Pakko on päästä avautumaan, vaikka sitten tänne.. jospa joku kokeneempi osaa auttaa tän sekavuuden keskellä!?
Olen seurustellu melkeen 6 vuotta saman miehen kanssa, olemme aloittaneet yhteisen elomme alaikäisinä, muutimme yhteen 4 vuotta sitten. Suhteemme on alusta asti ollut hyvä ja vakaa, vaikka kyseessä onkin molemmille ensimmäinen rakkaus.
Arki on sujunut hyvin, perheenperustaminen on ollut esillä ja muutenkin kaikki on ollut mallillaan.
Tapasin kuitenkin tuttavani kautta, eräänä vkonloppuna ihanan ihmisen. Pidimme ensin yhteyttä viestein, sitten tapasimme ja nyt olemme päivittäin yhteydessä ja tapaamme sillon tällöin. Mieheni tietää kaiken tästä kuviosta, olen ollut hänelle alusta asti rehellinen ja hän on ymmärtänyt ja antanu tilaa.
Nyt kuitenkin viime lauantain jälkeen, kun tapasimme ja vietimme aikaa yhdessä, jokin on muuttunut. Tilanne ahdistaa minua, mieheni tuntuu olevan minulle kireä ja en tiedä mitä ajattelen parisuhteestani tai tästä uudesta ystävästäni!
Olen miettinyt, etten tahdo tästä toisesta miehestä itselleni mitään uutta kumppania, tunnen vain henkistä yhteyttä sekä fyysistä vetovoimaa.. mutten osaisi kuvitella seurustelevani enkä ainakaan asuvani yhdessä tämän ihmisen kanssa. Ja toisaalta en koe tarvetta erota nykyisestä, ihanasta miehestäni..
Tuntuu, kun minun tarvitsisi päästä hetkeksi pois! En hahmota mitä tunteita minulla on ja miten pääsen tästä tilanteesta ehjin nahoin, miestäni loukkaamaata, pois?? Rakastan häntä paljon, mutta pitkä, nuorena aloitettu suhde on vaatinut kokemuksista veronsa. Seksi tämän uuden tuttavuuden kanssa kiinnostaa, mutta olen ymmärtänyt hänen puheistaan, ettei halua sotkea minun ja mieheni suhdetta.. Hänellä on korkea moraali, mutten tiedä kuinka pitkälle se riittää, jotta enempää fyysistä kanssakäymistä ei syntyisi. Tähän asti olemme pystyneet olemaan vaatteet päällä eikä suu suudelmiakaan ole vaihdettu.. Silti yhteys on ilmiselvä välillämme!
Mieheni tietää kyllä ristiriitaisista tunteistani ja sanoo, että on itsetutkiskelun paikka..
En vain tiedä mistä aloittaa..
Jos joku osaa tai haluaa kommentoida, olisin kiitollinen..
Olen seurustellu melkeen 6 vuotta saman miehen kanssa, olemme aloittaneet yhteisen elomme alaikäisinä, muutimme yhteen 4 vuotta sitten. Suhteemme on alusta asti ollut hyvä ja vakaa, vaikka kyseessä onkin molemmille ensimmäinen rakkaus.
Arki on sujunut hyvin, perheenperustaminen on ollut esillä ja muutenkin kaikki on ollut mallillaan.
Tapasin kuitenkin tuttavani kautta, eräänä vkonloppuna ihanan ihmisen. Pidimme ensin yhteyttä viestein, sitten tapasimme ja nyt olemme päivittäin yhteydessä ja tapaamme sillon tällöin. Mieheni tietää kaiken tästä kuviosta, olen ollut hänelle alusta asti rehellinen ja hän on ymmärtänyt ja antanu tilaa.
Nyt kuitenkin viime lauantain jälkeen, kun tapasimme ja vietimme aikaa yhdessä, jokin on muuttunut. Tilanne ahdistaa minua, mieheni tuntuu olevan minulle kireä ja en tiedä mitä ajattelen parisuhteestani tai tästä uudesta ystävästäni!
Olen miettinyt, etten tahdo tästä toisesta miehestä itselleni mitään uutta kumppania, tunnen vain henkistä yhteyttä sekä fyysistä vetovoimaa.. mutten osaisi kuvitella seurustelevani enkä ainakaan asuvani yhdessä tämän ihmisen kanssa. Ja toisaalta en koe tarvetta erota nykyisestä, ihanasta miehestäni..
Tuntuu, kun minun tarvitsisi päästä hetkeksi pois! En hahmota mitä tunteita minulla on ja miten pääsen tästä tilanteesta ehjin nahoin, miestäni loukkaamaata, pois?? Rakastan häntä paljon, mutta pitkä, nuorena aloitettu suhde on vaatinut kokemuksista veronsa. Seksi tämän uuden tuttavuuden kanssa kiinnostaa, mutta olen ymmärtänyt hänen puheistaan, ettei halua sotkea minun ja mieheni suhdetta.. Hänellä on korkea moraali, mutten tiedä kuinka pitkälle se riittää, jotta enempää fyysistä kanssakäymistä ei syntyisi. Tähän asti olemme pystyneet olemaan vaatteet päällä eikä suu suudelmiakaan ole vaihdettu.. Silti yhteys on ilmiselvä välillämme!
Mieheni tietää kyllä ristiriitaisista tunteistani ja sanoo, että on itsetutkiskelun paikka..
En vain tiedä mistä aloittaa..
Jos joku osaa tai haluaa kommentoida, olisin kiitollinen..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajattele tilanne päinvastaiseksi eli niin, että miehesi olisi sinun sijaan löytänyt jonkun uuden hienon tuttavuuden. Näin ymmärrät parhaiten mikä on suhteenne laatu.
Toisaalta tälläiset lausahdukset: "Seksi tämän uuden tuttavuuden kanssa kiinnostaa, mutta olen ymmärtänyt hänen puheistaan, ettei halua sotkea minun ja mieheni suhdetta.." kertovat monia asioita, mm. sen ettet ole vielä valmis vakavaan suhteeseen.
Kiitos rakentavasta kommentista!
Miehellänihän siis on uusi tuttavuus, josta olen vain mielissäni, sillä nykyisten kavereidensa kanssa hän ei pysty puhumaan juurikaan mistään kunnollisesta asiasta, mistään mikä vähänkin menee pintaa syvemmälle.
Toivon, että tämä hänen uusi naispuolinen tuttavuus auttaa häntä avautumaan muillekkin kuin minulle. Olen kuitenkin osa suhdettamme, se toinen puoli, enkä voi objektiivisesti keskustella jokaisesta asiasta mieheni kanssa. Kaikkihan me tarvitsemme niitä ystäviä, keiden kanssa jakaa asiat, surut ja murheet.
Koen kuitenkin niin, etten jää mistään paitsi tuon ystävyyden tai kaveruuden takia tai että olisin mustasukkainen heidän "suhteestaan". Mieheni ja minun välit ovat todellakin luottavaiset enkä tahdo sitä rikkoa pettämällä! Enkä siihen pystyisikään..
Mutta himot ovat himoja, ja nyt minun kai tulee pohtia mitä suhteemme minulle merkitsee ja mitä voin mieheltäni pyytää..
Tarkoititko etten ole valmis vakavaan suhteeseen nykyisen mieheni kanssa? Vai aloittamaan uutta?
Vakavaa tämä meidän seurustelumme on ollut kaikki reilut 5 vuotta, mutta nyt en tiedä enää miten tästä jatkaa..
Taidan kuulostaa hieman sekavalta, mutta niin kyllä tunnenkin!
Saattaa sitä väliaikaisesti joitain muitakin käydä mielessä, kun on pitkässä parisuhteessa. Tietenkin kysytään sitä tahtoa ja uskollisuutta myös.
Jos puhuisit miehesi kanssa tilanteet molemmin puolin rehellisesti läpi ilman mitään tunnekuohuja. Toisaalta annatte aikaa asioille.
Mielestäni tuollaisessa tilanteessa toiset ihmiset (sinulla mies, miehellä nainen) helposti sekoittavat vielä enemmän päitänne. Tarvitsette keskenään ratkaisun, haluatteko olla toistenne kanssa vai ette vai mikä on meininki.
Ilmeisesti teillä molemmilla on edessä vaihe, että se uusi henkilö kiinnostaisi. Noista uusista henkilöistä ei voi sanoa mitään, ennenkuin teidän keskinäiset välinne on ratkaistu. Jos ajattelee hyppäävänsä uuden kanssa yhteen, ennenkuin vanha on selvitetty, tuottaa se taas oman ongelmansa.
Toivottavasti pääsette miehenne kanssa syvällisiin keskusteluihin ja löydätte hyvät ratkaisut ennen uusien suhteiden rakentamista. Jos vanhoja asioita ei ole selvitetty, tulee ne helpolla vastaan.
Olen 20 vuotias ja seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa reilu vuoden. Tämä suhde on pidempi kuin mikään aikaisempi, toki olen vielä hyvin nuori. Pohdin sitä jaksanko ja haluanko edes olla tämän miehen kanssa aina? Koska hän on todellakin vakavissaan joten minun on kerrankin otettava huomioon jonkin muunkin tunteet kuin omanikin seurustelussa, koska aina aiemmin olen lopettanut suhteet ennen liikaa vakavoitumista....en halua että kukaan on minusta riippuvainen. Meillä on yhteisiä suunnitelmia, ja olen onnellinen suurimman osan ajasta..välillä taas todellinen minäni huutelee pääni sisällä että kannattaako tämä? Onko mua tehty tälläistä varten?
ajatuksia kiitän
olet valmis, tiedät sen eikä sinun tarvitse miettiä tuollaisia kysymyksiä.
Olet vielä nuori, nauti elämästäsi, se oikea joka vie jalat altasi tulee vielä ja silloin tiedät kyllä :)
Kirjoitin melkein samanlaisen tekstin kuin sinä, käy lukemassa tuolta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8229521 - nimimerkki on MPK123