Lapsena ajattelin parikymppisenä olevan jo aikuinen, nuori nainen. Nyt juuri täytin tuon verran, mikä kuulostaa jo aika paljolta. Lapsuus (kohta nuoruuskin???) ohi. Apua:( ..en tunne vielä läheskään olevani tarpeeksi elänyt teini- ja nuoruusvaihetta. Olokin on kuin epävarmalla teinillä. Tunnen olevani 16-vuotias, muita jäljessä. Pitäisikö tässä iässä olla jo aikuinen? Muut vaan menevät elämässään eteenpäin ja muuttuvat vanhemman näköiseksi... Vaikutan varmasti ulkopuolisten silmin korkeintaan 18-vuotiaalta kun olen näin epävarma. Tuli paineita kun nyt yhtäkkiä onkin tullut ikää lisää, vaikken tunne henkisesti kasvaneeni yhtään. Muilla samantapaisia tuntemuksia? Muutaman kuukauden olen tässä tuhlannut aikaa murehtimiseen että pian täytän 25 ja silloin pitäisi jo koko elämä olla hallinnassa...haluaisin aloittaa vielä siitä 16-vuotiaana olemisesta...
20v jo aikuinen?
Kriisi....
8446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksi iso asia mikä kuuluu murehtimiseen on vanhalta näyttäminen sitten joskus alle kymmenen vuoden päästä. Ilmeisesti elämässäni on nyt jotain muuta häikkää kun noin pinnallista asiaa murehdin? On sanottu että nainen on kauneimmillaan 16, vai oliko se 17-vuotiaana? Jossain sanottiin että vähän päälle parikymppisenä. No siihenkin enää pari vuotta aikaa, eli pitäisi ripeästi ottaa kaikki irti tästä kauneudesta. Pahinta olisi, jos ajattelisin näin vielä sitten kymmenen vuoden jälkeen: itkisin kun nuoruuteen paluuta ei enää ole.
"You are young only once, but you can be immature all your life."
Samalla logiikalla voitaisiin sanoa, että olit kauneimmillasi ennen syntymääsi. Sorry, oot missanut elämäsi, kun synnyit...
By the way... haluisitko, että otetaan yhdessä ilo irti kauneudestasi? ;)
Tuntevat kaikki aina itsensä ikäistään nuoremmiksi ja kuten vuosi sitten picnicillä yksi hyvin charmikas neljääkymppiä lähestyvä mies totesi "Koko aikuisuus on yhtä suurta kusetusta".
Kyllä se nuoruus menee nopeasti ja tulee sinulla vielä tulevaisuudessa menemäänkin, jos tuollaisia murehdit. Sellaisilla ikäjutuilla ei ole paskan vertaa väliä.
Kannattaa unohtaa sellaiset aikuistumis huuhaat. Luepa hetki tätä palstaa, niin tajuat, että sillä iällä ei kovin paljoa ole väliä.
Kaikkein eniten inhoan niitä teini-asteelle jääviä rajatilatyttöjä, jotka touhottavat ihqsta aikuisuudestaan, antaen libidon täytteisen minuuden peittää muiden ihmisten persoonat.
On tosiasia. Koskaan ei tunne itseään niin vanhaksi kuin 20-21 - vuotiaana :)
siinä iässä olevani ensin lähinnä mekaaninen ja aivoton olento(armeija), jonka jälkeen heräsin nuoruuteni ja tajusin sen olevan mennyttä, jolloin koin olevani noin 600-vuotias(masennus).
Mä en kyllä tuntenut vielä sun iässä olevani vanha. Nyt 24-vuotiaana kylläkin! Ihmisillä on ollut tai on joku vakava suhde, ehkä lapsia, työpaikka, ainakin ammatti, ne on kierrelly maailmaa. Tavanneet ihmisiä, opiskelleet, ansainneet rahaa. Ehkä oma asunto, lemmikkejä.
Sen sijaan minä en ole saavuttanut noista yhtään mitään. Epämääräisiä hanttihommia epämääräisellä palkalla. Ensimmäiseen ammattiin vasta olen valmistumassa. Asun parin kämppiksen kanssa, en oo vakavemmin seurustellut, aina asunu samassa kaupungissa jne.
Ja joo, tässä sitä vaan vanhetaan ja rumetaan. Mustakin tuntuu, että oon jotenkin nuorempi ja lapsellisempi mitä mun ikäisen pitäisi. Mutta onko sill nyt niin väliä? Elämä on NYT. Keski-iässä voi saavuttaa monia semmosia asioita, mitä ei vielä nyt. Nuorena on kauneus. Kaikesta löytyy puolensa.