Minulla on vanha äiti joka on ollut elämässäni v-mäinen ihminen. Puuttunut aina asioihini vaikkei oli tarvinnut ja sillä pilannut monta asiaa. Isäni elämästä hän teki avioliitossa aikoinaan myös helvetin ja isän itsemurhaan se päättyi lopulta. Nyt äitini kunnossa on käynyt "romahdus" huonompaan suuntaan. Kuultuani tämän tunsin tyytyväisyyttä vaikka se varmaan pitäisi olla normaalisti päinvastoin. Olen tyytyväinen kun näin että hänellä on omiakin ongelmia.En saa mitenkään sääliä tai muuta myötätuntoa aikaan itsessäni häntä kohtaan.Päinvastoin minusta hän ansaitsee sen ja olisi jo ansainnut aikaisemminkin. Tunsin jotenkin kuin helpotusta tuosta asiasta ja tulin itse hyvälle tuulelle....
Antakaapa
diagnoosi
10468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Isäsi meinaan, joka kärsi ja ratkaisi kärsimyksensä oman käden kautta. Media suitsuttaa lööpeissään väkivaltaisia, juopottelevia pettäjä isiä. Kukaan ei halua tietää miksi isukki juo. Miksi hermojensa äärirajoilla kamppailee. Koska tasa-arvo toteutuu ja nostetaan "akka pöydälle". Tuo tyrannisoija, sairaaloinen persoonallisuus-häirikkö, manipuloinnin mestari. Hän joka miehensä elämän teki helvetiksi, sai kaikki ulkopuolisetkin uskomaan itseensä.
Osanottoni isäsi kärsimysten tähden.
Sinun tunne elämäsi on pilattu jo lapsena, ymmärrän sinua ihan sata prosenttisesti. Mutta se että joku pilaa toisen elämän on aina kahden ihmisen asia. Minun mummo ja vaarini olivat ihan kun sinun vanhempasi ja vaari teki itsemurhan. Kaikki sanoivat että se oli muorin syy, ja mitä minä muistan häntä niin en tykännyt hänestä koskaan. Mutta sitten sain kuulla että kaikki vika ei ollutkaan muorissa oli vaarikin tehnyt omalla tavallaan muorin elämän helvetiksi. Mutta kuten sanottu perimmäisiä syitä ei tiedä muut kun he kaksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Jotenkin vain tuntuu , että sulla on pallo hukassa. Ensinnäkin sinä et tunne lapsuuttani, et tunne-elämääni pätkääkään. Sorry. Mikä sinä olet sanomaan kuka tai mikä minä olen, mitä olen kokenut, mitä oivaltanut. Et mikään. Se on sitten oma lukunsa mitä tapahtui mummosi ja ukkisi kohdalla. Pidättäydy mieluummin niissä sulle läheisissä, joitten elämästä jotain tiedät. Jätä arvailusi minun kohdaltani rauhaan. Ennemmin voitat lotossa 7 oikein kuin arvaat elämäni kohtalon ja ne käänteet.
Toki toivotan sullekin kaikkea hyvää.
vastata enkä isukille joten ihan turhaan annoit neuvosi. Ei olisi tullut mieleenikään vastata sinulle sillä et kysynyt mitään ,miksi olisin vastannut. Mutta aloittajalle olin aikonut vastata. Anteeksi vaan kovasti että innostuin tässä luulemaan itseäni kelvolliseksi vastaamaan, olisihan se pitänyt arvata että pieleen menee.
heit homo voltti
mitään diagnoosia tarvitaan. Vihaat äitiäsi, enkä yhtään ihmettele.
V.....sia ihmisiä on maailmassa ja se meidän on hyväksyttävä. Emme voi alkaa murhata heitä. Vai voimmeko?
"Esimerkkejä murhaajien kotioloista:
Gary Gilmore:
Hän murhasi v. 1976 kaksi miestä kylmäverisesti ilman minkäänlaista motiivia. Hän ei halunnut valittaa kuolemantuomiostaan ja niinpä hänet teloitettiin v. 1977 Utahissa. Garyn isä Frank oli huijari, mustalainen ja alkoholisti. Hän oli erittäin julma itsevaltias ja hakkasi usein vaimoaan ja lapsiaan. Garylla oli myös kolme veljeä, mutta Gary oli ainoa, joka käyttäytyi ulkoisesti väkivaltaisesti. Garyn isällä oli rikollinen tausta ja Garyn äiti oli mormoni-perheen hylkiö. Garyn isällä, Frankilla oli useita avioliittoja takanaan ja niistä myös useita lapsia, joihin hän ei ollut ikinä yhteydessä. Vain vähän sen jälkeen kuin Gary oli syntynyt, Frank päätti, ettei Gary ole hänen poikansa ja kohteli tätä varmaankin sen mukaisesti. Frank pahoinpiteli lapsiaan usein ilman mitään erityistä syytä. Perheen äiti ei suojellut lapsiaan, vaan hän osoitti pojilleen, että he olivat hänelle suuri taakka. Myös äiti alkoi hakata lapsiaan, koska hänen miehensä pahoinpiteli häntä.
Gary nousi kapinaan: hänellä oli ongelmia koulussa, hän käyttäytyi väkivaltaisesti ja alkoi liikkua isoissa poikajengeissä. Hän alkoi tehdä pieniä rikoksia, kuten varkauksia. 16-vuotiaana hän joutui vankilaan ja aina päästyään vapaaksi hän teki uudelleen rikoksen. Lopulta juuri päästyään ehdonalaiseen hän sitten teki kaksi murhaa ja hänet tuomittiin kuolemaan. Hänen viimeiset sanansa olivat: ”There will always be a father”.
Jää jäljelle kysymys: oliko hän synnynnäinen psykopaatti vai normaali lapsi, jonka perheolot saivat hänessä aikaan tämän pahan? Miksi hänen veljensä eivät päätyneet samaan kohtaloon?"
Ei diagnoosia tarvita. Emmekä voi lain mukaan heitä tappaa. Vai voimmeko?
Koskaan ei ihmissuhde ole yksipuolinen oli kyse kenestä tahansa.
Se mitä tuossa kerrot niin epäilisin vahvaa symbioottista suhdetta.
Molemmat saa jotain ja kumpikaan ei tule toimeen ilman toista. Tuo seikka on johtanut äitisi romahdukseen. Äidilläsi ei ole enää valtaa kehenkään.
Anteeksi että sanon sen näin suoraan mutta uskon että tuossa on syy.
Ymmärrän sinun tunteesi mutta muista että äitisi on ehkä tyhjän päällä.
Kirjoituksesi perusteella tunnut fiksulta joten kai äitisi on jotain tehnyt oikein.
No äitini on sellainen persoona, ei kovin älykäs mutta tuntee tarvetta puuttua jatkuvasti toisten asioihin kodin sisällä sekä vaatii muita perheenjäseniä olemaan oman (toive)kuvitelmansa joka hänellä on itsestään, kaltainen. Olen itse tullut enemmän isäni kaltaiseksi, taitoja on jotka äitini mielestä pitäisi käyttää sukulaisten auttamiseksi ja tietenkin niin että kaikki hyöty asiasta koituisi suvulle. Luulen että hän käyttäisi minua näin vain tuottamaan kunniaa itselleen. Hän itse saa olla rauhassa koska ei osaa mitään mikä hyödyttäisi sukua, mutta luulen hänen unelmoivan että hän olisi sellainen, jonka taitoja oikeasti tarvitaan. Ja näin ollen hän olisi "suosittu" mutta hän ei ymmärrä sitä asiaa että tälläinen suosittuna oleminen voi olla todella rasittavaa. Minulta oltiin jatkuvasti vaatimassa apua sillä verukkeella että toiset eivät itse osaa. Ja äitini asettui aina näiden heikompien" puolelle vaatimaan että minun täytyy auttaa ja tulla toimeen kiitoksilla. No siinä käy lopulta niin että toisilla on asiat hyvin itsellä ei, joka auheuttaa taas sen reaktion että äiti on enemmän lapsesta huolissaan, eli oravanpyörä. Sen jälkeen olen asian päättänyt etten tarvitse äitiä enkä sukua. Välit meni mutta johonkin sen oli loputtava.
Ihminen joka ei tunne myötätuntoa vanhaa äitiänsä kohtaan ei ilmeisesti ole itse lapsena saanut häneltä myötätuntoa. Ei se minusta ole ihmeellistä vaan luonnollinen reaktio kohteluun jonka itse on saanut. Mutta että joku ottaa henkensä jonkun toisen vuoksi on taas eri asia. Ei kai kenenkään elämä voi riippua toisessa ihmisessä niin paljon että pitää henkensä ottaa kun on toinenkin mahdollisuus, vapautuminen ihmisestä joka ei ole mieluinen.