Mielipiteitä

Jokainen valitkoon kumppaninsa sen mukaan, mihin omat rahkeet riittävät. Jos ei riitä, niin sitten pitää olla yksin. Moni vain ei halua tunnustaaa tosiasioita ja katkeroituu. Eikä siitä säälipisteitä heru.

tuskin "löytäisivät" kultaista keskitietä. Harvoin taas kaksi ihmistä on täysin samanlaista, joten vastaan pitää tulla puolin ja toisin. Täysin sosiaalinen ihminen ja erakko eivät yleensä viihdy yhdessä. Himo kuntoilija tuskin ottaa sohvaperunaa. Yleissivistys taas kertoo sen löytyykö yhteistä puheenaihetta. Jos toinen lukee Seiskaa ja toinen Tieteen Kuvalehteä. Koulutuksella onko mitään merkitystä. Onhan näitä onnellisia liittoja tyyliin äiti on kotirouva ja isä professori.

Tavoitteet tulevaisuuden suhteen ratkaisee, toinen tahtoo perhekeskeistä elämää ja toinen luoda uraa, voi tulla hieman ongelmia yhteisen sävelen löytämisessä...

Ratkaiseva tekijä varmaan, että hyväksyy toisen omana itsenään.

Älä nyt ihan heti lemppaa sitä. Itseäni ei haittaa vaikka mieheni ei juokse maratoonia tai käy showtnssitunnilla, vaan mieluummin istuskelee telkkariin ääressä tai lukee. Siitä ei oo kokemusta, että oma kumppani olis vastakohta kaikissa esittämissäsi asioissa. Mielestäni on tärkeämpää kumppanin ajatuksenkulku kuin ulkonäkö. Tyyli- ja tilannetajua pitää olla, tai sillä hyvällä ajatuksenvirralla ei ole enää mitää merkitystä. Ittessäni on ittelleni tärkeetä ajatuksenjuoksu ja ulkonäkö. Tässä järjestyksessä.

Noilla ei oikeestaan oo niin hirveetä merkitystä. Siis jos ollaan ees samalla aaltopituudella... ne on kyllä hyviä syitä eroon, jos ei ilkeä sanoo asiaa niinku se on.

Koulutus... no en näkis tätä kynnyskysymyksenä. Nykysi alkaa taas tällaisten käsityöammattien boostaaminen joten erot tasottuu... Ja miehethän ei yleensä tästä asiasta välitä, jos ovat paremmin koulutettuja. Yleensä tää on miun mielestä enemmän huonosti koulutetun miehen ja ylikoulutetun naisen välinen juttu. Mut jos nainen tahtoo just sen miehen niin en näe ongelmaa...

Yleissivistys.... Joo tää vaikuttaa jonku verran, mut tää kehittyy koko ajan, jos on halua opetella niin ero tasottuu nopeesti, ja tässäki on niin laaja skaala eri osa-alueita että pätemään pääsee molemmin puolin...

Sosiaalisuus... mun mielestä vastakohdat tässä tyädentää toisiaan. Kahdella yltiösosiaalisella oliolla ei oo aikaa toisilleen.

Urheilullisuus... Ei mitään väliä, tää on joku heikkoa itsetuntoa potevien ongelmaa. Onhan se toki sit helppo hommata yhteinen harrastus, mut ei tällä nyt muuta merkitystä oo.

Aktiivisuus. Tässä varmaan ei kannata hommata taas kahta ääripäätä yhteen, mut kaks superaktiivia... Toimiihan tietty etäsuhteetki.

näissä on ajatusten kohdattava:

-Tavoitteita itsensä ja tulevaisuutensa suhteen
-Yleissivistys (mahdollisuus hieman syvällisempiin keskusteluihin)
-Sosiaalisuus (tärkeää!!)
-Urheilullisuus (vaikuttaa hieman ulkonäköön, olemukseen ja vireystilaan)

Seuraavilla on sit pienempi painoarvo, jos niillä nyt sit on sitä painoa ollenkaan:

-Koulutus (ei kerro sinällään mitään, mutta viestii kuitenkin tavoitteista)
-Aktiivisuus ja harrastuneisuus (kiinnostuksen kohteet noin yleensäkin)

Eli, jos noi neljä ensinmainittua juttua eivät kohtaa, ni nähdäkseni ei ole tulevaisuutta, ainakaan yhteistä tulevaisuutta. Ja osittain kuulosti tutuilta 'ongelmilta'.

merkitystä. muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.

Kumppanien samankaltaisuus on mielestäni lähtökohtaisesti hyvä asia. Sanotaan, että ajan myötä pari alkaa muistuttaa toisiaan, mikä varmasti pitää paikkansa. Näkisin kuitenkin vain yhden mainitsemistasi asioista olennaisen tärkeänä, mutta enemmän tai vähemmän tärkeinä.

Koulutus
- Jokseenkin tärkeä. Korreloi jonkin verran sivistyneisyyden, älykkyyden ja suvaitsevaisuuden suhteen. Vaikuttaa myös kiinnostuksen kohteisiin ja elämänarvoihin. Mitä lähempänä kumppanin koulutus tasollisesti on omaa koulutusta, sitä parempi.

Yleissivistys
- Tärkeä. Sivistynyt saattaa pitää sivistymätöntä tylsänä ja toisin päin. Jos toinen toivoo keskustelua tasolla, johon toinen ei yllä, ollaan ongelmissa. Keskustelu tyhmän ja tietämättömän ihmisen kanssa on turhauttavaa.

Tavoitteita itsensä ja tulevaisuutensa suhteen
- Olennaisen tärkeä. Tulevaisuuden tavoitteet ja suunnitelmat on parisuhteessa voitava sovittaa yhteen - muutenhan yhteistä tulevaisuutta ei ole.

Sosiaalisuus
- Ei kovinkaan tärkeä. En pidä itseäni sosiaalisena, joten en anna tälle suurtakaan painoarvoa. Naisen sosiaalisuus on minulle jokseenkin samantekevä. Varmasti tärkeämpi sosiaalisille ihmisille.

Pitäisi tietysti ensin määritellä, mitä tarkoittaa sosiaalisuus. Tarkoittaako sitä, että tulee toimeen eri ihmisten kanssa? Laajaa ystäväpiiriä? Jatkuvaa (päivittäistä, viikottaista) yhteydenpitoa ystäviin ja sukulaisiin? Sosiaalisuus olisi negatiivinen ominaisuus, mikäli se tarkoittaisi, että minun tulisi juosta avecina kaiken maailman kissanristiäisissä ja koktailkutsuilla.

Urheilullisuus
- Jokseenkin tärkeä. Tämä on jo ajankäytöllinen kysymys. Jos vuorokaudesta nukkuu 7-8 h, 10 h kuluu töissä ja urheiluharrastusten parissa 1-2 h, jää yhteistä aikaa melko vähän. Siksi olisi hyvä, jos toinen lähtisi edes silloin tällöin mukaan lenkille. Lenkkeilykin on mukavampaa, kun voi jutella samalla. Ulkonäkökysymyksenä en tätä näe, myös vähän urheileva nainen voi olla hyvännäköinen. Liittyy kuitenkin myös elämäntapoihin, terveydestään huolehtiva ja itsetuhoinen ihminen (esim. sipsejä mussuttava sohvaperuna) ovat huono yhdistelmä.

Aktiivisuus ja harrastuneisuus
- Jokseenkin tärkeä (lähinnä aktiivisuuden osalta). Sohvaperuna ja energiapakkaus ovat huono yhdistelmä, ärsyyntyvät toisistaan. Itselläni energiataso on yleensä normaalia alempi, ylienergisiltä vaikuttavat ovat todella ärsyttäviä hössöttäjiä. On moitittu saamattomaksi tietyissä asioissa, sekin ärsyttää. Lähinnä kuitenkin ajankäytöllinen kysymys, muutoin yhteiset harrastukset eivät ole mikään edellytys.

tulee olla tasavertaisia, ainakin tämän koulutuksen ja yleissivistyksen suhteen. Tiedän miehiä jotka käyttävät omaa älykkyttään lyömäaseena naista kohtaan. Joten jos mies on esim. korkeammassa asemassa en voisi häntä rakastaa vapautuneesti...