Heips,
olen pitkään miettinyt, että mistä se johtuu että mies tai nainen jonka kanssa pystyy näkemän tulevaisuutensa onkin yleensä se jonka kanssa päätyy eroon? Onko se jokin juttu, että vasta sitten kolmanne yrittämisen jälkeen kohdalle sattuu se joka kanssa onnistuu?Onko siis meitä mahdollisuuden pareja useampiakin? Minne se sielunkumppanuus hävisi vai uskoinko liikaa vanhempieni höpinöitä kestävästä rakkaudesta?
Onko nämä ihmiset jotka ottavat monta miestä/naista keksineet keinon oikeasti voida paremmin, koska yhdestä eroaisi niin helposti, mutta useimman kanssa vaan vaihtais hetkeksi siihen joka nyt käy paremmin oman maailmankuvaan?Sit vaan vaihetaan sitä mukaa kun persoona vaatii naista/miestä. Siksikö pettäminen pitäisi ajatella enemmänkin lupana antaa toisen sammuttaa se hetken halua olla jotain muuta/saada muuta, jotta koti tuntuisi taas kodilta?
Avioerot olisivat siis vähenemässä, jos ihminen ei olis niin itsekäs enää vaan antaisin toiselle mahdollisuuden elää silleen kun tahtoo.
olen pitkään miettinyt, että mistä se johtuu että mies tai nainen jonka kanssa pystyy näkemän tulevaisuutensa onkin yleensä se jonka kanssa päätyy eroon? Onko se jokin juttu, että vasta sitten kolmanne yrittämisen jälkeen kohdalle sattuu se joka kanssa onnistuu?Onko siis meitä mahdollisuuden pareja useampiakin? Minne se sielunkumppanuus hävisi vai uskoinko liikaa vanhempieni höpinöitä kestävästä rakkaudesta?
Onko nämä ihmiset jotka ottavat monta miestä/naista keksineet keinon oikeasti voida paremmin, koska yhdestä eroaisi niin helposti, mutta useimman kanssa vaan vaihtais hetkeksi siihen joka nyt käy paremmin oman maailmankuvaan?Sit vaan vaihetaan sitä mukaa kun persoona vaatii naista/miestä. Siksikö pettäminen pitäisi ajatella enemmänkin lupana antaa toisen sammuttaa se hetken halua olla jotain muuta/saada muuta, jotta koti tuntuisi taas kodilta?
Avioerot olisivat siis vähenemässä, jos ihminen ei olis niin itsekäs enää vaan antaisin toiselle mahdollisuuden elää silleen kun tahtoo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Avioerot olisivat siis vähenemässä, jos ihminen ei olis niin itsekäs enää vaan antaisin toiselle mahdollisuuden elää silleen kun tahtoo."
Jaa, että se on itsekäs, joka ei suo kumppanille mahdollisuutta elää kulloisenkin 'sivupersoonansa' ja tarpeidensa mukaan! Olisikohan mahdollista, että juttu olisikin toisenpäin: että se, joka juoksee hetkellisten mielihalujensa perässä, olisi se itsekäs?
Taitaa vaan olla niin, että jos on parisuhtessa, niin ei voi ihan elää 'silleen kuin tahtoo'.Toisen huomioon ottaminen kun kuuluu ihmisten välisiin suhteisiin, olipa ne parisuhteita tai muita. Jos täällä jokainen eläisi 'silleen kuin tahtoo', niin taitaisi olla aikamoisen kaoottista.
Ei todellakaan paranna osakkeita kaksi,kolme eroa.
Se vain osoittaa, että henkilö ei osaa elää toisen kanssa.
Toki kolmannella kerralla voi onnistua jos laskee riman tarpeeksi alas tai oppii aiemmista virheistään, mitä minä en jaksa monen kohdalla uskoa.
Jos pettäminen käy millään muotoa kummankaan mielessä on tehty vääriä valintoja.
Voisin kuvitella, että ainakin puolet eronneista on itsekkäitä. Siis useimmat jättäjät.
Itsekästä ihmistä ei kukaan jaksa kestää ja se ruokkii käytöshäiriöitä jotka sitten ovat viimeinen niitti avioliitolle.
Ei se vanhempien höpinä kestävästä rakkaudesta aivan perätön ole. Puolet avioliitoista todellakin kestää.
Itse solmin 23 v ekan avioliittoni. Minun taustani on senverran raskas, että kun ensimmäisen mieheni tapasin hän putosi kuin lahjana taivaalta eteeni. Kotitilanne vanhempien kanssa oli ahdistava ja eka suhteeni palasti minut sieltä pois. Kirjaimellisesti. Minun elämäni alkoi sinä päivänä kun kotoa muutin pois. Sain olla oma itseni eikä minua voitu enää sulloa mihinkään muottiin. Ei arvosteltu eikä väheksytty. Toisaalta, tuo mies olisi voinut olla kuka tahansa, melkeinpä. Nyt kun olen elämää jo jättänyt vuosikymmeniä taakseni voin ymmärtää nuoruuteni valinnan selvemmin kuin koskaan. Liitto karitui. Kasvoimme erilleen. En enää jaksanut läheisriippuvuuttani enkä ulkoisia paineita. Koti piti olla niin ja näin. Lapsien tuli olla sitä ja tätä. Vihelsin pelin poikki ja lähdin. Lähdin sen jälkeen kun kumppanini ei halunnut sitä suhdetta parantaa edes ulkopuolisen auttajan kanssa. Ulospäin kaikki näytti niin kultaiselta. Liikaa oli matonalle lakaistuja asioita. Emme osanneet keskustella. Sitä taitoa en lapsuudenkodissani koskaan oppinut. Minulta ei kysytty koskaan, mitä mieltä minä asoista olisin? Vaikeaa sitä taitoa on aikuisiällä opetella. Mutta minä opin. Nyt olen onnellinen. Elämäni on seesteistä ja hallitsen elämääni. Se ei hallitse minua. Uusi miheni tuo iloa jokaiseen päivään ja harrastamme niin yhdessä kuin erikseenkin. Lapsista nautimme. Niitä on nyt meillä yhteensä 5. Nauttikaa ihmiset toisistanne ja puhukaa asioista ennekuin on liian myöhäistä. Kasvunpaikkoja tulee kaikilla olemaan henkilökohtaisella tasolla.Opetelkaa hyväksymään erilaisuutta myös luonteissa. Fyysistä tai henkistä väkivaltaa älkää sensijaan sietäkö. Ne eivät kuulu toisen kunnioittamiseen. Elämä menne eteenpäin. Sen tehtävä on onneksi mennä niin.
Olli ja Tanja ei sitten enää ole keskenkasvuisia.
Talo myytiin, nimi vaihdettiin ja nyt palataan yhteen.
Varmaan kasvattava kokemus?
Taitaa noilla olla samanlaista kuin sullakin on ollut vaikka eivät ihan pentuja enää olekaan?
Ihminen ei muutu miksikään perusluonteestaan. Näyttää vain sekopäisemmältä kun aikuisena sekoilee.
Kaikkihan sekoilevat enemmän tai vähemmän.
Toiset sietävät sekoilua enemmän, toiset vähemmän.
Rakkaus on sokea, ja niin tulee tehtyä hätiköityjä valintoja.
Valinta se on erokin.
joka kerta pelottaa teinkö oikein.
ei oikeasti pysty näkemään.... Ja kyllähän se on niin, ettei ole olemassa sitä yhtä ainoaa oikeaa.
Jos kumppanin elämäntyyli on täysin vastoin omia odotuksia, niin parisuhdetta ei kannata jatkaa: Koti ei silloin tunnu kodilta.
Syy on kai se, että puoliso on valittu väärin perustein. Kaksi keskeneräistä ihmistä valitsee toisensa täydentämään omaa vajavaisuuttaan tai sitten kiinnitetään huomiota täysin pinnallisiin seikkoihin kuten rahaan tai ulkonäköön. Yleinen pari on pomottaja/alistuja tai pikkutarkka nipottaja/suurpiirteinen tai järkiperäinen/tunteellinen. Usein käy sitten niin, että ne alussa ihanat luonteenpiirteet alkaa ärsyttää täysillä eli eroon johtaa ne samat syyt kuin on saaneet nämä ihmiset alunperin yhteen.