Ottaisitko
a) avio-/avopuolisoksi
b) ystäväksi
... miestä, joka halveksii sivareita?
a) avio-/avopuolisoksi
b) ystäväksi
... miestä, joka halveksii sivareita?
Ahdasmielinen mies
Naisille kysely
282007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
rentosilmän, vai?
rentosilmä on siinä asiassa ainutlaatuinen.
ahdasmielisyys mitataan ihan mun perustein.
Mulla voi ollakin tuttavapiirissä kuvaamasi kaltaisia ihmisiä, jopa ystävinäkin, mutta en vaan ole tietoinen asiasta. Eli ottaisin tuollaisen miehen, jos sitä rakastaisin ja se mua ja jos olisimme onnellisia ja meidän olisi helppo ja hyvä olla yhdessä enkä usko et välttämättä asia koskaan tulisi edes puheeksi, koska armeijajutut ei nyt ole kovin lähellä mun sydäntäni :)
ajattele lasten asemaa tuossa tilanteessa yhtään vaan ainoastaan itseäsi?
tuo lapsiin vaikuttaa, koska asia nyt tuskin on mikään jokapäiväinen keskustelunaihe?
Sinulla on romanttinen usko siihen, että ahdasmielisyyttä ei sitten muilla alueilla esiintyisi?
Eiköhän tuota kapeaa ajatusmallia sitten iskostettaisi lapsiinkin ainakin hienovaraisessa muodossa jatkuvasti, kun yhteisasumisesta on kysymys.
ainoa poika joka mulla on, asuu isänsä kanssa ja mielestäni he saa nuo armeijakeskustelut hoitaa sitten sen ajan tullen ihan keskenään.
Tyttöni en toivoisi armeijaan menevän, tai en ainakaan näkisi siihen mitään tarvetta.:)
Kyllä se mies, johon rakastun ja joka mun kanssa parisuhteen aloittaa kunnioittaa mua ja mun lapsiani ja heidän valintojaan vaikkei muuten, niin ainakin mun takiani. Uskon, että aika lailla itseni kaltaisen miehen kanssa päädyn yhteen, jos päädyn, ja sitten me ollaan aika vapaamielisiä kaiken suhteen.:)
asiassa.
Jos ihminen ajattelee rajoittuneesti yhdessä asiassa, se ajattelee rajoittuneesti kaikessa muussakin. Sulkee mielensä joka asiassa, mikä ei ole mieluista hänelle ja tuomitsee sen. Ei yhtä ilman toista, ei toista ilman kolmatta...
Aikuisten Ihmisten perustelevan tekemisiään / tekemättä jättämisiään lauseilla:
"noku mut on opetettu näin"
"mut on vaan kasvatettu näin"
Kuka on opettanut? Kuka on kasvattanut?
Tuossa siirretään vastuu omasta ajattelusta vanhemmille sukupolville, ei olla kasvettu ajattelemaan itse.
kaikkien kohdalla ainakaan. On mullakin pari asiaa, johon suhtausun hiukan ennakkoluuloisesti ja ehkä sentakia hiukan halveksuenkin, mutta ei silti ole muita asioita. Tuokin johtuu varmaan kokemuksen puutteesta kyseisiin asioihin liittyen. Muuten olen tosi suvaitsevainen ja vapaamielinen kaikessa.
PITÄÄ paikkansa. Älä loukkaannu mutta olet vielä keskeneräinen ymmärtääkseen sen. Tule vielä aika ja ymmärrät, mitä tarkoitin sillä.
vanhempien tietämättömyyttä ja lapsen auktoriteetti(vanhemmat yms.) pelkoa. Monia lapsiahan kasvatetaan rangaistuksen pelolla. Monia aikuisiakin pidetään aisoissa rangaistuksen pelotteella. Sitähän on jatkunut maailmanlaajuisesti jo tuhansia vuosia. Tavalla tai toisella. On vanhemmat, uskonnot, ismit jne. Luontaisen kehityksen yli on kävelty kohtuuttoman raskaasti.
että ahdasmielisyyden perustana on pelko. Pelko joutumisesta yhteisön pilkan ja naurun kohteeksi - siihen on kasvettu ja siihen uskotaan - se ainoastaan naamioidaan ylimielisyydeksi jotain toista ihmisryhmää kohtaan (muka_heikompia).
Ahdasmielinen ihminen on muottiin valettu.
mielipiteet muuttuu aikojen kuluessa.
Esimerkiksi ihminen voi suhtautua tummaihoisiin negatiivisesti, mutta työskennellessään vaikka päiväkodissa hän voi kiintyä siellä tummaihoiseen lapseen ja sen johdosta uskon, että suhtautuminen heihin muutenkin muuttuu.
Samoin ihminen saattaa suhtautua vaikka homoihin kielteisesti, mutta jos oma lapsi tunnustaa olevansa sellainen, niin varmaan suvaitsevaisuus heitä kohtaan kavaa laajemmassakin mittasuhteessa.
Kaikki voi siis muuttua.
En usko, että mikään näkökanta olisi sellainen, joka ei voisi ajan kuluessa vaihtua.. Ainakin omalla kohdallani on näin.
itse hakenut itselle muotin, mihin asettua. Pelko on siinä oikea sana. Pelko olla Yksilö. Koska Yksilö ei tule helposti hyväksytyksi muiden joukossa. Peloton Yksilö ei aloita sotia, ei polta kirkkoja, ei tuomitse muita, ei sorru tiukan paikan tullen typeryyteen(hyökkäävyyteen ja tuomitsevaisuuteen)...
Pelko on sellainen outo juttu, että kun Pelko käyttää ihmistä, ihminen tekee peloissaan kaikenlaista typerää. Edistysaskel otetaan silloin kun ihminen oppii käyttämään Pelkoa. Oppii kohtaamaan Pelkonsa ja voittamaan sen vähitellen. Erilaisuuden pelosta kärsii hämmästyttävän moni. Pelosta ymmärtää erilaisuutta. Jotain sellaista, mitä ei itse ole, vaikka se erilaisuus ei olisi minkäänlainen uhka. Ihmiset pelkää itsensä tuntevaa ja omaa sisäistä maailmaansa ymmärtävää. Ikävä kyllä.
Mutta kun aikuinen ihminen on pitkään ollut ahdasmielinen, tulee jossain vaiheessa se kriittinen hetki kun häne ei enää pysty luopumaan siitä. Hän on sulautunut tiettyyn ympäristöön ja mieli ei ole enää kykeneväinen luopumaan totena pitämistä asioista.
Ilman muutosta ei ole kehitystä. Muutokset on harvoin kivuttomia. Ne Todelliset Muutokset. Ne on verrattavissa sisäisiin kasvukipuihin.
Jos vaihdetaan aloituksessasi sanat
halveksii sivareita
sanoiksi
näkee armeijan käymisen yhteiskunnan kannalta tärkeämmäksi
niin onko kyseessä yhä ahdasmielinen ihminen?
voivat naamioida ahdasmielisyyden paremmin, mutta sisin ei muutu kun puhutaan ulkoisten arvojen varaan rakentuneesta mielestä.
Minusta ihminen joka ei voi käsitellä armeijan käymistä eettisenä, toisten puolesta uhrautumista merkitsevänä valintana on myös tietyllä lailla ahdasmielinen.
katsos kun tämä asia on nyt täällä päivänpolttava puheenaihe, niin kauan kun se ketään kiinnostaa, tottamooses tämä sama asia on päivänpolttava keskusteluaihe kahden ihmisen välillä päivästä toiseen reaalissakin.
Mut, jos aateltais, että sinä ja minä oltais pariskunta ja sun poika olis menossa sivariin, ni tottakai mä kysyisin siltä, että miksi sivariksi. Voi olla, että hyväksyisin perusteet, voi olla, että en. Jos en hyväksyis, ni tottakai se aiheuttais sun ja mun välille isomman, tai pienemmän riidansiemenen. Tai, ehkä aiheuttais.
Jos taas poikasi menisi armeijaan, mutta alkaisi miettimään sen keskeyttämistä, koska ei niin tykkää siitä touhusta, ni tottakai mä ensin kannustaisin sitä käymään se loppuun, koska selviää armeijasta puolella vuodella ja se ei ole aika eikä mikään ihmiselämässä. Mut, jos keskeyttäis siitä kannustuksesta huolimatta, niin emmä vois arvostaa poikaasi, kyllä elämässä tarvitaan sinnikkyyttä ja sitkeyttä muissakin asioissa pärjätäkseen tai edes elääkseen. Muutama kuukausi pitää jaksaa tehdä sellastakin mikä ei niin huvita.
Sellasta tällästä joo. Nyt ei jaksa enää armeija vs. sivarius asioista keskustella.
mä taidan itse olla se pahimman laatuinen luovuttaja:D En voisi lapsiltani vaatia enempää, mihin en itsekään ole pystynyt. Mä olen luovuttanut ihan joka asiassa, johon olen ryhtynyt. Mua ei ole kukaan pehemmin ollut kannustamassa silloin kun sitä kannustusta olisin tarvinnut.
Mun miehen tarvis vaan hyväksyä et kaikki ei oo niitä voittajia ja selviytyjiä. Vaikka he itse olisivat niin eivät sen perusteella voi kuvitella, että kaikki maailman ihmiset on.
uskottavaa uhrautumista nykymaailman aikaan... epäilen.
Mulle toi sana halveksia on olennaisempi kuin se mitä halveksii.
Eli mieluummin olen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on hienosyisempiä tapoja ajatella ja lähestyä ilmiöitä ja ihmisiä, kuin paeta halveksuntaan.
Mutta niin parisuhteessa kuin ystävissä voin mutkitta hyväksyä erilaisia ajatuksia siviilipalvelukseen.
asetat miehen jäykkäniskaisuuden lasten valintojen edelle, jos tulee ristiriitatilanne ap. tilanteessa?
Ei lainkaan noin.
Vaan niin, että mulle sopiva mies saa ajatella asioista miten vaan kunhan sallii sen muillekin.
Eli mun mies on tai ei käynyt armeijaa ja tulee toimeen ihmisten kanssa riippumatta heidän suhteestaan armeijaan.
Ihan näin kuriositeettina mainittakoon että olen 6 v jakanut kotini miehen kanssa, joka on työssä juurikin tuossa poikia mieheksi koulivassa laitoksessa. Hänellä ei mitään ongelmaa tulla toimeen niin sivareiden kuin armeijan käyneiden kanssa, jos muuten jutut menee yksiin.
Mutta eihän tolla oo mitään väliä sinänsä. Se lapsihan päättää itse meneekö armeijaan vai ei, jos vaan terveytensä puolesta on palvelukseen sopiva. Ei siellä kysytä isältä.
Ahdasmielistä miestä ehkä kaveriksikaan. En kestäisi ja jaksaisi sitä, että joku olis tuomitsemassa toisia tilanteissa kuin tilanteissa. Oli suhde sellaiseen mieheen, joka ei hyväksynyt minkäänlaista erilaisuutta eikä oikein kenenkään muun mielipiteitä. Ahdisti ja pahasti ja loppui lyhyeen, kun huomasin, että se vaikuttaa minuun ja jopa lapsiini sitä kautta.
muuten on. Jos on muuten ahdasmielinen niin en. Halveksunta on väärin, mutta en mäkään pidä hyvänä miesten sivariutta. Miehekäs mies kantaa vastuun maastaan ja puollustamisesta.
Miehekäs mies puolustaa sukulaisiaan, ystäviään ja läheisiään.
Maanpuolustuksella sen sijaan ei ole mitään tekemistä miehekkyyden kanssa. Maanpuolustushenkisyys liittyy lähinnä siihen, onko mies tullut/antanut itsensä tulla aivopestyksi.