Onko muuten tyypillistä, että älykkyystestien suoritukselle on annettu jokin aikaraja? Mikäli näin on niin silloin kyseinen testi on aivan perseestä, koska siinä tutkitaan helposti ulkoa opittujen asioiden lukumäärää. Esimerkiksi yhdessä lukemassani kysymyksessä kysyttiin mitä lukusarja "1,3,7,11, jne") edustaa, joka on asian tietävälle helppo nakki, mutta vaatii kouluja käymättömältä pidempää miettimisaikaa ennenkuin asia saadaan prosessoitua.
Se on kuulkaa jannut niin, että sana "testi" tarkoittaa aina jonkin asian mittaamista ja verifioimista jotain kriteeriä vasten, joka edelleen suosii tietyn testiryhmän olemassa olevia ominaisuuksia. Mikäli te puupäät ette tätä usko niin silloin voin järkätä teille Mensan pelleille tosiduunarin ÄÖ-testin, jossa teitä pyydetään metalliverstaassa tekemään auton tasauspyörästö. Aikaa 50 minsaa, hopi hopi!!!
-Jonttu-
Se on kuulkaa jannut niin, että sana "testi" tarkoittaa aina jonkin asian mittaamista ja verifioimista jotain kriteeriä vasten, joka edelleen suosii tietyn testiryhmän olemassa olevia ominaisuuksia. Mikäli te puupäät ette tätä usko niin silloin voin järkätä teille Mensan pelleille tosiduunarin ÄÖ-testin, jossa teitä pyydetään metalliverstaassa tekemään auton tasauspyörästö. Aikaa 50 minsaa, hopi hopi!!!
-Jonttu-
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä mitä haet viestilläsi, mutta jäi vaivaamaan tuo tosiduunarin ÄO-testi. Siis eihän se liity varsinaiseen älykkyyden määritelmän mitenkään jos pystyy tekemään tuon tasauspyörästön. Eikös se ole enemmänkin sitä että kykenee luomaan käsillään jotain eli kätevä/taitava valmistamaan jotain. Ellet sitten tarkoittanut tuota siltä kantilta että tuo tasauspyörästö pitää uudellen keksiä tyhjästä. Toivottavasti ymmärsit mitä ajan takaa.
Eiköhän tasauspyörästön valmistus tarvitse älyä. Äly niitä taitavia käsiäkin liikuttaa.
Asioiden tyhjästä keksiminen tarvitsee oivalluksen tai sarjan oivalluksia.
Valmistusvaiheessakin tarvitsee valmistaja omia oivalluksiaan, jos ei ohjeista asia löydy. Ne eivät ole enää ensimmäiset, jos joku on tasauspyörästön jo keksinyt ja valmistanut, merkittäviä kuitenkin.
Niin, älykkyys ja se että osaako tehdä tasauspyörästön ei liity yhteen. Älykästä on oivaltaminen ja uuden keksiminen; jos joku on sinulle opettanut miten teet tasauspyörästön, ei se sinulta itseltäsi vaadi älyä. Ainoastaan jonkin verran muistia.
Ja niinhän myös mensan testi toimii - se mittaa ongelmanratkaisukykyä eli loogista päättelykykyä, ei opittuja asioita.
Ja tämä Jontun pointti -
" yhdessä lukemassani kysymyksessä kysyttiin mitä lukusarja "1,3,7,11, jne") edustaa, joka on asian tietävälle helppo nakki, mutta vaatii kouluja käymättömältä pidempää miettimisaikaa ennenkuin asia saadaan prosessoitua. "
Sitäpä juuri näillä palkikkatesteillä mitataan, miten tällaisen ongelman ratkaisee! Tosin tuokin esimerkki mittaa matemaattista lahjakkuutta (vaikka onkin yksinkertaista päässälaskua) eikä siis ongelmanratkaisukykyä sinällään.
Sitäpaitsi, mun mielestä on loogista että älykkyystestissä on aikaraja. Se joka jonkin päättelytehtävän (on se millainen tahansa) suorittaa nopeimmin, on "fiksumpi" kuin se jonka tehtävän ratkaisuun kuluu enemmän aikaa... eikö?
..homman pointti on siinä, että testattava joutuu keksimään alkuluvut tai tasauspyörästön toiminan mikäli nämä käsitteet eivät ole hänelle entuudestaan tuttuja. Eli, asiaan entuudestaan vihkiytynyt tietää vastauksen keksimättä sitä itse, kun taas toinen joutuu asian keksimään ja vieläpä aikarajan puitteissa.
Henkilökohtaisesti koen, että älykkyys on kykyä oivaltaa ja tämän kun yhdistää entuudestaan opittuihin tekniikoihin syntyy yleisesti "viisaana" pidetty ihminen. Edelleen, ihminen voi korvata luovuuden puutetta (älyä) kopioimalla muiden oivalluksia (tekniikoita), jolloin hänen kokonaiskyvykkyytensä voi olla jopa parempi kuin sen, jonka keksintöjä hän sujuvasti hyödyntää.
-Jonttu-
palstan älykkäistä kertoa, mitä lukusarja 1,3,7,11,jne edustaa?
Jonttu tuossa jo paukutteli tietäviä henkseleitään ja kertoi, että kyse on alkuluvuista (siis luvuista, jotka ovat jaollisia vain 1:lla ja itsellään).
Sitä Jonttu ei kuitenkaan kertonut, miksi tuolta sarjasta puuttuvat välistä alkuluvut 2 ja 5. Eikä myöskään sitä, että seuraava luku sarjassa on 15 (ainakin hyvin usein näissä testeissä on), joka ei myöskään ole alkuluku. Ehkäpä Jonttukaan ei tiedä kaikkea.
Mä nyt räppäsin sen alkulukujoukon tuohon sen enempää miettimättä, koska sitä kerran yhdessä testissä kysyttiin. Olen pahoillani, kun unohdin siitä kakkosen ja vitosen pois, mutta homman pointtia se ei muuta miksikään: Tunnetut alkuluvut kerran nähtyään jokainen tietää vastauksen ilman suurempaa älyn tarvetta.
Jonttu
Eli oliko se alkuperäinen sarja mainitsemasi "1,3,7,11" vaiko "1,2,3,5,7,11"?
Jälkimmäinen on selkeä, joskin harvinainen. Ensinmainittu on yleisempi, muttei liity mitenkään alkulukuihin. Ensimmäisen sarjan seuraava luku on 15. Mikä tulee sitten ja miksi? Tiedätkö vastauksen ilman suurempaa älyn tarvetta?
Meikäläisenkin aivoilla tuli heti päähän kaksi varmasti väärää vastausta! Hitto että olen tyytyväinen!
Sarja 1,3,7,11... ei voi ainakaan muodostua joka toisesta parittomasta luvusta, koska silloin 1 ei sovi sarjaan.
Kyseessä ei myöskään voi olla joka toinen alkuluku, koska silloin 11 ei sovi sarjaan.
Mojovaa mietintää? On varmaan konstruoitavissa jokin kaava jolla seuraava tai sitäseuraava tms luku määräytyy edellisestä tai edellisistä -- ehkä näitä sääntöjä voidaan periaatteessa konstruoida useampiakin, kenties jopa laskematon määrä???
Olisikohan se 20? Ja sarja saadaan seuraavasti: x:s luku (x>0 ja x on kokonaisluku), joka on jaollinen itsellään ja yhdellä y:s luku, joka ei ole alkuluku ja on suurempi tai yhtäsuuri kuin 0. Eli 1 0, 2 1, 3 4, 5 6, 7 8, 11 9.
Ajatuksiasi voitaisin kehitellä eteenpäin. Jos hiekkalaatikolla Leena, ikä alle kouluiän, sanoo: "Minäpäs osaankin laskea ...sataan!", tekisi mieli kysyä, mikä raja siinä tulee vastaan. Mutta tätä ei ehdi kysyä, kun Leena jo lisää: "Naapurin Pekka osaa kyllä kolmeensataan."
Onko noilla suorituksilla sitä eroa jonka lapset niillä kokevat olevan? Aikuinen sanoisi: mitään olennaista eroa ei ole, se on ikään kuin sama sääntö, jota seuraamalla numeroita lasketaan. Laadullisesti erilainen näköala tulisi eteen jos esim. kysyttäisiin: "Mutta osaako kukaan laskea ihan _viimeiseen_ numeroon asti?"
Älykkyyden mittaamisessa näyttää taustaoletuksena olevan, että "säännön seuraaminen" olisi suorituksena sijoitettavissa jonkinlaiselle "vaikeusaseteikolle", jolle löytyisi tukea siitä että asteikon vaikeutuessa yhä harvemmat pystyisivät löytämään säännön. Ei kuitenkaan voida vetää yhtäläisyysmerkkejä säännön "todellisen" vaikeuden ja sen väliin minkä ihmiset jostain syystä kokevat vaikeaksi.
Esimerkiksi seitsemän kertotaulu saattaisi olla useimmille vaikeampi kuin yhdeksän kertotaulu. Ja niin edelleen.
On poikkeavia ihmisiä, jopa niin sanotusti vajaamielisiä, joilla on erityinen kyky laskea. Nämä inhimilliset laskukoneet suoriutuvat mitä hämmästyttävimmistä laskutehtävistä samaan aikaan kun aivan yksinkertaiset peruasiat tuottavat heille ylipääsemättömiä ymmärtämisvaikeuksia. Niinpä voidaan olettaa, että esim. numeroilla operoimiseen liittyy sekä "mekaanisia" että "ymmärrystä" vaativia komponentteja. Leena ja Pekka, tulevat mensalaiset, liikkuvat ajattelussaan mekaanisella alueella, josta katsoen heidän keskinäinen tasoeronsa on määriteltävissä. Ymmärryksen valaisemassa mielessä heidän suorituksillaan ei ole muuta kuin näennäinen ero.
Jos joku laillasi sanoo: tuohon numerosarjaan löytyy ehkä periaatteessa määrättömästi sääntöjä, joilla se voidaan konstruoida, eivätkö nämä säännöt kuitenkin _periaatteessa_ ole vain tautologioita - sääntöjä jotka sijoittuvat yhteen ja samaan ymmärryksen lokeroon? Vaikka niitä olisi sata tai kolmesataa, ne eivät lisäisi ymmärrystämme? Kuitenkin älykkyystesti määrittelisi kolme kertaa älykkäämmäksi yksilön joka kehittää kolmesataa sääntöä verrattuna keskivertoyksilöön joka kehittää sata.
Älykkyys on vain sitä mitä älykkyystesteillä mitataan. Ajattelun laadusta älykkyys ei todista oikeastaan mitään.
1, 3, 7, 11...
y * 3 |y - 1| = x, jossa y on etäisyys sarjan alusta (ja "||" on luvun itseisarvo).
0 * 3 |0 - 1| = 1
1 * 3 |1 - 1| = 3
2 * 3 |2 - 1| = 7
3 * 3 |3 - 1| = 11
4 * 3 |4 - 1| = 15
5 * 3 |5 - 1| = 19
6 * 3 |6 - 1| = 23
1, 3, 7, 11, 15, 19, 23
Tuntuu vähän monimutkaiselta ollakseen oikea vastaus tehtävään...
Itse kyllä hyväksyisin tuon ratkaisun, vaikka onkin vähän kaukaa haettu (mutta toimiva). Yleensä positiota ei saisi käyttää, vaan luku pitäisi pystyä perustelemaan edeltäjiensä perusteella sijainnistaan riippumatta.
Joskus näiden ratkaiseminen edellyttää hieman erityyppistä ajattelua (ei välttämättä matemaattista). Esimerkkinä olkoon seuraava, ei vaikea, mutta monia turhauttanut tehtävä:
Sijoitetaan luvut 0-9 seuraavaan sarjaan:
8,2,3,a,4,0,b,c,9,1
Kuten huomaat, luvut 5, 6 ja 7 on korvattu kirjaimilla a, b ja c. Mikä kirjaimista edustaa mitäkin numeroa ja ennenkaikkea miksi?
Varmaankin 8,2,3,6,4,0,7,5,9,1. Tämä oli vähän kompa.
Tämä oli kuitenkin hyvä esimerkki erilaisista ajattelu- ja lähestymistavoista. Muistan tämän nimenomaisen tapauksen hyvin, kun eräs varsin matemaattisesti orientoitunut ystäväni kuuli tämän ongelman yksissä illanistujaisissa eikä saanut sitä ratkaistuksi. Koko ilta meni pilalle, kun aivot hyörivät yhden ongelman kimpussa. Mies saapui kotiin aamuyöstä ja herätti vaimonsa samalla, kun kaatui sänkyynsä. Vaimo kysyi, miten ilta meni. Mies vastasi, että täysin piloille, koska kysymys piinasi mieltä (kertoi samalla vaimolle, mikä kysymys oli). Tähän vähemmän matemaattinen vaimo totesi samantien, että helppo juttu. *************yksessähän nuo numerot ovat. Miestä vitutti raskaasti:-)
Saat haukkua pilkunnussijaks, mut 15 on kyl jaollinen kolmella ja viidellä.
Kirjoitin: "Eikä myöskään sitä, että seuraava luku sarjassa on 15 (ainakin hyvin usein näissä testeissä on), joka ei myöskään ole alkuluku."
Sinä kommentoit: "Saat haukkua pilkunnussijaks, mut 15 on kyl jaollinen kolmella ja viidellä."
Eli ensin minä kerron, että 15 ei ole alkuluku, johon sinä toteat, että se on jaollinen kolmella ja viidellä...
Kommentoitkohan nyt varmasti oikeaa kirjoitusta?
|a*4-5| plus muut lukemattomat variaatiot
Kun en keksinyt mitään parempaakaan, ajattelin että luvut saattaisivat toteuttaa jonkin yhtälön. Hetken mietittyäni tuli mieleen tuollainen hölmö yhtälö...
Suuressa osassa älykkyystestejä käytetään aikarajaa tai nimenomaan ajan vähyyttä "aiheuttamaan virheet" eli erottelemaan jyvät akanoista. Olet aivan oikeassa siinä, että aikaisemmin opitut asiat vääristävät tällöin testin tulosta. Kuitenkin esimerkiksi Mensan käyttämä testi on puhdas kuviopäättelytesti, jossa ei ole minkäänlaisia sanallisia tai matemaattisia tehtäviä. Totta kai kuviopäättelytehtäviä tekemällä voi harjoitella tekemään kuviopäättelytehtäviä, mutta näin aiheutuva virhe testin tuloksessa on huomattavasti vähäisempi kuin mainitsemassasi esimerkissä. Samoin kyseisessä tapauksessa henkilö itse tietää "huijanneensa".
Löytyy myös testejä, joissa ei ole aikarajaa ja "jyvät akanoista" perustuu siihen, että osa kysymyksistä on niin vaikeita, että vaikka testattavalla olisi käytettävissään rajattomasti miettimisaikaa, hän ei siltikään pystyisi vastaamaan niihin.
Tällaisen testin voit tehdä esimerkiksi paikassa
http://www.sigmasociety.org/Sigma_Testes_Suo.html
Minkä ihmeen takia pitäisi jatkuvasti mittailla älykkyyttään? Mitä järkeä siinä on, kun kumminkin on lähes sama tulos jokakerta?
Joitakin vaan testien tekeminen tuntuu jostain syystä kiehtovan. Itse en tuohon joukkoon lukeudu. Syitä nyt voi olla lukuisia, vaikkapa:
1) Henkilö pitää itse testin suorittamisesta tai testitilanteesta
2) Henkilö haluaa osallistua uusien testien "kalibrointiin"
3) Henkilö ei ole vakuuttunut aikaisempien testien tulosten oikeellisuudesta
4) Henkilö hakee vahvistusta jo tiedossaan olevalle asialle
Erilaiset älykkyystestit saattavat antaa kovinkin erilaisia lukeamia, koska niissä mittaus voi olla painottunut eri osa-alueille.