Tiedän monia mielenkiintoisia ihmisiä joiden kanssa haluaisin tutustua enemmän, mutta kommunikaatio menee lähes aina samaa kaavaa:
-Kun törmätään sattumoisin jossain niin minä oon aina se joka moikkaa ja pysäyttää keskustellaakseen
-Jos en näin tee niin toinen korkeintaan moikkaa oma-aloitteisesti, usein ei sitäkään
Aiemmin oon sinnikkäästi aina tervehtiny ja jutellu tällaisten ihmisten kanssa, jos on ollu mukava jutella niitten kans. Oon sitten jääny aina sen aktiivisen osapuolen rooliin ja jossain vaiheessa oon saattanu vähän pettyä, että eihän tuo välitä musta yhtään. Nykyään oon passiivisempi: koitan aikani tutustua ja jutella ja sitten jos toinen ei niin näytä välittävän tai olla aktiivinen niin teen alan itsekin passiivisemmaksi. Tää on varmaan tervettä järkeä.
Aina , siis melkein AINA itse joudun tekemään kaiken työn ihmisten kanssa, siis olemaan se aktiivinen kun toinen jättäytyy passiivisemmaksi. Ok, ymmärrän sen etteivät monet niin välitä jutella mun kanssa eikä siinä mitään. Oon omalaatuinen ihminen jossain määrin ja sen takia tämän ymmärrän.
Joskus vaan kummastuttaa että minkä takia jotkut muut ovat niin suosittuja. Kun he tulee näkyville niin kaikki ( lähes ) tervehtii iloisesti ja alkaa pirteä keskustelu. Nämä suositut ihmiset on tietenkin monesti huumorintajuisia, mutta niin oon minäkin ! Mussa on huumorintajuisuutta, oon kiltti ( mutta pidän puoleni ), tykkään jutella monenlaisista asioista, kyselen muilta asioista ja oon kiinnostunut...Kieltämättä nää suositut ihmiset on suosittuja nimenomaan kaveriporukoissa, joista itse en niin välitä vaan tykkään enemmän kahden ihmisen välisistä keskusteluista.
Ja vielä yks tärkee asia: mulla on tapana osoittaa olevani kiinnostunu toisten asioista kyselemällä kaikkee heiltä. Usein silti muut ihmiset eivät kysele juuri mitään toisilta, varsinkaan jos ollaan jossain porukassa. Jotenkin käsitän kyselemisen aika positiivisemmaksi. Ehkäpä porukassa pitäisi käyttäytyä toisin, jutella yleisistä asioista ja tehdä keskustelunavauksia kiinnostavista aiheista.
-Kun törmätään sattumoisin jossain niin minä oon aina se joka moikkaa ja pysäyttää keskustellaakseen
-Jos en näin tee niin toinen korkeintaan moikkaa oma-aloitteisesti, usein ei sitäkään
Aiemmin oon sinnikkäästi aina tervehtiny ja jutellu tällaisten ihmisten kanssa, jos on ollu mukava jutella niitten kans. Oon sitten jääny aina sen aktiivisen osapuolen rooliin ja jossain vaiheessa oon saattanu vähän pettyä, että eihän tuo välitä musta yhtään. Nykyään oon passiivisempi: koitan aikani tutustua ja jutella ja sitten jos toinen ei niin näytä välittävän tai olla aktiivinen niin teen alan itsekin passiivisemmaksi. Tää on varmaan tervettä järkeä.
Aina , siis melkein AINA itse joudun tekemään kaiken työn ihmisten kanssa, siis olemaan se aktiivinen kun toinen jättäytyy passiivisemmaksi. Ok, ymmärrän sen etteivät monet niin välitä jutella mun kanssa eikä siinä mitään. Oon omalaatuinen ihminen jossain määrin ja sen takia tämän ymmärrän.
Joskus vaan kummastuttaa että minkä takia jotkut muut ovat niin suosittuja. Kun he tulee näkyville niin kaikki ( lähes ) tervehtii iloisesti ja alkaa pirteä keskustelu. Nämä suositut ihmiset on tietenkin monesti huumorintajuisia, mutta niin oon minäkin ! Mussa on huumorintajuisuutta, oon kiltti ( mutta pidän puoleni ), tykkään jutella monenlaisista asioista, kyselen muilta asioista ja oon kiinnostunut...Kieltämättä nää suositut ihmiset on suosittuja nimenomaan kaveriporukoissa, joista itse en niin välitä vaan tykkään enemmän kahden ihmisen välisistä keskusteluista.
Ja vielä yks tärkee asia: mulla on tapana osoittaa olevani kiinnostunu toisten asioista kyselemällä kaikkee heiltä. Usein silti muut ihmiset eivät kysele juuri mitään toisilta, varsinkaan jos ollaan jossain porukassa. Jotenkin käsitän kyselemisen aika positiivisemmaksi. Ehkäpä porukassa pitäisi käyttäytyä toisin, jutella yleisistä asioista ja tehdä keskustelunavauksia kiinnostavista aiheista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä mä jotenkin luulen, että niillä, jotka on suosittuja, on aika pinnallisia ystävyyssuhteita eikä yhtään aitoa ystävää.
Ole sä hyvilläs, jos saat edes yhden tai pari kunnollista suhdetta, koska ne jos mitkä on sun ystävyytes arvoisia!
En usko että sinussa on mitään vikaa, asenteesi vaikuttaa oikein mukavalta ja fiksulta. Valitettavasti useimmat ihmiset vaan ovat kovin pinnallisia ja laskelmoivia. Olen huomannut, että sellaisista kiinnostutaan, joista voidaan jotenkin hyötyä. Jos jollakulla on hyvä asema, jota toiset voisivat käyttää hyväkseen, jos hänen seurassaan olo on syystä tai toisesta "hienoa" tai hänen mukanaan voi päästä kiinnostaviin piireihin, sellaiset henkilöt ovat suosittuja. Jos jollakin on iso ystäväpiiri, hänen ystäväkseen pyrkivät muutkin.
Mutta onko sellaisella ystävyydellä mitään merkitystä? Päällepäin voi näyttää että olisi mukavaa olla niin suosittu, mutta todellisuudessa heidän ympärillään on vain nuoleskelijoita, pinnallisuutta ja juonittelua. Puhutaan turhia asioita eikä kukaan välitä toisistaan oikeasti.
Tuttua on tuo passiivisuuskin. Monet ovat niin täynnä itseään ja kiireitään, ettei ihmissuhteista välitetä huolehtia, ajatellaan veltosti että huolehtikoon toinen osapuoli. Kaikki yhteydenpidon vaiva jätetään toisille. Semmoisten ystävien menetystä ei kannata surra. Mutta jos ei ole muitakaan, siinäpä pulma.