Luokkayhteiskunta

Myönnät siis(moni)luokkajaon olemassaolon?

3 luokkaa erottuu: Hyväosaiset, keskiluokka ja syrjäytyneet. Näistäkään hyväosaiset tai keskiluokka ei määrittele itse itseään luokkiin, sen tekee tutkija. Syrjäytyneet ovat sivussa myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, sillä monikaan aidosti syrjäytynyt ei jaksa edes äänestää.

Uskallan laittaa yhtäläisyysmerkin köyhyyden ja syrjäytyneisyyden väliin.

Vastakkainasettelua esiintyy melkein aina. On pään pensaaseen panemista, jos tämä haluaa kieltää. Nykyoloissa on nähtävissä esim. maatalousyrittäjien luokka ja ns. prekariaatin luokka, jotka kokevat etujansa syrjittävän. Tämä on aiheuttanut vastakkainasettelua myös käytännössä. Tuloerojen kasvaessa on melko helppo ennustaa, että tällaiset vastakkainasetelmat tulevat jatkossa lisääntymään.

Työväenluokkaan ei ole kuuluttu sen mukaan, että siihen on haluttu kuulua. Siihen on synnytty, se on ollut periytyvää. Siksi puheesi tasapäistymisestä tässä kohdin ei ole tästä maailmasta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Vastakkainasettelua esiintyy melkein aina. On pään pensaaseen panemista, jos tämä haluaa kieltää. Nykyoloissa on nähtävissä esim. maatalousyrittäjien luokka ja ns. prekariaatin luokka, jotka kokevat etujansa syrjittävän. Tämä on aiheuttanut vastakkainasettelua myös käytännössä. Tuloerojen kasvaessa on melko helppo ennustaa, että tällaiset vastakkainasetelmat tulevat jatkossa lisääntymään.

Työväenluokkaan ei ole kuuluttu sen mukaan, että siihen on haluttu kuulua. Siihen on synnytty, se on ollut periytyvää. Siksi puheesi tasapäistymisestä tässä kohdin ei ole tästä maailmasta.

Lue lisää

Ketkä on maatalouden harjoittajia vastassa?

Ketkä taasen prekariaattia vastaan?

Vai ovatko he kenties asettuneet toisiaan vastaan.

En tiedä yhdenkään ryhmän Suomessa vastustavan maatalousyrittäjiä. Ellei sitten sosialidemokraatit.

Enkä tiedä kenenkään olevan pätkätyöläisiä vastaan. Miten siis voi olla vastakkainasettelua?

Selitä punikki

kuka ketä vastassa kirjoitti:

Ketkä on maatalouden harjoittajia vastassa?

Ketkä taasen prekariaattia vastaan?

Vai ovatko he kenties asettuneet toisiaan vastaan.

En tiedä yhdenkään ryhmän Suomessa vastustavan maatalousyrittäjiä. Ellei sitten sosialidemokraatit.

Enkä tiedä kenenkään olevan pätkätyöläisiä vastaan. Miten siis voi olla vastakkainasettelua?

Selitä punikki

Lue lisää

Vastakkainasettelu ei synny vahvemmasta päästä. Ei kukaan todellakaan katso olevansa maataloustuottajia tai pätkätyöläisiä vastaan. Asia on päinvastoin. Maataloustuottajat ja pätkätyöläiset kokevat muun yhteiskunnan olevan heitä vastaan, kun he ovat alenevan yhteiskunnallisen kierron kohteina.

Vastakkainasettelua poliittisessa mielessä syntyy vasta sitten, kun näm itsensä alistetuksi tuntevat ryhmät alkavat protestoimaan. Tällaista protestointia on jo hieman nähty. Maataloustuottajat esim. järjestivät 90-luvun lopulla agressiivisen mielenosoitusmarssin Helsinkiin. Poliisi joutui puuttumaan tapahtumiin. Meillä on myös ollut erilaisia anarkistiryhmien järjestämiä mielenosoituksis, joista itsenäisyyspäivän kuokkavieraat on nimenä osuva. Siinä on kyse kontrastista, mikä syntyy eliitin juhliessa ja yhteiskunnan ulkopuolisten ryhmien osoittaessa mieltään.

Vastakkaisasettelun syntyminen on prosessi. Yhteiskunta reagoi näihin yleensä käyttämällä poliisivoimia ja ratkaisemalla asiat oikeudellisesti. Mieltään osoittavien ongelmat eivät siitä poistu, vaan syvenevät. Vähin erin se johtaa yhteiskuntavastaisuuteen, missä ainakin eliitti koetaan silloin vastapuolena. Niissä yhteiskunnissa, missä tällainen prosessi on päässyt etenemään pitemmälle, eliitti joutuu suojautumaan panssarilasien ja muurien sekä vartijoiden selän taakse.

Mielipidepankki kirjoitti:

Vastakkainasettelu ei synny vahvemmasta päästä. Ei kukaan todellakaan katso olevansa maataloustuottajia tai pätkätyöläisiä vastaan. Asia on päinvastoin. Maataloustuottajat ja pätkätyöläiset kokevat muun yhteiskunnan olevan heitä vastaan, kun he ovat alenevan yhteiskunnallisen kierron kohteina.

Vastakkainasettelua poliittisessa mielessä syntyy vasta sitten, kun näm itsensä alistetuksi tuntevat ryhmät alkavat protestoimaan. Tällaista protestointia on jo hieman nähty. Maataloustuottajat esim. järjestivät 90-luvun lopulla agressiivisen mielenosoitusmarssin Helsinkiin. Poliisi joutui puuttumaan tapahtumiin. Meillä on myös ollut erilaisia anarkistiryhmien järjestämiä mielenosoituksis, joista itsenäisyyspäivän kuokkavieraat on nimenä osuva. Siinä on kyse kontrastista, mikä syntyy eliitin juhliessa ja yhteiskunnan ulkopuolisten ryhmien osoittaessa mieltään.

Vastakkaisasettelun syntyminen on prosessi. Yhteiskunta reagoi näihin yleensä käyttämällä poliisivoimia ja ratkaisemalla asiat oikeudellisesti. Mieltään osoittavien ongelmat eivät siitä poistu, vaan syvenevät. Vähin erin se johtaa yhteiskuntavastaisuuteen, missä ainakin eliitti koetaan silloin vastapuolena. Niissä yhteiskunnissa, missä tällainen prosessi on päässyt etenemään pitemmälle, eliitti joutuu suojautumaan panssarilasien ja muurien sekä vartijoiden selän taakse.

Lue lisää

Huuhaasi jatkuu. Et puhu vastakkainasettelusta vaan sen yksipuolisesta lietsomisesta. Juuri siitähän vasemmistopropagandassa on kysymys, ja miksei maataloustuottajienkin propagandassa, asioiden yksinkertaistamisesta me vastaan muut.

Aika on kuitenkin ajanut tuollaisen ohi. Kuokkavieraistakin osa on jo juhlinut muiden mukana linnassa (siis presidentin linnassa) eli sulautunut siihen kuvittelemaansa vastapuoleen. Nimenomaan kuvittelemaansa, sillä eihän mitään vastapuolta ole koskaan ollutkaan, vain mielikuva siitä.

Sosialidemokraattien viime vaalikampanja oli koomisuudessaan ainutlaatuinen kun mielikuvissa luotiin vastakkainasettelu jota ei reaalimaailmassa ollutkaan. Heinäluoma varjonyrkkeili haamujen kanssa kuin puliukko olkapäällä huutavien pikku-ukkojen kanssa.

Anarkismi on sitten ihan toinen juttu, se ei johdu vastakkainasettelusta vaan pienten ryhmien esillepääsyn tarpeesta

Mielipidepankki kirjoitti:

Vastakkainasettelu ei synny vahvemmasta päästä. Ei kukaan todellakaan katso olevansa maataloustuottajia tai pätkätyöläisiä vastaan. Asia on päinvastoin. Maataloustuottajat ja pätkätyöläiset kokevat muun yhteiskunnan olevan heitä vastaan, kun he ovat alenevan yhteiskunnallisen kierron kohteina.

Vastakkainasettelua poliittisessa mielessä syntyy vasta sitten, kun näm itsensä alistetuksi tuntevat ryhmät alkavat protestoimaan. Tällaista protestointia on jo hieman nähty. Maataloustuottajat esim. järjestivät 90-luvun lopulla agressiivisen mielenosoitusmarssin Helsinkiin. Poliisi joutui puuttumaan tapahtumiin. Meillä on myös ollut erilaisia anarkistiryhmien järjestämiä mielenosoituksis, joista itsenäisyyspäivän kuokkavieraat on nimenä osuva. Siinä on kyse kontrastista, mikä syntyy eliitin juhliessa ja yhteiskunnan ulkopuolisten ryhmien osoittaessa mieltään.

Vastakkaisasettelun syntyminen on prosessi. Yhteiskunta reagoi näihin yleensä käyttämällä poliisivoimia ja ratkaisemalla asiat oikeudellisesti. Mieltään osoittavien ongelmat eivät siitä poistu, vaan syvenevät. Vähin erin se johtaa yhteiskuntavastaisuuteen, missä ainakin eliitti koetaan silloin vastapuolena. Niissä yhteiskunnissa, missä tällainen prosessi on päässyt etenemään pitemmälle, eliitti joutuu suojautumaan panssarilasien ja muurien sekä vartijoiden selän taakse.

Lue lisää

Mitä jos sinun tulosi yhdessä yössä laskisi puoleen? Taitaisi tulla kanssa mielenosoitukset mieleen. Mieti keiden tulot on olleet laskevia koko EU:n ajan. Jokaisen jatkavan tilan työmäärät on moninkertaistuneet jotta saataisiin edes se mitä saatiin ennen EU:ta vähemmällä työllä. Ei näy missään tilastoissa. Eikä näistä puhuta. Nyt kun pari senttiä nousi maito tuottajalle huudettiin ja kovaa. Eipä ole huudettu kun hinnat laskivat.
Keiden tulot on sitävastoin nousseet. Palkansaajien. Heidän lomansa ovat pidentyneet, etunsa lisääntyneet koko ajan.
Maaseutua kurjistetaan. Pitäisi tuottaa ilmaiseksi. Tuloja ei saa tulla tuista eikä tuotteiden myynnistä.
Päättäjät, tiedoitusvälineiden edustajat ja tutkijat ovat palkansaajia, mieti kenen etuja he ajavat.

elätkö jossakin pussissa kirjoitti:

Mitä jos sinun tulosi yhdessä yössä laskisi puoleen? Taitaisi tulla kanssa mielenosoitukset mieleen. Mieti keiden tulot on olleet laskevia koko EU:n ajan. Jokaisen jatkavan tilan työmäärät on moninkertaistuneet jotta saataisiin edes se mitä saatiin ennen EU:ta vähemmällä työllä. Ei näy missään tilastoissa. Eikä näistä puhuta. Nyt kun pari senttiä nousi maito tuottajalle huudettiin ja kovaa. Eipä ole huudettu kun hinnat laskivat.
Keiden tulot on sitävastoin nousseet. Palkansaajien. Heidän lomansa ovat pidentyneet, etunsa lisääntyneet koko ajan.
Maaseutua kurjistetaan. Pitäisi tuottaa ilmaiseksi. Tuloja ei saa tulla tuista eikä tuotteiden myynnistä.
Päättäjät, tiedoitusvälineiden edustajat ja tutkijat ovat palkansaajia, mieti kenen etuja he ajavat.

Lue lisää

Kun otin maataloustuottajat esimerkkinä esille yhdestä yhteiskuntaluokasta, sinä jotenkin haluat kumota ajatukseni niillä perusteilla, joita esitän. Teidän kepulaisten järjenjuoksu on - ei vaan toisinaan - vaan melkein aina todella omituista.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kun otin maataloustuottajat esimerkkinä esille yhdestä yhteiskuntaluokasta, sinä jotenkin haluat kumota ajatukseni niillä perusteilla, joita esitän. Teidän kepulaisten järjenjuoksu on - ei vaan toisinaan - vaan melkein aina todella omituista.

Lue lisää

Jos omituista järjenjuoksua haet niin kävele lähimmän peilin eteen.

Sinua yksisilmäisempää vasemmistoänkyrää saa hakea. Tuomioja sentään itseironisesti sanoi ettei kannattaisi 70-luvun Tuomiojaa SDP:n johtoon, mutta sinä elät jossain menneisyyden idealismissasi luokkarajoja pystyttäen ja vastakkainasettelua lietsoen ymmärtämättä että elämme kohta 2010-lukua. Siihen pitää mennä avoimin silmin eikä eläkeellä olevan huru-juristin äärivanhoillisvasemmistolaisin aattein.

Koeta taatta nyt päivittää itsesi tähän aikaan

Mielipidepankki kirjoitti:

Kun otin maataloustuottajat esimerkkinä esille yhdestä yhteiskuntaluokasta, sinä jotenkin haluat kumota ajatukseni niillä perusteilla, joita esitän. Teidän kepulaisten järjenjuoksu on - ei vaan toisinaan - vaan melkein aina todella omituista.

Lue lisää

kumoamisella. Tosiasia on, että yhteiskuntaluokkia tehdään oikein keinotekoisesti asettamalla toiset tarkoituksella huonompaan asemaan kuin muut.

sanat suustani, olipa taas oikein analyyttinen
kirjoitus, kiitos siitä.

Kirjoitit niin selkeästi, etten koe tarvetta jatkaa muuta kuin hieman sosiaalitoimen asiakkaiden osalta.

Minustakin on paha ongelma siinä, että kansalaisia putoaa sosiaalitoimen asiakkaiksi ja jää sen jälkeen siihen tilanteeseen useimmiten loppuelämäkseen.

Tässä yhteiskunnassa on liiaksi huolehdittu huolehtimisesta ja katsottu vähäosaisuus, syrjäytyminen, työttömyys, yms. ikään kuin pohjaksi, jonne pudotaan ja josta ei ole enää mahdollista palata "normaaliin elämään.

Koulutusta ja muuta arkatrelua ja toimintarerapiaa toki järjestetään, mutta en ole ollenkaan varma auttavatko nämä sosiaalitoimet ihmisiä omatoimiseen oman elämänsä parantamiseen.

Sosiaalitoimen tulisi minusta muuttaa painopistettään sosiaalitapausten hoitamisesta sosiaalitapausten minimointiin sillä, että heidät autetaan, motivoidaan, koulutetaan ja kannustetaan mahdollisimman tehokkaasti pois sosiaalitoimen asiakkuudesta.

Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:

Kirjoitit niin selkeästi, etten koe tarvetta jatkaa muuta kuin hieman sosiaalitoimen asiakkaiden osalta.

Minustakin on paha ongelma siinä, että kansalaisia putoaa sosiaalitoimen asiakkaiksi ja jää sen jälkeen siihen tilanteeseen useimmiten loppuelämäkseen.

Tässä yhteiskunnassa on liiaksi huolehdittu huolehtimisesta ja katsottu vähäosaisuus, syrjäytyminen, työttömyys, yms. ikään kuin pohjaksi, jonne pudotaan ja josta ei ole enää mahdollista palata "normaaliin elämään.

Koulutusta ja muuta arkatrelua ja toimintarerapiaa toki järjestetään, mutta en ole ollenkaan varma auttavatko nämä sosiaalitoimet ihmisiä omatoimiseen oman elämänsä parantamiseen.

Sosiaalitoimen tulisi minusta muuttaa painopistettään sosiaalitapausten hoitamisesta sosiaalitapausten minimointiin sillä, että heidät autetaan, motivoidaan, koulutetaan ja kannustetaan mahdollisimman tehokkaasti pois sosiaalitoimen asiakkuudesta.

Lue lisää

Sosiaalitoimen asiakkuus merkitsee ihmiselle paljon muutkin, kun taloudellista tukea. Ihminen luovuttaa yksityisyytensä suojan, hänen on tehtävä selkoa, jopa hyvinkin pikkutarkasti omasta elämästään. Kokemus ei voi olla vaikuttamatta kuvaan oman elämännsä hallinnasta. Asiakas joutuu toiminnan kohteeksi ja silloin on menetetty jo varsin paljon, mikäli ajatellaan elämänlaadullisia kysymyksiä. Ongelma on pahin pienillä paikkakunnilla, koska siellä sosiaalinen kontrolli pyrkii riistämään vielä loputkin.

Sosiaalisenavun saaminen tulisi tehdä yksinkertaisemmaksi, vaikka en kansalaispalkkaa kannatakaan. Ihmisarvoa ja elämän arvokkuutta tulisi tukea, tähän toimintaa tarvittaisiin lisää resursseja. Nykyinen järjestelmä on suorastaan tehty nöyryyttäväksi, näin ei kuitenkaan saada mitään säästetyksi, koska samalla hukataan arvokkaita ihmisiä. Suomessa on nöyryyttämisen perinne, se näkyy myös yhteiskunnallisissa instituutioissa -ikävä kyllä.

Niinpä niin kirjoitti:

Sosiaalitoimen asiakkuus merkitsee ihmiselle paljon muutkin, kun taloudellista tukea. Ihminen luovuttaa yksityisyytensä suojan, hänen on tehtävä selkoa, jopa hyvinkin pikkutarkasti omasta elämästään. Kokemus ei voi olla vaikuttamatta kuvaan oman elämännsä hallinnasta. Asiakas joutuu toiminnan kohteeksi ja silloin on menetetty jo varsin paljon, mikäli ajatellaan elämänlaadullisia kysymyksiä. Ongelma on pahin pienillä paikkakunnilla, koska siellä sosiaalinen kontrolli pyrkii riistämään vielä loputkin.

Sosiaalisenavun saaminen tulisi tehdä yksinkertaisemmaksi, vaikka en kansalaispalkkaa kannatakaan. Ihmisarvoa ja elämän arvokkuutta tulisi tukea, tähän toimintaa tarvittaisiin lisää resursseja. Nykyinen järjestelmä on suorastaan tehty nöyryyttäväksi, näin ei kuitenkaan saada mitään säästetyksi, koska samalla hukataan arvokkaita ihmisiä. Suomessa on nöyryyttämisen perinne, se näkyy myös yhteiskunnallisissa instituutioissa -ikävä kyllä.

Lue lisää

Sosiaalitoimen asiakkaaksi joutuvalla lienee jo ennestäänkin ongelmia. Masennus, toivottomuus ja motivaation puute voi olla kovakin. niinpä sosiaalitoimen(tulon) varaan putoaminen masentaa edelleen, lisää haluttomuutta ja vie loputkin motivaatiot.

Millä tästä kierteestä päästäisi?

Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:

Kirjoitit niin selkeästi, etten koe tarvetta jatkaa muuta kuin hieman sosiaalitoimen asiakkaiden osalta.

Minustakin on paha ongelma siinä, että kansalaisia putoaa sosiaalitoimen asiakkaiksi ja jää sen jälkeen siihen tilanteeseen useimmiten loppuelämäkseen.

Tässä yhteiskunnassa on liiaksi huolehdittu huolehtimisesta ja katsottu vähäosaisuus, syrjäytyminen, työttömyys, yms. ikään kuin pohjaksi, jonne pudotaan ja josta ei ole enää mahdollista palata "normaaliin elämään.

Koulutusta ja muuta arkatrelua ja toimintarerapiaa toki järjestetään, mutta en ole ollenkaan varma auttavatko nämä sosiaalitoimet ihmisiä omatoimiseen oman elämänsä parantamiseen.

Sosiaalitoimen tulisi minusta muuttaa painopistettään sosiaalitapausten hoitamisesta sosiaalitapausten minimointiin sillä, että heidät autetaan, motivoidaan, koulutetaan ja kannustetaan mahdollisimman tehokkaasti pois sosiaalitoimen asiakkuudesta.

Lue lisää

Arvelen, että sinulla vallitsee sosiaalitoimen asiakkaista jonkinlainen punavihersokeus. Siitä huolimatta reseptisi on oikea. Meillä pitäisi ottaa tavoitteeksi ja ihannetilaksi se, ettei sosiaalisia ongelmia synny. Toimet pitää kohdentaa ja mitoittaa sitä silmällä pitäen. Kun sosiaaliset ongelmat voidaan torjua edeltä käsin, mitään putoamisia ei pääse tapahtumaan. Yleisesti voi sanoa, että tällainen ennakkotorjunta tulee kalleudestaan huolimatta aina halvemmaksi kuin sosiaalisten ongelmien hoito niiden synnyttyä.

Meillä on esimerkiksi laskettu, että noin 50 000 - 100 000 nuorta on syrjäytynyt. Heitä ei kiinnosta koulunkäynti eikä töihin meno. Noin 3-4 osaa tästä joukosta on otettu lastensuojelulain perusteella huostaan. Nämä eivät ole pudonneet mihinkään, vaan yhteiskunnallinen huono-osaisuus on periytynyt sosiaalisesti. Kun heidän vanhemmillaan on ollut sosiaalisia ongelmia, työttömyyttä, syrjäytymistä, päihde- ja mielenterveysongelmia, se on päällimäinen syy lasten huono-osaisuuteen.

Tämä syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä on merkityksellinen. He tulevat eri tavoin yhteiskunnalle kalliiksi, kun heistä koituu paljon enemmän menoja kuin tuloja.

Kysymys ei tässä kohdin ole siitä, että olisi pitänyt auttaa ajoissa näitä lapsia. Kyse on siitä, että olisi pitänyt auttaa ajoissa heidän vanhempiaan. Tässä taas on taustalla vallitsevat alkoholiolot, työnsaannin takaaminen ja siten yhteiskuntaan sitoutumisen varmistaminen arkisena toimintona. Kun tällainen vanhempi putosi esim. 90-luvun laman aikana erilaisiin vaikeuksiin, se tarkoitti, että myös hänen lapsensa eli seuraava sukopolvi putosi tähän samaan allikkoon.

Tällaisten nuorten auttaminen ja kannustaminen pois sosiaalitoimen asiakkuudesta on kova homma. Heillä on taustallaan vanhemmuuden puutetta, päihdeongelmaisuutta, rikos- ja laitoskierrettä yms. Heillä ei ole kokemusta mistään tavisten normaalielämästä. Päinvastoin he usein vihaavat sellaista, koska kokevat sen tavoittamattomana. Silloin siitä tulee vihan kohde. Näiden nuorten määrä ja ongelmallisuus kertovat meille sen, kuinka suurta tuhoa voidaan saada kerrannaisesti aikaan, jos hyvinvointivaltion rakenteet pääsevät jossain kohdin sortumaan. Kasvavien tuloerojen ja eriarvoisuuden hyväksyminen tuskin ainakaan parantavat tilannetta.

Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:

Sosiaalitoimen asiakkaaksi joutuvalla lienee jo ennestäänkin ongelmia. Masennus, toivottomuus ja motivaation puute voi olla kovakin. niinpä sosiaalitoimen(tulon) varaan putoaminen masentaa edelleen, lisää haluttomuutta ja vie loputkin motivaatiot.

Millä tästä kierteestä päästäisi?

Lue lisää

Eräs ratkaisu olisi tietenkin kaikille kohdistettava kansalaispalkka, tämä ratkaisi osan ongelmista, koska sen mahdollistaisi kontrolloimattomuuden. Ratkaisu on kuitenkin tavattoman kallis ja sen lieveilmiönä tulisi se, että "elämäntapaintiaanisuus" lisääntyisi. Osa ihmisistä jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle, aivan omasta halustaan, koska mahdollisuudet siihen olisivat. Nykyisessä tilanteessa se olisi katastrofi, koska työvoimasta (veronmaksajista) on puute jo nyt.

Eräs ideologinen ja sinänsä varsin vaikeasti toteutettava keino olisi se, että pyrittäisiin pehmentämään yhteiskunnallisia arvoja, näin ihmisyys olisi jo itseisarvo ja sen riistäminen ei olisi mahdollista. Ihminen voi toki vähentää itse omaa arvoaan, mutta yhteiskunnallisena toimintana sitä ei sallittaisi. Tämä tie vaatisi niin suurta asenneilmaston muutosta, ettei siihen kovin helposti päästä. Muutos on päinvastaiseen suuntaan kun on vauhdilla menossa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Arvelen, että sinulla vallitsee sosiaalitoimen asiakkaista jonkinlainen punavihersokeus. Siitä huolimatta reseptisi on oikea. Meillä pitäisi ottaa tavoitteeksi ja ihannetilaksi se, ettei sosiaalisia ongelmia synny. Toimet pitää kohdentaa ja mitoittaa sitä silmällä pitäen. Kun sosiaaliset ongelmat voidaan torjua edeltä käsin, mitään putoamisia ei pääse tapahtumaan. Yleisesti voi sanoa, että tällainen ennakkotorjunta tulee kalleudestaan huolimatta aina halvemmaksi kuin sosiaalisten ongelmien hoito niiden synnyttyä.

Meillä on esimerkiksi laskettu, että noin 50 000 - 100 000 nuorta on syrjäytynyt. Heitä ei kiinnosta koulunkäynti eikä töihin meno. Noin 3-4 osaa tästä joukosta on otettu lastensuojelulain perusteella huostaan. Nämä eivät ole pudonneet mihinkään, vaan yhteiskunnallinen huono-osaisuus on periytynyt sosiaalisesti. Kun heidän vanhemmillaan on ollut sosiaalisia ongelmia, työttömyyttä, syrjäytymistä, päihde- ja mielenterveysongelmia, se on päällimäinen syy lasten huono-osaisuuteen.

Tämä syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrä on merkityksellinen. He tulevat eri tavoin yhteiskunnalle kalliiksi, kun heistä koituu paljon enemmän menoja kuin tuloja.

Kysymys ei tässä kohdin ole siitä, että olisi pitänyt auttaa ajoissa näitä lapsia. Kyse on siitä, että olisi pitänyt auttaa ajoissa heidän vanhempiaan. Tässä taas on taustalla vallitsevat alkoholiolot, työnsaannin takaaminen ja siten yhteiskuntaan sitoutumisen varmistaminen arkisena toimintona. Kun tällainen vanhempi putosi esim. 90-luvun laman aikana erilaisiin vaikeuksiin, se tarkoitti, että myös hänen lapsensa eli seuraava sukopolvi putosi tähän samaan allikkoon.

Tällaisten nuorten auttaminen ja kannustaminen pois sosiaalitoimen asiakkuudesta on kova homma. Heillä on taustallaan vanhemmuuden puutetta, päihdeongelmaisuutta, rikos- ja laitoskierrettä yms. Heillä ei ole kokemusta mistään tavisten normaalielämästä. Päinvastoin he usein vihaavat sellaista, koska kokevat sen tavoittamattomana. Silloin siitä tulee vihan kohde. Näiden nuorten määrä ja ongelmallisuus kertovat meille sen, kuinka suurta tuhoa voidaan saada kerrannaisesti aikaan, jos hyvinvointivaltion rakenteet pääsevät jossain kohdin sortumaan. Kasvavien tuloerojen ja eriarvoisuuden hyväksyminen tuskin ainakaan parantavat tilannetta.

Lue lisää

Ongelmasta emme ole eri mieltä.

Ilmeisesti on vain niin, että ihmisten elämäntapoihin puuttuminen on lainsäädännöllisesti mahdollista vasta sellaisessa vaiheessa, jossa ennaltaehkäisy on jo aivan liian myöhäistä.

Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:

Ongelmasta emme ole eri mieltä.

Ilmeisesti on vain niin, että ihmisten elämäntapoihin puuttuminen on lainsäädännöllisesti mahdollista vasta sellaisessa vaiheessa, jossa ennaltaehkäisy on jo aivan liian myöhäistä.

Lue lisää

Kysymys ei ole ihmisten elämäntavoista. Syrjäytymisessä esim. alkoholioloilla on paljon merkitystä. Meillä on hyvin humalahakuinen alkoholikulttuuri. Siitä huolimatta se sysää köyhän ja työttömän paljon helpommin ongelmiin kuin varakkaan ja työllistetyn.

Tästä voisi päätellä sen, että on tärkeää saada yhteiskunnan jokainen jäsen kiinnittymään työhön ja sellaiseen puuhasteluun, joka väsyttää hänet loppupäiväksi. Kun työstä tai opiskelusta tulee arkinen rutiini ja suorittamisen sekä suoriutumisen päätavoite jokaiselle yksilölle, sortuminen syrjäytymistä edistäviin elementteihin vähenee. Varakakkaan ja työllistetyn pitää mitoittaa alkoholinkäyttönsä sellaiseksi, ettei se vaaranna työhön kiinnittymisen arkirutiineja.

Tämän vuoksi ns. aktiiviset työllistämistoimet eivät olleet täysin turhia, vaikkei niillä kyettykään työllistymään ihmisiä pysyvästi. Ne sitoivat kuitenkin ihmisiä rutiineihin, jotka olivat omiaan torjumaan huonoja vaihtohtoja.

Itse uskon pienten tuloerojen ja täystyöllisyyden automaattiin juuri sen vuoksi, että se tuottaa yhteiskunnalle vähemmän sosiaalisia ongelmia, päihdeongelmia ja rikollisuutta. Haittana voi olla se, ettei se aina palkitse optimaalisella tavalla ahkeruutta, mutta se on kuitenkin pienempi haitta siihen verrattuna, millaisia ongelmia yhteiskunnan ulkopuolisuudesta seuraa. Varakkaan ja työllistetyn siis mielestäni kannattaa aina maksaa sellaista sosiaalista ja ihmisiä yhteiskuntaan kiinnittymistä edistävää maksua, koska se on lopulta kuitenkin se kaikkein halvin vaihtoehto.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kysymys ei ole ihmisten elämäntavoista. Syrjäytymisessä esim. alkoholioloilla on paljon merkitystä. Meillä on hyvin humalahakuinen alkoholikulttuuri. Siitä huolimatta se sysää köyhän ja työttömän paljon helpommin ongelmiin kuin varakkaan ja työllistetyn.

Tästä voisi päätellä sen, että on tärkeää saada yhteiskunnan jokainen jäsen kiinnittymään työhön ja sellaiseen puuhasteluun, joka väsyttää hänet loppupäiväksi. Kun työstä tai opiskelusta tulee arkinen rutiini ja suorittamisen sekä suoriutumisen päätavoite jokaiselle yksilölle, sortuminen syrjäytymistä edistäviin elementteihin vähenee. Varakakkaan ja työllistetyn pitää mitoittaa alkoholinkäyttönsä sellaiseksi, ettei se vaaranna työhön kiinnittymisen arkirutiineja.

Tämän vuoksi ns. aktiiviset työllistämistoimet eivät olleet täysin turhia, vaikkei niillä kyettykään työllistymään ihmisiä pysyvästi. Ne sitoivat kuitenkin ihmisiä rutiineihin, jotka olivat omiaan torjumaan huonoja vaihtohtoja.

Itse uskon pienten tuloerojen ja täystyöllisyyden automaattiin juuri sen vuoksi, että se tuottaa yhteiskunnalle vähemmän sosiaalisia ongelmia, päihdeongelmia ja rikollisuutta. Haittana voi olla se, ettei se aina palkitse optimaalisella tavalla ahkeruutta, mutta se on kuitenkin pienempi haitta siihen verrattuna, millaisia ongelmia yhteiskunnan ulkopuolisuudesta seuraa. Varakkaan ja työllistetyn siis mielestäni kannattaa aina maksaa sellaista sosiaalista ja ihmisiä yhteiskuntaan kiinnittymistä edistävää maksua, koska se on lopulta kuitenkin se kaikkein halvin vaihtoehto.

Lue lisää

En ole ihan varma, mihin pyrit, mutta juttusi toi ieleeni alkoholin suhteen ns. nollatoleranssin, jota ilmeisesti jo jossain noudatetaan niin, että krapulassa töihin tulo tietää välitöntä irtisanomista.

Itse en menisi noin pitkälle, vaan kannattaisin järjestelmää, jossa yritysten on alkohjolitarjoilustaan tilitettävä ylimääräistä tarjoiluveroa sen lisäksi, ettei alkoholia hyäksytä liiketoiminnan kuluksi.

Samalla säätäisin lain, jossa yritysten on pidätettävä jokaisen krapulapäivän palkka ja krapulapäivää seuraavana päivänä suoritettava alkotesti. mikäli se näyttää plussaa, on edessä kahden viikon pakkoloma ja palkan menetys.

Palkattomina päivinä ja viikkoina työntekijä olisi velvollinen tekemään mitä tahansa työnantajan määräämää työtä, esim. siivoustyötä, tai edessä on irtisanominen kertaheitolla.

Tämän säännöstön tulisi tietenkin koskea myös yritysten ylintä johtoa ja hallitusten jäseniä.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kysymys ei ole ihmisten elämäntavoista. Syrjäytymisessä esim. alkoholioloilla on paljon merkitystä. Meillä on hyvin humalahakuinen alkoholikulttuuri. Siitä huolimatta se sysää köyhän ja työttömän paljon helpommin ongelmiin kuin varakkaan ja työllistetyn.

Tästä voisi päätellä sen, että on tärkeää saada yhteiskunnan jokainen jäsen kiinnittymään työhön ja sellaiseen puuhasteluun, joka väsyttää hänet loppupäiväksi. Kun työstä tai opiskelusta tulee arkinen rutiini ja suorittamisen sekä suoriutumisen päätavoite jokaiselle yksilölle, sortuminen syrjäytymistä edistäviin elementteihin vähenee. Varakakkaan ja työllistetyn pitää mitoittaa alkoholinkäyttönsä sellaiseksi, ettei se vaaranna työhön kiinnittymisen arkirutiineja.

Tämän vuoksi ns. aktiiviset työllistämistoimet eivät olleet täysin turhia, vaikkei niillä kyettykään työllistymään ihmisiä pysyvästi. Ne sitoivat kuitenkin ihmisiä rutiineihin, jotka olivat omiaan torjumaan huonoja vaihtohtoja.

Itse uskon pienten tuloerojen ja täystyöllisyyden automaattiin juuri sen vuoksi, että se tuottaa yhteiskunnalle vähemmän sosiaalisia ongelmia, päihdeongelmia ja rikollisuutta. Haittana voi olla se, ettei se aina palkitse optimaalisella tavalla ahkeruutta, mutta se on kuitenkin pienempi haitta siihen verrattuna, millaisia ongelmia yhteiskunnan ulkopuolisuudesta seuraa. Varakkaan ja työllistetyn siis mielestäni kannattaa aina maksaa sellaista sosiaalista ja ihmisiä yhteiskuntaan kiinnittymistä edistävää maksua, koska se on lopulta kuitenkin se kaikkein halvin vaihtoehto.

Lue lisää

Afrikassa järjestettiin kerran sosiologinen työkokeilu, Palkattiin miehiä töihin kohtalaisen hyvällä päiväpalkalla. Työ oli varsin yksinkertaista, tiilien siirtelyä paikasta A, paikkaan B. Seuraavana päivänä tiilet siirrettiin takaisin. Työntekijät eivät jaksaneet tehdä tätä tarpeettomaksi kokemaansa "työtä" edes viikkoa, näin kävi siitä huolimatta, ettei korvaavaa työtä ollut missään ja sosiaaliturvaa ei myöskään.

Ihmisen arvoa ei mitata työnteolla pelkästään, mikäli ajatellaan selvitymmistä, silloin työnkin on oltava mielekästä. Ainoastaan näin torjutaan syrjäytymisen ongelmia. Lopultakin kyse on ihmisarvosta ja sen säilyttämisestä, tämä on myös alkoholismin torjunnassa tärkeä näkökohta.

Nuorison syrjäytyminen on merkki siitä, etteivät he koe yhteiskuntaa omakseen. Ollaan vieraannuttu yhteisöllisyyden kokemuksesta, tai sitä haetaan alakulttuureista. Mikä rakenne tässä yhteiskuntamallissa vieraannuttaa osan väestöstä? Yhteiskunta nähdään pikemminkin vihollisena, kuin vaalittavan arvona. Minusta tähän kysymykseen olisi elintärkeää saada vastaus.

Niinpä niin kirjoitti:

Afrikassa järjestettiin kerran sosiologinen työkokeilu, Palkattiin miehiä töihin kohtalaisen hyvällä päiväpalkalla. Työ oli varsin yksinkertaista, tiilien siirtelyä paikasta A, paikkaan B. Seuraavana päivänä tiilet siirrettiin takaisin. Työntekijät eivät jaksaneet tehdä tätä tarpeettomaksi kokemaansa "työtä" edes viikkoa, näin kävi siitä huolimatta, ettei korvaavaa työtä ollut missään ja sosiaaliturvaa ei myöskään.

Ihmisen arvoa ei mitata työnteolla pelkästään, mikäli ajatellaan selvitymmistä, silloin työnkin on oltava mielekästä. Ainoastaan näin torjutaan syrjäytymisen ongelmia. Lopultakin kyse on ihmisarvosta ja sen säilyttämisestä, tämä on myös alkoholismin torjunnassa tärkeä näkökohta.

Nuorison syrjäytyminen on merkki siitä, etteivät he koe yhteiskuntaa omakseen. Ollaan vieraannuttu yhteisöllisyyden kokemuksesta, tai sitä haetaan alakulttuureista. Mikä rakenne tässä yhteiskuntamallissa vieraannuttaa osan väestöstä? Yhteiskunta nähdään pikemminkin vihollisena, kuin vaalittavan arvona. Minusta tähän kysymykseen olisi elintärkeää saada vastaus.

Lue lisää

Olen samaa mieltä siitä, että yhteiskuntaan kinnittymisen mekanismi pitää kokea mielekkääksi. Tiilien siirtäminen paikasta toiseen ei tietenkään tyydytä tätä tarvetta.

Yhteiskunta viestittää joka paikassa yksilökohtaisen pärjäämisen tärkeyttä. Meidät valmennetaan kilpailemaan toistemme kanssa joka kohdissa. Puhutaan elämän ikäisen oppimisen välttämättömydestä ja siitä, että pitää olla vähintään tuplakouluttautunut. Tuloksellisuus, tehokkuus ja kannattavuus ovat päivän iskusanoja.

Ei minusta ole kovin suuri ihme, että ihmiset alkavat kokea enenevässä määrin olevansa riiston kohteita tällaisessa systeemissä. He kokevat kouluttautuvansa jotain muuta ja toista varten. Yhteys oman parhaan edistämiseenkin alkaa olla vähän niin ja näin.

Mitä tällä puurtamisella sitten on saavutettu? Materialismi on saavuttanut ennen näkemättömät puitteet. Ostoparatiiseissä on ollut mahdollista päättää jopa avioliitto. Me kouluttaudumme ja puurramme saadaksemme enemmän materiaalista hyvää - tai voiko sitä enää kutsua hyväksi. Minun sukupolveni edustajille tämä saavutus sinänsä on ollut hyvä, koska köyhyys on koettu. On jotain mihin verrata. Nykynuori sen sijaan syntyy tähän materialismiin ja alkaa kysellä henkisyyden ja yhteisöllisyyden perään. Hänellä onkin jo varaan punnita elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä, kun välttämätön on itsestään selvyys.

Yhteiskunnan kokeminen vihollisena liittynee siis siihen, millainen tuo yhteiskunta on. Länsimainen ihminen on toisaalta kulttuurisesti individualisti, mutta silti kokemukset muurahaispesän vilsketaloudesta ovat arkipäivää. Aasialaisella filosofialla tämä voisi olla helpompaa. Siinä yksilö on osa muita. Kun hän nauraa, se voidaan tulkita nauruksi vain läsnäolojoiden kautta toisin kuin yksilöä korostavissa länsimaissa.

Individualistiset tarpeemme alkavat olla ristiriidassa sen elämämisen mallin kanssa, mikä on vallalla. Ihmiset alkavat ehkä jo tiedostamattomuuttaan kysellä tämän kaiken puurtamisen mielekkyyden perään. Nuori voi kysyä itseltään, haluaako hän kokea sen saman oravanpyöräruljanssin kuin vanhempansa, jos tuloksena on kaljan kittaaminen tv:tä tuijottaen välittämättä juuri siitä, mitä ohjelmaa tuutista tulee.

Jotkut filosofit ovat ottaneet esille ajatuksen tyytymisestä. Kun tietty elämisen standardi on saavutettu, voitaisiin vetää henkeä ja jättää kasvut sikseen. Jäisi aikaa elääkin eikä vain olla työtä ja toimeentuloa varten. Nykyihmisen elämisen funktio alkaa muistuttaa paljossa kuhnurimehiläisen elämän tarkioitusta. Tehdä työnsä, paritella ja varmistaa uusien kuhnurien synty ja sitten kuolla. Se mitä jää jäljelle on elämän tarkoitus. Olemme eläneet korkeita rakennuksia, autopaljoutta ja jätekasoja varten. Ne jäävät meistä jäljelle ja niistä meidät muistetaan. Historioitsijat voivat puhua satojen vuosien päästä tästä ajasta teknologiakulttuurina ja ihmetellä saavutuksiamme. Silloin ei enää mietitä sitä, miten ihmiset jaksoivat tuona aikana.

Mielipidepankki kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että yhteiskuntaan kinnittymisen mekanismi pitää kokea mielekkääksi. Tiilien siirtäminen paikasta toiseen ei tietenkään tyydytä tätä tarvetta.

Yhteiskunta viestittää joka paikassa yksilökohtaisen pärjäämisen tärkeyttä. Meidät valmennetaan kilpailemaan toistemme kanssa joka kohdissa. Puhutaan elämän ikäisen oppimisen välttämättömydestä ja siitä, että pitää olla vähintään tuplakouluttautunut. Tuloksellisuus, tehokkuus ja kannattavuus ovat päivän iskusanoja.

Ei minusta ole kovin suuri ihme, että ihmiset alkavat kokea enenevässä määrin olevansa riiston kohteita tällaisessa systeemissä. He kokevat kouluttautuvansa jotain muuta ja toista varten. Yhteys oman parhaan edistämiseenkin alkaa olla vähän niin ja näin.

Mitä tällä puurtamisella sitten on saavutettu? Materialismi on saavuttanut ennen näkemättömät puitteet. Ostoparatiiseissä on ollut mahdollista päättää jopa avioliitto. Me kouluttaudumme ja puurramme saadaksemme enemmän materiaalista hyvää - tai voiko sitä enää kutsua hyväksi. Minun sukupolveni edustajille tämä saavutus sinänsä on ollut hyvä, koska köyhyys on koettu. On jotain mihin verrata. Nykynuori sen sijaan syntyy tähän materialismiin ja alkaa kysellä henkisyyden ja yhteisöllisyyden perään. Hänellä onkin jo varaan punnita elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä, kun välttämätön on itsestään selvyys.

Yhteiskunnan kokeminen vihollisena liittynee siis siihen, millainen tuo yhteiskunta on. Länsimainen ihminen on toisaalta kulttuurisesti individualisti, mutta silti kokemukset muurahaispesän vilsketaloudesta ovat arkipäivää. Aasialaisella filosofialla tämä voisi olla helpompaa. Siinä yksilö on osa muita. Kun hän nauraa, se voidaan tulkita nauruksi vain läsnäolojoiden kautta toisin kuin yksilöä korostavissa länsimaissa.

Individualistiset tarpeemme alkavat olla ristiriidassa sen elämämisen mallin kanssa, mikä on vallalla. Ihmiset alkavat ehkä jo tiedostamattomuuttaan kysellä tämän kaiken puurtamisen mielekkyyden perään. Nuori voi kysyä itseltään, haluaako hän kokea sen saman oravanpyöräruljanssin kuin vanhempansa, jos tuloksena on kaljan kittaaminen tv:tä tuijottaen välittämättä juuri siitä, mitä ohjelmaa tuutista tulee.

Jotkut filosofit ovat ottaneet esille ajatuksen tyytymisestä. Kun tietty elämisen standardi on saavutettu, voitaisiin vetää henkeä ja jättää kasvut sikseen. Jäisi aikaa elääkin eikä vain olla työtä ja toimeentuloa varten. Nykyihmisen elämisen funktio alkaa muistuttaa paljossa kuhnurimehiläisen elämän tarkioitusta. Tehdä työnsä, paritella ja varmistaa uusien kuhnurien synty ja sitten kuolla. Se mitä jää jäljelle on elämän tarkoitus. Olemme eläneet korkeita rakennuksia, autopaljoutta ja jätekasoja varten. Ne jäävät meistä jäljelle ja niistä meidät muistetaan. Historioitsijat voivat puhua satojen vuosien päästä tästä ajasta teknologiakulttuurina ja ihmetellä saavutuksiamme. Silloin ei enää mietitä sitä, miten ihmiset jaksoivat tuona aikana.

Lue lisää

Aluksi, kiitos, kirjoituksesi oli erittäin hyvä ja pohdintasi antoi minulle paljon mietittävää.

En ole koskaan aiemmin ajatellutkaan, että sukupolvien välinen kuilu on myös usein rajapinta puutteen ja yltäkylläisyyden välissä. Olen itse elänyt nykyajan nuorelle tyypillistä elämää, kaikkea on ollut saatavissa ja myös mahdollista hankkia. Elämisen kiintopisteet on haettava muualta, kuin varallisuudesta ja sen haalimisesta. Helppo elämä mahdollistaa etsimisen.

Nykyajalle on tyypillistä naurun kuoleminen ja jopa sen pelko. Keskiajalle naurua pidettiin sopimattomana, koska se kohdistui usein valtaapitävään kirkkoon, se oli syntiä. Nykyisin suhtaudutaan samalla vakavuudella talouteen ja poliittisiin johtajiin, naurulle ei ole nytkään sijaa. Naurun mukana kuolee myös aito yhteisöllinen ilo. Nykyisin huumoria on toisten latistaminen ja mahdollisimman sarkastiset kommentit, kertovat viisaudesta. Olemme kyynisiä.

Aasian maissa kiertäessäni olen viehättynyt siihen avoimeen ilonpitoon ja jopa lapsenomaisuuteen, joka siellä sallitaan myös aikuisille. Ilo kumpuaa hyväksytyksi tulemisen tunteesta ja siitä, että ollaan yhdessä. Suomessa edes nuorisojoukkojen piirteenä ei ole yhteinen ilo, heille on tunnusomaista alapäähän liittyvät sanat ja totisuus. Oikeastaan tämä on varsin pelottava piirre.

Tyytyminen on mahdollista ainoastaan silloin, jos tarpeet ovat tyydytettyjä. Me täytämme perustarpeitamme kuluttamisella. Jonnekin on hävinnyt kokemus siitä, että ihmiselle riittää varsin vähäinen määrä sälää. Elämän voi täyttää muulla pääomalla, vaikkapa ihmisten aidolla kohtaamisella, tarkoitan lähinnä sitä, ettei vertailla saavutuksia, vaan pyrittäisiin löytämään joitain oleellisempaa. Kuitenkin, jopa aito kohtaaminen vaatii varsin suurta itseluottamusta, koska nolaamisenkin vaara on läsnä. Emme luota siihen, että elämä kantaa ja tämä johtuu siitä, ettei luottamusta toisiin/yhteisöllisyyteen ole riittävästi.

tule luokkayhteiskunta
feodalismia kohtihan tässä marssitaan kun eliitti touhuaa asioita suljettujen ovien takana ja demokratia on haudattu
ainoastaan irlanti voi äänestää perustuslaista, muille se pakkosyötetään
sellaista...heh