Voisiko ihminen selvitä Marsiin asti avaruusaluksella tai kuinka kauas ennenkuin kuolee?
Kauasko voisi lentää
elossa?
151224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Riippuu avaruusaluksesta ja varustelusta.
Kysymyksesi on hieman lapsellinen ja naiivi. NASA pyrkii lähettämään ihmisen Marsiin noin vuonna 2035. Lento edestakaisin tulee kestämään noin pari vuotta. Kunhan avaruusalus on suojattu riittävästi avaruussäteilyltä ja tarjoaa matkustajilleen happea, vettä ja ravintoa, on ainoa matkan kestoa rajoittava tekijä ihmiselämän rajallisuus. Sekin voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa ylittää vaivuttamalla matkustajat jonkinlaiseen staasiin. Tai lähettämällä avaruusalus monen sukupolven mittaiselle matkalle, jolloin perille pääsevät matkaan lähteneiden lapsenlapsenlapsenlapset. Yksi mahdollisuus on myös keksiä jonkinlainen valoa nopeampi "poimuajo" tai mahdollisuus käyttää hyväksi jonkinlaisia "madonreikiä", jolloin hyvinkin kauas voidaan matkustaa lyhyessä ajassa. Mutta nämä ovat vielä pelkkää scifiä.
Ensin kuuhun NASA mennee.
Kuussa käytiin jo liki 40 vuotta sitten. Seuraava tavoite on noin vuonna 2020. Silloiset kuulennot tulevat palvelemaan osittain Mars-lentoja. Marsiin lähetettävää alusta ei ole järkeä lähettää Maasta yhtenä palana, vaan koota se moduuleista Kuun kiertoradalla ja tankata Kuussa tuotetulla polttoaineella. Osa aluksestakin voidaan ehkä rakentaa Kuussa tuotetuista materiaaleista. Tavaran nostaminen Kuusta sen kiertoradalle on huomattavasti helpompaa ja edullisempaa kuin Maasta sen kiertoradalle.
Mutta suurin osa avaruuden rajoitteista voidaan jo voittaa nykyiselläkin teknologialla. Lopulliseksi rajaksi tulee siis yksilön elinikä, jota tällä hetkellä ei juurikaan yli 100 vuoden saada jatkumaan.
Elikkä vastaus on: niin pitkälle, kuin 100 vuodessa pääsee (taikka ihmisiässä). Jos voidaan sallia jälkipolvien käyttäminen, niin eihän siitä silloin tule (ideaalisessa tapauksessa) koskaan mitään loppua. Mutta varmaankin myös tuollainen vaeltava ihmiskolonia jossain vaiheessa kuolee sukupuuttoon. Kauanko se kestää, on mahdotonta sanoa ja kuinka pitkälle se on siinä vaiheessa päässyt. Voit itsekin spekuloida ja laskelmoida asialla.
kenties olemme tuollainen siirtokunta ja matkalla.
Mainitkaa nimeltä kohde jojon 50 vuodessa lentäisi, voipas nyt, unohtui se että ruokapuolta ei saada riittämään 2-3 vuotta kauemmas! Eli minne pääsee 3 vuodessa ja tulematta hulluksi ahtaassa "kapselissa"? Terveys voi pettää henkisesti ja fyysisesti, kun 1 tai 2 matkaa ja tietää, että paluuta ei ole? Signaalit ja ehkä ääni saadaan vielä 1 vuoden etäisyydeltä, mutta tuskin puheesta enää selvää sen kauempaa? Nämä ne ongelmat on, pelkät keksit ei vie nälkää.
ja viihdettä jotta joku suostuu sinne lähtemään
Teoriassa, siis jos päästään lähelle valonnopeuksia, tulee suhteellisuusteorian ilmiöt aika hyvin esille. Esim. nopeuden kasvaessa myös välimatkat lyhenevät, jolloin satojen valovuosienkin matkat taittuisi käden käänteessä.
Mutta paluumatkaa maahan ei tarvitsisi miettiä sillä maasta tarkasteltuna aikaa olisi kulunut paljon enemmänkin. Ja tämä ei edes ole mitään scifiä vaan ihan modernia fysiikkaa.
Käytännön ongelmaksi toki muodostuu se suuren nopeuden saavuttaminen. Vaatii suunnattoman paljon energiaa päästä edes lähelle valonnopeutta jollain raketilla, puhumattakaan siitä miten kyydistä saadaan turvallinen ja hallittu.
Voisi olla vaikea pitää yhteyttä kun heillä aika kuluu hitaammin meihin nähden. Olisiko kuva ja ääni hidastettu täällä mutta he näkisivät meidät nopeutettuna?
Joo ei se yhteydenpito oikein onnistuisi koko matkan ajalta mitenkään "reaaliajassa", itseasiassa koko käsite reaaliaika on hieman harhaanjohtava. Mutta koska puhuttiin sadoista valovuosista niin kestäisi aika kauan että se signaali ehtisi perille. Vastaanottajat tuskin olisivat enää hengissä.
Oletetaan että aluksen nopeus on esim. jotain puolet valonnopeudesta ja yhteyttä aletaan ylläpitää heti matkan alussa jolloin sen pitäisi vielä olla mahdollista. Miten näkisimme ja kuulisimme toisemme kun ajankulku olisi erilainen molemmilla?
Näkisimme aluksen matkustajien toiminnot noin puolella nopeudella. Esimerkiksi aluksen kapteeni kävisi vessassa ja viettäisi siellä yhden minuutin, me täällä joutuisimme jännittämään tapahtumaa noin kaksi minuuttia. Aluksen palatessa takaisin kohti Maata puolella valonnopeudella asiat kääntyisivät toisin päin, eli kapteenin vessareissu kestäisi vain noin puoli minuuttia.
Käytin tuossa tarkoituksella runsaasti "noin"-sanaa, koska asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Puolella valon nopeudesta ei vielä tapahdu kovin isoja aikadilaatioita, mutta jos aluksen nopeus onkin 99% valon nopeudesta, muuttuu asia ihan toiseksi. Puhumattakaan että nopeus on 99,9% tai jopa 99,99%. Mutta tämä kaikki on pelkkää teoriaa, koska nykytietämyksellä käytännössä tuollaisia nopeuksia ei tulla ikinä saavuttamaan.
Jos siis saataisiin alus kiertämään maapalloa lähes valonnopudella ja tv-yhteydet maahan hoituisivat linkkiasemilla ympäri maapalloa, niin astronautti voisi siis katsella ruudusta nopeutettua pikaelämäämme ja vanhenisimme hänen silmissään hetkessä. Me puolestamme voisimme katsella vuodesta toiseen lähes muumioitunutta astronauttia kiitävässä aluksessansa. Astronauttia ei tarvitsisi varustaa kuin muutaman vuoden muonalla vaikka hän viipyisi matkalla vuosikymmeniä. Miten hoituisi kommunikointi?
Kuinka laaja kiertorata tarvitaan jotta g-voima miltei valonnopeudella kiertävässä aluksessa vastaisi painovoimaa maan päällä? Lähikiertoradalla tulisi kai 6-7 kierrosta sekunnissa. Kauanko täytyy kieppua päästäkseen ajassa 100 vuotta eteenpäin?