Roolissa kuin rännissä

Katselin tässä brittien Hitleristä valmistamaa henkilödokumenttia ja siinä mielestäni kiteytyy se, että ihminen osittain myös ohjaantuu sellaiseen kanavaan, joka olisi tarjolla taikka mahdollinen. Osittain on myös tietysti tahtohakuista kanavoitumista, jossa persoonan ambitiot vaikuttavat.

Elikkä johtuen ihmisen varsin lyhyestä elinkaaresta, on yhteiskuntajärjestelmään syntynyt kanavia ja rooleja, joihin ihmiset luiskahtavat ja ohjaantuva. Näin ollen sellainen alastomana-tulin-alastomana-lähdin ajattelu, jossa persoona olisi täysin tahtomattaan joutunut sellaiseen rooliin, missä hän ei voi olla 100% vastuussa teoistaan, koska sellainen asema on ulkoa ohjautunut, saattaisi olla paikallaan.

Vasta sitten, kun voidaan osoittaa, että järjestelmä ei lainkaan ohjaa ihmisten elinkaaren vaiheita, voidaan myös osoittaa yksilöille täysi vastuu teoistaan. Siihen asti vastuu jää pakostakin myös järjestelmälle ja sen joko toimivuudelle taikka toimimattomuudelle. Koska ihmisen lyhyen elinkaaren loppuessa jäljelle jää vain se järjestelmä taikka sosiaalinen toimintakehys, joka ohjaa ihmiskohtaloita.

"Jos olisin syntynyt Venäjälle, olisin varmnaan jo kuollut." (Viitaten Venäjäisten alhaiseen keskimääräiseen elinikään)