Tukarillahan tästä on vastikään yhden kirjoittajan toimesta puhetta mutten postaa sinne ettei tulisi vaan yhdistetyksi jotenkin pari päivää vanhaan fleimisotaan (johon en ollut edes osallinen) ja poistetuksi.
Onko tässä koko mt-ongelmaisten vertaistukitouhussa kenenkään mielestä mitään mieltä tai hyötyä? Itseltäni menee usko aina toisinaan. Tai eihän sitä koskaan ole ollut mutta vähän miettii välillä onko tämä vertaistukijuttu pelkästään ja yksinomaan vahingollista ja pitäisikö vertaistukinettifoorumit esim. lakkauttaa.
Tuntuu että vertaistuki pääosiltaan merkitsee sitä että saadaan laillinen pääsy toisten ihmisten arkoihin kohtiin joita sitten armotta tölvitään aina kun siltä tuntuu. Olen saanut kannustaviakin ja auttavia viestejä mutta pääosin olen saanut niitä hoitohenkilökuntaan kuuluvilta ihmisiltä tai sitten sellaisilta joilla ei ole itsellään virallista psykiatrista diagnoosia.
Olen tutustunut netin kautta kyllä vertaistukifoorumeilla ihan mukaviin ihmisiin muttei tämäkään ole yksipuolisesti plussan puolella oleva juttu. Yksi mt-ongelmainen ystäväni taannoin katsoi epäreilusti minun syyllistyneen johonkin yritykseen varastaa hänen elämänsä, sai lähes psykoottisen raivarin ja katkaisi välimme. Myös itse tein sitä sun tätä vähemmän hyviä juttuja ja olemme vasta viime kuukausina saaneet välit jotenkin sovittua vaikka pidämme tervettä etäisyyttä. Tämä juttu vaivasi minua kaksi vuotta. Muiden ystävien kanssa ei ole tullut varsinaisia törmäyksiä mutta kauhean paljon peruttuja tapaamisia ja suoranaisia ohareita mt-jutuista johtuen ("Mä en päässyt tulemaan kun en voi mennä vieraisiin paikkoihin bussilla" jne).
Tällä hetkellä "saldoni" mt-foorumeilta on se että 1. olen saanut perääni häirikön josta olen joutunut nostamaan rikossyytteenkin - meni tolaltaan joulukuussa 2003 sattuneesta riidasta eikä kai ikinä "toipunut" siitä
2. Tuo ambivalentti kaveruussuhde riitoineen ajoi minut Hesperian päivystykseen kerran tai kahdesti ja kerran katkolle ja aiheutti n. 2v kestäneen katkeruuskierteen
3. Taannoinen bännikierre tukarilta oli myös rankka ja koin ylläpitäjän luulevan tietävän minusta asioita joita ei nettikirjoitusten perusteella yksistään voi tietää ja olen antanut tämän vaikuttaa minäkuvaani
4. Kännykkä on täynnä näiden "oharikaverien" puhelinnumeroita joista ei kuitenkaan ikinä kuule mitään
5. Aina kun jollakin on huono päivä niin saa kuulla olevansa pillereitä popsiva, alkoholisti sossupummi joka on nuoleskellut ylläpitäjän persettä tms. vastaavaa joka nyt ei varsinaisesti mieltä kohota
Masokismi vai mikä ajaa koko vertaistukifoorumeille ja onko jonkun toisen saldo näiltä parempi kuin minun?
Onko tässä koko mt-ongelmaisten vertaistukitouhussa kenenkään mielestä mitään mieltä tai hyötyä? Itseltäni menee usko aina toisinaan. Tai eihän sitä koskaan ole ollut mutta vähän miettii välillä onko tämä vertaistukijuttu pelkästään ja yksinomaan vahingollista ja pitäisikö vertaistukinettifoorumit esim. lakkauttaa.
Tuntuu että vertaistuki pääosiltaan merkitsee sitä että saadaan laillinen pääsy toisten ihmisten arkoihin kohtiin joita sitten armotta tölvitään aina kun siltä tuntuu. Olen saanut kannustaviakin ja auttavia viestejä mutta pääosin olen saanut niitä hoitohenkilökuntaan kuuluvilta ihmisiltä tai sitten sellaisilta joilla ei ole itsellään virallista psykiatrista diagnoosia.
Olen tutustunut netin kautta kyllä vertaistukifoorumeilla ihan mukaviin ihmisiin muttei tämäkään ole yksipuolisesti plussan puolella oleva juttu. Yksi mt-ongelmainen ystäväni taannoin katsoi epäreilusti minun syyllistyneen johonkin yritykseen varastaa hänen elämänsä, sai lähes psykoottisen raivarin ja katkaisi välimme. Myös itse tein sitä sun tätä vähemmän hyviä juttuja ja olemme vasta viime kuukausina saaneet välit jotenkin sovittua vaikka pidämme tervettä etäisyyttä. Tämä juttu vaivasi minua kaksi vuotta. Muiden ystävien kanssa ei ole tullut varsinaisia törmäyksiä mutta kauhean paljon peruttuja tapaamisia ja suoranaisia ohareita mt-jutuista johtuen ("Mä en päässyt tulemaan kun en voi mennä vieraisiin paikkoihin bussilla" jne).
Tällä hetkellä "saldoni" mt-foorumeilta on se että 1. olen saanut perääni häirikön josta olen joutunut nostamaan rikossyytteenkin - meni tolaltaan joulukuussa 2003 sattuneesta riidasta eikä kai ikinä "toipunut" siitä
2. Tuo ambivalentti kaveruussuhde riitoineen ajoi minut Hesperian päivystykseen kerran tai kahdesti ja kerran katkolle ja aiheutti n. 2v kestäneen katkeruuskierteen
3. Taannoinen bännikierre tukarilta oli myös rankka ja koin ylläpitäjän luulevan tietävän minusta asioita joita ei nettikirjoitusten perusteella yksistään voi tietää ja olen antanut tämän vaikuttaa minäkuvaani
4. Kännykkä on täynnä näiden "oharikaverien" puhelinnumeroita joista ei kuitenkaan ikinä kuule mitään
5. Aina kun jollakin on huono päivä niin saa kuulla olevansa pillereitä popsiva, alkoholisti sossupummi joka on nuoleskellut ylläpitäjän persettä tms. vastaavaa joka nyt ei varsinaisesti mieltä kohota
Masokismi vai mikä ajaa koko vertaistukifoorumeille ja onko jonkun toisen saldo näiltä parempi kuin minun?
Vastaukset 13
Vanhimmat
syntynyt kuolleena.
Olisiko niin, että sitä vaan yritetään tappaa epätoivon vimmalla, jottei vaan kenestäkään pääsisi tuntumaan siltä, että saa vertaistukea, kun kaikki eivät tunne saavansa?
On olemassa meitäkin, joille Tukiasemalta saatu ja saatava vertaistuki on korvaamatonta.
Ongelma on enemmän siinä että "silmäpuoli opastaa sokeaa". Noissa itseni kohtaamissa epäkohdissa ei ole varmaan yhtä ainoaa joka johtuisi suoranaisesta ilkeydestä. Jopa tuo rikossyytteen aiheuttanut oli aivan selkeästi todella sairas ihminen. Myös tiedän ettei tuon ambivalentin ystäväni tai ohareita tekevien toiminta johtunut/johdu ilkeydestä vaan omista ongelmista.
Hienoa kokea että joku on saanut vertaistukea. Toivon tästä antoisaa keskustelua.
ajattelitko luovuttaa vai kokeilla jotain uutta? Se on kuule raskasta kantaa mukanaan kaikkia pettymyksiään. Voisitko uskoa vertaistesi anteeksipyyntöön ja siihen että tarkoittavat sitä ja jatkaa elämääsi? Muuten keräät vain muistiisi hienoja esimerkkejä siitä, miten kavalia ihmiset on ja keräät muuria itsesi ja muiden välille.
Jos ainoat hyväksymäsi virheet ovat omasi, et anna ihmisille tilaa olla vaan syytät heitä siitä mitä he ovat. Loputtomiin, eikä kukaan sellaista jaksa. Muut lähtevät, sinä jäät.
Anna anteeksi, päästä irti ja unohda. Toimiskohan se? Kokeile ees.
Mikäs fleimisota Tukiasemalla on ollut, olenko missannut jotain?
vertaistukeen tarkoitettujen mt-foorumeiden kirjoittajista ja lukijoista ei osallistu mihinkään huomiohakuisiin keskusteluketjuihin 'sensaatiojuttuineen'. He käyvät toinen toistaan asiallisempia keskusteluita heille tärkeissä keskusteluketjuissa ollen niin tuettavina kuin tukijoinakin. Kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamattomasti. Eikä kukaan tiedä miten hyvää ja toimivaa vertaistukea netin välityksellä saadaan - paitsi tietysti ketjuun osallistuvat ihmiset itse.
Tuskin löytyy ihmistä, joka on kahlannut läpi kaikki Tukiaseman keskusteluketjut 'lukemattomine' viesteineen, ja päätynyt siihen tulokseen, että vertaistuki on 'kuollut ajatus'.
Joten usko pois: aivan varmasti tukea saaneita/antaneita ihmisiä löytyy enemmän kuin vain joku. He vaan eivät tunne tarvetta 'mainostaa' itseään. Ennemminkin kai esillä ovat toinen toistaan kiihkeämmin ja näkyvämmin ne ihmiset, jotka kokevat, ettei heitä oikein ikinä missään loppujen lopuksi ymmärretä, eikä osata tukea tai auttaa riittävästi, ja heidän tarvitsemallaan tavalla.
"
Joten usko pois: aivan varmasti tukea saaneita/antaneita ihmisiä löytyy enemmän kuin vain joku. He vaan eivät tunne tarvetta 'mainostaa' itseään. Ennemminkin kai esillä ovat toinen toistaan kiihkeämmin ja näkyvämmin ne ihmiset, jotka kokevat, ettei heitä oikein ikinä missään loppujen lopuksi ymmärretä, eikä osata tukea tai auttaa riittävästi, ja heidän tarvitsemallaan tavalla."
Mielipiteesi on tullut jo harvinaisen selväksi.
Kiinnostaa muiden ajatukset tästä asiasta.
En tiedä, mitä apua minusta on ollut muille, toivon, ettei kovin paljon haittaa tai mielipahaa. Mutta jo pelkkä kirjoittaminen auttaa minua. Voin purkaa mielestäni tulvivia ajatuksia (en toisin kaikkea julkisesti muiden luettavaksi). Pääsen siis noista ajatuksistani jotenkin irti. Ehkä minun pitäisi vastata vähemmän muille, etten aiheuttaisi pahaa mieltä heille. Saan myös jonkin verran etäisyyttä itseeni ja ehkä jonkin verran uutta näkökulmaa, ehkä pientä virkistystäkin.
Kenellekään (tai ainakaan minulle) pahaa mieltä aiheuttanut...
Palsta ei ollut varsinainen mielenterveyspalsta, mutta tarkoitettu kuitenkin tietyllä tavalla poikkeaville henkilöille. Sain kanssa perääni häirikön. Ajan kanssa pääsin eroon. Oliko palsta tällä suomi kaks nelosella?
Kyse on "Tukarista" jonka jatkeeksi tämä palsta on muotoutunut (ko. palstan riidat tuodaan tänne ja täältä on sieltä bännättyjä henkilöitä kirjoittelemassa).
Varmasti on niin, että jos ihmisellä itsellään on vaikeaa jo muutenkin, niin vaikeat ja vaikeuksissa olevat ihmiset saavat omaa tilaa kyllä heikennettyä. Jopa täysin hyvävointiselle ihmiselle vääränlainen seura voi olla psyykkisesti ratkaisevan rasittavaa.
Itse kaipaisin nimenomaan mahdollisimman tervettä ja tasapainoista seuraa. Tuntuu, että lähipiirissäni on tällä hetkellä kaikenlaisia kanttuvei-ihmisiä ja jollakin tapaa sekin jo ahdistaa.
Nämä ihmiset eivät kuitenkaan ole mistään mt-foorumeilta tavattuja, vaan ihan elämässä vastaantulleita ihmisiä.
Luulen, että olisi itselleni paljon parempi olla fiksummassa ympäristössä. Parempi voisi olla, että seura olisi mahdollisimman piristävää, eikä siten, että tapaa sen tyyppisiä ihmisiä, jotka ehkä heikentävät oloa entisestään.
Tältä palstalta ei ole negatiivista sanottavaa keskustelijoista. Persereikä-häiriköitä en laske keskustelijoiksi.
Itse olen tutustunut suomi24n kautta muutamaan henkilöön. Pää-asiassa hyviä kokemuksia, mutta olen törmännyt myös erittäin hankaliin ja vaikeasti häiriintyneisiin ihmisiin. Yksi näistä onnistui saamaan minua myös heikompaan kuntoon. Tuossa tilanteessa minua olisi parhaiten auttanut saada vertaistukea, tai asiaa tuntevaa keskusteluseuraa asiasta. Sitä tilannetta, missä jouduin pahasti vääristellyksi ja psykoottistyyppiseen ilmapiiriin, voisi kuvailla, muovisäkkiin sulkemisella ja muistin menetyksellä, niin että ei edes muista, että muovisäkin ulkopuolellakin voisi olla jotain maailmaa.
Tällainen tilanne oli mahdollista mielestäni ennen kaikkea siksi, että lähipiirini oli jo valmiiksi kovin vinksahtanutta.
Niin minunkin lähipiirini on muutenkin hullua kuten mainituksi on tullutta.
Sitten taas ihan normaalien kanssa törmää kuiluun siinä ettei esim. voi sanoa käyttävänsä unilääkkeitä ettei toisten monttu aukea suureksi kun "en ole ikinä kuullut että nuori ihminen käyttäisi unilääkkeitä" tai joutuu selittelemään työttömyyttään ja ihmetellään jos ei omista viimeisimpiä elektroniikkavehkeitä.
Jossain terveen hulluuden välimaastossa olisi parasta olla mutta optimaalinen marginaali on aika pieni ettei sinne kovin moni ihminen mahua.