Vaikket sano suoraan, niin tajuan

Minua ei rakasteta. Tajusin sen eilen hänen lauseistaan. En halua enää nähdä enkä olla yhteydessä. En vain pysty enää. Annoin hänelle mahdollisuuden tulla takaisin. Mutta hän näkee vain omat tarpeensa. Minun tarpeillani tai tunteillani ei ole väliä. En uskalla edes haaveilla enää siitä, että hän tulisi ja sanoisi että asiat mitä sanoin, en tarkoittanut, että olen ajatellut että minun tulisi olla sinua kohtaan parempi. Ei niin tapahdu ja tiedän, että hän tarkoittaa jokaista sanaa joka minuun koski koska hän on sellainen. En halua enää saada edes yhtä tekstiviestiä. Voi kunpa tämä vain haihtuisi pois. Katoaisi ja menisi savuna ilmaan.

En kestääisi enää toistamiseen niitä erosanoja. Osaan lukea ne jo rivien välistä. Saanko olla itse kurja ja kadota yhteydenpidosta? Saanko erota tekstarilla kaikesta, kuten hän teki minulle viimeksi? Siksi vain koska häneen sattui liikaa. Saanko minä tehdä sen nyt? En haluaisi alentua hänen tasolleen. Saanko tehdä sen kirjeellä? Saanko vain unohtaa? En jaksa enää... Ansaitsen parempaa. Ansaitsen ihmisen joka välittää takaisin.