Fysiikan tekemät oletukset oletetaan ehdottomiksi, näiden fysiikan aksioomien perusteita ei kukaan yleensä kyseenalaista. Fysiikan aksioomat ovat seuraavat, on olemassa kokeellinen metodi sekä teoreettiset oletukset maailman ontologisesta olemuksesta, näiden yhteinen synteesi muodostaa fysiikan lait.
Kokeellinen metodi perustuu sille että havaintojen kautta määritetään jokin teoria, joka selvittää miten jokin asia todellisuudessa toteutuu. Kokemuksen kautta saadut asiat varmentavat ontologisia oletuksia tai toisinpäin.
Ontologiset oletukset ovat että fysiikan tarkastelussa olevat kohteet ovat kolmiulotteisia ja ne sijoittuvat johonkin aika-avaruuteen. Materia jaetaan kolmiulotteisiksi osasiksi, joiden koko määritetään pienimmän osasen perusteella, avaruus jaetaan osasiin tämän pienimmän materian perusteella, josta seuraa se että kaikella materialla on jokin koko (sekä massa, joka seuraa tilavuudesta, eli tilavuus määrittää massan koon). Tässä neliulotteisessa avaruudessa on sitten olemassa materiaa, jolla on erilaisia muotoja, mikäli materia voitaisiin palauttaa pienimpään osaseen, niin silloin kaikki materia olisi samanlaista, mutta jakamatonta materia osasta ei ole löydetty, joten aineet voidaan erottaa tämän hetkisellä pienimmällä osasella ja siitä muodostetuilla muodoilla toisistaan. Aineen pienimmille osasille voidaan antaa myös ominaisuuksia, joiden toimintatapoja ei voida selittää, koska niiden alkuosasia ei tunneta. Nämä ominaisuudet ovat tämän takia mystisiä.
Kun havainnot ja ontologiset oletukset yhdistetään, syntyy teoria, joka selittää materiaalisen maailman lakeja. Tämä teoria ei kuitenkaan ole sitä miltä se niin vakuuttavasti näyttäisi olevan.
Ongelmia syntyy kun kuvitellaan jakamaton alkuaine. Tämä tarkoittaisi sitä että maailma muodostuisi kuutioista ja tyhjistä tiloista, jotka olisivat tarkalleen kuutioiden kokoisia. Tässä maailmassa ei kuitenkaan voisi olla liikettä, koska liike selitetään nykyään energialla, joka on siis materiaa (?), eli maailmassa ei voi olla jakamatonta alkuainetta, ainakaan tekemiemme ontologisten oletuksien perusteella.
Liike vaatii energiaa toteutuakseen fysiikan lakien mukaan, energia on kuitenkin ainetta, eli liike selitetään itsellänsä, mikä on kehäpäättelyä, tästä seuraa se että liike perustellaan jollain asialla, jonka olemuksesta ei oikeastaan voida tietää yhtään mitään. Liike ja energia käsite ovat siis ongelmallisia, koska emme voi selvittää niiden syitä.
Aikaa voimme havainnoida vain liikkeen kautta (aika voi olla olemassa ilman liikettäkin), mikä tarkoittaa sitä että ontologiset oletuksemme johtavat siihen että äärellisessä maailmassa emme voisi havainnoida aikaa, koska siellä ei olisi liikettä.
Olemme myös havainneet että kaikki elollinen kykenevät liikkumaan, vaikkakin ilman omaa tahtoa (selitys on kausaalinen), mutta myös jotkin kuolleet kappaleet kykenevät liikkumaan energian ansiosta, joka on siis ainetta.
Voimme siis erotella toisistaan tietoisen materian ja materian, joka kykenee liikkumaan sekä elottoman ja liikkumattoman materian.
Tietoinen materia tarkoittaa sellaista materiaa, jolla on oma tahto. Tällä omalla tahdolla tarkoitan sitä että sen liikkeitä ei voida selvittää kausaalisesti, eli materian liikelakien mukaisesti tai sillä että sitä ohjaisi jokin kappaleiden liike. Ihmisen tekoja ei voida selvittää kausaalilakien mukaan. Eläinten omaa tahtoa ei voida selittää kausaalilaeilla, kysymys siitä onko kasveilla omaa tahtoa, on taas vaikeampi, mutta on kuitenkin selvää että kasvit luetellaan elollisiksi olioiksi. Liikkuvaa elotonta materiaa on sellainen aine kuten tuli. Liikkumattomalla materialla tarkoitan sellaista materiaa, joka ei liiku (tämä on vain teoreettinen oletus, joka seuraa ontologisista oletuksistamme) ja ei ole elollista.
Elollinen olento voi olla tietoinen, joka tarkoittaa sitä että sillä on oma tahto, tämä taas johtaa ongelmiin, millä perusteella kasvi on sitten elollinen, mikä erottaa kasvin tulesta? Tämä on kuitenkin vain luokittelu ongelma.
Koska oman tahdon omaava elollisen olennon tekoja ei voida selittää kausaalisesti, joudutaan olettamaan että tämä tietoisuus on aineeton, koska emme ole löytäneet sitä mistään materiasta ja olettamistamme kausaalisuhteista. Tietoisuus voidaan siis selittää vain jonkin materian ominaisuudeksi tai se voidaan yrittää selittää fysiikan lakien mukaan. Kuten olemme huomanneet että fysiikka ei voi toimia äärellisessä maailmassa tekemiemme ontologisten oletuksien mukaan, tästä seuraa se että maailman täytyy olla ääretön. Kun maailma on ääretön, niin siellä jää aina jotain asioita selittämättömiksi, eli mystisiksi. Liike on jonkin materian ominaisuus, mutta mikä on ominaisuus? Miten muuten voisimme yrittää selvittää liikkeen?
Tekemiemme ontologisten oletusten takia kausaalinen selitys perustuu sille että jokin aineesta muodostunut kappale liikkuu jonkin toisen kappaleen työntäessä sitä, jollain tietyllä voimalla. Kun tämä syy ja seuraus palautetaan neliulotteiseen ontologiseen maailmaamme, niin huomaamme että rajallisessa maailmassa tällainen tapahtuma on täysin mahdoton, koska siellä ei voi tapahtua liikettä, joten siellä ei voi olla syitä eikä seurauksia.
Ontologiset oletuksemme johtavat siihen että maailman täytyy olla ääretön. Eli aine jakautuu loputtomasti pienempiin osasiin, näiden osasten koon voimme määrittää vain suhteessa toisiin osasiin. Tästä seuraa se että mitään absoluuttisia mittauksia ei voida koskaan tehdä, sillä kaikki osaset ovat suhteessa toisiinsa jonkin tietyn abstraktion perusteella. Havainto redusoi äärettömän olion olemuksesta sen äärettömyyden, jolloin havaitsemme vain äärellisiä olioita. Tästä seuraa myös se että liike on mystinen asia, jonka syntymää ei tekemiemme ontologisten oletusten takia voida ratkoa, tämä johtaa siihen että materialistinen näkemys ei voi selittää liikettä muuten kuin asettamalla sen jonkin materia osasen ominaisuudeksi. Tämä ominaisuus toteutuu jostain selittämättömästä syystä, kokeellinen tiede voi ehkä saavuttaa seuraavan tason, mutta se ei voi koskaan saavuttaa äärellistä osasta, koska silloin liike ei olisi mahdollista ontologisten oletuksiemme mukaan, mikä taas tarkoittaisi sitä että mitään elollista ei voisi olla olemassa, vaan kaikki olisi kuollutta ja liikkumatonta.
Koska olemme tarkastelussamme purkaneet tietoisuuteen liittyviä peruskäsitteitä pienimpiin osasiin niiden premissien perusteella, olemme tulleet siihen tulokseen että liike- ja energia käsite ovat mahdottomia, koska niitä ei voida pitää tekemiemme ontologisten oletuksien perusteella sisäisesti ristiriidattomina. Tästä seuraa se että tietoisuuden olettaminen aineettomaksi on tarpeeton oletus, sillä mitään materialistista ontologiaa emme voi olettaa emmekä myöskään idealistista ontologiaa, koska siitä taas seuraa kokeellisuuden halventaminen. Voimme vain todeta että tietoisuutta ei voida selittää materiaalisen ontologian mukaan, koska se ei kykene selittämään yhtään mitään liikettä tekemättä idealistisia oletuksia (eli asettaa liike jonkin materian ominaisuudeksi). Idealistinen ontologia taas on mieletön, koska sitä ei voida perustella millään tavalla, joka taas ei ole hyvä tapa lähestyä asioita. Materialistista ontologiaa on ehkä helppo pitää jotenkin realistisempana kuin idealistista ontologiaa, mutta materialistinen ontologia johtaa kuitenkin idealismiin, koska sen premissien mukaan liike ei ole mahdollista. Realismia on kuitenkin se havainto että on olemassa elollisia sekä elottomia olentoja, sekä se että materialistinen ontologia on ristiriidassa havaintojemme kanssa.
Sähköposti: [email protected]
Kokeellinen metodi perustuu sille että havaintojen kautta määritetään jokin teoria, joka selvittää miten jokin asia todellisuudessa toteutuu. Kokemuksen kautta saadut asiat varmentavat ontologisia oletuksia tai toisinpäin.
Ontologiset oletukset ovat että fysiikan tarkastelussa olevat kohteet ovat kolmiulotteisia ja ne sijoittuvat johonkin aika-avaruuteen. Materia jaetaan kolmiulotteisiksi osasiksi, joiden koko määritetään pienimmän osasen perusteella, avaruus jaetaan osasiin tämän pienimmän materian perusteella, josta seuraa se että kaikella materialla on jokin koko (sekä massa, joka seuraa tilavuudesta, eli tilavuus määrittää massan koon). Tässä neliulotteisessa avaruudessa on sitten olemassa materiaa, jolla on erilaisia muotoja, mikäli materia voitaisiin palauttaa pienimpään osaseen, niin silloin kaikki materia olisi samanlaista, mutta jakamatonta materia osasta ei ole löydetty, joten aineet voidaan erottaa tämän hetkisellä pienimmällä osasella ja siitä muodostetuilla muodoilla toisistaan. Aineen pienimmille osasille voidaan antaa myös ominaisuuksia, joiden toimintatapoja ei voida selittää, koska niiden alkuosasia ei tunneta. Nämä ominaisuudet ovat tämän takia mystisiä.
Kun havainnot ja ontologiset oletukset yhdistetään, syntyy teoria, joka selittää materiaalisen maailman lakeja. Tämä teoria ei kuitenkaan ole sitä miltä se niin vakuuttavasti näyttäisi olevan.
Ongelmia syntyy kun kuvitellaan jakamaton alkuaine. Tämä tarkoittaisi sitä että maailma muodostuisi kuutioista ja tyhjistä tiloista, jotka olisivat tarkalleen kuutioiden kokoisia. Tässä maailmassa ei kuitenkaan voisi olla liikettä, koska liike selitetään nykyään energialla, joka on siis materiaa (?), eli maailmassa ei voi olla jakamatonta alkuainetta, ainakaan tekemiemme ontologisten oletuksien perusteella.
Liike vaatii energiaa toteutuakseen fysiikan lakien mukaan, energia on kuitenkin ainetta, eli liike selitetään itsellänsä, mikä on kehäpäättelyä, tästä seuraa se että liike perustellaan jollain asialla, jonka olemuksesta ei oikeastaan voida tietää yhtään mitään. Liike ja energia käsite ovat siis ongelmallisia, koska emme voi selvittää niiden syitä.
Aikaa voimme havainnoida vain liikkeen kautta (aika voi olla olemassa ilman liikettäkin), mikä tarkoittaa sitä että ontologiset oletuksemme johtavat siihen että äärellisessä maailmassa emme voisi havainnoida aikaa, koska siellä ei olisi liikettä.
Olemme myös havainneet että kaikki elollinen kykenevät liikkumaan, vaikkakin ilman omaa tahtoa (selitys on kausaalinen), mutta myös jotkin kuolleet kappaleet kykenevät liikkumaan energian ansiosta, joka on siis ainetta.
Voimme siis erotella toisistaan tietoisen materian ja materian, joka kykenee liikkumaan sekä elottoman ja liikkumattoman materian.
Tietoinen materia tarkoittaa sellaista materiaa, jolla on oma tahto. Tällä omalla tahdolla tarkoitan sitä että sen liikkeitä ei voida selvittää kausaalisesti, eli materian liikelakien mukaisesti tai sillä että sitä ohjaisi jokin kappaleiden liike. Ihmisen tekoja ei voida selvittää kausaalilakien mukaan. Eläinten omaa tahtoa ei voida selittää kausaalilaeilla, kysymys siitä onko kasveilla omaa tahtoa, on taas vaikeampi, mutta on kuitenkin selvää että kasvit luetellaan elollisiksi olioiksi. Liikkuvaa elotonta materiaa on sellainen aine kuten tuli. Liikkumattomalla materialla tarkoitan sellaista materiaa, joka ei liiku (tämä on vain teoreettinen oletus, joka seuraa ontologisista oletuksistamme) ja ei ole elollista.
Elollinen olento voi olla tietoinen, joka tarkoittaa sitä että sillä on oma tahto, tämä taas johtaa ongelmiin, millä perusteella kasvi on sitten elollinen, mikä erottaa kasvin tulesta? Tämä on kuitenkin vain luokittelu ongelma.
Koska oman tahdon omaava elollisen olennon tekoja ei voida selittää kausaalisesti, joudutaan olettamaan että tämä tietoisuus on aineeton, koska emme ole löytäneet sitä mistään materiasta ja olettamistamme kausaalisuhteista. Tietoisuus voidaan siis selittää vain jonkin materian ominaisuudeksi tai se voidaan yrittää selittää fysiikan lakien mukaan. Kuten olemme huomanneet että fysiikka ei voi toimia äärellisessä maailmassa tekemiemme ontologisten oletuksien mukaan, tästä seuraa se että maailman täytyy olla ääretön. Kun maailma on ääretön, niin siellä jää aina jotain asioita selittämättömiksi, eli mystisiksi. Liike on jonkin materian ominaisuus, mutta mikä on ominaisuus? Miten muuten voisimme yrittää selvittää liikkeen?
Tekemiemme ontologisten oletusten takia kausaalinen selitys perustuu sille että jokin aineesta muodostunut kappale liikkuu jonkin toisen kappaleen työntäessä sitä, jollain tietyllä voimalla. Kun tämä syy ja seuraus palautetaan neliulotteiseen ontologiseen maailmaamme, niin huomaamme että rajallisessa maailmassa tällainen tapahtuma on täysin mahdoton, koska siellä ei voi tapahtua liikettä, joten siellä ei voi olla syitä eikä seurauksia.
Ontologiset oletuksemme johtavat siihen että maailman täytyy olla ääretön. Eli aine jakautuu loputtomasti pienempiin osasiin, näiden osasten koon voimme määrittää vain suhteessa toisiin osasiin. Tästä seuraa se että mitään absoluuttisia mittauksia ei voida koskaan tehdä, sillä kaikki osaset ovat suhteessa toisiinsa jonkin tietyn abstraktion perusteella. Havainto redusoi äärettömän olion olemuksesta sen äärettömyyden, jolloin havaitsemme vain äärellisiä olioita. Tästä seuraa myös se että liike on mystinen asia, jonka syntymää ei tekemiemme ontologisten oletusten takia voida ratkoa, tämä johtaa siihen että materialistinen näkemys ei voi selittää liikettä muuten kuin asettamalla sen jonkin materia osasen ominaisuudeksi. Tämä ominaisuus toteutuu jostain selittämättömästä syystä, kokeellinen tiede voi ehkä saavuttaa seuraavan tason, mutta se ei voi koskaan saavuttaa äärellistä osasta, koska silloin liike ei olisi mahdollista ontologisten oletuksiemme mukaan, mikä taas tarkoittaisi sitä että mitään elollista ei voisi olla olemassa, vaan kaikki olisi kuollutta ja liikkumatonta.
Koska olemme tarkastelussamme purkaneet tietoisuuteen liittyviä peruskäsitteitä pienimpiin osasiin niiden premissien perusteella, olemme tulleet siihen tulokseen että liike- ja energia käsite ovat mahdottomia, koska niitä ei voida pitää tekemiemme ontologisten oletuksien perusteella sisäisesti ristiriidattomina. Tästä seuraa se että tietoisuuden olettaminen aineettomaksi on tarpeeton oletus, sillä mitään materialistista ontologiaa emme voi olettaa emmekä myöskään idealistista ontologiaa, koska siitä taas seuraa kokeellisuuden halventaminen. Voimme vain todeta että tietoisuutta ei voida selittää materiaalisen ontologian mukaan, koska se ei kykene selittämään yhtään mitään liikettä tekemättä idealistisia oletuksia (eli asettaa liike jonkin materian ominaisuudeksi). Idealistinen ontologia taas on mieletön, koska sitä ei voida perustella millään tavalla, joka taas ei ole hyvä tapa lähestyä asioita. Materialistista ontologiaa on ehkä helppo pitää jotenkin realistisempana kuin idealistista ontologiaa, mutta materialistinen ontologia johtaa kuitenkin idealismiin, koska sen premissien mukaan liike ei ole mahdollista. Realismia on kuitenkin se havainto että on olemassa elollisia sekä elottomia olentoja, sekä se että materialistinen ontologia on ristiriidassa havaintojemme kanssa.
Sähköposti: [email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin. Fysiikan aksioomia kyseenalaistetaan kokoajan. Ja ne eivät ole lakeja. Ne ovat, kuten sanoit, oletuksia. Niiden absoluuttista tarkkuutta emme tiedä - emme ehkä koskaan.
Kuvitteellinen jakamaton alkuaine maailmankaikkeudessa ei täyttäisi sitä kokonaan - tyhjät kuutiot olisivat äärettömän paljon suurempia kuin "täydet ainekuutiot". On mahdollista (joskaan kukaan ei tiedä miten) että löydetään jakamaton hiukkanen. "Tyhjää" tilaa olisi silti huomattavasti enemmän.
Liike vaatii todellakin energiaa, mutta energiaa ei voida yksiselitteisesti rinnastaa pelkäksi aineeksi. Esimerkiksi fissioreaktiossa, vahvan ydinvoiman murtuessa, energiaa syntyy enemmän kuin mitä kappaleiden massat voivat tuottaa pelkkään liike-energiaansa turvautuen. Liikettä (energiaa) saadaan siis aikaan muutenkin kuin pelkällä aineen massa-energia-dualismilla.
Samoiten sähkömagneettinen voima on osittain riippuvainen kappaleen massasta (aineesta). Mutta sähkömagnetismin aiheuttama liike aiheutuu aineiden erisuurien varausten aiheuttamasta veto/poistovoimasta.
Auringosta lähtevä massaton fotoni lämmittää maanpintaa. (Toki fotonilla on liikemassansa jolloin sen energia on suhteellista).
Ainehan on itse asiassa "tyhjää täynnä". Ja ainoa "mystinen" voima joka aiheuttaa liikkeen on painovoima. Muut liikkeen aiheuttavat voimat tunnetaan (epätarkkuusperiaatteen rajoissa).
Liikkumatonta materiaa ei periaatteessa ole. On vain suhteellinen liikkumattomuus tarkkailijan ja kohteen välillä (molemmat liikkuvat samaa nopeutta samaan suuntaan).Jos ajatellaan ainekuutioita ja tyhjiä kuutioita samankokoisiksi ja maailmankaikkeutta äärettömäksi, se ei kiellä itse maailmankaikkeuden liikkumista. Ainoastaan kuutioiden suhteellinen liike (ainoa mitä voisimme havaita) loppuisi.
Tietoisen "materian" voimme ainoastaan rinnastaa itseemme. (Descartes:Olen,siis ajattelen)
Kausaalisesti emme voi yleisesti ottaen määrittää mitään liikettä. Joen turbulentissa virtauksesta on mahdotonta tietää vesimolekyylin seuraava paikka tietämällä edellinen. Samoiten käy nopeuden suhteen. Hiukkasten liikkeen ja paikan määritys voidaan tehdä vain epätarkkuus-periaatteen määräämissä rajoissa.
Aine-energia-systeemissä ei mielestäni ole ristiriitaa ja se ei selitä äärettömyyttä/äärellisyyttä.
"On mahdollista (joskaan kukaan ei tiedä miten) että löydetään jakamaton hiukkanen."
Eikö sen pitäisi silloin olla kuutio, koska tämä avaruus jakautuu 3:een eri ulottuvuuteen?
Jos energia ei ole ainetta, silloin se ei tarkalleen ottaen ole olemassa, mutta kun se on olemassa, niin se on ainetta. Kun energialle annetaan ominaisuuksia, niin ne voidaan vain todeta, mutta niitä ei voida perustella millään tavalla. Voidaan siis sanoa että energia on aineen ominaisuus, mutta mitä se kertoo? Tässähän törmätään samaan ongelmaan kuin Descartesin dualismissa, missä se energia ominaisuus sitten on, jos ei aineessa?
"Liikkumatonta materiaa ei periaatteessa ole. On vain suhteellinen liikkumattomuus tarkkailijan ja kohteen välillä (molemmat liikkuvat samaa nopeutta samaan suuntaan).Jos ajatellaan ainekuutioita ja tyhjiä kuutioita samankokoisiksi ja maailmankaikkeutta äärettömäksi, se ei kiellä itse maailmankaikkeuden liikkumista. Ainoastaan kuutioiden suhteellinen liike (ainoa mitä voisimme havaita) loppuisi."
Käsittelin muistaakseni liikkumatonta materiaa tehtyjen ontologisien oletuksien puitteissa, eli ne ovat ristiriidassa kokemuksen kanssa. Liikettähän ei voida perustella muuten kuin sanomalla että tämä liike on jonkin aineen ominaisuus, sitä ei sen paremmin voida todentaa.
Pohdinpa vain Desractesin dualistista ongelmaa materialistisesta näkemksestä katsoen, sehän on ristiriitainen, koska se ei voi edes teoriassa selittää mitään muuta kuin sen että on olemassa materiaa 3-uloitteisessa avaruudessa, jossa on myös aika. Kaikki muut asiat selitetään aineen ominaisuuksiksi, koska materia on kaiken rakenne aine.
aineellahan ei pitäisi olla mitään ominaisuuksia, koska se on vain ainetta. Jos jotain voimia oletetaan, niin silloin oletetaan että aineella on jotain ominaisuuksia. Eli aine voi muodostaa erilaisia muotoja, mutta kun muodoille oletetaan jotain ominiasuuksia, niin silloin on kyse siitä että oletetaan että aineella on jotain ominaisuuksia. Näinhän tietysti on, mutta materialistinen teoria ei oikein pysty selittämään tätä vakuuttavasti, koska äärellisessä maailmassa ominaisuuksia ei tarkalleen ottaen voisi olla, koska siellä kaikki olisi vain materiaa. Äärettömässä maailmassa taas materialismi ei kykene todistamaan miten jotkut ominaisuudet toteutuvat, vaan asettaa ne aineen ja sen muotojen ominaisuuksiksi.
Kuten sanoin, mielestäni aine-energia-systeemissä ei ole ristiriitaa.
Väitteesi:"Aineellahan ei pitäisi olla mitään ominaisuuksia, koska se on vain ainetta."
Ei ole olemassa ainetta jolla ei olisi ominaisuuksia sen takia että se on vain ainetta.
Oleta että aineeseen kuuluu "tyhjää tilaa" - esim. ydin ja elektroni muodostavat aineen, mutta suurinosa aineen tilavuudesta on tyhjää. Tällöin äärellisessäkin maailmassa - vaikka kaikki aine olisi jaettu jakamattomiin hiukkasiin - olisi "tyhjää tilaa".
Ja koska aineen ominaisuudet aiheuttavat liikkeen (aineella on kyky tehdä työtä - energiaa) ei ole mielekästä ajatella että jakamalla aine jakamattomiin hiukkasiin liike loppuisi.
Vaihtoehtona tietenkin on että maailmankaikkeutta
kutistettaisiin, jolloin "tyhjä tila" katoaisi. Tällöin perustelusi olisivat oikein.
Ja ainetta ei mielestäni kannata edes ajatella 3-ulotteisena kuutiona. Esim. alkeishiukkasilla on sekä aalto- että hiukkasominaisuus. Jos ajateltaisiin hiukkasta 3-ulotteisena kuutiona, tarkastelu rajoittuisi vain pelkkään hiukkasominaisuuteen.