Minun nelivuotias tyttöni on aivan mahdoton. Hän pistää aivan kaikessa vastaan. Ei isälleen vaan minulla. Isänsä kanssa on oikein kiltti, minulle tappelee ja haukkuu jooka asiasta. Sanoo minua idiootiksi, tyhmäksi, rumaksi jne. Saa raivareita vaatteista joita pukee päälleen. Milloin on Myhkyrää, milloin kutittaa jne ja kaikki on minun syytä ei isän. Isänsä kyllä puuttuu näihin tilnteisiin ja keskustelee tytön kanssa asiasta, mutt ei auta. Kaikki haukkuminen paha olo kaikki puretaan minuun.
Olen aika väsynyt jo ja hrmoni ovat riekaleina. Välillä on pakko mennä toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan.
Olen yritänyt olla välittämättä huudoista, olen yrittänyt pitää sylissä ja antaa raivota siinä paha olo pois. Olen huutanut, olen lahjonut olen yrittänyt kaikkea. Asumme koko perhe yhdessä ja tämä rassaa jo meitä kaikkia. Mieheni on paljon työnsä takia pois kotoa ja olen siis yksin tytön kanssa. Hän käy kerhoa ja on kavereita jne.
Kun hän on hyvällä tuulella hän on aivan ihana. Kaikesta tottelemisesta annetaan kehuja samoin onnistumisista.
Hän motorisesti ja älyllisesti kehittynyt aivan normaalisti. Tuntee aakkoset, kirjoittaa lyhyitä sanoja ja lukee lyhyitä sanoja. Pyöräly, hiihto, luistelu kaikki sujuu, mutta mitä teen tämän kauhean kiukun kanssa? Vai onko tämä sitä normaalia uhmaa? Neuvolassa sanottiin, että menee kyllä ohi ei hätää...
Minusta on jo hätä! Kiitos jo etukäteen rakentavista ja asiallisista vastauksista jos niitä saan. p.s Muilla samoja kokemuksia?
4-vuotiaan kiukku
18
7457
Vastaukset
- turvallinen
aikuinen, koska lapsi uskaltaa riehua ja kohdistaa vihansa ja kiukkunsa sinuun. Näin minulle perheneuvolassa sanottiin, kun oma tyttäreni riehui kotona, mutta ei koskaan isänsä luona. Oma tyttäreni oli toki paljon vanhempi, mutta kuitenkin. Ota vaan positiivisesti, vaikka raskasta on.
- pihalla....
et todellakaan ole ainut... meillä myös sama ongelma ja tyttö on myös 4v. neuvolassa sanottiin kans et nou hätä ohi menee... mut ei sitä jaksa koko ajan... alkaa olla tosissaan keinot loppu!!! tekstis oli ku mun kirjottama...
- Apua!
Ihana kuulla, että on muitakin saman ongelman kanssa painivia. Mulla on kanssa kerrottu neuvolassa, että sille joka on turvallisin niin sille näytetään tunteet. Mutta kun se on niin raskasta! Epäilen jo omaa vanhemmuutakin, suusta pääsee välillä sellaisia sammakoita lapsen kuullen, että ihan hirvittää. Pelottaa tuleeko lapsesta "täys järkinen" aikuinen vai mitä siitä tulee. Rakastan lastani yli kaiken, mutta välillä, tai joka päivä on hermot kireällä.
- turvallinen
Ole vain jämäkkä! Jaksat kyllä, kun pidät kiinni johdonmukaisesti periaatteistasi, eikä lapsi saa turhan päiten tahtoaan läpi. Älä myöskään anna lapsen nimitellä itseäsi. Toisaalta itse näytin oman pettymykseni lapselle itkemällä avoimesti, kun solvaukset satuttivat. En tiedä oliko se hyvä vai paha... Muista myös kiinnittää lapseen huomiota silloin, kun hän käyttäytyy hyvin tai neutraalisti. Ehdota jotain tekemistä, kun lapsella ei ole kiukku päällä. Kenties se ei silloin edes ehdi alkaa. Toivottavasti voit kuitenkin päivittäin saada energiaa muista asioista, joihin ei liity niin paljon tunteita kuin omiin lapsiin, esim. liikunnasta tai vaikkapa jostain luovasta harrastuksesta, johon voit keskittyä säännöllisesti. Sitä jaksaa kummasti, kun on jotain mitä odottaa!
- pihalla.....
sitä samaa täällä!!! sammakoita lipsuu ja pinna kireellä...JOKA PÄIVÄ!!! ja kun kiukut ja jupukset alkaa jo heti kun silmät auki saa ni on päivä jo valmis!!!!!!!!!!!
- Apua!
pihalla..... kirjoitti:
sitä samaa täällä!!! sammakoita lipsuu ja pinna kireellä...JOKA PÄIVÄ!!! ja kun kiukut ja jupukset alkaa jo heti kun silmät auki saa ni on päivä jo valmis!!!!!!!!!!!
Joo, se on aika vaikea asennoitua kivaan päivään, kun aamulla ensimmäisenä tosiaan kuuluu kiukuttelua. Ei jaksa edes aina yrittää.Turhauttavaa...
- Apua!
turvallinen kirjoitti:
Ole vain jämäkkä! Jaksat kyllä, kun pidät kiinni johdonmukaisesti periaatteistasi, eikä lapsi saa turhan päiten tahtoaan läpi. Älä myöskään anna lapsen nimitellä itseäsi. Toisaalta itse näytin oman pettymykseni lapselle itkemällä avoimesti, kun solvaukset satuttivat. En tiedä oliko se hyvä vai paha... Muista myös kiinnittää lapseen huomiota silloin, kun hän käyttäytyy hyvin tai neutraalisti. Ehdota jotain tekemistä, kun lapsella ei ole kiukku päällä. Kenties se ei silloin edes ehdi alkaa. Toivottavasti voit kuitenkin päivittäin saada energiaa muista asioista, joihin ei liity niin paljon tunteita kuin omiin lapsiin, esim. liikunnasta tai vaikkapa jostain luovasta harrastuksesta, johon voit keskittyä säännöllisesti. Sitä jaksaa kummasti, kun on jotain mitä odottaa!
Kiitos neuvoista. On minulla oma harrastus. Olen noin kaksi vuotta harrastanut juoksemista säännöllisesti. Kahden tunnin lenkki kummasti helpottaa oloa. Olen ohjannut tyttöni myös liikunnan pariin. Joskus kun oikein juoksee ja touhuaa, ylmääräinen energia purkautuu, eikä jaksa kiukutella. Joskus tämä toimii joskus ei...No toivottavasti rauhoittuu, kun ikää tulee..
- 5poikaa
Rumasta käytöksestä pitää antaa rangaistus eikä odottaa että lapsi kasvaa kiltiksi!!
Älkää antako nelivuotiaan ohjailla aikuisen tahtoa tai tunteita. Äidin haukkumisesta PITÄÄ tulla rangaistus, olkoon se vaikka vartin jäähy, karkkipäivän menetys, jälkiruuan menetys, pikkukakkosen katsomiskielto... samoin turhasta oikkuilusta ja tottelemattomuudesta.
Pysykää tiukkana, varoituksen jälkeen rangaistus
JOKA PITÄÄ.
Kerron nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä!!
Nelivuotiaan lapsen pitää osata jo käyttäytyä eikä hän saa ottaa vanhemmistaan yliotetta.
Voimia ja kevään alkua, jaksakaa pysyä tiukkana!- Apua!
Kyllä rangaistuksia on annettu. Juuri näitä omaan huoneeseen pistämistä,karkkipäivä pois juttuja jne. Kyllä tyttö sitten anteeksi pyytää, kun on väärin tehnyt. Sen taidon hän onneksi osaa, ilman käskemättä. Kyllä meillä tyttö tietää, kuka käskee. Mutta kovistelee ja pistää vastaan vaikka tietää, ettei auta.
- 5-vuotias poikani
Apua! kirjoitti:
Kyllä rangaistuksia on annettu. Juuri näitä omaan huoneeseen pistämistä,karkkipäivä pois juttuja jne. Kyllä tyttö sitten anteeksi pyytää, kun on väärin tehnyt. Sen taidon hän onneksi osaa, ilman käskemättä. Kyllä meillä tyttö tietää, kuka käskee. Mutta kovistelee ja pistää vastaan vaikka tietää, ettei auta.
käyttäytyy kuin hirviö saadessaan raivarit..! Viimeksi eilen kun oli isoveljen vuoro avata avaimella ulko-ovi eikä hän saanut sitä tehdä...
syitä löytyy aina "tarpeen" tullen, ja olen huomannut, että tilanteet kärjistyvät usein siinä vaiheessa kun lapsi on väsynyt tai nälissään..
Parempi varmaan yrittää ennakoida ainakin tarvittavan levon ja ravinnon puolesta nuo kiukut pois, vaikka eivät tunnu silti ehkäisevän kaikkia raivareita.
Meillä ei nimittelyä onneksi kuulu, mutta tavaroita kyllä viskellään. Ennen lensi mitä tahansa tavaroita eteen sattui, mutta nykyään onneksi lentää enää pehmolelut tms. joka ei rikkoonnu. Tätäkin kovasti kitketään pois..
Neuvolassa sanottiin että ohi menee, kunhan ikää tulee.. välillä meinaa epätoivo kuitenkin saartaa mielen.
Toivottavasti sinulla on miehesi tuki rinnallasi, minulla ainakin siitä on ollut suuri apu silloin kun meinaa alkaa johdonmukaisuus pettämään (kun lapsi on pahoillaan, meinaa joskus harmittaa oma rangaistus... ja meinaan lipsahtaa--->eli pohja pois omilta keinoilta) silloin mieheni on onneksi jämäkkänä, vaikka kirpaisee rinnasta olla rankka äiti. Toivottavasti tämä kuitenkin kantaa hedelmää jossain vaiheessa.
Vanhempi poikani on ollut tasinen kuin viilipytty, joten tämä on minulle aivan uutta.. uuh...koitetaan jaksaa :) - 5-vuotias poikani
Apua! kirjoitti:
Kyllä rangaistuksia on annettu. Juuri näitä omaan huoneeseen pistämistä,karkkipäivä pois juttuja jne. Kyllä tyttö sitten anteeksi pyytää, kun on väärin tehnyt. Sen taidon hän onneksi osaa, ilman käskemättä. Kyllä meillä tyttö tietää, kuka käskee. Mutta kovistelee ja pistää vastaan vaikka tietää, ettei auta.
käyttäytyy kuin hirviö saadessaan raivarit..! Viimeksi eilen kun oli isoveljen vuoro avata avaimella ulko-ovi eikä hän saanut sitä tehdä...
syitä löytyy aina "tarpeen" tullen, ja olen huomannut, että tilanteet kärjistyvät usein siinä vaiheessa kun lapsi on väsynyt tai nälissään..
Parempi varmaan yrittää ennakoida ainakin tarvittavan levon ja ravinnon puolesta nuo kiukut pois, vaikka eivät tunnu silti ehkäisevän kaikkia raivareita.
Meillä ei nimittelyä onneksi kuulu, mutta tavaroita kyllä viskellään. Ennen lensi mitä tahansa tavaroita eteen sattui, mutta nykyään onneksi lentää enää pehmolelut tms. joka ei rikkoonnu. Tätäkin kovasti kitketään pois..
Neuvolassa sanottiin että ohi menee, kunhan ikää tulee.. välillä meinaa epätoivo kuitenkin saartaa mielen.
Toivottavasti sinulla on miehesi tuki rinnallasi, minulla ainakin siitä on ollut suuri apu silloin kun meinaa alkaa johdonmukaisuus pettämään (kun lapsi on pahoillaan, meinaa joskus harmittaa oma rangaistus... ja meinaan lipsahtaa--->eli pohja pois omilta keinoilta) silloin mieheni on onneksi jämäkkänä, vaikka kirpaisee rinnasta olla rankka äiti. Toivottavasti tämä kuitenkin kantaa hedelmää jossain vaiheessa.
Vanhempi poikani on ollut tasinen kuin viilipytty, joten tämä on minulle aivan uutta.. uuh...koitetaan jaksaa :) - Apua!
5-vuotias poikani kirjoitti:
käyttäytyy kuin hirviö saadessaan raivarit..! Viimeksi eilen kun oli isoveljen vuoro avata avaimella ulko-ovi eikä hän saanut sitä tehdä...
syitä löytyy aina "tarpeen" tullen, ja olen huomannut, että tilanteet kärjistyvät usein siinä vaiheessa kun lapsi on väsynyt tai nälissään..
Parempi varmaan yrittää ennakoida ainakin tarvittavan levon ja ravinnon puolesta nuo kiukut pois, vaikka eivät tunnu silti ehkäisevän kaikkia raivareita.
Meillä ei nimittelyä onneksi kuulu, mutta tavaroita kyllä viskellään. Ennen lensi mitä tahansa tavaroita eteen sattui, mutta nykyään onneksi lentää enää pehmolelut tms. joka ei rikkoonnu. Tätäkin kovasti kitketään pois..
Neuvolassa sanottiin että ohi menee, kunhan ikää tulee.. välillä meinaa epätoivo kuitenkin saartaa mielen.
Toivottavasti sinulla on miehesi tuki rinnallasi, minulla ainakin siitä on ollut suuri apu silloin kun meinaa alkaa johdonmukaisuus pettämään (kun lapsi on pahoillaan, meinaa joskus harmittaa oma rangaistus... ja meinaan lipsahtaa--->eli pohja pois omilta keinoilta) silloin mieheni on onneksi jämäkkänä, vaikka kirpaisee rinnasta olla rankka äiti. Toivottavasti tämä kuitenkin kantaa hedelmää jossain vaiheessa.
Vanhempi poikani on ollut tasinen kuin viilipytty, joten tämä on minulle aivan uutta.. uuh...koitetaan jaksaa :)Kyllä meillä ruoka ja uni puoli hoidossa on. Nukkuu vielä päiväunia ja ruokaa menee säännöllisesti, välipaloja myöten. Mulle on sanottu, että tytöllä on kova luonne. Kuulemma vaikea tämä aika, mutta murrosiässä pitäisi olla helpompaa, kun nyt käydään taistelut rajoista ym asioista. Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta koville näyttää tuo kasvaminen ottavan. Toivotaan että päivä paistaa joskus risukasaankin.
- turvallinen
Apua! kirjoitti:
Kyllä meillä ruoka ja uni puoli hoidossa on. Nukkuu vielä päiväunia ja ruokaa menee säännöllisesti, välipaloja myöten. Mulle on sanottu, että tytöllä on kova luonne. Kuulemma vaikea tämä aika, mutta murrosiässä pitäisi olla helpompaa, kun nyt käydään taistelut rajoista ym asioista. Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta koville näyttää tuo kasvaminen ottavan. Toivotaan että päivä paistaa joskus risukasaankin.
Toivottavasti kaikki, joilla on todella raskasta, muistavat hakea oikeaa apua, ellei arki ala sujua. Itse en raskaassa elämänvaiheessa ymmärtänyt, että oireeni olivat kovin pahat. Ensisijaisina kärsijöinä olivat lapset. Ja oma paha oloni ruokki heidän huonoa käytöstään. Eihän sosiaalityöntekijöillä tai neuvolassa paljoja resursseja ole jaettavana, mutta ehkä jotain kuitenkin. Mistäköhän muualta voisi saada apua? Pilleripurkkia en heti lähtisi suosittelemaan...
- Terveysalan työntekijä
turvallinen kirjoitti:
Toivottavasti kaikki, joilla on todella raskasta, muistavat hakea oikeaa apua, ellei arki ala sujua. Itse en raskaassa elämänvaiheessa ymmärtänyt, että oireeni olivat kovin pahat. Ensisijaisina kärsijöinä olivat lapset. Ja oma paha oloni ruokki heidän huonoa käytöstään. Eihän sosiaalityöntekijöillä tai neuvolassa paljoja resursseja ole jaettavana, mutta ehkä jotain kuitenkin. Mistäköhän muualta voisi saada apua? Pilleripurkkia en heti lähtisi suosittelemaan...
Perheneuvola on ensisijainen paikka josta kannattaa lähteä apua hakemaan, jos oma jaksaminen on kiikun kaakun lapsen/lasten tai oman perheen kesken!!
Neuvolasta, omalta terkkarilta tai netistä saat puhelintiedot oman alueesi perheneuvolaan. Sinne vain soitto, ja ajan varaus. Siellä on kyllä kaikki pulmat varmasti tuttuja juttuja työnsä osaaville auttajille, ja sitä kautta varmasti apua löytyy!!
- Nimetön
Jostain olen kuullut, että tietyssä iässä lapsi "rakastuu" vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan. Tällöin toinen vanhempi koetaan lähinnä uhkana.. siis tietysti jos on kyse eronneista vanhemmista on vähän eri asia kun yhdessä olevista, mutta yhtäkaikki, tärkeää on että lapsi ymmärtää, että isi/äiti rakastaa lastaan, vaikka rakastaa myös isiä/äitiä tai isi/äitipuolta. on tehtävä selväksi myös se,että aikuiset rakastaa keskenään.
- Apua!
Otimme nyt kokeiluun tytölle kalenterin, johon laitamme aina päivän lopuksi tarran, jos päivä on mennyt hyvin. Ilman haukkumisia ja turhia valituksia jne. Sellainen "normaali" kiukuttelu tietysti on sallittu, mutta kaikki se turha ja haukkuminen ja lyöminen pitää jäädä pois. Viikossa, kun on neljä tarraa pääsee uimaan. Ei voi vaatia, että kaikki päivät menevät hyvin, ainakaan näin aluksi. Siksi uiminen, kun tyttö siitä tykkää ja olen ollut laiska viimeaikoina hätä sinne viemään. Kuukauden loputtua, kun lasketaan tarrat ja jos niitä on enemmän, kuin huonoja päiviä saa jotain ekstraa. Esim heseen syömään, mitä meillä ei yleensä kovin usein harrasteta.
Aloitimme tämän nyt viime torstaina ja tytöllä kolme tarraa kalenterissa, eikä oe tehnyt edes tiukkaa hänelle olla kiltti. Itse molen paremmalla tuulella, kun ei aamut ole alkanut tappelulla ja päivä on jatkunut mukavasti.
Jonkun mielestä lahjontaa, mutta oppii, että kiukutteulla ei saa mitään ja nyt näkee konkreettisesti kuinka tuhma tai kiltti on ollut.
En tiedä kuinka kauan tämä toimii, mutta näin ainakin toistaiseksi ja jossain vaiheessahan sen kalenterinkin on pois jäätävä, mutta ei vielä. ps. Kysyin neuvolasta mitä mieltä ovat täsät ja sanoivat, että hyvä idea, kannaattaa kokeilla.- T&P
Todella hyvä idea, ja jos toimii niin muista se että pidät sen minkä lupaaat ja heti kun tavoite saavutettu. Meillä kanssa samanlainen 4 v. tyttö, joka jo aamulla herää huonolla tulleella ja todellakin kiukuttelee ja vänkää joka asiassa vastaan minulle. Meillä nyt uhattu vaín karkkipäivän poisjäämisellä, koska harrastuksena nyt baletti ja uinti. Ei ole lahjontaa, vaan joillekin lapsille tuo on hyvä kannuste ei sovi kaikille, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Tätä mieltä itse olen. Minulla tämä uhmakas tyttö 4v. toinen lapsi ja ensimmäisen kanssa ei ole kotona ollut mitään ongelmia, nyt jo 10v poika. Mutta tytöt ja pojat ovat erilaisia, poika on kyllä uhmannut isälleen. Nooh meidän tyttö kyllä uhmaa molemmille. Mutta itse uskon positiiviseen kannustukseen, enkä huutamiseen tai rankaisemiseen. Aina en tätä itsekään jaksa, joten annetaan anteeksi, mutta yritetään.
- Apua!
T&P kirjoitti:
Todella hyvä idea, ja jos toimii niin muista se että pidät sen minkä lupaaat ja heti kun tavoite saavutettu. Meillä kanssa samanlainen 4 v. tyttö, joka jo aamulla herää huonolla tulleella ja todellakin kiukuttelee ja vänkää joka asiassa vastaan minulle. Meillä nyt uhattu vaín karkkipäivän poisjäämisellä, koska harrastuksena nyt baletti ja uinti. Ei ole lahjontaa, vaan joillekin lapsille tuo on hyvä kannuste ei sovi kaikille, mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Tätä mieltä itse olen. Minulla tämä uhmakas tyttö 4v. toinen lapsi ja ensimmäisen kanssa ei ole kotona ollut mitään ongelmia, nyt jo 10v poika. Mutta tytöt ja pojat ovat erilaisia, poika on kyllä uhmannut isälleen. Nooh meidän tyttö kyllä uhmaa molemmille. Mutta itse uskon positiiviseen kannustukseen, enkä huutamiseen tai rankaisemiseen. Aina en tätä itsekään jaksa, joten annetaan anteeksi, mutta yritetään.
Tarroja todellakin ilmaantuu kalenteriin, eikä tyttö näytä ollenkaan ahdistuneen siitä. Päinvastoin. Meillä on nyt paljon mukavampaa ja minäkin jaksan taas, jo touhutaja askarrella lapsen kanssa. Tämä taito hävisi sen kiukuttelun ohella, en enää jaksanut mitään "ylimääräistä".
Tottakai lupauksen pidän. Maanantaina päästään uimaan...
Olen samaa mieltä, että kyllä kaikkea kannattaa yrittää. Onhan se lapsellekin helpompaa olla iloinen, kun aina vihainen.
Karkkipäivällä mekin uhkailimme, mutta se ei tehonnut meillä. Tämä toimii paremmin ja todellakin itse näkee millainen on viikon aikana ollut.
Tyttö sanookin, että on noi tarrat kivempia, kuin tyhjä kaenteri, että kyllä on kivempaa olla kiltti. Ymmärtää myös sen, että tarraa ei tule jos haukkuu ja rikkoo "sopimuksen", tietää kyllä säännöt.Näin kävi yhtenä päivänä ja voi sitä harmituksen määrää. Mutta keskustelimme asiasta ja tyttö itse kertoi mitä oli tuhmaa tehnyt. Pyysi anteeksi ja kerroin, että on yhtä tärkeä kuin ennenkin vaikka näin nyt kävi. Eihän aina voi olla hyvällä päällä, eihän me aikuisetkaan olla.
Mutkia tulee varmasti vielä matkaan ,mutta nyt on hyvä aika ladata akkuja ja kerätä voimia uusiin haasteisiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup324591Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene152558Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252405Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su532288- 321787
Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla321611Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi731486- 661294
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?491248- 821241