Muutoksia elämässä

Olen harrastanut joogaa reilun vuoden ajan ja sitäkautta aika moni asia on muuttunut elämässäni, mutta nyt tuntuu kuin olisin pudonnut yksinäiseen "tilaan/hetkeen" enkä tiedä miten täältä kömmitään ylös. Joogan kautta elämäni on rauhoittunut ja baareilut ja kuluttava elämä on jääneet vähemmälle (en silti ehdoton absolutisti ole ja toistaiseksi ainakin syön jonkin verran myös liharuokia - valikoivasti tosin).
Kaveripiiri on tottakai jatkanut omaan bailaamistaan ja jotenkin olen vain ajautunut kauemmaksi heistä. Kai se on tunnustettava että jotkut kavereistani kokevat minut nykyään jollaintapaa omituiseksi, kun en jaksa olla innostunut heidän viikonloppu kännäämisistään ja muistinmenetyksistään. Mutta kun ikä on jo reilusti päälle 30 niin luulisi sisältöä elämään löytyvän muualtakin kuin pintaliitobailaamisesta.

Uusia kavereita ei joogan kautta tällaisessa pikkuruisessa kaupungissa jossa asun, ole kuitenkaan tullut vastaan ja aika moni tuntuu saapuvan joogatunneille jo valmiiksi tutun kaverin kanssa. Olo on siis orpo kavereiden suhteen - seurustelusuhteesta nyt puhumattakaan.

Onko muilla samoja kokemuskia kaveripiirin vaihtumisesta tai tällaisesta putoamisesta "itse valittuun yksinäisyyteen" :)
3958
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Kuulostaa tutulta. Minulle se tapahtui jo parikymppisenä. Lopetin alkoholin käytön ja kukapa haluaa selvän ystävän mukaan katsomaan omaa örvellystään. Ja kukapa sitä haluaisi mennä katsomaankaan.
Olen joogannut nyt kolmisen vuotta ja se on yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut. Olen henkisesti hyvinvoivampi ja olen kosketuksessa johonkin, mikä ei koskaan tule muuttumaan vaikka maa alta katoaisi. Anna prosessillesi aikaa. Olet ihan oikealla tiellä ,minkä varmaan tiedostatkin. Joogan myötä olen itse auennut siinä määrin, että vaikka itsensä kuunteleminen ja henkimaailman asiat ovat olleet itsestäänselvyyksiä jo kauan ennen joogaamista, ovat kokemukset syventyneet.
Koska olen tällaisen henkisen tien valinnut, on selvää, että kaikkea kokemaani en voi jakaa edes ytävieni kanssa saati muiden läheisten. Onnekseni minulla on pari läheistä ystävää, joiden kanssa voin jakaa kaiken. Harmikseni he asuvat muualla. Yksinäisyydessä on se hyvä puoli, että on tilaa ajatella ja tutkia, päästä syvemmälle ajatuksissaan. Muista ettet oikeasti ole yksin, olemme kaikki yhtä :)

Äänestä

Hei!

Voisiko olla apua siitä, että alkaisit katsella jotakin muuta,sosiaalisempaa harrastusta ohelle? Tosiaan, joogassa(siinä ryhmässä, jossa käyn) ei ole vuorovaikutusta ryhmäläisten kesken juuri ollenkaan. Mutta ihmeellisen hyvä ja yhdistävä henki leijuu silti aina tunnin kestäessä. Ehkä se on jotain sellaista,mistä tuo kanssamatkustaja mainitsi, ykseyttä? Minä en ole kovin paljoa muuttanut elämäntapojani tai muita harrastuksiani, mutta nyt kun sanot, on aina vain helpompaa olla juomatta viinaksia. Baarissa käyn silloin tällöin ystävien kanssa, ja joskus juhlitaankin perinteisesti. Mutta tuntuu hienolta se yhteys omaan mieleen ja mielen rauhoittuminen, mikä seuraa joogaharjoituksesta. Kun saa hetkittäin pois tai etemmäs sen hurjan ajatusten ja virikkeiden sähikäiskimpun, joka saa aikaan stressiä ja hampaiden kirskuttelua. Hyviä joogasessioita!

Äänestä

Kuulostaa tutulta. Olen myös muiden asioiden kuin joogan myötä löytänyt itsestäni ihan uusia tasoja, joita ei ennen voinut saavuttaa. MIkä kaupunki on kyseessä?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Omituikku kirjoitti:

Olen harrastanut joogaa reilun vuoden ajan ja sitäkautta aika moni asia on muuttunut elämässäni, mutta nyt tuntuu kuin olisin pudonnut yksinäiseen "tilaan/hetkeen" enkä tiedä miten täältä kömmitään ylös. Joogan kautta elämäni on rauhoittunut ja baareilut ja kuluttava elämä on jääneet vähemmälle (en silti ehdoton absolutisti ole ja toistaiseksi ainakin syön jonkin verran myös liharuokia - valikoivasti tosin).
Kaveripiiri on tottakai jatkanut omaan bailaamistaan ja jotenkin olen vain ajautunut kauemmaksi heistä. Kai se on tunnustettava että jotkut kavereistani kokevat minut nykyään jollaintapaa omituiseksi, kun en jaksa olla innostunut heidän viikonloppu kännäämisistään ja muistinmenetyksistään. Mutta kun ikä on jo reilusti päälle 30 niin luulisi sisältöä elämään löytyvän muualtakin kuin pintaliitobailaamisesta.

Uusia kavereita ei joogan kautta tällaisessa pikkuruisessa kaupungissa jossa asun, ole kuitenkaan tullut vastaan ja aika moni tuntuu saapuvan joogatunneille jo valmiiksi tutun kaverin kanssa. Olo on siis orpo kavereiden suhteen - seurustelusuhteesta nyt puhumattakaan.

Onko muilla samoja kokemuskia kaveripiirin vaihtumisesta tai tällaisesta putoamisesta "itse valittuun yksinäisyyteen" :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu