pissismistä, keski-iästä ja

Ja huvittaa jo valmiiksi ne mummot, joilla on esimerkiksi käsivarressa "söpö" Playboy-puputatuointi.

Kun minusta tulee vanhempi herrasmies, siirryn käyttämään kokopäiväisesti tummaa pukua liivin kera. Ainoastaan päivittäiselle lenkille lähtiessäni pukeuden suomalaiskansallisesti räikeään tuulipukuun.

jotain miesten viidenkympin villitystä?

koko ajan rupsahtavani entistä enemmän, mutta sisältäni en kyllä rupsahda. Varmaan lennättelen paperilennokkeja vielä kuuskybäsenäkin ja leikin hiekkalaatikolla pikku-autoilla, kuten nykyäänkin. :DD

Isovanhempieni sukupolven miehet käyttivät sarkahousuja ja naisilla oli nuttura jo alta rippikouluikäisenä. Samalla tyylillä menivät hautaan saakka.

Vanhempieni sukupolven ihmisillä oli omat pukeutumistyylinsä, musiikkimakunsa, ruokailutottumuksensa jne... Jostain käsittämättömästä syystä vanhempieni sukupolvi kuvittelee, että minun ikäpolveni muuttuisi vanhemmiten heidän kaltaiseen humppahulluiksi.

Mutta eihän se niin mene. Olen varma, että vanhainkodeissa raikaa kasari- ja ysärihitit, kun minä sinne joudun. Ei kaljuuntuneet papat tribaaleistaan eroon pääse eikä mummot napakoruistaan. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö se näyttäisi seuraavasta sukupolvesta kertakaikkisen karmealta.

Tosin vielä karmeampaa olisi, jos alkaisimme matkia nuorekkuudentavoittelussamme tulevien sukupolvien muotioikkuja. ;-)

vielä kuusikymppisenä, riippuu aika paljon siitä miten hiukseni harmaantuvat, jos musta tulee platinablondi niin en värjää, jos taas hiuksista tulee likaisen harmaat niin keksin varmaan jotain.

Äitini on kuusikymmentävuotias ja pukeutuu lähes samanlaisiin vaatteisiin kuin minäkin. Ei teinitrendivetimiin mutta ajanmukaisiin aikuismaisiin vaatteisiin. Toivon että itselläkin riittää kiinnostusta tuon ikäisenä huolehtia ulkonäöstä, enkä usko että lakkaan totaalisesti välittämästä mitä päälle laitan.

Paikoilleni en halua jumittua ajatusmaailmaltani, ulkonäöltäni ja tekemisiltäni. En lainkaan kaipaa aikaa kun olin 20 , nautin tästä iästä mitä olen, mutta toki haluan elämänviisauden vielä karttuvan kokemusten myötä. Katkeroitua en halua.

vallattomana. Ulkonäössä se näkyy fiiliksen ja tilanteen mukaan. Nuorekkuudesta en tiiä.

siinä vaiheessa kun meitsi on vanha, saattaa olla ihan äärikonservatiivista kulkea raidoitetussa tukassa. Sitä kun ei tiedä millaista silloin on.

Mä olen vähän samoilla linjoilla Aira Samulinin kanssa, niin kauan kuin kroppa kestää, voi pukeutua melkein miten vaan. Mutta en mitään kauheita roiskeläppiä käytä nytkään.

Tärkeämpää mun mielestä on olla oman tyylisensä. Jos on räväkkä tapaus, niin miksi pitäisi vanhanakaan muuttaa tyyliään tekoarvokkaaksi? Muuten voi mielestäni vanhakin ihminen pukeutua miten vaan, kunhan ei liian paljastavasti.

minä harmmaannu ja sit otan kyllä jenkkisiilin, pistän maiharit jalkaan ja pelottelen tyttöjen poikakavereita :D

Ruumiinrakenne jos säilys sellasena kun sitä suunnittelee niin oispa se näky. Mut sit eläkkeellähän on aikaa alottaa kehonrakennus ja tehdä sitä ihan päätoimisesti...

"Haluatko säilyä ikinuorena, entä ikinuorekkaana?

Haluatko sen säilyvän ulkonäössäkin? Aitko kulkea kuuskymppisenä raidoitetussa tukassa?"

No ei kai sitä mitään ikinuoruutta kukaan täyspäinen edes yritä tavoitella. Hmm..tai no riippuu vähän mistä roikkuu. Toki mulla ideana on pitää itsestäni sillä tavalla huolta koko ikäni, että voin aina edes suht. tyytyväisenä katsoa peiliin. En tiedä, miten ajattelen asiasta esim. 50-vuotiaana. Vielä ei ole ryppyjä, eikä pahemmin mikään uloke kropassa ole valunut pahasti alaspäin. Aika paljon voi elämäntavoillakin aikaa myöten vaikuttaa ( niissä tietysti aina skarpattavaa, ainakin mulla).      

Pahinta olis jämähtää johonkin tyyliin, mikä sopii vain 20-vuotta nuoremmille. Joskus sitäkin näkee... Keski-ikäisellä naisella saattaa esim. olla kampaus, vaatteet ja meikkaustyyli, mistä näkee, että samaa rataa mennään kuin silloin teinityttönäkin. Ei kauheasti herätä kunnioitusta sellainen.

Toisaalta viimekädessä jokaisella pitää olla oikeus näyttää ihan siltä kuin itse tahtoo. Sitä tietysti ihailee, jos jollakin on tyylinsä ( oli mikä nyt olikaan), mitä kantaa luontevasti ja ylpeänä.
   

En mä oo miettiny lainkaan miltä kuuskymppisenä näytän. Todennäkösesti mulla on harmaantuneet hiukset (jollen jaksa värjäillä) ja hiukan ryppyjä silmäkulmissa, mutta niinhän tuonikäisellä kuuluukin olla. Vaikka kroppa ikääntyy, toivon että mieleltäni pysyn silti nuorena ja jaksan yhä innostua uusista asioista.

Aion pitää itsestäni parasta mahdollista huolta, mä kerron sit 30 vuoden päästä mihin se riitti :)

Mulla on hyvät esimerkit olemassa ja oma alkutaipalekin näyttää tuon suhteen hyvältä. Kysymys on siitä, että säilyykö mieli nuorekkaana, ulkokuori tulee perässä...

Raidoitetuussa tukassa? Vaikee sanoa, värjätyssä varmaan ainakin, harmaaks tulen muuttumaan melko varmasti ja se värjätään, ruskeeks. Terveys on kompastuskivi, jos ei ole terveyttä, ei ole nuorekkuuttakaan. Pissis en ole ollut koskaan, tosin tuun hyvin toimeen nuorten kanssa ja se tarttuu, se nuorten tyyli, silti en sorru olemaan muuta kuin oma itseni, joka on nuorekas. Yes, naiselle ei vois olla ihanampaa, kuin tieto siitä kosmetologilla, että " ei sulla oo ikäisilles tyypillisiä ryppyjä ollenkaan"..joten haluan säilyvän.