Olen 15-vuotias poika. Olen kunnianhimoinen perfektionisti, johon en löydä lääkettä. Minä vain kirjoitin tämän vailla syytä. Toivottavasti, joku viitsii lukea.
Jos kohtaloni on päätetty, tuleeko minun elää. Onko kohtalo vain yksi tie, joka on vaikka tekisimme mitä. Jos näin olisi emme voisi tietää tätä kohtaloa, koska sitten voisimme muuttaa sen. Silloin se ei olisi yksi tie, siihen tulisi haara. Siksi kohtalomme on tie. Se missä olen energian virtauksen eri vaiheissa (aika), on varma. Sanotaan, että itse määritämme kohtalomme. Se on ristiriidassa kohtalon tien yksiyteen. Vai onko? Jos teen näin nyt, mitä teen silloin? Me toki saamme itse määrittää kohtalomme, mutta tuo kohtalon tie tietää miten tulemme elämään. Vaikka tekisin mitä, en pääse pois tieltä. Me siis noudatamme tietä, tie ei noudattele meitä. Meidän väitetään syntyneen alkuräjähdyksestä, joka synty energian tiivistyessä. Mistä tuo energia on peräisin? Mikä saa sen tiivistymään? kuka/mikä on pistänyt kaiken liikkeelle? Jos vastaus on Jumala, kuka on pistänyt jumalan liikkeelle. Kuka on pistänyt Jumalan liikkeellelaittajan liikkeelle jne. Syy miksi kirjoitan Jumalan isolla on, koska uskon Jumalaan. Jos kirjoittaisin sen pienellä, miettisin miksi en kirjoita sitä isolla. Mietin, että eikö Jumala ole sen arvoinen, että hänet voidaan edes nimetä isolla kirjaimella. Ehkä haluan osoittaa Jumalalle, että uskon häneen. Ehkä haluan vain sanoa sinulle, että minä uskon johonkin. Elämälläni on tarkoitus. Minulle on oltava jokin selitys, jolla voin perustella olemassaoloni. Jumalaan voin perustella olemassaoloni siten, että hän on jotain suurempaa. En pysty käsittämää häntä. Jumala on niin mahtava, että hän on ollut aina olemassa. En voi sitä ymmärtää. Samoin voitaisiin tietenkin perustella Jumalattoman maailmansynnyn olemus: ihminen on vaan niin pieni. Se ei pysty ymmärtämään maailmankaikkeuden suuruutta. Maailmankaikkeus vaan on aina ollut, mikään ei ole pistänyt sitä liikkeelle. Syy miksi kirjoitin syyn, miksi kirjoitin Jumalan isolla lienee vain se, että haluan todistaa olevani "ikäisekseni kypsä", että pystyisin ikäisekseni ajattelemaan eri lailla. Että olen muita parempi. Edellisen kirjoitin luultavasti samasta syystä jne. Tiedän, että en voi olla muita parempi. Minä vain haluan. Uskon ehkä siksi Jumalaan, että se on helpompi uskoa. Lisäksi Raamattua luettuani olen huomannut siinä olevan jotain erilaista. Mitä en ole ennen tiennyt, en edes ajatellut. Tästä esimerkkinä kristinuskon perusperiaate: "Sillä miten elämäsi, on väliä. Mutta sillä miten elämäsi olet elänyt ei ole merkitystä Jumalan silmissä. Et voi tehdä itseäsi paremmaksi tai huonommaksi maanpäällisillä teoilla, sillä kaikki tekevät syntiä. Vaikka vain kerran kertoisit pienen valheen, olet yhtä syntinen kuin riivattu sarjamurhaaja. Et ole häntä parempi. Vain uskolla on väliä." Myös seuraavat aatteet raamatusta kiehtovat minua. Ne luovat uuden merkityksen meille evoluutioteorian "syö tai tulet syödyksi" rinnalle:"Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Tämän kuultuani ymmärrän kuinka meidän tulisi elää: "Tule syödyksi, jotta muut voivat syödä." Tämän kuultuani mietin: Miksi muut voivat syödä, jos minäkään en saa? Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi antaa sille, joka sitä tarvitsee. Jos itse en sitä tarvitse anna se hänelle, joka sitä tarvitsee. Mutta entä, jos tarvitsenkin sitä? Vastaus on: en tarvitse sitä! Hän, joka sitä tarvitsee ei ole löytänyt Jumalaa. Hän näkee vain maanpäällisen. Minun täytyy antaa hänelle, jotta hän voi löytää Jumalan. Jumalalta saan sen tuplana mitä annoin. Vaikka olisi jäätävän kylmä, minun tulisi antaa turkkini ystävälleni. Jumala huolehtii siitä, että minun ei tule kylmä. Erityisesti "joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin" kiehtoo minua, ja olen yrittänyt ottaa sen käyttöön omassa elämässänikin. Ensimmäisenä tielleni tuli ylpeys, sitten kärsimättömyys ja lopulta uskottomuus. Alunperin tämä teksti oli tarkoitus olla jonkinlainen yksinkertainen filosofinen tulkinta elämästä, mutta se kääntyikin siihen mikä on oikeasti tärkeätä. En kuitenkaan korjaa mitään. Kirjoitin mitä tunsin, että minun tulee kirjoittaa. Toivon, että ajattelit asioita muiltakin kanteilta kuin omaltasi. Anna anteeksi tekstin sekavuus ja kirjoitusvirheet.
Jos kohtaloni on päätetty, tuleeko minun elää. Onko kohtalo vain yksi tie, joka on vaikka tekisimme mitä. Jos näin olisi emme voisi tietää tätä kohtaloa, koska sitten voisimme muuttaa sen. Silloin se ei olisi yksi tie, siihen tulisi haara. Siksi kohtalomme on tie. Se missä olen energian virtauksen eri vaiheissa (aika), on varma. Sanotaan, että itse määritämme kohtalomme. Se on ristiriidassa kohtalon tien yksiyteen. Vai onko? Jos teen näin nyt, mitä teen silloin? Me toki saamme itse määrittää kohtalomme, mutta tuo kohtalon tie tietää miten tulemme elämään. Vaikka tekisin mitä, en pääse pois tieltä. Me siis noudatamme tietä, tie ei noudattele meitä. Meidän väitetään syntyneen alkuräjähdyksestä, joka synty energian tiivistyessä. Mistä tuo energia on peräisin? Mikä saa sen tiivistymään? kuka/mikä on pistänyt kaiken liikkeelle? Jos vastaus on Jumala, kuka on pistänyt jumalan liikkeelle. Kuka on pistänyt Jumalan liikkeellelaittajan liikkeelle jne. Syy miksi kirjoitan Jumalan isolla on, koska uskon Jumalaan. Jos kirjoittaisin sen pienellä, miettisin miksi en kirjoita sitä isolla. Mietin, että eikö Jumala ole sen arvoinen, että hänet voidaan edes nimetä isolla kirjaimella. Ehkä haluan osoittaa Jumalalle, että uskon häneen. Ehkä haluan vain sanoa sinulle, että minä uskon johonkin. Elämälläni on tarkoitus. Minulle on oltava jokin selitys, jolla voin perustella olemassaoloni. Jumalaan voin perustella olemassaoloni siten, että hän on jotain suurempaa. En pysty käsittämää häntä. Jumala on niin mahtava, että hän on ollut aina olemassa. En voi sitä ymmärtää. Samoin voitaisiin tietenkin perustella Jumalattoman maailmansynnyn olemus: ihminen on vaan niin pieni. Se ei pysty ymmärtämään maailmankaikkeuden suuruutta. Maailmankaikkeus vaan on aina ollut, mikään ei ole pistänyt sitä liikkeelle. Syy miksi kirjoitin syyn, miksi kirjoitin Jumalan isolla lienee vain se, että haluan todistaa olevani "ikäisekseni kypsä", että pystyisin ikäisekseni ajattelemaan eri lailla. Että olen muita parempi. Edellisen kirjoitin luultavasti samasta syystä jne. Tiedän, että en voi olla muita parempi. Minä vain haluan. Uskon ehkä siksi Jumalaan, että se on helpompi uskoa. Lisäksi Raamattua luettuani olen huomannut siinä olevan jotain erilaista. Mitä en ole ennen tiennyt, en edes ajatellut. Tästä esimerkkinä kristinuskon perusperiaate: "Sillä miten elämäsi, on väliä. Mutta sillä miten elämäsi olet elänyt ei ole merkitystä Jumalan silmissä. Et voi tehdä itseäsi paremmaksi tai huonommaksi maanpäällisillä teoilla, sillä kaikki tekevät syntiä. Vaikka vain kerran kertoisit pienen valheen, olet yhtä syntinen kuin riivattu sarjamurhaaja. Et ole häntä parempi. Vain uskolla on väliä." Myös seuraavat aatteet raamatusta kiehtovat minua. Ne luovat uuden merkityksen meille evoluutioteorian "syö tai tulet syödyksi" rinnalle:"Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Tämän kuultuani ymmärrän kuinka meidän tulisi elää: "Tule syödyksi, jotta muut voivat syödä." Tämän kuultuani mietin: Miksi muut voivat syödä, jos minäkään en saa? Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi antaa sille, joka sitä tarvitsee. Jos itse en sitä tarvitse anna se hänelle, joka sitä tarvitsee. Mutta entä, jos tarvitsenkin sitä? Vastaus on: en tarvitse sitä! Hän, joka sitä tarvitsee ei ole löytänyt Jumalaa. Hän näkee vain maanpäällisen. Minun täytyy antaa hänelle, jotta hän voi löytää Jumalan. Jumalalta saan sen tuplana mitä annoin. Vaikka olisi jäätävän kylmä, minun tulisi antaa turkkini ystävälleni. Jumala huolehtii siitä, että minun ei tule kylmä. Erityisesti "joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin" kiehtoo minua, ja olen yrittänyt ottaa sen käyttöön omassa elämässänikin. Ensimmäisenä tielleni tuli ylpeys, sitten kärsimättömyys ja lopulta uskottomuus. Alunperin tämä teksti oli tarkoitus olla jonkinlainen yksinkertainen filosofinen tulkinta elämästä, mutta se kääntyikin siihen mikä on oikeasti tärkeätä. En kuitenkaan korjaa mitään. Kirjoitin mitä tunsin, että minun tulee kirjoittaa. Toivon, että ajattelit asioita muiltakin kanteilta kuin omaltasi. Anna anteeksi tekstin sekavuus ja kirjoitusvirheet.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kohtalo
Jos olisi olemassa Jumala, niin mitä iloa Hän voisi saada siitä, että on laittanut meidät kaikki tänne pyörimään, kunkin tietyksi ajaksi, vain mennäksemme pois kohtalon määräämällä tavalla? Oletan siis, että Jumala tietäisi jokaisen kohtalon etukäteen.
Eikö olisi paljon järkevämpää ajatella, että jos on olemassa Jumala (Luoja), niin Hän saisi paljon enemmän iloa siitä, että meillä on tiettyyn rajaan asti vapaa tahto. Jos sitten vielä joku haluaa palvoa Jumalaa, vapaasta tahdostaan, niin eikö sillä vasta olekin arvoa? Ja eikö juuri tällainen olisi myös oikeudenmukaista?
Jos kohtalonusko olisi totta, niin MIKSI käyttää edes autossa turvavyötä? Miksi miettiä, miten ajaa? Miksi ylipäätään miettiä yhtään sitä, miten täällä elää? Kaikkihan olisi jo valmiiksi määrättyä.
Jos kohtalosi on olla käyttämättä turvavyötä, niin sitten on. Et voi päättää toisin.
Jos kohtalosi on ajaa huonosti, niin sekin on ennalta määrättyä, eikä se miettimällä parane.
kausaalisuuteen, kaikki on ennalta määrättyä - voihan näitä asioita tietenkin miettiä...
"Jos olisi olemassa Jumala, niin mitä iloa Hän voisi saada siitä, että on laittanut meidät kaikki tänne pyörimään, kunkin tietyksi ajaksi, vain mennäksemme pois kohtalon määräämällä tavalla?"
Juuri tuota itsekkin olen pähkäillyt. Mutta jotenkin, kun ajattelen että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt itsestään, tulen samaan tulokseen: Itsestään se ei ole syntynyt, jokin on sen saanut liikkeelle.
"Jos olisi olemassa Jumala, niin mitä iloa Hän voisi saada siitä, että on laittanut meidät kaikki tänne pyörimään, kunkin tietyksi ajaksi, vain mennäksemme pois kohtalon määräämällä tavalla?"
Joku erikoinen henkilö esitti joskus jotenkin, jos sen oikein muistan , että tarkoituksenamme täällä on kerätä kaikenlaisia kokemuksia , jotka kuoltuamme menevät jonkinlaiselle "alkuvoimalle ".
Voi olla että en asiaa oikein ymmärtänyt .
Voisiko Jumala elää ihmisten kautta, kerätä kaikenlaisia kokemuksia ihmiselämistä ?.
"Voisiko Jumala elää ihmisten kautta, kerätä kaikenlaisia kokemuksia ihmiselämistä"
Jotta näin voisi tapahtua, ihmiselämän pitäisi ensin olla Jumalan tiedon ulottumattomissa, jotta hän voisi sitten kokea sen meidän kauttamme. Näin ei kuitenkaan voi olla, koska se tarkoittaisi, että Jumala on rajallinen ja vajavainen olento, joka ei sovi yhteen sen kanssa, mitä yleensä Jumalalla tarkoitetaan.
"Jos olisi olemassa Jumala, niin mitä iloa Hän voisi saada siitä, että on laittanut meidät kaikki tänne pyörimään, kunkin tietyksi ajaksi, vain mennäksemme pois kohtalon määräämällä tavalla?"
Vaikea kysymys, miksi joku olento pelaisi alemman hierarkiatason olennoilla? Miksi joku harrastaa shakkia, liikuttelee puupalikoita yksinkertaisten sääntöjen mukaan? Jos simulaatioargumentti olisi totta, miksi joku kehittyneemmän sivilisaation edustaja haluaisi pyörittää "maailmankaikkeussimulaatiota" tietokoneellaan? Voisiko olla olemassa jonkinlainen monimutkaisten, sentienttien olentojen sisäsyntyinen, rakenteellinen tarve, pakko, taipumus, dharma, luoda uutta elämää, jolle tämä dharma periytyy?
Eikö kokeminen ja (oikean ennusteen) tietäminen ole eri asia?
Jos siis Jumala on luonut maailman, ja lähtötilanteessa ei ole muuta kuin Jumala, ei siis "Jumalan ulkopuolista tilaa", niin eikö meidän todellisuudellemme paras vastine olisi, että maailma on simulaatio, elävä mielikuva Jumalan mielessä. Silloin maailman monimuotoisuuden, rakenteiden syntymisen, muuttumisen ja katoamisen kokeminen omassa mielessään voi hyvinkin olla tavoittelemisen arvoinen KOKEMUS, ELÄMYS, eikä tässä ole mitään selkeästi määriteltävää rajoiteellisuuden ilmentymää.
Onko paras vertaus Jumalan olemukselle Kosminen Tietokone", jolloin simulaatioargumentti saa ilmentymänsä. Mutta simulaatiossa elävien on mielestäni hieman turha kysellä tietokoneen rakentajan perään. Tai saahan sitä kysellä..
"Eikö kokeminen ja (oikean ennusteen) tietäminen ole eri asia?"
Kyllä ne minustakin tarkoittavat eri asiaa.
"Jos siis Jumala on luonut maailman, ja lähtötilanteessa ei ole muuta kuin Jumala, ei siis "Jumalan ulkopuolista tilaa", niin eikö meidän todellisuudellemme paras vastine olisi, että maailma on simulaatio, elävä mielikuva Jumalan mielessä."
Minusta tuo on oikein hyvin perusteltavissa oleva näkökulma, jonka myös hyvin monen ihmisen subjektiivinen kokemus on vahvistanut oikeaksi, ja uskon siihen itsekin (mikä tarkoittaa, että saattaisin ilmaista asian samoin kuin sinä teit).
On kuitenkin eri asia, mitä on, mitä koemme ja kuinka sen ilmaisemme kielellä. En sanoisi, että todellisuus ON simulaatio tai että Jumala ON tietokone, vaan että me osaamme käyttää näitä asioita vertauskuvina kuvaillessamme kokemaamme.
"Silloin maailman monimuotoisuuden, rakenteiden syntymisen, muuttumisen ja katoamisen kokeminen omassa mielessään voi hyvinkin olla tavoittelemisen arvoinen KOKEMUS"
Nyt en tiedä mitä tarkoitat. Oletan, että juuri tuota meidän mielessämme tapahtuu koko ajan ja joka hetkellä, enkä tiedä kuinka voisimme tavoitella sellaista, joka meillä jo on.
"Onko paras vertaus Jumalan olemukselle Kosminen Tietokone", jolloin simulaatioargumentti saa ilmentymänsä."
Konemetaforat ovat usein käytännöllisiä, mutta kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että voimme niillä ymmärtää todellisuutta vain siinä määrin kuin olemme kehittyneet teknologisesti. Ihmisen aivoja kuvattiin ennenvanhaan puhelinvaihteeksi, sitten tietokoneeksi, mitä seuraavaksi?
Senpä takia minä suosin todellisuuden kuvaamiseen luonnosta otettuja vertauskuvia, kuten esim. veden pinnasta heijastuva kuu, auringon nousu, salaman isku kirkkaalta taivaalta jne. Tällä tavoin mysteerin tuntu säilyy siinä mitä kerromme. Konemetaforan käyttämisen riskinä on, että sanojen kuulija luulee ennenaikaisesti ymmärtävänsä mitä tarkoitetaan... "Aijoo, vähän niinkuin hardware ja software, joo ymmärrän täysin!". ;-)
Todellisuuden simulaationkaltaisen luonteen esittämiseksi on eri mysteerikouluilla ollut omat erityiset sanansa, jotka on varattu tarkoittamaan täsmälleen sitä mistä on kysymys. Esimerkiksi Vedoissa sitä kutsutaan Mayaksi, joka voidaan kääntää mm. illuusioksi, mutta me emme voi ymmärtää mistä on kysymys vain kutsumalla sitä jollakin meille entuudestaan tutulla sanalla, jonka merkityksen jo tiedämme. Jotta voisimme ymmärtää jotakin uutta, sen täytyy tulla luoksemme ensin jonakin täysin vieraana.
"Miksi joku harrastaa shakkia, liikuttelee puupalikoita yksinkertaisten sääntöjen mukaan? Jos simulaatioargumentti olisi totta, miksi joku kehittyneemmän sivilisaation edustaja haluaisi pyörittää "maailmankaikkeussimulaatiota" tietokoneellaan?"
Olen itsekin pohdiskellut tuon suuntaisia. Varsinkin kysymys todellisuuden hierarkioista on todella mielenkiintoinen. Tässäkin täytyy silti muistaa, ettei todellisuus ole shakkia, vaan että shakki mallintaa todellisuutta. Puinen hevonen edustaa hevosta, ruudut edustavat tietyn pituista matkaa maata pitkin jne. Kartta ei ole maasto eikä ruokalistaa voi syödä.
Minusta ei ole mitään syytä jättäytyä ajattelussa Matrix-elokuvan tasolle. Uskon, että pystyt ajattelussasi ylittämään tuon "elämme tietokonesimulaatiossa" syvällisyystason, joka minun mielestäni kertoo enemmän siitä ajasta mitä tällä hetkellä elämme, kuin itse todellisuudesta.
Vaikka tottakai se aika mitä tässä elämme, kertoo sekin jotain olennaista todellisuudesta (tai vaihtoehtoisesti kaiken).
"Minusta ei ole mitään syytä jättäytyä ajattelussa Matrix-elokuvan tasolle. Uskon, että pystyt ajattelussasi ylittämään tuon "elämme tietokonesimulaatiossa" syvällisyystason, joka minun mielestäni kertoo enemmän siitä ajasta mitä tällä hetkellä elämme, kuin itse todellisuudesta. "
Kyllä, simulaatioargumentti on minulle vain ajattelun suunta, ei päätepiste. Se on vain osoitus siitä, että vielä triviaalimpi argumentti kuten esim "todellisuus muodostuu aineesta, energiasta sekä luonnonlaeista, täysin deterministisesti, eikä muuta todellisuutta voi ajatella olevan" ei ole mielekäs. Mutta simulaatioargumenttia ei ole ihan pakko ottaa kirjaimellisesti (ehkä) vaan muitakin mahdollisuuksia on. Lisäksi käsitteen "tietokone" ei tarvitse pysähtyä nykyisen ymmärryksen ja teknologia tasolle, vaan sen voi ymmärtää hyvin abstraktisti.
Kyllä, olen aivan samaa mieltä kaikesta.
Näen itse asiassa pitkin mutta säännöllisin väliajoin sellaista unta, missä todellisuus aina jotenkin paljastuu illuusion alta. Se paljastuu näytelmäksi, tietokonesimulaatioksi, muoviksi tai vaikka vain yhdeksi ulottuvuudeksi äärettömän monien muiden mahdollisten ja todellisten maailmojen joukossa joukossa.
Kaikesta huolimatta pidän kuitenkin konemetaforia hieman epätyydyttävinä. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta niistä puuttuu henki, ehkä siksi, etten osaa mielessäni ajatella niin kehittynyttä teknologiaa, vaikkapa niin kehittynyttä robottia, ettei se enää luontevuudessaan olennaisesti eroaisi elävän luonnon olennoista. Jolloin olemme palanneet takaisin alkuun, luontometaforiin.
Minun suosikkivertauskuviani todellisuuden perimmäiselle luonteelle (mikä minusta on sama kuin se kuinka me havaitsemme se minkä havaitsemme), on tällainen Sufimystiikassa käytetty: Pöly joka tuo sormenjäljen näkyviin, samalla peittää sen näkyvistä.
Toisinsanoen: Havaitseva mieli, joka tekee todellisuuden näkyväksi, juuri niin tehdessään korvaa sen kuvajaisella. Lisää sufimystiikkaa: "Valo pilaa silmän, ääni pilaa korvan, maku turmelee kitalaen...". Tässä yritetään kertoa jotakin, mitä ei voi ilmaista suoraan.
Tällaista olen pohtinut. Tuli vielä mieleeni, että internet siitä mielenkiintoinen, kuinka se yhdistää elävät olennot ja tietokoneet ikäänkuin yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Minusta internet luo eräänlaisen näennäisesti tavallisesta todellisuudesta erillisen tilan, jossa "ollaan netissä".
Minä varmaan mikään ohjeita antamaan, mutta kirjoitanpa minäkin ajatuksiani.
Kiva kirjoitus oli tuo (kappaleisiin kannattaisi laittaa asoita, on helpompi lukea).
Kunnianhimo vie asoita eteenpin, perfektionismi on yleensä ja pidemmän päälle vain rasite itselleen - ei huono jos harrastus,... omissa puuhissaan. Yleensä vähempi riittää.
Mutta... Ihmisiä askarruttaa erilaiset asiat. Jos ja kun tulee ihmisen tulee aika miettiä kaiken maailman asioita tarkemmin, (joku kyllä kohta huomauttaa, jos en minä :) tai aikanaan itse) törmäät väkisin asiaan että, sinun tulee kyseenalaistaa kaikki, ihan kaikki asiat mitä olet tietävinäsi: kasvatuksen, kulttuuriperinnön, uskonnon tai ihan minkä tahansa sinuun ikinä vaikuttaneen tahon tai tuoman "tiedon" vaikutuksen (jos korvassa on vaikkua, onko se "vaikutus" ; ) itseesi ... mutta, asiaan: Vastaukset kysymyksiin kumpuaa tiedosta. Jos ei ole tietoa, ei ole vastauksia (johonkin olenkin jo kirjoittanut, että "kun tieto loppuu, alkaa usko - eikä se sinällään ole huono asia ole, paitsi, että se vallan saaneena laittaa asiat "aloilleen" ja tieto ja asioiden eteen päin meneminen pysähtyy (kts. minkä tahansa uskonnon historia - historia yleensä). jos ei kuole kokonaan - ja uskontohan onkin maailman toiseksi vanhin vallanpitoväline heti väkivallan jälkeen)... blaa blaa.. siis vaikka mitä.
Siis (näistä pitäisi kirjoittaa kirja kaikista :) jokainen, jota "asiat" kiinnostaa joutuu etsimään omat vastauksensa tai totuutensa. Ihminen menee helposti sosiaalisena eläimenä toisten mukana ja tekee niin kuin muutkin teä tykevät ja valitsee helpoimman polun - ajattelu loppuu, annetaan kaikki "Jumalan" huomaan jne. Kaikkihan, siis melkein, haluavat, että asiat menisi tutun kaavan mukaan ja olisi turvallinen olo. Edellä mainittu kaksi suosituinta ratkaisua siihen - usko Jumalaan, koska kaikki muutkin uskovat ja "osta siniset verkkarit, koska niitä tyrkytetään mainoksissa joka toiselle vastaantulijalle on sellaiset jalassaan"... Oh man, laumaeläimet!
Onko kohtaloa tahi Jumalaa, on uskon asia vaikkakin filosofiaa. Eri uskontojoen julisätus-julistukset (Raamattu, Koraani tai mikä tahansa) on niiden aikaisten, sen uskonnon vallanpitäjien tai ko. uskomusten kannattajien kirjoituksia erilaisista asoista vailla minkäänlaisia todisteita yhtään mistään vaikkakin niissä on kirjoittajien hyviä ohjeita ihmisten yhteiseloon. "Pakana (mistä uskonnosta katsottuna)"... kaikki on, eikä kukaan. Homo homini lupus - se on markkinatehokkuusmeininki nykyään ja muusta viis. Yritä siinä sitten itseäsi etsiä... aivan, malttia ystävä nuori, olit "uskovainen" tai et, ajatella silti kannattaa ja muistaa, että arki on arki.
Huh... voihan jeesus, ja mitä niitä onkaan, sentään. Otanpa oluen ja tiedän kaiken - errare humanum est, saati suinkaan arvostella ihmisten uskoa tahi loukata niin tekeviä - ignoscere divinum :)
Suosittelen lukiota.
Sinneppäsinne
Mene katsomaan palstani "Uskoton?" jos vain viitsit. Mitään ei ihmiselle ole olemassa jos hän ei usko siihen. Otetaan esimerkki; edessäsi oleva pöytä. Löydät varmasti monia asioita jotka sanovat sen olevan siinä. Aistit, muiden ihmisten sama mielipide asiasta, mutta onko pöytä olemassa siinä missä se "on" jos et siihen usko? Jos et usko jonkun "todellisen" olevan "todellista" se muuttuu illuusioksi. Siksi voit uskoa Jumalaan(isolla kirjaimella tai ei), mutta mieti tarkkaan mihin sinä et muka uskoisi?
Jatka ihmeessä filosofian parissa heilumista ja ihmettelyä. Tiedän, että tulet löytämään vastauksia jos vain osaat kysyä oikeaita asioita. Turha miettiä asioita joihin ei ole vastausta, ajan kanssa varmasti huomaat millainen "ajattelu-tyyli" sinulle sopii.