Osaatko olla onnellinen toisen ihmisen onnesta? Pyydän vaan yhtä. Harkitkaa tarkkaan ennen kuin vastaatte. Käyttäkää aikaa harkintaanne.
Osaatko olla onnellinen?
??????????
691322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Toisen ihmisen onni ja onnellisten näkeminen pelastaa harmaimmankin päivän.
Ja ensimmäiseen kysymykseen, osaanko olla onnellinen. Olen perusonnellinen ihminen, mutta joskus se tasapainokin järkkyy ja unohtaa olla onnellinen. Murheellisuus on varmaan se vastapaino, jotta muistaa tuntea itsensä itseksensä.
Monia muita en todennäköisesti uskoisi. Haluaisin uskoa mutten pysty. En pysty, koska elämä näyttää usein täysin päinvastaista.
Suoraan asian kimppuun. Ei, toisen ihmisen onni ei minua juurikaan liikuta. Tosin aika monet onnelliset ihmiset saa mut ihan oikeasti hyvälle tuulelle jne, joten ei siitä negatiivisiakaan vibraatioita tule vaan hyviä fiiliksiä, mutta onni ei mulla toimi kuin flunssa; ei tartu aivastamalla. Ehkä se on ennemmin niinkuin kuppa; tarttuu sukupuoliteitse.
Toisten todellisen onnen suurin anti on antaa toivoa myös itselle.
siitä, että kansanedustajien kuukausipalkat taas nousevat toukokuussa saman verran kuin millä monet joutuvat tulemaan toimeen. Eipä ole kansanedustajilla ongelmia ostaa itselleen välttämättömiä lääkkeitä. Olen siis onnellinen siitä, etteivät kansanedustajat joudu kärsimään kuten alamaiset. Kippis.
en, varsinkaan jos se 'onni' on jotenkin multa itseltä pois, niinhän sillä onnella on aina tapana olla joltain toiselta pois. Mites se vanha sanonta menikään, toisen onni on toisen epäonni.
Toisten onnellisuus ei ole itseltä pois. En ole kade, mutten ole siitä onnellinenkaan. On mukavaa jos toisilla menee hyvin, iloiseksi se tekee, mutta onnellisuus on jotain, mitä voi kokea omassa elämässään, omalla kohdallaan. Näin minun milestäni.
En saa mitään onnellisuuskiksejä toisten onnellisuudesta. On ihan hyvä jos jolla kulla menee hyvin ja on pärjännyt elämässä, ei se multa pois ole, jotta en sitä kadehdikaan, muttei sil mitään sen kummempaa vaikutusta mun mielentilaan ole.
Niin. Paitti sillo saan piristystä, jos joku on multa kysynyt neuvoa ja tulee kiittämään niistä neuvoista, kun se on parantanut sen elämänlaatua jotenkin, mut se 'onnellisuus' mikä siitä tulee, ni on osaksi sitä, että 'olipa mukava olla taas oikeessa', vaikka on sitä tietty hyvillään tyypinkin puolesta.
aina silloin tällöin vituttaa ihan älyttömästi ja silloin tästä päästä on onnellisuus todella kaukana, silloin mä olen kyllä vihainen, mutta vihaisuudesta tulen aina surulliseksi ellen saa sitä purettua. Purkamis keinothan mulla on selvät, joten aika nopeasti on taas tyytyväinen ja onnellinen olotila eli lyhyesti osaan olla onnellinen.
Kyllä mä vilpittömästi olen onnellinen ja iloinen, messis mukana tuttavieni onnesta vaikka saman tyylinen onni ei olekaan minua kohdannut, mutta mulla on paljon muuta.
Toisinaan toisen ihmisen onnelliset kasvot saavat hymyn omillekin kasvoille.
Ja lapset myös vieraat muksut he kun oppivat uusia asioita yms. se onnellisuus mikä heistä loistaa, se on jotain sanoin kuvaamatonta...jne..
Joku saa perheenlisäystä, rakastuu, työpaikan, tentistä pääsee läpi, elämä jollain voittaa...jne...tottakai heidän onnellisuus tarttuu ja osaan olla onnellinen toisen onnesta.
On myös tarpeetontakin onnellisuutta (itsekäs onni) ja siitä en jaksa iloita vaan päinvastoin esim.joku tulee onnelliseksi toisen satuttamisella, joku on kusettanut jotain...jne..
Mutta täytyy muistaa myös sekin esim.jos on potkunyrkkeily matsin jonkun kanssa ja häviän, niin en varmana hetkeen osallistu voittajan onneen, kuten muissakin todellisissa peli tilanteissa rahapeleissäkin.
Riippuu mistä roikkuu! :))
potkunyrkkeilymatsin toisen kanssa? Tulistko onneliseksi voittaessaan toisen? Silloinhan olet satuttanut toista ja tullut onnelliseksi satuttamalla toista. Korjaa, jos olen väärässä.
siinä ei satuteta, (ainkaan toisen tahtomatta) ja se on kilpailuviettiä siinä missä kissa näyttelytkin.
Niin ja enhän mä ole huvikseni joskus treenannut. No nykyään ei kilpailu mielellä, mutta täytyy sitä kuitenkin joskus päästä kokeilee ihan oikean vastustajan kanssa.
Mutta en ole tullut onnelliseksi satuttamalla toista koska siihen ei potkunyrkkeily perustu vaan siitä hetken voittamisen hurmasta jossa kaikessa kilpailemisessa on kyse ja oman itsensä ja suoritusten ylittämisestä.
Eli olit ihan väärässä.
kamppailulajien filosofiaa. Niissä ei ole perimmäinen päämäärä toisten voittaminen ja päihittäminen. Ainoa päämäärä on jokaisessa itsensä voittaminen. Tulla niin hyväksi, ettei kilpaileminen ole enää tarpeellista.
Jos et matsissa satuta toista, niin mistä tiedät voittaneesi toisen? Jokainen voi taitaa jonkin tekniikan hyvin mutta tosipaikka vasta jyvät akanoista erottaa.
takerru nyt muihinkin sanoihin joita olen kirjoittanut, kiitos. :))
ole kuin tänä vuonna 24-vuotta taistelulajeja harrastanut. :D
mistä on itsellänikin hiukan kokemusta. On helpompi "puhua" kun kummallakin on kokemusta samasta asiasta. Vähemmän väärinkäsityksiä. Sori. Ei ollut tarkoitus loukata.
että täällä olisi syvällisemmin tarvinnut selvittää lajia. Enemmän pyöri mielessä vain kilpaileminen ja taistelulajejahan voi harrastaa ilman kontaktia toisen ihmisen kanssa.
Enkä vieläkään jaksa syvällisemmin kirjoitella aiheesta tänne, laita postia tulemaan niin pohdiskellaan tarkemmin lajista sitä kautta.
Enhän ajattele muissakaan kirjoituksissani. :))
hmmm.... Ymmärsinkö nyt oikein?
En jaksa keskustella aiheesta. En jaksa enää ajatella valmiiksi ajateltua. Kunhan raotin vähän valmiiksi ajateltua.
;DDDD
tällä hetkellä. Kyllä oma onni olisi nyt kaiken tärkein asia maailmassa, se menee kaiken edelle. Enkä ole koskaan ajatellut toisten onnia, vaan lähinnä jos ovat onnettomia, silloin niitä miettii.
Oon saanut olla välillä avioliittoneuvottelijanakin..olen sovittelija luonteeltani.
omani kanssa on vaikeampaa... :) Eilen juoksin iltasella ja yhtäkkiä tunsin itseni niin onnelliseksi että miltei pelästyin, mikä on tuo outo tunnetila. Ja sinne se katosi. :D
Mä alan parkumaan jo siitä ilosta jos näen esim. jonkun ventovieraan telkussa tapaavan kauan kadoksissa olleen sukulaisen. Samalla tavalla ja vielä isommin mä osaan olla onnellinen läheisimpien ihmisten puolesta.
Mulla on eräs erittäin läheinen ihminen, joka oli vähällä pilata elämänsä täysin. Vaikka kuinka yritti auttaa, tuntui että hän vetää itsensä sellaiseen jamaan, josta ei ole enää paluuta. Tätä vaihetta kesti vuosikausia. Kuin ihmeen kaupalla hän löysi elämän uudelleen ja tänä päivänä hänellä on elämä kunnossa ja entisen masentuneen ihmisen tilalla on valoisa ja elämäänsä tyytyväinen ihminen. Tuon ihmisen puolesta tuun olemaan ikuisesti onnellinen.
uskon sinuakin. Ei tarvi perustella yhtään enempää. Kiitos vastauksestasi.
Sinäpä harvinaisen helppo keskustelukumppani olet :)
melkein poraan jos koira saa kodin, lapselta poistetaan epämuodostuma, fani tapaa suosikkibändinsä tai uhanalainen koralliesiintymä saadaan pelastettua... :D
Läheisemmistä ilahdutti viimeksi kun tuttavapariskunta sai kriisinsä selvitettyä.
pahin painajainen vaikeille. Nyt varmaan tunnistat puskan, kenestä ei moni täällä pidä.
kaunista ja aliarvostettua sekin. Kiitos myös sinulle vastauksesta.
en mie sillä... kirjotin tohon auringon perään mut ennenku sain lähetettyä, putkautit nuo kehut tuohon ja nyt toi mun sepustus näyttää ihan kärkkymiseltä!!! :D
Anna vinkki tyhmälle, ei nyt ihan heti tullut ilmiselvää tunnistusta vaikka muutama mahdollinen tulikin mieleen...
Meidän telkkarin katselu olis melko koomista kun ojennettais nenäliinapakettia toisillemme vuoron perään... :) Varsinki yksin ollesssa mä poraan ihan typerillekin jutuille telkkarissa, onneks seurassa en sentään tirauttele ihan jatkuvasti.
en juuri nyt jaksa. Juuri nyt en pidä kovin paljon ihmisistä. Sen verran, että verkossa jaksan notkua. Täällä ei tarvitse nähdä ketään.
kuvittelin kans samaa. Kerran porasin kun Simpsoneissa Santa's little helper (se koira) oli kadonnut!!!
Leffassa olen kehittänyt seuraavan taidon: jos seuralainen istuu oikealla puolella, itken vaan vasemmalla silmällä ja päinvastoin. :)
Niisk. ;)
Joinain päivinä ihmiset tosiaan ärsyttää aika pahasti, se on ihan totta. Mulla on mahtunut sellaisia päiviä viime aikoihin myös muutama, johtuen lähinnä turhauttavasta työtilanteesta, mutta onneks nuo fiilikset menee aina ohi.
Ota säkin viiniä illan ratoks, niin ehkä fiilikset ihmisiä kohtaan paranee viinihöyryissä. Mä aattelin avata pullon, jos lipittäis sitä pitkin viikkoa ja kantais kortensa suomalaisten alkoholinkulutustilastoihin.
akkamainen mies, että juon sidua. En kuitenkaan vielä niin akkamainen, että viineistä pitäisin.
Mulla ois ollu oikein vuosikertaviiniä tarjolla mut täytyy kai tuhota itse :)
Jonkin verran akkamainen mies, joka ei tykkää ihmisistä... Ei sytytä vieläkään kuka voisit olla muttei sen niin väliä.
Miten ihmeessä tuollasen taidon voi kehittää? Opeta mullekin :) Hyvä kun osaan iskeä silmää kummallakin ja sekin näyttää vähän siltä ku mulla ois roskia silmissä, mut itkeminen onki jo kinkkisempi vain yhdellä silmällä...
Kaikkea ei tarvitse tietää. Kaikkien ei tarvitse ymmärtää kaikkea. Se on monelle helpompi niin. Ei ole aina helppoa olla minä.
Kukaan ei edes voi ymmärtää kaikkea ja se joka luulee ymmärtävänsä kaiken, ei tosiasiassa ymmärrä yhtään mitään.
ymmärtää kaikki, kun oikeasti tietää, ettei ymmärrä mitään. On vaan yksi tapa olla kaikkitietävä. Se on niin, että tietää ainoastaan sen, ettei tiedä mitään. Silloin tietää tietävän jotain, mitä muut ei tiedä.
Joo. Ei ole minun keksimäni sanat. Olen vaan oivaltanut saman kuin moni ennen minua.
se on silkkaa tahdonvoimaa, mua nolottaisi yksinkertaisesti liikaa jos toinen huomaisi. Ja kuitenkin läikehtii niin paljon että pakko vuodattaa edes toisesta silmästä ulos. ;)
Eli samaan aikaan sä pystyt hallitsemaan itsesi niin hyvin, ettet näytä itkua, mutta toisaalta poraat koko ajan. Aika taitavaa, täytyy sanoa :)
Harvoinpa sitä kukaan meistä keksii mitään ennensanomatonta viisautta. Taitoa vaatii kuitenkin sekin, että ymmärtää viisaat sanat ja osaa soveltaa niitä omaan elämäänsä oman ajattelun kautta. Mitään ei pidä niellä purematta.
mikä on olemassa. Se vaan täytyy löytää. Siksi moni on päätynyt eri puolilla maailmaa, eri kulttuureissa saman tulokseen. Ne ovat vaan ja ainoastaan oivaltaneet olemassaolevan.
Olipas hienosti sanottu.
Ja se mikä tekee tuosta löytämisestä niin hienoa, on se ettei se lopu koskaan. Ainakaan jos on valmis löytämään.
Löytää etsimättä. Etsivä ei löydä. Ei löydä sitä, mitä etsii.
Jollei etsi, miten voi löytää? Täytyyhän olla ainakin valmis vastaanottamaan löytämänsä, jotta voi huomata.
Sellainen, joka jahtaa haamuja, ei voi koskaan löytää etsimäänsä koska etsii sellaista mitä ei olekaan.
voi etsiä? Miten voi etsiä jotain, mikä ei ole hukassa?
Monilta se on hukassa, vaikka se olis siinä silmien edessä. Täytyy haluta avata silmät ja nähdä, jotta voi löytää. Jos ummistaa silmät, ei voi löytää. Pelkän hajun perusteella ei näissä asioissa perille pääse.
Hierarkia tuli vastaan...
hyvinkin petollisia. Silmät voi saada ja saakin monen haluamaan sellaista mitä ei voi saada. Silloin kadottaa varmasti olemassaolevan.
Hajukin voi olla houkutteleva haluamaan sellaista, mitä ei ehkä pitäisi haluta. Ei ainakaan niin paljon ja niin epätoivoisesti kuin moni haluaa.
Kuulokin voi olla harhauttava tekijä. Kun kuulee ja uskoo jotain, mitä ei pitäisi uskoa.
Makukin voi olla todella houkutteleva. Maku voi houkutella syömään todella paljon yli tarpeen ja sisimmällä ei ole sen jälkeen hyvä olla.
Tunto taas. Kun tunto vie ja tunnon kantaja viksiee, niin siinäkin on seuraukset monen nähtävänä...
kyllä vastaankaan väittää, oot ihan oikeassa siinä että aistit saattaa pettää.
Mutta ne on ainoat työkalut, jotka meille on annettu tämän maailman tarkastelemiseen aivojen ja sydämen lisäksi, joten niihin on pystyttävä luottamaan. On vain osattava kyseenalaistaa näkemänsä ja kuulemansa, oikealla tavalla ja oikealla hetkellä.
muuta kuin oppia käyttämään aisteja niille tarkoitetulla tavalla. Ei halutulla tavalla. Vaan niille tarkoitetulla tavalla. Perkele kun paljosta on luovuttava silloin, jos haluaa oppia käyttämään niitä niille tarkoitetulla tavalla...
tarkoitat aistien tarkoituksenmukaisella käytöllä? Ja mikä on haluttua käyttöä?
Voi olla, että tää viini alkaa vaikuttaa mutta en ihan ymmärtänyt :)
aika sinun ymmärtää. Kun on aika ymmärtää, ymmärrät varmasti. Et voi erehtyä. Hyvää yötä.
Toivottavasti joku päivä ymmärrän.
Hyvää yötä.
mulle rakas niin osaan. Muiden (tuntemattomien) onni saattaa ohimennen läikähtää sydämessä lämpimästi, mutta en minä siitä mitään kicksejä saa. Osaan eläytyä tuntemattomien suruun, mutta en surra heidän puolestaan tai kanssaan. Sen sijaan omien läheisten suru tuntuu ja kovaa sydämessä.
mutta jätä se "jos" pois. Silloin pääset lähemmäksi sitä itse asiaa. Sitä onnellisuutta.
mutta kaikki maailman ihmiset eivät olle mulle rakkaita. Mä tuppaan rakastamaan todella paljon, joten ei sitä mitenkään edes riittäisi kaikille.
Toiset vaan on läheisempiä ja rakkaampia kuin toiset.
Ja nyt siis puhun ihan muusta kuin kristillisestä rakastamisesta, tai itse asiassa en, sillä kristinusko tarkoittaa sillä luullakseni välittämistä, ja kyllä mä välitän, vaikka en rakastaisi-rakastaisi.
että kaikkea ja kaikkia täytyy rakastaa. Rakastaa niitä joita rakastaa ja jätää niissä tapauksissa sen "jos" jutun. Ei se ole sen kummempia. Silloin kun on jotain, mitä ei rakasta, ei tarkoita se sitä, että pitäisi vihata. Voi olla rakastamatta ja vihaamatta. Voi vaan hyväksyä olemassaolevan. Ei se ole sen kummempaa.
yritin minäkin sanoa :)
ollaan päästy yhteisymmärrykseen jostain. Se on oikeasti mukavaa huomata. Tarkoitan tätä vilpittömästi. Kiitos.
"Kerrankin"? Ollanko me otettu yhteen tai jotain?
No, sydämessä läikähtää joka tapauksessa. :)
ja tasa-arvosta ei olla koskaan päästy yksimielisyyteen.
miksi ihmisen pitää olla pakonomaiseti ja kouristuksenomaisesti onnellinen?
onnellinen. Ei pidä, jos ei halua. Kysymys kuulukin, että miksi ei halua? Se onni ja onnellisuus on usein pienestä kiinni. Miksi ei halua sitä? Miksi moni tekee itsensä vapaaehtoisesti onnettomaksi?
..mä oon onnellinen, jossa saan tehtyä jonkun onneliseksi, mutta muuten en osaa siitä mitenkään erityisesti riemuita.
on mies.
jos se toinen on nainen.
Osaan olla onnellinen tuttavieni onnesta. On kivempaa, että on tuttavia jotka ovat onnellisia.
Onnelliset tuttavat ovat viehättävämpää seuraa kuin aggressiiviset onnettomat *ärgh*. Heidän kanssaan voi järjestää hyviä juttuja, he ovat mukavia ja reippaita, eivätkä kadehdi ketään.
Kaikkein ihaninta on nähdä, miten joidenkin elämä on vuosien varrella muuttunut paljon parempaan suuntaan. Kuten Kukkomies osuvasti sanoi, se antaa paljon toivoa muille.
Osaan, ja olen.
onnesta osaan olla onnellinen. Ja olenkin. Olen monista läheisistäni onnellinen heidän puolestaan ja ylpeä heistä joidenkin asioiden vuoksi, joita he ovat tehneet.
Mulle taitaa olla kaikista vaikeinta se,että osaisin olla omista asioista/omasta tilanteesta huoletta onnellinen sillon kun pitäis ja siihen olis mahdollisuus. Aina varaudun pahimpaan ja odotan,että koska sieltä onnellisuuden pilvestä putoaa rytinällä alas.
En osaa olla onnellinen tuntemattomien ihmisten puolesta. Tunnen iloa jos jollakin menee hyvin ja myötätuntoa jos jollakin on suruja. Läheiset (siis ne kaikista läheisimmät) on kuitenkin asia erikseen ja osaan vilpittömästi olla heidän puolestaan onnellinen, ehkä helpommin kuin omista asioistani.