-
Kentältä kantautuu tieto, että uusinta uutta on nyt - väärin käsitetty - (psyykkinen) kuormittavuus. Myös hesarin Elämä & Terveys -osiossa tuli maanantaina (3. 3. muistista) esiin tämä termi: maisemakonttori on hälyn yms. vuoksi hyvin kuormittava.
Sairaalassa saattaa termiin törmätä esim. silloin, jos potilas alkaa huolehtia muiden asioista tai vaikkapa omistaan: "Älä turhaan kuormita itseäsi. Nyt SINÄ olet hoidossa." Implikaationa on tällöin, että muka hoitajat hoitavat potilasta, mikä on ihan kukkua.
.
Kentältä kantautuu tieto, että uusinta uutta on nyt - väärin käsitetty - (psyykkinen) kuormittavuus. Myös hesarin Elämä & Terveys -osiossa tuli maanantaina (3. 3. muistista) esiin tämä termi: maisemakonttori on hälyn yms. vuoksi hyvin kuormittava.
Sairaalassa saattaa termiin törmätä esim. silloin, jos potilas alkaa huolehtia muiden asioista tai vaikkapa omistaan: "Älä turhaan kuormita itseäsi. Nyt SINÄ olet hoidossa." Implikaationa on tällöin, että muka hoitajat hoitavat potilasta, mikä on ihan kukkua.
.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä tuossa oli väärin? Että konttorin kuormittavuus riippuu henkilön alttiudesta kuormittua (hälystä)?
-
Virhe on siinä, että häly yms. nähdään ulkokohtaisesti kaikille tuntuvan kuormittavana. Tällöin implisiittisesti maksimaalinen stimulus-deprivaatio tarjoaisi muka maksimaalista rauhaa. Mutta stimulus-deprivaatiossa ihminen voi olla kohta deluusioissa, ja se jos mikä on häiritsevää.
Keskimäärin "sopiva" ulkoinen häly tuottaa parhaan sisäisen rauhan. Tarkastelun lähtökohdan tulisi siis olla subjektissa eikä ympäristössä.
Kuormittavat pienetkin toistuvat äänet (kuten vesipisaroiden putoaminen, kynän napsuttaminen jne) - mikä siinä on että nuo ovat ärsyttäviä?
Puhuit sopivasta ulkoisesta hälystä. Olen tottunut pieneen hälyyn, esim. tietokoneeni tuuletin, ihmisten kaukainen puheensorina käytävillä, jne. Illalla, kun vaimeat hälyäänet häipyvät, hiljaisuus täyttää tilan ja omien korvien tinnitus alkaa häiritä keskittymistä.
Aloituksessa puhut psyykkisestä kuormittavuudesta. Nykyisin puhutaan psyykkisestä kuormittavuudesta ja aivojen kuormittavuudesta. Joskus niistä puhutaan sekaisin ja tarkoitetaan eri asioita joskus samoja asioita, mikä on mielestäni epäselvää. En ymmärrä termiä "neurologinen" kuormittavuus (aivojen kuormittaminen) ja pidän eri asiana kuin psyykkistä kuormittavuutta. Myös hesarin jutusta jäi mieleen termien epäselvyys. Usein sanotaan, että aivoja pitää "käyttää", josta päättelen, että neurologinen kuormittavuus olisi positiivinen asia ja elämälle välttämätöntä. Tietty stressitaso on oltava, muutoin ihminen on kuollut. Jos tähän sekoitetaan psyykkinen kuormittavuus, on kyse eri asiasta. Psyykkinen kuorma on vähän kuin raskas elämä ja kaikki siihen liittyvät vaikeudet.
Eräs arkinen tilanne on sellainen, jossa edellä käsittelemäni kuormittavuudet sekoittuvat. Kerron siitä esimerkin. Olen taukotilassa lukemassa lehteä. Ihmiset puhelevat niitä näitä ja jatkan keskittyneenä lukemistani. Sitten yksi erottuu ylitse muiden ja alkaa negatiiviseen sävyyn paasata jostakin sinänsä merkityksettömästä asiasta, johon liittyy monenmoista psyykkistä kuormaa. Yht'akkiä en enää pysty keskittymään lukemaani, vaan alan kuunnella tarinaa, joka ahdistaa minua. Tilanteeseen liittyy muistoja. Mielessäni ärsyynnyn. Taas tauko on pilalla ja psyykkistä kuormaa niskassa säkkikaupalla, vaikka kyse oli vain pienestä hälystä, jonka kuuluisi mennä ohi korvien ja vain edesauttaa keskittymistäni.