unelmakumppaneista, niin kysytäänpä oikeasti tuosta työteliäisyyspuolesta.
Mitä mieltä olette ihmisestä (ihan sama kumpi), joka lähentelee kolmeakymppiä, opiskelee vielä, eikä ole taloudellisesti itsenäinen. Joskus jotain työtä on elantonsa eteen tehnyt, ei kuitenkaan enää aikoihin. Opintotuet kun on syöty, niin sitte se on toimeentulotuki/asumistuki/vanhusten lompakko/mahdollinen muu elättäjä.
Minkälaista ajatusta herättää. Ottaisitko kumppaniksesi, jos muuten kiinnostaisi?
Mitä mieltä olette ihmisestä (ihan sama kumpi), joka lähentelee kolmeakymppiä, opiskelee vielä, eikä ole taloudellisesti itsenäinen. Joskus jotain työtä on elantonsa eteen tehnyt, ei kuitenkaan enää aikoihin. Opintotuet kun on syöty, niin sitte se on toimeentulotuki/asumistuki/vanhusten lompakko/mahdollinen muu elättäjä.
Minkälaista ajatusta herättää. Ottaisitko kumppaniksesi, jos muuten kiinnostaisi?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Onks sillä aikomusta ja yritystä valmistua ja mennä töihin? Eli, mitä se tekee täl hetkel?
Mä oon sitä mieltä, että jos siitä opiskelusta ei tuu vittujakaan, ni sitte pitää se asia vaan hyväksyä ja mennä töihin. Ne on pakkovalintatilanteita - sitä joko opiskellaan tai ollaan töissä. Mut, ei roikuta missää puolivälissä, kumastakaan ei sil taval tule lasta ei paskaa.
opiskelee edelleen ja se aikomus tässä itseäkin pohdituttaa.
Oma ihmistuntemus vaan alkoi mietityttää ja sillä kysäisin täältä.
Kerkesin jo vastata sun kymykseen oman kommenttini alle.
Jos kerran opiskelee vielä, niin onhan se selvää, ettei sitä taloudellisesti ole niin kovin vahvoilla.
Mua ei todellakaan haittais se, jos kumppani opiskelis vielä tai ei olis tuloja kovinkaan paljoa, kunhan vain asenne on kohdallaan eli on valmis kuitenkin tekemään töitä elantonsa eteen eikä ole ajatellut elellä pelkillä tuilla lopun elämäänsä.
Mä voisin hyvin elättää kumppanini opiskelujen ajan, mutta siinä on tietty ero koska tukee toisen ponnisteluja tai koska toinen elää siivellä. Kenenkään sohvalla lötköttelyä mä en rupeis maksamaan.
tulee enemmän vastauksia, niin tarkennetaan sen verran, että opiskelut ovat kestäneet ja kestävät vieläkin.
Kysymys oli siis, että kuinka paljon tuollaisen ihmisen motivaatio olla tulevaisuudessakaan tuottavassa työssä arveluttaisi teitä.
en kaipaa miehen rahoja, mutta en myöskään kustanna miehen menoja. Itse haluan käyttää rahaa matkoihin, teatteriin yms. jos miehellä ei olisi näihin varaa, niin olisihan se ongelma. Mies joka vierailee isin ja äidin lomapakolla ei kiitos!
opiskelija saada toimeentulotukea? Ja sitäkö saa sossusta? Kiinnostus ihan omakohtaista.
tietyn määrän opintotukikuukausia, sitte aikuisopintotukea saa tietyin edellytyksin. Siinä oli muistaakseni viiden vuoden työssäoloehto edellisten opintojen päättymisen jälkeen, ainakin silloin kun minä niitä pykäliä luin.
Jos et saa mitään rahaa mistään olet oikeutettu toimeentulotukeen.
Aikuiskoulutustuesta tiesinkin. Mutta oon aina ollu siinä luulossa ettei mistään muualta saa tukea kun Kelasta. Ja opintotuet on varmaan kohta loppuun käytetty. Täytyy alkaa ottamaan asioista selvää.
eikö se edellytä kuitenkin sanoutumisen irti opinnoista että saa toimeentulotukea ja vaadi sen ettei saa lainaa, eikä ole mitään koulutusta.
Vai onko mua huijattu, kun opiskelin? En mä saanut toimeentulotukea, koska mulla oli jo koulutus ja mahdollisuus lainaa, niin olisi pitänyt irti sanoa opinnot.
on kans ollu käsitys ettei opiskelija saa toimeentulotukea. Mutta jos saa niin se helpottas elämää suunnattomasti jos kouluun pääsee. Töitäkään kun ei voi koko aikaa tehdä.
nyt nii pahasti häiritsee, että vielä tämän selvitän, perinpohjaisesti. :))
Kerro sit mullekkin! =D
ihan varma aikuisopintojen osalta (siis kun on jo yksi tutkinto olemassa)
Toimeentulosta annetussa laissa sanotaan kuitenkin näin:
2 §
Oikeus toimeentulotukeen
Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.
Jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta.
2 a § (30.12.2002/1294)
Velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi
Toimeentulotukea hakeva 17–64-vuotias henkilö on velvollinen ilmoittautumaan työttömänä työnhakijana työvoimatoimistoon, ellei hän:
1) ole työssä palkansaajana tai yrittäjänä;
2) opiskele päätoimisesti;
3) ole työttömyysturvalain (1290/2002) 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tai 4 §:n 1–5 kohdassa tarkoitettu henkilö;
4) ole laitoshoidon tai lääkärin toteaman sairauden vuoksi esteellinen vastaanottamaan työtä; tai
5) ole muun edellä mainittuihin verrattavan hyväksyttävän syyn vuoksi esteellinen vastaanottamaan työtä.
Jos toimeentulotuen hakija ei ilmoittaudu työvoimatoimistoon työnhakijaksi, toimeentulotuen perusosan suuruutta voidaan alentaa hänen osaltaan siten kuin tämän lain 10 §:ssä säädetään.
Se että mikä katsotaan päätoimiseksi opiskeluksi vaihtelee mitä ilmeisimmin kunnasta toiseen, koska ratkaisuja on haettu hallinto-oikeuksista. Tässä kuitenkin yksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu:
Opiskelijaa, joka ei ole saanut opintotukea riittämättömien opintosuoritusten vuoksi, mutta ei ole hakeutunut ansiotyöhön, ei voida asettaa eri asemaan kuin muita toimeentulotuen hakijoita. Ihmisarvoisen elämän edellyttämä välttämätön toimeentulo on joka tapauksessa turvattava kaikille. Opiskelijan oikeus toimeentulotukeen oli ratkaistava hakemisajankohtana olleiden taloudellisten olosuhteiden perusteella, eikä sillä perusteella, oliko hän laiminlyönyt velvollisuutensa kykynsä mukaan pitää huolta elatuksestaan. Elatuksen laiminlyönnin perusteella myönnettävään toimeentulotukeen voitiin soveltaa toimeentulotukilain 10 ja 20 §:ssä säädettyjä seurauksia niiden edellytysten täyttyessä. (KHO 20.6.2001, taltio 1481).
jos olisin aikoinani pitänyt enempi puoliani, niin minun olisi kuulunut saada toimeentulotukea, eikä tehdä töitä että sain puuttuvat rahat peruselämiseen opintotuen ja lainan lisäksi?
yleensä viimeiseen tappiin asiansa katsovat menestyvät näissä asioissa paremmin.
Olihan tuokin opiskelija saanut toimeentulotukensa (tosin kait hieman pienennettynä) vaikkei se mitään ollut opiskellut.
Kyllä akateemiset nämä hommat osaa.
Tavallisempi ihminen vois kyllä ajatella, että sillä vaivalla minkä noihin asioihin perehtymiseen ja oikeuksien käymiseen joutuu käyttämään, vois jo käydä ihan oikeissa töissä. No oppiihan siinä sivutoimisesti toimeentulotuki-juristiksi.
Mikäli aikuinen ihminen käy vanhempien tai muiden sukulaisten lompakolla niin se on miinus. Tällaisissa tapauksissa tulee mieleen, että onko ko. ihminen muutenkaan itsenäinen. Onko aikuistuminen ja itsestään vastuunottaminen jäänyt puolitiehen.....
Opintotuella, asumistuelle ja toimeentuella toimeen tuleminen taas on jo melkein plussaksi laskettava ominaisuus. Kertoo selkeästi siitä, että ihminen hallitsee raha-asiansa ja on ottanut vastuun omasta elämästään. Tukien varassa elävä ja niillä toimeentuleva on minun mielestä taloudellisesti itsenäinen, koska hän ei ole suoraan riippuvainen kenenkään toisen ihmisen toimeentulosta.
toimeentulotukea jos opiskelee? Ellei sitten käy amista vasta ja luottotiedot ryssinyt, ei opintolainaa saa, niin siinä tapauksessa jos on vailla koulutusta saa toimeentulotuen.
Asumistukikin hämää, koska sen saa perheellinen, ei yksinäinen opiskelija.
Ja myös vanhempien kukkaro.
Opintojen ohella voi aivan loistavasti käydä töissäkin, niin sitä itsekin tehnyt.
Riippuu hyvin pitkälti miksi ei ole aikaisemmin suorittanut minkäänlaista opinahjoa ja miksi ihmeessä ei tee täitä opintojen lisäksi? Luulen et pelästyisin omassa tasaisessa elämässäni, niin paljon etten tahtoisi ottaa riskiä menettääkseni oman tasaisen elämäni, noin "mielenkiintoisen" hyypiön kanssa.
eikä täitä. :D
kun opintotuet opintolainoineen on kaikki syöty loppuun ja olet edelleen päätoiminen opiskelija, astuvat muut yhteiskunnan tukimuodot kehiin. Viimesijainen tukimuoto on toimeentulotuki, jota saavat kaikki suomessa asuvat, jollei rahaa muualta tule. Ensimmäiseksi ihminen toki velvoitetaan työnhakuun, jollei ole jo töissä tai päätoimisena opiskelijana.
Eikä me edelleenkään olla niin perhekeskeinen yhteiskunta, että yksineläjät jätettäis kuolemaan nälkään.
Näitä on kuule "opiskelijoita" jonkin verran, jotka elävät suoraan sinun ja minun kukkarosta.
Mutta kun hyypiö kiinnostaa minua. Olen ilmeisen hullu itsekin.
tuonnekin ihmettelemään.
No, ei muuta kuin onnea matkaan hyypiös kanssa. :D
Kuulostaa akateemiselta :) Voisin tulla toimeen, riippuen tietysti tyypistä. Tuon kerrotun perusteella on vaikea sanoa kiinnostaako ja onko kumppaniainesta. Kai se opiskeleminen tähtää valmistumiseen ja työllistymiseen. Vastaavia on Suomessa paljon.
Luoja ei laiskoja elätä, miksi minun pitäisi?
Ikuiset opiskelijat ja muut yhteiskunnan loiset pysykööt kaukana. Vähintään 10 metrin hajurako, siinä saattaa muuten työhön tottumattoman nenä nyrpistyä, kun tämä poika painaa menemään hiki hatussa.
sun mielikuvitusmaailmassa kiva elää? :)
siis jos miestä rakastan ni sama se mulle vaik ois työtön. Parempi sekin ku joku työhullu, joka tekee 24h/vrk töitä, eikä jää ollenkaan aikaa mule eikä meen parisuhteelle. Liika työnteko ja parisuhde ei sovi yhteen pidemmän päälle.
tahtoo istuu liian kauan sieelä lähikuppilassa, nii kuinkas siinä sit parisuhdetta hoideltais.
Noin kärjistettynä ja yleistettynä.
oikein ehdi viikolla kuppiloimaan... illalla ku lapset nukkuu ni sillon harrastetaan villiä seksiä, jossei siihen muuten aikaa oo, niin ei siinä mihinkään kuppiloihin ehditä, kumpikaan;D
molemmat vanhemmat kotona lasten kanssa, ei yhtään paha ja ainahan lapset voi puol päiväisesti pistää päiväkotiin ja harjoittaa sitä villiä seksiä päivälläkin. ;DDDD
ei sitten ookaan rahaa tehdä yhtään mitään muuta ku naida päivät pitkät. Eikös sekin käy pidemmän päälle tylsäksi?
kun en ole päässyt kokeilemaan, mutta äkkisiltään kuviteltuna kuulostaa kivalta, mutta pidempään mietittynä vois alkaa kyllästyttää jo se himas oleminen ja liika naiminen.
No mut mä mielikuvittelin kato itseni töihin..mies sais sit hoitaa päivän ajan lasta, tai osan ajasta ainakin, niin ei tarvis maksaa kalliita päivähoitomaksuja eikä viedä lasta sinne hoitoon altistuttamaan itseään kaikille mahdollisille viruksille ja taudeille.:)
Se olis kaikin tavoin kätevää...
(Mulla on pienimuotoinen päiväkotikammo, niin se selittää miks koitan välttää viimeiseen asti lasta joutumasta sinne. Varmaan ihan kiva paikka, mut pelottava. En oo itsekään lapsena päiväkodissa ollut, joten tuntuu siksi jotenkin niin vieraalta ja huonolta vaihtoehdolta..mut ellei sitä miestä kohta löydy hoitajaksi, niin pakko kai se sinne on vaan laittaa:( )
sitte semmonen liksa, että eletään sillä kumpikin, jos tulen hoiteleen sua ja lapsia.
Niin tai saishan sitä ainakin työttömyyskorvauksia ja mitä lie tukia, kun sanos ittensä irti.
Mutta siitä huolimatta sinun palkka sais kohtuullinen olla, jotta päästäis edes kerran parissa viikossa ulos syömään, keväisin leville hiihtään ja jouluiksi karibialle.
olettaisin et se miehen työttömyys on vaan tilapäistä, esim. max. puoli vuotta. Kyllä sen ajan elää vaikka vähälläkin rahalla. OOn mäkin elänyt viimeisen puol vuotta lapsen kanssa keskimäärin 400e/kk vuokran jälkeen. Pari kuukautta meni etten saanut senttiäkään mistään, paitsi tutuilta ja muutama kuukausi on sit tasoittanut hiukan kun oon saanu suurin piirtein kaksinkertasen määrän käteen...mut ei se raha oo niin oleellista mun mielestä. Pääasia et toisen kanssa on hyvä olla ja suhde toimii muuten...
Ja jos mä nyt töihin menisin, niin luulis nyt et muutama euro enemmän jäis käteen kuin mitä nyt jää...
Mulle ei karibian lomat oo tärkeitä. En oo koskaan ollu, eikä oo halua mennä edes. Levi kuulostaa ihan hyvältä kyllä:) Kerran vuodessa varmaan vois onnistuakin... Ja ulkona en tykkää syödä kovin usein, ehkä joku kolme neljä kertaa vuodessa baari-illan jälkeen voi olla tarvetta kebapille, muttei oikein muuten...
Jos olisin sinkku, niin voisin hyvinkin ottaa persaukisen tyhjäntoimittajan heilakseni, jos se muuten olisi mukava. Mutta en minä sen kanssa yhteen muuttaisi enkä alkaisi sen laskuja makselemaan.
Yhteiset biletykset voisin maksaa, jos tuntisin, että se on sen arvoista. Kuulostaa tosin vähän laillistetulta huoraamiselta, mutta kaitpa se menisi vanhasta muistista. Harvalla entisellä heilalla muutenkaan on ollut suuria haluaja omaa osuuttaan maksaa edes tasa-arvon nimissä.
Herrasmiesmäisyyden vaatiminen ja tasa-arvo kun eivät tahdo käydä käsikädessä.
voi arvostaa, mutta vaatiminen ei sovi siihen kuvioon.
Herrasmiesmäisyys voi hyvinkin kulkea tasa-arvon kanssa käsi kädessä, mutta asioiden vaatiminen ei.
tilanteessa, yliopisto-opinnot pääsivät pahasti venähtämään. Ensin syynä oli huoleton elämäntapaköyhäily, lopussa enemmänkin masennus jumittumiseen ja pettymys itseen. Masennustilassa on äärimmäisen vaikea edes hakea töitä saati sitten saada niitä, tosin opiskelujen väkisin puskeminenkaan ei välttämättä ole järkevää, jos ei halua polttaa itseään loppuun.
Joka tapauksessa sossun tuella sain opinnot lopulta suoritettua, nykyisin olen yrittäjä ja veronmaksaja. Yksi onnistuminen elämässä poiki toisen ja niin edelleen. Se toimeentulotuki oli siis kannattava muillekin kuin itselleni. Että terveisiä vain kapeasti ajatteleville vittupäille, joiden mielestä kaikki sossussa asioivat ovat pummeja (toisenlaisia terveisiä fiksulle Richartille).
Vaikka en ihan suopeasti kaikkiin sossussa asioiviin suhtaudukaan.
kirjoitus! Juuri noin se menee. Oikealla asenteella on aina mahdollisuus.
tuollaisiakin tarinoita.
Niitä toisenlaisiakin kun on tullu kuultua ihan tarpeeksi. Näitä joissa ei valmistuta koskaan mihinkään muualle kuin sairaseläkkeelle.
En ole itsekään ihan suorinta linjaa edenny ja silti onnistuin. Tiedän siis, että toivoa on.
Että jos sattuu "muuten kiinnostamaan" paljonkin niin kaikki periaatteet lentää roskikseen. Yleensä tilanne on vain se, että kiinnostus herää vasta sitten kun tietää että toisella on elämä suht hyvin hanskassa.
hyvältä jos liki kolmekymppinen ei edes pyri tekemään työtä. Ymmärrän toki jos on työtön ja saa siten erilaisia tukia. Kuitenkin jotain olisi edes yritettävä.
En nyt osaa sanoa ottaisinko kumppaniksi sellaista. Ei se kuitenkaan sentään kynnyskysymys ole, jos välittäisin siitä ihmisestä. Itse en kuitenkaan alkaisi kenenkään elättäjäksi.
tätistä vähän enemmän. Syyt ja seuraukset, miksi on niin toivoton työn suhteen.
En jaksa uskoa, että ainakaan millään fyysisillä ominaisuuksilla saisi minua vakuutettua ansiokkaista parisuhdetaidoistaan saati vedettyä jakamattoman huomioni itseensä.
Pitäisi olla jotain todella tymäkän persoonallista siinä mimmissä. Aikamoinen turn-off toi saamattomuus kyllä olisi.
viitsisi kovin syvällistä suhdetta alkaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole aikomustakaan alkaa hallita omaa elämäänsä.
Mutta jos on vakavalla mielellä aikomus valmistua ammattiin, niin varmaan tukisin taloudellisesti siinä määrin missä olisi mahdollista.
mahdolliset negatiiviset lieveilmiöt...esim. liiallinen alkoholin käyttö.
Mua stressaa semmoiset ihmiset, jotka 'lentää' paikasta toiseen ja koko elämä on aikataulutettu. Muuten tuommoinen 'oleminen' ja sen sietämätön keveys sopii mulle...kunhan tullaan yhdessä toimeen.
Mulla on riittävästi omia projekteja, joilla voin täyttää tyhjiön...molemmat suhtautuu myötämielisesti toisiinsa.
3-kymppinen on jo vähän liian vanha. Jos kuitenkin tähtäimessä on edullista peruspalvelua, niin ehkä se on järkevä vaihtoehto jollekin vähävaraiselle miehelle. Naisen optimi-ikä on 18-25 vuotta.
Mulla vois olla tohon aiheeseen jotain kerrottavaakin. En kuitenkaan halua kertoa erityisesti mitään itsestäni (tulee mieleen kaikki mua tällä palstalla stalkanneet sekopäät: ne mm. riipii irti asiayhteyksistään ihmisten kirjoittamia juttuja..ja häiritsee muutenkin..inhottais kirjoittaa sellasten paskaperseiden luettavaksi mitään erityistä). Kiitos runkkarit ja läskinaamat vinonokat, jotka ette omaa elämää, kiitos!
Joo. En itse sossussa vois asioida. En sais sieltä mitään. Periaatteessa kyllä voisin asioida (eli en tuomitse), mutta toisaalta ehkä en. Itselläkin aikoinaan opintotuet loppui kesken. Toisaalta siinä tilanteessa myös töidenkin puolesta saavutin jotain (en puhu hampurilaisbaarista).
Musta pointti tossa on se, että onko ihmisellä tavoitteita. Joku mamman helmassa pizzaa pupeltava hoomoilanen on tietysti rasite. Elämäntilanteet vaihtelee. Yksilöllinen juttu.
eihän sinua kukaan täällä henkilökohtaisesti tunne, vai??
Niin. Tavoitteet ja arvot se juttu tässä varmaan on.
Riskejähän on otettava, jos aikoo onnistua. Taidan ottaa riskin.
"eihän sinua kukaan täällä henkilökohtaisesti tunne, vai?? "
Just siitä syystä ne kajahtaneet ja perättömiä paskapuheita yksittäisestä palstalle kirjoittajasta puhuvat stalkkerit kummastuttaakin (matskua on kasapäin). Kyttää tyypit vissiin, että mitä normaalit ja tavan viihdemielessä huvikseen & vähemmän vakavalla suhtaumisella kirjoittavat tänne kirjoittaa... Pelotteli mut ainakin lähes puolikuoliaaksi haukkumisillaan...Ihmisiä on joka junaan, näemmä.
"Riskejähän on otettava, jos aikoo onnistua. Taidan ottaa riskin."
Ota ihmeessä. Se riski meinaan. Elämäntilanteet muuttuu ja luottamus on oltava kumppaniin jokatapauksessa. Parasta on, jos sen pystyy rakentamaan avoimelta pohjalta. Itseasiassa muutoin sitä on vaikea edes yrittää rakentaa.
kuulla se koko tarina miten niin on päässy käymään, ennen ku rupee tuomittemaan sen kummemmin.
Mut jos kiinnostus herää, niin usein siinä lentää kyllä periaatteet romukoppaan ja kaikki syyt kelpaa.
juuri tältä, että työteliäisyyden ja ahkeruuden "vaatimukseni" ovat lentämässä romukoppaan kyseisessä tapauksessa.
Selityksiä tietysti aina löytyy ja selityksen mausta viis.