Älykkyydestä

olet ajatellut aivan oikein. Kun joskus puhutaan taiteen ja älykkyyden suhteesta, vertaaminen voisi valaista tätäkin asiaa. Taiteen määritelmistä yksi mielestäni toimiva on toteamus: taide on jotain joka voi epäonnistua. Sensijaan onnistuessaan se aina luo omat sääntönsä, taide ei siis vain noudata jo olemassaolevia sääntöjä.

Myös hyvään ajatteluun liittyy tuo luova ominaisuus: hyvä ajattelu ei ole määriteltävissä etukäteen eikä sen edes tarvitse pyrkiä "moitteettomuuteen". Älykkyystesteillä mitataan kykyä seurata tai tunnistaa tehtävän sääntöjä, ja vaikka tällainen kyky olisi kuinka kehittynyt, se ei välttämättä liity kykyyn ajatella hyvin. (Tai voi päinvastoin olla hyvän ajattelun este.)

Kuten taiteesta on sanottu, että taiteen tehtävä on saada jotakin näkyväksi eikä toistaa näkyvää, samoin hyvä ajattelu yleensäkin tuo maailmaan jotain mitä siinä ei ennen ollut.

"Voisiko olla niin että älykkyys on potentiaalista suorityskykyä, kuten tietokoneissa on prosessoreilla erilaisia suoritustehoja. Ja että tämä suorituskyky on ihan turha, jos sitä ei osata käyttää tai ei käytetä ollenkaan"
Tietotekniikan maailmasta tähän pointtiin löytyykin vertaus: Mitattu kellotaajuus ei kerrokkaan suoraan prosessorin tehoa. Muissa testeissä/mittauksissa huomattavasti matalataajuisempi onkin yhtä suorituskykyinen.(Intel-AMD). Toinen osaakin käyttää omaa kellotaajuuttaan järkevämmin.
Eihän yksi luku kerro koko totuutta tässäkään tapauksessa.

..älykkyys on vain potentiaalia. Tehot syntyy vasta sitten, kun niitä osataan/voidaan revittää oikein kunnolla.

-Jonttu-

Keinotekoiset testit ovat väistämättä potaskaa ja kertovat enemmän laatijoistaan kuin niistä joita yritetään mitata.

Lisäksi samoin kuin ristisanoissa tulee paremmaksi niitä tehdessään myös älykkyys/nokkeluustestejä tekemällä saa niistä paremman tuloksen. Eli kuka on sattunut vastaavaa tekemään, saa hyvät pojot harjoittelun ansiosta.