Mikä kumma siinä on että nykyisin jälkiruokia sotketaan pääruoan joukkoon? Tällä siis tarkoitan lähinnä hedelmätavaraa pizzoissa. Trendi on ilmeisesti alkanut noin 10 vuotta sitten sillä vielä tuossa vuosituhannen vaihteessa minulla oli tapana ostella näitä "saarioisten roiskeläppiä" evääksi töihin ja silloin niistä pakkauksista näki jo ihan kuvastakin että onko pizzassa ananasta ja oli helppo valita.
Vaan eräänpä kerran "roiskeläppää" mutustellessani sitten ihmettelin että mitä hemmetin sokeripaloja tässä on joukossa vaikka olin varmasti valinnut ananaksettoman pizzan. Tutkin pakkausta lähemmin niin eikös ne perhanat olleet paiskanneet joukkoon persikkaa! Mitä hemmettiä persikka tekee pizzassa?! Roiskeläppien osto päättyi siihen kun ei viitsi jokaisen pizzan tuoteselostetta lukea alusta loppuun että onko siellä mahdollisesti joukossa vaikka ananasta, persikkaa, banaania, nonparelleja tai mitä nallekarkkeja niihin vielä keksitäänkään sekaan laittaa. En minä jumal*uta kyljyksiäkään mansikkahillon kanssa syö vaikka miten joku Oliveri telkkarissa sitä gurmeeksi väittäisi!
Eräskin Blumenthal tarjoaa ravintolassaan pekonijäätelöä. Todennäköisesti se maksaa ihan hel**tisti ja varmaan maistuu ihan joltain muulta kuin pekoni tai jäätelö erikseen syötynä mutta se on eri juttu ja syökööt snobit vaikka tuhatvuotista munaa jos se on heistä hienoa ja vatsa kestää mutta miksi ihmeessä pizzan pitää maistua karkilta?
Kerran olen erehdyksessä ostanut hunajamarinoitua broilerisuikaletta ja yllätys oli suuri kun ei se paistamisen jälkeen hirveän makealle maistunut. Mutta eipä maistunut pahemmin miltään muultakaan kun vertaa ihan rehellisesti pippuroituihin tai valkosipuloituihin suikaleisiin. Sittarissa on broilerihyllyssä 15 metrin matkalla hunajamarinoitua edellämainittua ja jossain nurkassa muutama paketti esim. rosepippuroitua broiskusuikaletta.
Eli mikä tämä makeanhimo oikein on? Ilmiselvä muoti-ilmiö mutta ei kai kukaan voi käsi sydämellä väittää nauttivansa annoksesta sokerikuorrutettuja lihapullia tarjoiltuna vadelma-perunamuusin kera??
P.S. Salaatin joukossa olevat ananaspalat eivät vastoin ilmeisen yleistä uskomusta tee sitä salaattia mitenkään "raikkaammaksi" vaan ainoastaan makeammaksi. Makeus ja raikkaus ovat ominaisuuksia, eivät synonyymejä. Mielipiteitä?-)
Vaan eräänpä kerran "roiskeläppää" mutustellessani sitten ihmettelin että mitä hemmetin sokeripaloja tässä on joukossa vaikka olin varmasti valinnut ananaksettoman pizzan. Tutkin pakkausta lähemmin niin eikös ne perhanat olleet paiskanneet joukkoon persikkaa! Mitä hemmettiä persikka tekee pizzassa?! Roiskeläppien osto päättyi siihen kun ei viitsi jokaisen pizzan tuoteselostetta lukea alusta loppuun että onko siellä mahdollisesti joukossa vaikka ananasta, persikkaa, banaania, nonparelleja tai mitä nallekarkkeja niihin vielä keksitäänkään sekaan laittaa. En minä jumal*uta kyljyksiäkään mansikkahillon kanssa syö vaikka miten joku Oliveri telkkarissa sitä gurmeeksi väittäisi!
Eräskin Blumenthal tarjoaa ravintolassaan pekonijäätelöä. Todennäköisesti se maksaa ihan hel**tisti ja varmaan maistuu ihan joltain muulta kuin pekoni tai jäätelö erikseen syötynä mutta se on eri juttu ja syökööt snobit vaikka tuhatvuotista munaa jos se on heistä hienoa ja vatsa kestää mutta miksi ihmeessä pizzan pitää maistua karkilta?
Kerran olen erehdyksessä ostanut hunajamarinoitua broilerisuikaletta ja yllätys oli suuri kun ei se paistamisen jälkeen hirveän makealle maistunut. Mutta eipä maistunut pahemmin miltään muultakaan kun vertaa ihan rehellisesti pippuroituihin tai valkosipuloituihin suikaleisiin. Sittarissa on broilerihyllyssä 15 metrin matkalla hunajamarinoitua edellämainittua ja jossain nurkassa muutama paketti esim. rosepippuroitua broiskusuikaletta.
Eli mikä tämä makeanhimo oikein on? Ilmiselvä muoti-ilmiö mutta ei kai kukaan voi käsi sydämellä väittää nauttivansa annoksesta sokerikuorrutettuja lihapullia tarjoiltuna vadelma-perunamuusin kera??
P.S. Salaatin joukossa olevat ananaspalat eivät vastoin ilmeisen yleistä uskomusta tee sitä salaattia mitenkään "raikkaammaksi" vaan ainoastaan makeammaksi. Makeus ja raikkaus ovat ominaisuuksia, eivät synonyymejä. Mielipiteitä?-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
...ei aina tarvitse olla vain suolaista (siis "suolaista" makean vastakohtana).
Vaikka Suomessa ruoka onkin perinteisesti harvoin makeaa (poikkeuksena tosin esim. imelletyt laatikot), niin monet ihan perinteiset ruokalajit muualla maailmassa ovat makeita, tai makean ja suolaisen yhdistelmiä (hyvin usein esim. aasialaiset ruokalajit). En näe tässä mitään pahaa, ja luulen, että kyse on vain ruoan kansainvälistymisestä.
Jos et itse pidä makeasta "oikean ruoan" joukossa, niin sitten sinun on ikävä kyllä vain tihrustettava niitä tuoteselosteita. Myös se, että itse valmistaa ruokansa alusta alkaen, eikä osta "roiskeläppiä" tai valmiiksi marinoituja ja suikaloituja lihoja takaa sen, että ruoassa ei ole mukana odottamattomia ylläreitä.
Ennenkin on sotkettu makeaa ja suolaista. Itse olen yli viisikymppinen ja meillä oli lapsuusaikanani puolukkasurvos aina ruokapöydässä. Se oli melkein ainut "salaatti" talviaikaan. Jotkut käyttivät myös esim. karviaisista keitettyä makeaa "chutneytä" pääruoan lisukkeena. Lapsena Turun seudulla kyläillessäni ihmettelin kun siellä söivät tomaatit sokerilla maustettuna. Jotkut hurjat laittoivat voidellun ruisleipäpalan päälle sokeria. Sitten on näitä anoppini kaltaisia jotka eivät koko ikänään ole käyttäneet muita mausteita ruoanlaitossa kuin suolaa, maustepippuria ja sipulia. (Tosin voita ja kermaa siitäkin edestä)