Väitän, että täysipainoista keskustelua kahden hyvin eri älykkyystason omaavan välille ei voi syntyä.
Siksi korostaisin älykkyyden merkitystä myös parisuhteeseen vaikuttavana tekijänä.
Älykkäämpi jää aina tyydyttämättä, jos asiat eivät vastapuolelle aukene ilman jatkuvia selittelyjä.
Siksi korostaisin älykkyyden merkitystä myös parisuhteeseen vaikuttavana tekijänä.
Älykkäämpi jää aina tyydyttämättä, jos asiat eivät vastapuolelle aukene ilman jatkuvia selittelyjä.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Ainahan on kaverit
Ei pysty vaatimaan että nainen pystyy keskustelemaan ittelle tärkeistä asioista rakentavasti tuntitolkulla...
Sitä varten on aina se oma harrastaja ryhmänsä.
AP vaan olettaa nyt että ainoo henkireikä parisuhteessa on se puoliso.
monissa kohdissa (mm. tässä) sivuraiteille, mutta en lähde sitä oikaisemaankaan. Tämä oli odotettavissa.
jos sie lataat asetuksen että naisen ja miehen älykkyys pitää olla samalla tasolla että ne pystyy keskustelemaan parisuhteessa.
Oon aivan erimieltä. Parisuhde ei perustu ainoostaan keskustelu yhteyteen. Kyllä mie oon pystyny rakentamaan parisuhteen ilman että meidän äo:t ois kohdannu täysin. sitä keskustelua varten on sit oma sidosryhmänsä
Periaatteessa olen samaa mieltä, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä. Erityisesti tämä näkyy siinä, ettei älykäs nainen katsele yksinkertaista miestä. Sen sijaan näkee paljon pareja, jossa älykäs mies katselee bimbohkoa naista.
Miehillä näyttää usein merkitsevän muut asiat enemmän kuin älykkyys. Enkä usko, etteikö naisillekin esimerkiksi empaattisuus ja tietynlainen sydämen sivistys merkitsisi enemmän kuin veitsenterävä äly.
Siksi toisekseen älykäs ihminen voi luonteeltaan olla aivan sietämätön, eikä tule toimeen sen enempää toisen Einsteinin kuin tavallisen sukankuluttajankaan kanssa.
Toinen on käytännön töissä aivan älyttömän kätevä ja toinen kirja viisas. Miten sanoa kumpi on parempaa älyä. Enemmän se samankaltaisuus merkitsee.
Mua ärsyttää yleensä jos mies on sellaisissa asioissa tyhmä missä mä en ole. Mutta poikkeuksina miesten ja naisten jutut. Kyllä miehen pitää perus rempat ym osata tehdä.
Enemmän se sydämellisyys ja välittäminen, rakkaus ja luotettavuus merkkaa, vaikka en ihan idioottia kattois oliskin kuinka ihana muuten.
niin erilaisia näissä asioissa ihan jokainen. Minulle taas on paljon tärkeämpää, että miehen kanssa voi keskustella muustakin kuin jalkapallosta, sen sijaan remontointikyvyt ovat sivuseikka.
Mutta juuri se että olemme niin erilaisia ja toiveet kumppanin suhteen vaihtelevat yksilöstä toiseen varmistaa sitä että jokaiselle pitäisi löytyä jotain, onneksi.
On aivan yhdentekevää parisuhteen kannalta, osaako Rouva Ratikka tehdä ruokaa tai ommella. Tärkeää sen sijaan on, että meillä on mukava arki yhdessä ja samanlaiset tulevaisuuden haaveet, joita kohden ponnistelemme.
kommunikaatiokatkokset ihmisten välillä liittyvät nimenomaan eri tasoiseen älykkyyteen.
Sosiaalisuuden ja ulkoisten seikkojen yliarvostaminen älykkyyden kustannuksella saa aikaan epäsuhtaisia pareja, joten ongelma on yhteiskunnallinen. Sosiologien tulisi tutkia enemmän tätä älykkyysaspektia.
Mutta mulle on myös tärkeää se että mies on "mies" tollasissa asioissa. Kunnioitusta herättävää ja käytännöllistä. Mutta yllä olevat asiat ovat tärkeämpiä. Onneksi miehestäni löytyy tuo kaikki. Varmasti rakastaisin yhtä paljon muutenkin. Nyt vaan pidän vielä viisaampana.
Pitänee kysyä Rouva Ratikata illalla, koska hän on meidän perheen akateeminen älykkö.
Puolison on kohtuullisessa määrin heijastettava omaa itseä, että mieli pysyisi tyydyttyneenä.
Voidakseen tiedostaa parisuhdekokonaisuuden ja sen, minkälaista puolisoa itselleen etsii, on ihmisen tunnettava itsensä. Muutoin puolison etsintä on hakuammuntaa haulikolla räiskien.
Ilmeisesti teillä heijastuspintaa toisiinne nähden on riittävästi ja molemmat ovat tyytyväisiä.
Parisuhteen onnistumisen kannalta keskusteluilla ei ole mitään merkitystä, selittelyillä on kyllä, mut se ei kyl riipu äo:stä. Jos joutuu selittää, ni sillo asiat ei ole niinkuin niiden kuuluu olla.
Selittely ei tarkoita asioiden peittämistä tai piilottelua.
Se vain on realiteetti, että joskus joutuu avaamaan asioita tarkemmin ja selittämään asiayhteyteen liittyviä käsitteitä, jotka on itselle selviä, mutta toiselle täyttä hepreaa.
Voi olla, että monelle joutuisi selittämään käsitettä "asioiden karakterisointi". Hyvin yleisesti käytetty termi, mutta ei joka pöydässä kuitenkaan.
mä vaan jätän mielummin puhumatta sitä hepreaa naisen kanssa ja puhun sen kanssa sellasista asioista joista me puhutaan samaa kieltä. Siinei välttämättä tarvii edes sanoja. Parisuhteessa merkitsee hiljaisuus paljon enemmän kuin keskusteleminen.
Jos mul tulee tarve puhuu hepreaa, ni mä puhun sitä sit sellasten kavereiden kanssa, jotka sitä ymmärtää, tai vaikka sitten netissä.
ole mitään älykkäitä ihmisiä.
niin täällä käy aikalailla tavallisia ihmisiä. Ei me ihmiset olla tämän parempia ja viisaampia. Meidän maan johtohahmo Vanhanenkin haki naisseuraa netistä. Usein olen ajatellut kanssa että täällä kirjoittavat vaan poikkeustapaukset ja oikeasti löytyy esim. miehistä parempia ja viisaampia, mutta ei. Tätä tasoa me ihmiset ollaan. Eipä se edes ihmetytä kun katsotaan kuinka huonosti koko maapallolla menee.
"Väitän, että täysipainoista keskustelua kahden hyvin eri älykkyystason omaavan välille ei voi syntyä."
Samaa mieltä. Jos todellakin ero on suuri, ei täysipainoista keskustelua voi syntyä. Käytännössä ongelma on kuitenkin lähes olematon: riittävän älykkäitä löytyy käyrän mukaan tarpeeksi.
"Siksi korostaisin älykkyyden merkitystä myös parisuhteeseen vaikuttavana tekijänä."
Varmasti vaikuttaa. Jokaisella on mitä todennäköisemmin oma mittarinsa sen suhteen paljonko vastapuolen älykkyys saa heittää suhteessa omaan.
"Älykkäämpi jää aina tyydyttämättä, jos asiat eivät vastapuolelle aukene ilman jatkuvia selittelyjä."
Jatkuva selittely voi ottaa pannuun, totta kai. Tääkin riippuu ihan siitä, minkälaisia asioita joutuu selittää ja kuinka usein.
ongelmaa ei ole tiedostettu. Se ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa.
mulle on ollut tiedossa se, että on olemassa eri älykkyyksillä varustettuja ihmisiä.
>Jatkuva selittely voi ottaa pannuun, totta kai. Tääkin riippuu ihan siitä, minkälaisia asioita joutuu selittää ja kuinka usein.
Pysyy parisuhde kunnossa kun tyydyttää väittelyn tarpeensa tällä palstalla.
ollut myös sen vaikutus parisuhteen alitajuntaiseen puoleen?
Profiilisi mukaan olet melko älykäs, vaikkakin tulos on Cattellin asteikolla. Luulisi, että huomaat älykkyydessä eroa älyltään keskitasoisiin nähden... Toki monet muutkin asiat vaikuttavat. Minulla on kaveri, jolla on noin 50(S-B)/75(Cattelilla) pistettä heikompi äo, kuin minulla, mutta ihan hyvin juttuun tullaan. Tokikaan mitään syvällistä ja todella antoisaa keskustelua ei pääse syntymään, mutta muuten on hyvä tyyppi ja aika harvan kanssa yleensäkään syntyy kunnon keskustelua.
Mielestäni vielä pelkkä älykkyyskään ei takaa sitä, että henkilö on ajatteleva, tai syvällinen. Voihan henkilö olla vain mekaaninen ratkaisija, joka ei välttämättä ymmärrä, tai vaivaudu syvempien merkitysten päälle ja onhan niitä älykkäitä narsistejakin.
Mutta älykkyyden suhteen häiritsevän suuri heitto on jotain 10-20 pojoa(S-B), jolloin jo huomaa jotain...
Nainen saisi olla älykkydeltään yli keskitason, mutta monet muutkin asiat ratkaisevat, kuten luonne ja "sydän".
tarkoittaa mitä?
älykkyys on vaan numero, kuten ikä. Mulla toi äö nyt sattuu olee 152,17, mut emmä haluu sillä leijuu tai mitenkään korostaa sitä. Mul on kans yks frendi, mut sil on mua korkeempi äö. Sen duunis tos meiän lähikaupas ja sen äö 160 ja rapiat päälle, eli melkeen 20 pongoo mua enemmän.
Huolimatta meiän äö-erosta me tullaan ihan hyvin juttuun, vaik mä en ihan kaikkee sen viivakoodi-läppää tajuukaan.
Et sillee.
on järki.
tää sitä, että järki on Egyptissä?
mun ei tarvii puoliskon kanssa enää raapii harmaita hiuksia, teen sen täällä. Se onkin hieman ihmeissään, mut oma vika..mitäs usutti mut tänne.
Tosissaan se on tyytyväinen kun en pommita jatkuvilla kysymyksillä, saa olla rauhassa. mut mitähän siitä seuraa...
Mikä se ö siinä on?
Älykkyys ei välttämättä auta menestymään elämässä, mutta korkeammalla älykkyydellä on paremmat mahdollisuudet menestyä todella hyvin. Esim. persukoulussa älykkyydeltään alle keskitason olevan voi menestyä yhtä hyvin, kuin huippuälykäs.
Muuten... 160 ja 152 Cattellin scaalalla on melkein sama asia, joten teillä on lähes samat ÄOt sen kassan kanssa.
Jos kassan ÄO olisi 85, niin voisi olla vaikeampi saada mitään kunnon keskustelua aikaan.
Ja tunneäly on mielestäni se tärkein, mitä parisuhteissa tarvitaan.
Akateemista liipalaapa-keskustelua voi kyllä harrastaa muidenkin kuin oman kumppanin kanssa.
ja älykkyys ei välttämättä sitoudu aina toisiinsa, kun puhutaan kokonaisälykkyydestä.
Jos verrataan parisuhdetta kahteen pyramidiin, huippujen tason älykkyyden osalta on oltava samalla korkeudella.
Tunne on se, mikä leviää.
Tunneäly on muotitermi, mikä ei tarkoita yhtään mitään. Kuulostaa kaikinpuolin narsistiselta keksinnöltä.
Tarkoittaako tunneäly viisautta, vai empatiaa? Vaiko herkkyyttä toisen tunteille? Veikkaan, että viimeistä, koska se on lähimpänä narsismia.
Tunneäly on muotitermi, mikä ei tarkoita yhtään mitään. Kuulostaa kaikinpuolin narsistiselta keksinnöltä.
Tarkoittaako tunneäly viisautta, vai empatiaa? Vaiko herkkyyttä toisen tunteille? Veikkaan, että viimeistä, koska se on lähimpänä narsismia.
tuntuu, että tunneälyllä viitataan sosiaaliseen älykkyyteen, joka taas vaihtelee perseennuolennasta todelliseen empatiaan.
joo. Tai no siis akateemisen ja vähän vähemmän akateemisen keskusteluissa ainakin tulee kiusallisia tilanteita kun mulla oo vittu hajuakaan joistain sanoista mitä muija käyttää.
kykenee ottamaan tietoisen puolen kapasiteetin hallintaansa sekä kykenee tarvittaessa tukeutumaan alitajuntaiseen puoleensa.
Maailma ei romahda tunnepuolen ylikuormituksessa, kun tukeutuu omaan järkeensä ja tiedostaa kollektiivisen alitajunnan merkityksen yksilön mieltä kokoavana (ei hajottavana) voimana.
oli korkealentoista bull-shittia.
Parisuhde pitää olla jotain älykästä keskustelua mihin maalaisjärjellä oleva mies ei voi osallistua ?
On myssyn tyhjyyttä keskustella asioista mistä toinen ei tiedä mitään, jos yhteistä säveltä ei löydy ei alunperinkää olisi kannattanut hynttyitä yhteen laittaa.
sillä on merkitystä.
Ihmiset ovat eri tasoilla paitsi älykkyydessä niin myös sen eri osa-alueilla. Sielujen iästä nyt puhumattakaan.
Eikä tämä ole mikään alitajuinen juttu, joskaan mun mielestäni ei ole tarpeen etsiä tiettyjä ja spesifejä syitä sille, miksi jonkun kanssa ei natsaa ja jonkun toisen kanssa kyllä. Sen asian voi helposti kuitata puhumalla kemioista niin kenelläkään ei ole syytä loukkaantua (jos nyt vaikka ero- tai pakkitilanteesta puhutaan).
Mulla itselläni sellaiset suhteet ovat parhaiten onnistuneet, joissa ei tarvitse kilpailla. Yleensä se tarkoittaa sitä, että ollaan käytännössä hyvinkin erilaisia ja -tasoisia, kummallakin on omat vahvat alueensa.
saattaa hyvinkin liittyä siihen saman tasoiseen älykkyyteen. Vääriä tarpeita ei tuossa suhteessa pääse syntymään ja se on tunne-elämää tasaava tekijä.
tai siis, ainakin oman kokemukseni mukaan.
"Eikä tämä ole mikään alitajuinen juttu, joskaan mun mielestäni ei ole tarpeen etsiä tiettyjä ja spesifejä syitä sille, miksi jonkun kanssa ei natsaa ja jonkun toisen kanssa kyllä. Sen asian voi helposti kuitata puhumalla kemioista niin kenelläkään ei ole syytä loukkaantua (jos nyt vaikka ero- tai pakkitilanteesta puhutaan)."
"Natsaamisen" yks alue on varmasti älykkyys, mutta vain yksi alue. Tai ainakin mulle. Ja tähän riittää normaalijakautuman sisäpuolelle kuuluminen, noin niin kuin pääsääntöisesti.
Lueskelin tätä ketjua ja pohdin, että mihin väliin teidän niin hienolta kuulostavaan fiksulta näyttävään hienoon keskusteluun voin heittää tuon tärkeän sanan. Olikohan se Mashlov tai joku sellainen joka aikoinaan teki sen hienon tarvehierarkisen (kauhean vaikea sanoja) porraskuvion, jossa oli aika merkittäviä asioita ihmisen elämää, hyvinvointia ja tyydytetyksitulemisentunnetta ajatellen. Ja kun vielä siihen sotkee, että arvoperusta on pohjana tietysti ihmisen tarpeille ja sitä kautta jokainen omien itselleen muokkautuneiden arvojensa pohjalta luo sen oman minänsä tarvehierarkisen järjestyksensä, sillä tuo Maslovin kaaviohan on varmaan vain osa ns.terveen mielen pohjapiirustusta.
Se, mistä ja missä ihminen sitten saa ja tulisi saada nuo elämälle, hyvinvoinnille, hyväksytyksitulemiselle jne. tarvittavat tarpeensa tyydytetyksi on sitten taas eri juttu. Tässä mielessä voi varmaan esittää myös tässä kohdin kysymys mihin tarpeeseen ihminen paria itselleen kaipaa, siihen älylliseen keskusteluun vai siihen mihin paria itselleen ihminen oikeasti tarvitsee siis enemmänkin sinne tunnepuolelle.
Ja lopuksi älykkyyttä ja omaa minäänsä pönköttäville muistutus, että asioissa on aina vähintään kaksi puolta. Eli yleensäkin tulisi varmaan muistaa aina keskustellessa älykkyydestä, että älykkkyyttä on todellakin monenlaista ja siksi on hullua sanoa ihan yksioikoisesti älykkyyttä korostamalla, että korkea älykkyys vaatii kumppaniltakin muka korkean älykkyyden. Ketään haluamatta mitenkään täällä loukata tekee ihan piruittain mieli kuitenkin ilmaista tuo katsontakanta toisinkinpäin katsottuna eli jos ihminen on esimerkiksi sosiaaliselta tai tunnepuolelta niin heikkolahjainen, ettei hänen oma kommunikointikykynsä riitä kuin oman älykkyytensä suomien rajojen puitteissa (valitaan tähän nyt vaikka ylhäällä jo esille otettu matemaattinen lahjakkuus) tapahtuvaan matemaattisiin keskusteluihin ja pohdintoihin niin hän joutuu parinvalinnassaan tyydymään samanlaiseen yksipuoliseen älykköön, jotta heillä löytyisi yhteisiä aiheita keskusteluun ja sitä kautta ehkä muuhunlaiseen älykkääseen kommunikointiin keskenään.
Mun mielestä on kuitenkin tärkeämpää että ollaan samalla tasolla ymmärryksen suhteen, ei niinkään älykkyyden. Toki huomattavat suuret erot älykkyydessä voi käydä pitemmän päälle raskassoutuisiksi parisuhteessa, mutta tärkeämpää on se, että tallataan matkaa samalla tasolla.
Ja älykkyyttäkin on niin paljon erilaista. Vaikka toinen on esim. matemaattisesti älykkäämpi, ei sen tarvitse heijastua millään tavalla yhteiseloon. Tärkeintä että puhutaan samaa kieltä ja nyt en puhu äidinkielestä...
että artikuloinnissa on parantamisen varaa jos asiat eivät tule vastapuolelle selviksi ilman jatkuvia selittelyitä.
Todella taitava keskustelija osaa ottaa huomioon vastapuolen tason ja mukauttaa keskustelutyylinsä sen mukaan.
toinen olisi mukautetussa opetuksessa (EMU) toisen ollessa hänen opettajansa?
ajattelin vastatessani jotakin muuta kuin parisuhdetta.
Jos hakee muutakin kuin kenttäpatjaa vuosimallia se ja se, sitä kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota jo parinmuodostusvaiheessa.
"Ei tyhmä ymmärrä kun viisas puhuu".
Älykkäämpi jää kyllä tyydyttämättä jo siinä vaiheessa, kun puheenaiheet valikoituvat. Mistä päästään siihen, että myös kiinnostusten kohteiden tulisi olla samankaltaiset.
Onneksi ihmisten keskimääräinen ÄO on 100. Paljon älyykkämmän tai tyhmemmän kohtaaminen on aikas epätodennäköistä eli ei hätää... Hyvin me ymmärrämme toisiamme!
"Väitän, että täysipainoista keskustelua kahden hyvin eri älykkyystason omaavan välille ei voi syntyä.
Siksi korostaisin älykkyyden merkitystä myös parisuhteeseen vaikuttavana tekijänä.
Älykkäämpi jää aina tyydyttämättä, jos asiat eivät vastapuolelle aukene ilman jatkuvia selittelyjä."
..(en nyt jaksa kovin syvällisesti ja jäsennetysti pohtia) kysymys on siitä, että millä mittarilla tuotakin "älykkyyttä" sitten haluttais mitata. Ensin on kysymykset "Mitä?" ja "Miltä kannalta?", jos tuota kysymystä haluaa pohtia. (Mun mielestäni.)
Jos keskustelupalstoja esim. ajattelis, niin musta henkilökohtaisena mielipiteenäni huono keskustelija ( vaikken nyt välttämättä älykkyydestä tai sen puutteesta tässä yhteydessä puhuisi) nojaa enemmän omiin oletuksiinsa ja tuntemuksiinsa, kuin tosiasiallisesti havaitsemaansa informaatioon. Intuitio siis toisinsanoen johtaa hänen ajatteluaan havaitun korostetusti ja päätelmät asioista perustetaan pitkälti omiin oletuksiin.
Musta ( jälleen henkilökohtaisena mielipiteenäni) älykäs ihminen on aina vähemmän sitoutuneempi pelkkään omaan subjektiiviseen näkökulmaansa, kuin vähemmän älykäs. Aika usein siis esimerkiksi keskustelupalstoilla puhe asioiden oikean laidan "selittelemisestä" ja sellaiseen "joutumisestakin", sekä kirjoittajan siitä johtuva henkilökohtainen turhautuminenkin voi johtua ilmaisijansa ajatusprosessien kapea-alaisuudesta ja siitä, että yksilö (tunnepitoisesti, eli = epäloogisesti) kokee vastakkaisten näkökulmien uhkaavan hänen (subjektiivisia) päätelmiään. Näin ei tietysti aina ja kaikissa tapauksissa.
Keskustelupalstakirjoittajiss vielä pitäytyen... Älyttömän vaikea kuitenkin esim. tällaisella palstalla olis oikeasti arvottaa ja asetella järjestykseen kirjoittajien älykkyyttä. Orientaatio, henkilökohtaiset intressit sata muuta tekijää vaikuttavat siihen, miten joku kirjoittaa keskustelupalstalle. Jos ydinfyysikko kirjoittaa tuhannen jurrissa palstalle "Böö!", niin tottahan joku sen kohta keksii tyhmäksi leimata...
Itse arvostan vähemmän kirjoittajia (kuten edelläkin jo mainitsin), joilla on: suuri määrä tekstisisältöihin perustumattomia oletuksia kirjoituksissaan ja joiden kirjoituksista erottuu merkille pantava objektiivisuuden puute ja subjektiiviseen näkökulmaan rajautuneisuus.
Parisuhteesta... Toki varmaankin ihmisten "älykkyydenkin" on oltava suhteellisen samalla tasolla ( ts. vuorovaikutuksen molemmin puolin palkitsevaa), siinä olet varmasti oikeassa. Tietysti turhautumista ja yksinäisyydentunteita suhteessa ilmenee helposti, jos kumppaniin ei saa kontaktia älyllisellä tasolla: jos ei voi jakaa ajatuksia siten, että kokisi saavansa siitä tyydytystä ja aitoa nautintoa.
Aika monet miehet btw muuten tuntuvat kuitenkin arvostavan esim. naisen röyhkeyttä yli moninaisten muunlaisten henkilökohtaisten ominaisuuksien. Kanerva-case esim. osoitti taas tuota...
Samaten monet naiset tuntuvat hakevan ensisijaisesti kumppania, jonka myös älyllisiä kykyjä katsoa erityisesti "alhaalta ylöspäin".
(Monet naiset vois luottaa enemmän itseensäkin ja kykyihinsä.)
itse kukin se älykkyyden määrittää. Esim. yleissivistykseltään heikohko ihminen saattaa omata tilanneälyä ja olla siten paljon miellyttävämpää seuraa kuin kaikenmaailman knoppitiedolla brassailija. Itseasiassa älykkäimmät tuntemani ihmiset ovat melko raskasta seuraa, enkä heitä viisaiksi kutsuisi kaikesta huolimatta.
Taidan olla sitä mieltä että älykkyys on jopa yliarvostettua parisuhteen kannalta. Ensinnäkin älykäs ihminen potee usein kaikenlaisia kriisejä, peruspulliaiset ei välttämättä tunne suurtakaan eksistentiaalista tuskaa. Aika usein törmää älykköpareihin jotka nukkuvat eri makuuhuoneissa tai pitävät kulissia yllä.
Taitaa olla niin että fyysinen vetovoima on parisuhteen kannalta tärkeämpää kuin älykkyys. Yhteen päätyy ihmisiä, joilla ei ole edes yhteistä kieltä, ei siinä kovin älyllisiä keskustella.
"Taitaa olla niin että fyysinen vetovoima on parisuhteen kannalta tärkeämpää kuin älykkyys. Yhteen päätyy ihmisiä, joilla ei ole edes yhteistä kieltä, ei siinä kovin älyllisiä keskustella."
Parisuhteen muotoutumisen kannalta aluksi varmaan fyysinen vetovoima on tärkeämpää. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa henkisestä (mm. älystä) tulee se tärkeämpi tekijä, tietenkään fyysisyyttä unohtamatta.
fyysisestä kehkeytyy tunnesuhde, mutta perustuuko sekään älylle? Vaiko sille että luonnon tarkoitus on pullauttaa maailmaan geneettisesti selviämiskykyisiä jälkeläisiä?
Meinaan jos kyse on älystä niin miksi ne älyköt ja nörtit ei ole niitä kaikkein hottiksimpia deittikumppaneita, vaan kaikenmaailman kehoilijat purkkirusketuksineen?
Jos älykkyys olisi parisuhteen kannalta avainasemassa, eivät älyköt olisi niitä yksineläviä, "ohitettuja" tapauksia, niinkuin aika usein tuppaa olemaan.
on teidän kaikkien muiden vika. Te ihastutte ulkonäköön. Minä ihastun luonteeseen, älyyn ja viisauteen.
Syytän teitä kaikkia muita kansakuntamme henkisestä rappeutumisesta. Varsinkin naisia. Erityisesti niitä jotka deittailevat lihaksiston perusteella.
Minun kaltaisia lisää, niin maailma pelastuu!
pelkästään älylle.
"Meinaan jos kyse on älystä niin miksi ne älyköt ja nörtit ei ole niitä kaikkein hottiksimpia deittikumppaneita, vaan kaikenmaailman kehoilijat purkkirusketuksineen?"
Siksi tietysti, että ns. nörtillä on "vaan" se äly.
"Jos älykkyys olisi parisuhteen kannalta avainasemassa..."
Ei avainasemassa, vaan yksi osatekijä.
Tässähän molemmat kirjoittaa tietysti keskimääräisistä tapauksisa mutta mun mielestä tää linjanveto on jo aika spekulatiivinen:
"...eivät älyköt olisi niitä yksineläviä, "ohitettuja" tapauksia, niinkuin aika usein tuppaa olemaan."
on myös se, että voi katsoa toista ylöspäin. Siis edes jossain asiassa. Tuntea, että itsellä on käynyt hemmetinmoinen tuuri, kun on löytänyt sen toisen. Ja tällaiset tunnelmat tietenkin molemmilla puolilla.
Mä tavallaan uskon markkina-arvoteoriaankin, mutta subjektiivisesta näkökulmasta. Ja siinähän on kyse siitä, että jollakin asialla tai ominaisuudella voi kompensoida toisen puutetta jne.
Mä puhuin kilpailutilanteesta ylempänä, ja olin (olen) sitä mieltä, että jos ollaan kovin samoilla sektoreilla tasaväkisiä, voi kilpailutilanne (tiedostettu tai tiedostamaton) olla hyvinkin ikävä juttu parisuhteen toimimisen kannalta. Ja älykkyyden saralla tämä varsinkin pätee, ainakin mun kokemukseni mukaan. Älykkyyttä (kirjaviisautta, tai sen puutetta) on käytetty aseena minua kohtaan ja samalla ylennetty itseä. Toisaalta on sellaisiakin kokemuksia, että toinen ikäänkuin alistuu olemaan se huonompi, samalla katkeroittaen itsensä. Nykyinen juttu on ensimmäinen suhteeni (sitten vuoden 98), jossa ei mitään kilpailuasetelmaa ole. Ja se, jos mikä, tuntuu helvetin vapauttavalta. Ehkä elämäntyylien, arvomaailmoiden ja tavoitteiden erot tulevat joskus liiankin suuriksi, mene ja tiedä, mutta tällä hetkellä homma tuntuu toimivan paremmin kuin hyvin.
ikäkysymyksen?
Pikkuaivoiset lihaskimput vs homeiset älyköt on tietenkin kaksi ääripäätä ja vielä melkoisia karikatyyreja mutta epäilen ensin mainittujen viehätysvoimaa ainakin kaltaisteni hieman kypsempien naisten parissa. Bodarithan kelpaavat baarista kotiin raahattaviksi kertapanoiksi (näin minulle on kerrottu) kun taas perheen pääksi ymmärtääkseni nainen useimmiten valitsee sen miehen joka on turvallinen ennemmin kuin haihattelija. Eli perustuisiko kumppani valinnat sitten myös järkisyihin jonkun verran tunteiden lisäksi?
En oikein jaksa uskoa että älykkyys olisi negatiivinen ominaisuus parinvalinta markkinoilla. Mahdollisesti tarkoitit kuitenkin hyvin marginaalista ryhmää niitä pölyisten kirjojen parissa viihtyviä neroja joille sosiaalinen elämä saattaa olla rajoittunutta, mutta taidan uskoa heitä olevan tosiaan melko vähäinen määrä miehistä ja heilläkin saattaa (oi kertokaa että olen oikeassa) olla paremmat mahdollisuudet pariutua kuin niillä moniongelmaisilla yhteiskunnasta syrjäytyneillä rappioalkoholisteilla joita saattaa Suomesta löytyä enemmän kuin noita äärimmäisen fiksuja ihmisiä.
mutta kun mä ihastun ulkonäköön, luonteeseen, älyyn ja viisauteen.
Täytyy olla kaikki tai ei tuu mitään. :)
suurin osa ihmisistähän on niitä peruspulliaisia, jotka eivät älyllään loista, mutta eivät ole vähä-älyisiä tai typeriä myöskään.
Eikä tietenkään se älykkyys ole negatiivinen ominaisuus, mutta ei ilmeisesti myöskään mitenkään ratkaiseva (niin kauan kuin liikutaan normaaliälyisyyden rajoissa.)
Tosin naiselle "liika" älykkyys voi olla myöskin negatiivinen ominaisuus. Väitän. :)
väittäisin, ettei sillä älyllä ole kovin ratkaisevaa merkitystä, niin kauan kun liikutaan normaalin rajoissa.
Toki kaikki mitä rakastettu sanoo, kuulostaa hirveän fiksulta ja filmaattiselta. :)
olisko myöskin niin, että ihminen ihastuu helpoimmin sellaiseen jonka kanssa on yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Ja pitää sitä älykkyytenä, että toinen tietää paljon juuri niistä asioista.
Mua ylipäänsä häiritsee tässä se, että ensin pitäisi määritellä se älykkyys ennen kuin siitä voi oikeasti keskustella? Älykkyyttä on niin montaa eri lajia että mikä niistä tässä kupissa nyt sitten painaa? Vai jonkinmoinen keskiarvo kaikista älykkyyden lajeista, millä senkin ihmisestä arvioit?
mitä olen koskaan lukenut - mutta taisikin olla vitsi?
"naiselle "liika" älykkyys voi olla myöskin negatiivinen ominaisuus"
"väittäisin, ettei sillä älyllä ole kovin ratkaisevaa merkitystä, niin kauan kun liikutaan normaalin rajoissa."
Tätä mä olen yrittänyt sanoa koko ajan, ehkä sitten liian epämääräisesti!
määritellä. Tilanne on sama kuin puhutaan uskonnosta: kaikki tietää mitä sillä tarkoitetaan, mutta sitten kun käsite pitäisi pilkkoa palasiin tulee ongelmia.
Ehkä se riittää, ainakin tässä keskustelussa, että siitä kirjoitetaan mutu-tuntumalla.
akateemisissa piireissä saa lausumaan tuollaista. Onhan näitä nähty..
akateemisista piireistä, mutta olen kuullut juttua että joidenkin naisten mielestä miesten on vaikeaa sietää sitä että nainen on älykkäämpi.
Vaikka luulis olevan niin päin et älykkäämmän on vaikea sietää tyhmempää. :)
toki osittain vitsi. Mutta käytännössä koettua että tuttavapiirissäni ne tyttelit jotka tykkää shoppailla ja bilettää on huomattavasti suositumpia miesten keskuudessa, kuin ne jotka ovat lahjakkaita ja asioista paljonkin tietävät.
Siinä sitten voi pohtia että kuinka iso painoarvo parinvalinnassa on älykkyydellä, ulkonäöllä, sosiaalisuudella, hauskuudella jne.
mä olin vaan niin tyhmä etten tajunnut. :)
Tärkeintä on se, että sain tietää rapiskarpalon olevan Danskuu. Kerrassaan fantastinen uutinen!
sitä heti hiffannut? Vaik oli kuva ja kaikki?
joskus sitä nauttii hiljaisuudest ja toisen läsnäolost.. viisas vois olla sellane, et kuuntelis enemmä, ku puhuis. ja vaiks oppis siin samal nopeesti mistä toine puhuis mielellää ja sit niist aiheest?
omii asioit saa puhuttuu vaiks kavereitte kans.
mut älykäs saa toimii niinku äly sanoo ja vaiks ettii älykkäämmän puolison ja ehkä aloittaa ensitöiksee tosi älykkään keskustelun siitä, et kui kauan se älykkäämpi jaksais kuunnella sen älyttömyyksii.