Kysymys siis kuuluu että minkälaisessa tilanteessa muutitte yhteen? Siis olitteko molemmat opiskelijoita, työssä käyviä, vai kenties toinen opiskelija ja toinen töissä tms?
Kyselen siksi että poikaystävän kanssa ollaan keskusteltu yhteen muutosta, mutta ajankohta on vielä kyseenalainen. Hän on töissä ja minä opiskelen, ja sitä on tullut mietittyä että miten hyvin tultaisiin toimeen jos muutettaisiin vielä mun opiskeluaikoina yhteen. Varmaankin ois helpompaa joo jos kummallakin olisi säännölliset tulot, mutta kun ei toisaalta jaksais odottaakaan.. Kokemuksia siis kyselen.
Kyselen siksi että poikaystävän kanssa ollaan keskusteltu yhteen muutosta, mutta ajankohta on vielä kyseenalainen. Hän on töissä ja minä opiskelen, ja sitä on tullut mietittyä että miten hyvin tultaisiin toimeen jos muutettaisiin vielä mun opiskeluaikoina yhteen. Varmaankin ois helpompaa joo jos kummallakin olisi säännölliset tulot, mutta kun ei toisaalta jaksais odottaakaan.. Kokemuksia siis kyselen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
seurustelleet muutaman kuukauden. mies vielä opiskeli. Itselläni oli jo tutkinto, mutta olin työtön (sain liiton päivärahat). Muutettuamme mies kävi usean kk:n työharjoittelun (ei palkkaa) ja minäkin aloitin jatko-opinnot. Eli elimme noin 8kk siten, että molemmat opiskeli. Miehen valmistuttua hän oli hetken työtön, kunnes eräässä firmassa pätkissä sai työsopimuksia.
Tällä hetkellä minä opiskelen edelleen ja mies sai nyt vakituisen työpaikan, jossa tietenkin koeaika.
Olemme koko ajan asuneet samassa vuokra-asunnossa. Nyt, kun mies sai vakipaikan, jouduimme ostamaan auton työmatkojen takia, mikä vähän kiristää taloutta entisestään. Mutta olemme kokeneet pärjäävämme hyvin, kunhan emme ihan mitä tahansa turhuuksia ostele. Itse olen vähentänyt kosmetiikan ja vaatteiden hamstraamista, mies hillinnyt pelien, ym. ostamista. Välillä käymme ulkona syömässä, elokuvissa, vanhempien luona muilla paikkakunnilla, iltaa istutaan kavereiden kanssa. Emmekä totisesti ole eläneet pelkällä makaronilla, tms.. Eli meidän elintaso on kyllä ollut ihan hyvä, vaikka välillä joutuukin euroja laskemaan. Mutta riippuu ihan, mihin ne eurot laittaa, kuinka sitä pärjää. Sanottakoon vielä se, että kummankaan vanhemmilta ei ole tullut taloudellista tukea.
muutettiin yhteen kun mies oli sivarissa ja minä opiskelin. Myöhemmin ollaan molemmat oltu samaan aikaan opiskelemassa, ja välillä minulla on ollut töitä ja avomieheni on edelleen opiskellu. Tällä hetkellä olen työtön (saan kelan työttömyyskorvausta) ja avomieheni opiskelee edelleen. Joten ollaan kyllä hengissä selvitty vaikka tuloina olis ollu kelan rahat. Vaikka vaikeaa on joskus ollutkin, varsinkin jos apteekissa ja lääkärissä on joutunut usein käymään. Mutta hengissä ollaan kuitenkin edelleen :)
Joten jos toisella teistä on töitä niin kyllä tekin varmasti toimeet tulette, ellette sitten törsäile rahoja johonkin turhaan.
Meillä mies käy töissä ja minä hoidan opiskelun.
Se vaan menee niin että toisen on hoidettava raha asiat pää asiassa.
Itse saan kyllä täyden opintotuen en muuta koska miehelläni on liian suuret tulot asumistukeen ja muuhun.
Osallistun itse tietenkin myös niin paljn kun pystyn.
Poikaystäväni muutti omaan asuntoon ja minä sitten aluksi "oleilin siellä". Muuttimme virallisesti yhteen muutaman kuukauden päästä kun täytin 20v ja sain Kelalta täydet opintotuet sekä asumislisän.
Silloin opiskelin ja avomies oli "töissä" Kelan korvauksella.
Tällä hetkellä avomieheni on töissä ja itse opiskelen ja käyn välillä tekemässä töitä.
yhteen avopuolisoni kanssa vuosi sitten. Tein pätkähommia ja avokkini opiskeli, kuten edelleen. Nykyään olen pikäaikaisena sijaisena (käytännössä sama kuin vakkarina) ja avokkini valmistuu jouluna. Olemme pärjänneet loistavasti, vaikka avokkini on maksanut menoistamme yhtä suuren osan kuin minä. Ainoastaan minä maksan koiramme ja liskomme ruuat yms. (tosin molemmat ovat käytännössä minun lemmikkejäni, joten on luonnollista, että minä maksan niiden hoidot ja muut kulut niin kauan kuin avokkini opiskelee). Vakuutusmaksujen ja muiden yhteisten maksujen (paitsi vuokran) kanssa olemme päätyneet siihen, että jos avokilla rahatilanne huono, niin minä maksan ne ja avokki maksaa oman osuutensa minulle takaisin, kun saa esim. tehdyistä sijaisuuksista palkan. Homma on toiminut hyvin näin. Enää on vajaa vuosi siihen kun avokki valmistuu, joten sitten voi alkaa hommaamaan autoa yms. :) Kyllä sitä hyvin pärjää, vaikka molemmat opiskelisivatkin yhtä aikaa. Rahaa pitää vain yrittää käyttää järkevästi. Tosin itse en olisi muuttanut yhteen avokkini kanssa jos olisin vielä opiskellut. Haluan kuitenkin pitää jonkin verran rahaa jemmassa pahan päivän varalle ja työttömänä/opiskelijana se on aika mahdotonta.
Itse aloitin opiskelut, tyttöystäväni oli juuri valmistunut ja töissä.
( suhteellisen matalapalkkaisella alalla )
Hyvin tultiin toimeen, säästettiin koko opiskeluaikani omaan taloon, joka ostettiin heti kun itse aloitin työelämän.
Oleellisempaa on pienet menot kuin suuret tulot.
Varmaan olis "helpompaa" jos rahaa tulisi ikkunoista ja ovista, mutta sitä ei kannata jäädä odottelemaan.
Minä olin opiskelija, mies töissä. Ei edes käynyt mielessä odottaa muunlaista tilannetta... taloudellinen tila tulee muuttumaan monta kertaa, eikä meillä ainakaan ole silloin aikomuksena potkia toista pellolle :)
Muutin mieheni kanssa yhteen ennen hänen armeijaan lähtöään. Kun hän tuli sieltä, meni töihin ja minä aloitin opiskelun. Nyt olemme jo molemmat töissä. Mutta hyvin pärjäsimme, eikä tarvinnut makaroonilla elellä. Niin kuin täällä aiemmin sanottiin, ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Muun muassa asunnon valinnassa kannattaa ottaa huomioon se vuokra. Meillä se oli suuri osa päätöstä, eli otimme sen vähän vähemmän hienon, mutta halvan. Näin rahaa jäi muuhunkin.
Yhteen muuttaessa minä opiskelin ja mies oli töissä. Nyt ollaan molemmat töissä, autot ja eläimet löytyy. Hyvin pärjättiin sillon, kun minä opiskelin. Ei sitä rahaa nytkää paljoo ylimäärästä jää velkojen ja matalapalkkaisentyö takia. Kunhan miettii vähän mihin sitä rahaa laittaa niin pärjää kyllä.