Mitä merkitystä on esim. ihmisen sotilasarvolla? Eiköhän ne vuosien/kymmenien vuosien takaiset opitut asiat ole jo unholaan vaipuneet. Miksi niitä pitää vielä hehkuttaa? Mitä merkitystä niillä on enää tänä päivänä?
Tai joku akateeminen oppiarvo; mitä merkitystä sillä on enää kymmenen vuoden päästä, jos on kotirouvaillut/tehnyt muuta nämä välivuodet? (joku mainitsi jossain keskustelussa tästä).
Tai joku akateeminen oppiarvo; mitä merkitystä sillä on enää kymmenen vuoden päästä, jos on kotirouvaillut/tehnyt muuta nämä välivuodet? (joku mainitsi jossain keskustelussa tästä).
Vastaukset 23
Vanhimmat
jos alkoholisoitunut puhuu että hän on koulutukseltaan insinööri, mutta ei ole vuosiin tehnyt kyseistä työtä. Eli eikö ole sama onko rekkamies-juoppo vai insinööri-juoppo. Sama lopputulos!
mutta mun mielestä vanhojen muisteleminen on kuitenkin pikkasen eri asia kuin vanhaan takertuminen. Ja jos joku korostaa itessään vuosien takaisia saavutuksia, eikä ole mitään uudempaa juttua mistä olis ylpee, ni kyllähän se on merkki jostain sellasesta, ettei ole oikein sinut nykyisyytensä kanssa, eli ei hyvä.
ole muuta kuin pissismeiningin arvo.
joku uhonnut, tai edes maininnut sotilasarvoaan? Mä en tiedä, että kukaan olis niistä oma-alotteisesti puhunut, ei täällä, eikä oikeessa elämässä. Ehkä joskus kysyttäessä.
Muistella, eri asia onko niillä käytännön merkitystä. Kuten sanoitkin, aikoja sitten hankitulla koulutuksella on olematon merkitys siihen nähden mitä olet tehnyt sen jälkeen.
että sitä tikulla silmään?
Kyse on meriiteistä. Esimerkiksi RUK:n käyminen yksistään ei ole mikään kummoinen meriitti, mutta RUK voi olla osa vaikuttavaa ansioluetteloa. Meriitit kertovat siitä, mitä ihminen on saanut aikaan. Aikaansaavalta ihmiseltä voi myös tulevaisuudessa odottaa suuria tekoja. Esimerkiksi RUK:n oppilaskunnan hallituksen pj:ksi ei kuka tahansa luuseri valikoidu. Jos matrikkelista katselet, niin yllättävän suuri osa on tuttuja nimiä, menestyneet siis myöhemmässäkin elämässään.
Esimerkiksi Jorma Ollila on elämässään ollut niin aikaansaava, ettei samaan pystyisi edes kolme Asiasta.huvittunutta. Ansioluettelo on vakuuttava. Ollilalla tuskin edes CV:ssä lukee, että mies on ollut RUK:n oppilaskunnan hallituksen pj. Kannattaa käydä katsomassa, mihin kaikkeen sekin on kerennyt, valtava energiamäärä miehellä.
> Tai joku akateeminen oppiarvo; mitä merkitystä
> sillä on enää kymmenen vuoden päästä, jos on
> kotirouvaillut/tehnyt muuta nämä välivuodet?
Tämä oli musta erityisen huvittava kommentti. Ikään kuin ihminen unohtaisi teorioita ja periaatteita, jotka on joskus takonut päähänsä. Yksityiskohdat kyllä unohtuvat, mutta eivät periaatteet ja suuret linjat. Ja juuri niitä korkeakouluissa opetetaan. Kyllä poliittista historiaa lukenut ihminen selvittää sinulle koska tahansa stalinismin ja trostkilaisuuden olennaiset erot, vaikkei asiaa olisi vuosikymmeniin edes ajatellut.
Faija on hyvä esimerkki tästä: on nyt pari vuotta opettanut asioita, joita on lukenut (ja tutkinnon suorittanut) joskus 70-luvulla. 80-luvun lopulta vuoteen 2005 oli tyystin toisissa hommissa. Hyvin on kuulemma sujunut, vaikka tutkinto onkin "vanhentunut". Ei vanha kettu kerran opittuja temppuja unohda. Mainittakoon, että kyse on tekniikasta/luonnontieteistä, fysiikan lait ovat tänä päivänä aivan samat kuin 70-luvulla.
On toki myös aloja, joilla tippuu kärryiltä 10 vuodessa, jos ei kehitystä ollenkaan seuraa: tietotekniikka ja kirjanpito tulee ensimmäisinä mieleen. Esimerkiksi kirjanpitolainsäädäntö on sitten 70-luvun myllerretty uusiksi muutamaan kertaan.
Jos ei ole ollut oman alansa hommissa, akateeminenkin tutkinto vanhene 5-10 vuoden sisään. Parasta ennen saattaa olla jo aiemmink. Ikävä asia niille, ketkä luulivat että yliopistossa saa kertalusimalla työmarkkinoilla toistaiseksi pätevät pahvit. Sitä ekaa tutkintoa vois mielestäni nimittää pohjakoulutukseksi.
on myös suhteellisen staattisia aloja. Tietotekniikka kehittyy, mutta useimmilla aloilla se on vaan väline.
Mitkä ovat staattisia aloja? Tietotekniikka ja softat vaikuttavat nykyään kaikkeen. Kaikissa teknisissä laitteissa on käyttikset mitkä kehittyvät kokoajan. Esim autoissakin on käyttöjärjesstelmt. Lainsäädäntö (vero-, työlainsäädäntö, OYL jne.) muuttuu jatkuvasti, ja se vaikuttaa bisnekseen kuin bisnekseen. Toisinsanoen toimintaympäristö muuttuu kokoajan. En nyt tarkoita pelkästään luontoa. Itte toimin it-alalla ja minulla on useita talouden, myynnin ja markkinoinnin tutkintoja ja tällä hetkellä opiskelen tlintarkastajaksi. Voin sanoa,että olen jo jonkin sortin asiantuntija, mutta jos jään himaan istuskeleen niin teknologia yms. edellä mainitut seikat ajaa armotta ohi. Ei oo pakko kouluttautua koko aikaa, mutta jos haluu hyvän aseman ja kohtuu liksan niin sitten se on kaiketi valintakysymys. Edelleen kiinnostaa "staattiset alat"?
mites tällaiset alat kuin teoreettinen filosofia, estetiikka, kulttuuriantropologia, dogmihistoria... kai niissä on uusia tuulia, mutta vanheneeko osaaminen 5 vuodessa?
Ei välttämättä, mutta joku uusi tuuli voi jyrätä siut. Sit on pyristellä, kun....
Esimerkiksi kaikki luonnontieteet, lääke- ja terveystieteet, talous- ja yhteiskuntatieteet, ihmistieteet. Kaikki perustuvat johonkin lakiin, joka on muuttumaton, uudet teoriat lyövät itsensä läpi erittäin hitaasti. Jos on kerran jonkin teorian sisäistänyt, se on potentiaalinen työkalu ikuisuuteen.
Varmasti itsekin tiedostat, että esimerkiksi BCG-matriisia tullaan käyttämään myös vuonna 2050. Se ei vanhene koskaan. Ihmisen anatomia on sama kuin 100 vuotta sitten jne.
yks tutkinto ja sillä pärjää meidän alalla, hyvin pieni hallintoon liittyvä ala. En lähde tässä sitä sen tarkemmin erittelemään. Kollegoita ei paljon ole koko maassa.
Sanoin että tekniikka kehittyy, mutta se on vain väline. Välineet puolestaan oppii muutamassa viikossa vaikka aina uudelleen, mutta substanssiosaaminen on se mikä pysyy, eikä kaikilla aloilla muutu kovinkaan useasti. Edellisistä keskeisistä omaa alaa koskevista lakimuutoksista on jo yli kymmenen vuotta ja sitä edelliset muutokset tapahtui 60-luvulla.
Että semmosta.
Sitte on nuo Ah:n mainitsemat luonnontieteelliset alat. Alkaa olla perusasiat olleet selvillä jo aika kauan.
Piti sanomani, että osa luettelemistani tieteistä on siinä mielessä staattisia, että ainoastaan työvälineet kehittyvät. Esimerkiksi lääkärin työvälineet kehittyvät, mutta ihminen ja sairaudet ovat täsmälleen samat kuin aina ennenkin.
Väitätkö, että uusia sairauksia ei enää löydetä ja hoitomenetelmät pysyvät tästä eteenpäin samoina? Hmm, en ole alalla, mutta jotenkin tuntuis hassulta, että miks tuotekehitykseen satsataan roppakaupalla euroja jos sieltä ei sitten mitään innovaatiota tulekaan.
Etkö usko evoluutioon? Voihan esim. 2050 mennessä aivojen anatomia muuttua. Vai voikohan, no anyway....aivoista ei kai vielä tiedetä kaikkea ja ihmiset joutuvat nykyään käsittelemään dataa enemmän kuin esim. 10-20 vuotta sitten.
Lääketeollisuushan (ja siten myös -tieteet) on juuri malliesimerkki staattisesta teollisuudesta! Yksittäisen lääkkeen kehittämisprosessi kestää 10-30 vuotta, joskus kauemminkin. 10 vuodessa ei ehdi tapahtua mitään niin radikaalia, että lääkäri putoaisi kärryiltä. Muutoksen aallon mukana lääkäri pysyy mainiosti lueskelemalla sunnuntaikahvin ohessa alan lehtiä.
Toinen esimerkki: Adan Smithin teoria suhteellisesta edusta. Julkaistu 1776, opetetaan sellaisenaan tänäkin päivänä. Suhteellisen staattista, sanoisin. Uskaltaisin jopa väittää, että pätee vielä 10 vuoden kuluttua.
Olet tainnut käsittää Darwinin ajatukset aivan väärin. Yksikään sopeuma ei kehity yhden sukupolven aikana, vaan useiden sukupolvien aikana. Minun aivojeni anatomia on täsmälleen sama vuonna 2050, minun lapsenlapsenlapseni aivot saattavat hieman poiketa minun aivoistani.
Evoluutio on miljoonien vuosien prosessi, ajanjakso 2008-2050 on silmänräpäys.
Jos ei ole ollut oman alansa hommissa, akateeminenkin tutkinto vanhene 5-10 vuoden sisään. Parasta ennen saattaa olla jo aiemminkin. Ikävä asia niille, ketkä luulivat että yliopistossa saa kertalusimalla työmarkkinoilla toistaiseksi pätevät pahvit. Sitä ekaa tutkintoa vois mielestäni nimittää pohjakoulutukseksi. Olen kuullut miehiltä, että armeijassakin on kertaukset. Kai sekin kalusto muuttuu. Ei välttämättä tarvii ensi töiksi hiihtämään seutulan mettään kivääri selässä.
Kuinkakohan moni kirjoittajista tässä topikissa on itse akateeminen RUK:sta puhumattakaan. Sen verran ulkokohtaisesti ja mielestäni epäoleellisia piirteitä molemmista asioista mainitaan niistä puhuttaessa.
RUK:
Aikoinaan paljon enemmän merkitystä. Merkitys laskee mitä kaemmin sota-ajasta kulunut. Työmarkkinoilla heittäisin villinä arviona, että merkitys 30-vuodessa ehkä tippunut ehkä neljänneksen henkilöä arvioitaessa. Mitä mielestäni RUK kertoo ihmisestä:
-osoittanut selkeää kykyä ja halua esimiestehtäviin
-ollut kunnianhimoa, RUK:iin ei väkisin joudu
-ollut ikäluokassaan keskitasoa merkittävästi korkeammat valmiudet taidot mm. tiedon omaksumisessa, sosiaalisissa taidoissa ja organisointikyvyssä
Akateeminen koulutus:
-Kestävä perse ja määrätietoisuus = selvittänyt pääsykokeet
-alasta riippuen keskitasoa korkeampi älykkyys, kaikille aloille pelkkä perse ei riitä pääsykokeista selviytymiseen ja jo peruskoulussa tehdyt ainevalinnat voivat vaikuttaa onko ovi auki. Esim -80-luvulla pitkä matikka ja fysiikka piti olla suorittuina. Et vain voinut parikymppisenä päättää, että hakeudumpa lääkäriksi tai dippainssiksi lukemaan kun alkaa kyllästyttää mennä aina yli siitä mistä rima on alimmalla.
-omasta mielestäni tärkein ominaisuus kaikista, jonka akateeminen koulutus (pitäisi) antaa on tiedon etsimisen, prosessoinnin ja ennen kaikkea kriittisen tarkastelun taito.
Yllä olevat kuitenkin melko yksisilmäisiä rajauksia ja luonnehdintoja. Nyky-yhteiskunnassa kokisin tärkeintä olevan jatkuvan uuden oppimisen ja prosessoinnin kyvyn ja halun, sekä sosiaaliset taidot tai ainakin omien rajojensa tunteminen niiden taitojen suhteen.
P.S. Kumpikaan kuvailemistani koulutustasoista ei valmistanut minua sellaiseen kirjoittamistaitoon, joka sallisi 40-kymppisenä kirjoittaa virheetöntä tekstiä nettiympäristössä :-) Omaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttäni.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000033852812
Ei saa muistella jotain 30 vuotta sitten tapahtunutta. Jos on joskus suorittanut akateemisen loppututkinnon, niin se ei saa olla joku ikiaikainen passi isompaan palkkaan, nyt ja ikuisesti. Yleensäkin akateemiset ihmiset ovat jotenkin paikoillensa jämähtäneitä, punssipöhnäisiä jaarittelijoita. Ei kiitos.