut"
Jatkunut liian pitkään, alkaa vaikuttamaan suhteeseen, joka muuten on ok. Sääli.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 173946
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842439Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731587Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641157Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231067- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42882Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä73841- 100809
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72800