Kriisiaikoina itsemurhat vähenevät.
Ihminen, jolla on psyykisiä ongelmia terästäytyy, kun joutuu "todellisiin" vaikeuksiin ja käyttäytyy kuin normaali ihminen. Psyykkiset ongelmat ovat tiessään.
Miksi?
Ihminen, jolla on psyykisiä ongelmia terästäytyy, kun joutuu "todellisiin" vaikeuksiin ja käyttäytyy kuin normaali ihminen. Psyykkiset ongelmat ovat tiessään.
Miksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eivät kaikki psyykkiset ongelmat katoa, ei skitsofrenikko parane sodan syttyessä. Olet oikeassa siinä, että monet neuroottiset vaivat katoavat "todellisten" pelkojen mukana. Psyykkisen tasapainon kannalta olennaista on olemassa oleva uhka, jos tarjolla on vakava ja realistinen uhka, kyllä se tyhjänpäiväisen pelon hakkaa mennen tullen!
mutta 'selitän' silti.
Kriisiaikoina itsemurhat vähenevät, mutta moninkertaistuvat kriisin laukeamisen jälkeen. Ihminen tosiaankin 'terästäytyy' kriisin keskellä, jos vaan suinkin kykenee, reaktiot tulevat näkyviin vasta myöhemmin.
Mt-ongelmaisiin tuo pätee vain, jos ovat kriisin keskellä riittävän terveitä kyetäkseen 'terästäytymään'. Jos eivät ole, he luultavasti kriisin aikana sairastuvat entistä pahemmin. Eiväthän kaikki psyykkiset ongelmat johda itsemurhaan vaikka miten ovat vakavia. Niiden paheneminen ei tule esille itsemurhien määränä.
Olet tehnyt oikean havainnon. Kokemus on osoittanut, että neuroottiset ongelmat katoavat, mutta vaikeammat mielenterveysongelmat eivät. Se, miksi näin tapahtuu tai saattaa tapahtua, ei ole pikkupalstan mittainen juttu.
havainnon tarkalleen ottaen? Havainnon siitä, että 'neuroottiset ongelmat katoavat, mutta vaikeammat mielenterveysongelmat eivät'?
Sellainen havainto ei ole luettavissa aloittajan kirjoittamasta viestistä.
Pakko kirjoittaa, kun huomasin itseni tuosta. Minulla on voimakas ahdistushäiriö, ja olen joutunut joitain kertoja tilanteisiin, joissa on oikeasti tosi kyseessä. Silloin olen alkanut käyttäytyä normaalisti, ja silloin minusta on tuntunutkin normaalilta (itsekeskeiset neuroottiset huolet poistuneet). Läheiseni totesivat erään tapauksen jälkeen leikillisesti, että tällaisia juttuja saisi käydä useammin, jotta minustakin tulisi normaali jälleen.
-
voi "parantua" sotaväen aikana; ei ole varaa rituaaleihin yms. Siviilissä oireet heräävät eloon.
Minulla ainakin kävi niin. Tosin minulle oli erittäin tärkeää tietää aina, missä mikin tavara on jne. Samoin halusin suorittaa aina tietyt iltapuuhat rauhassa.
Armeijasta päästyä oireet voivat alkaa pahentua ja mennä sitten jopa hyvinkin pahoiksi. Etenkin, jos tulee vielä muita muutoksia elämään. Pakko-oireet tuntuvat pahenevan muutosten yhteydessä.
Näitä avauksia luettuani, totean, että hyviä havaintoja ja infoja itse kullakin.
Neuroosi tosiaan ainakin minulla on helpottanut sellaisina aikoina, kun neuroosille ei ole ollut varaa. Mutta tämä vain ilman masennusta, sillä masentuneena sellaista ei ole tapahtunut, että neuroottiset oireet helpottaisivat.
Voisin sanoa, että pelkät neuroottiset oireet voivat olla hyödyksi äärimmäisen vaativissa tilanteissa, koska neuroosista saa irti jonkinlaista extra-puhtia suorittamiseen.
Huomaa, että myös Touretten oireyhtymässä ticsien vastapainoksi tästä voi hyödyntää extra-energiaa toimintoihin.
Toiminnan suorittamisen jälkeen tosin pakko-oireet pahenevat.
Suorituksen aikana jätetään tietyntyyppinen asioiden käsitteleminen sivuun. Pakko-oireet ovat eräänlaista asioiden käsittelyä, mutta sellaisella tavalla, että käsittelyn suorittaminen todellisuudessa on mahdotonta.
Että kriisiaikoina muillakin menee huonosti. Se on aika olennaista. Kun kaikilla menee huonosti, silloin ei tunne olevansa niin "huono" ihminen.
-
Kyllä, ja sota lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Myös individuelli aggressio-problematiikka helpottuu, kun aggressiot eivät suuntaudu itseen vaan ulos päin, yhteiseen viholliseen.
Tuo ulkoinen sota on siitä hyvä ja selkeä, että sen tietävät kaikki ja voivat liitoutua yhteen ja auttaa ja tukea toisiaan. "Sisäinen sota" on toisenlainen. Se hajottaa kaiken sisältäpäin. Ei tiedä, kuka on vihollinen ja kuka ei, ennen kuin vasta hitaasti ja vähitellen. Sisäinen vihollinen petollinen, kalvava ja valehteleva. Se hajottaa kaiken sisältäpäin. Sillä on joka tilanteessa ja jokaisen kanssa oikea "rooli". Sen tietää vain itse.
Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Kirjoitan vertauskuvallisesti, kun en osaa paremminkaan. Viestini on tietysti ketjuun sopimaton, kuten tavallisesti. Tuli vain tuo ajatus taas mieleeni.
-
Psykologia-palstallakin on omat "sisäiset" häirikkönsä, jotka ovat nimettömiä ja hahmottomia ja joita "ei saa kiinni".
Tuo oli vain omasta elämästäni ja siitä sietämättömästä ja loputtomasta puristuksesta, jossa olin liian kauan. Tarkoitin sitä puristusta, joka oli muille näkymätön, mutta minulle ja muutamalle muullekin todellinen. Silloin ei voinut pysähtyä ja masentua, että olisi selviytynyt edes jotenkuten. Elämäni oli kuin jatkuvaa letossa rämpimistä, jossa jokainen askel oli upottava. Vihdoin pääsin kuivalle maalle ja nyt olen kuin mättäällä odotellen voimieni kovin hidasta palautumista.
Kun nyt ajattelen uudelleen vastaustasi, ymmärrän sinunkin näkökulmasi. Omaa elämäänsä voi näköjään laajentaa yleiselle tasolle. Kiitos, että saat ajatuksiani liikkumaan!
Hallitsijoitten käyttämä ikivanha keino saada napiseva kansa hallintaan on hakea ulkoinen "yhteinen" vihollinen, jolloin sisäiset ristiriidat unohtuvat.
Ilmeisesti samantyyppinen mekanismi toimii yksilön kohdalla myös.
Voisiko tuota käyttää hyödyksi ongelmien parantamisessa? Etsitään tietoisesti ratkaisua vaativia ongelmia, joihin paneutua sensijaan, että kärvistellään omien sisäisten ristiriitojen kanssa?
-
alkoholi unohtuu; puhu alkoholista, lääkkeiden väärinkäyttö unohtuu; käy päivittäin salilla, naiset unohtuvat.