Niitähän oli sekä tytöillä että pojilla. Ne oli valmistettu huovasta. Minun oli viininpunainen.
Se ei vain oikein pysynyt päässä tuulisella säällä. Olisi pitänyt olla kuminauha leuan alla. Hesalaisilla serkuilla oli tietysti kaikki vuotta aikaisemmin kuin meillä maalla. Tulivat maalle leuhkimaan maxitakkeineen ja lierihattuineen ja puhuivat slangia.
Se ei vain oikein pysynyt päässä tuulisella säällä. Olisi pitänyt olla kuminauha leuan alla. Hesalaisilla serkuilla oli tietysti kaikki vuotta aikaisemmin kuin meillä maalla. Tulivat maalle leuhkimaan maxitakkeineen ja lierihattuineen ja puhuivat slangia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olimmehan stadilaisia. Pipot sun muut ei ollut yhtään haadii.
Oli tarkoitus laittaa 50plus-palstalle. Siellä olisi ollut enemmän muistelijoita.
Onhan meitä elähtäneitä ja kulahtaneita inehmoita täälläkin.
Mulla on pian 60 mittarissa, mutta cooperi menee milloin vaan 2600 ja risat. Seisookin kuin murkulla, mutta vain tarvittaessa. Muuta lääkettä en ota kun viinaa. Poltan. Kivaa, hei.
Mä teen Cooperin testin joka aamu: Kun herään, menen kylppäriin ja katson peiliin. Jos olen Gary Cooperin näköinen, niin eikun vaatteet päälle ja töihin. Jos en ole, takaisin pehkuihin.
Oma Cooper-ennätykseni on 3010, mutta onhan tuosta jo jokunen vuosi. Silti taidan olla pentu seurassasi – en ole vielä edes viittäseitsemää.
Lääkepuoli ja seisoskelut ihan samoissa. Tupakehtimisen lopetin 1972.
Kivaapa kivaa. Hei!
Minä kai sitten tuijotan Marilyn Monroeta aamuisin peilissäni. En sittenkään! Hänellä oli onneton ja lyhyt elämä.
On hyvä, että naisessa on muitakin avuja kuin kauneus.
mitenkään älynnyt kertoa, mistä vuosikymmenestä oli kyse.
Varmaan melko tuoreesta. Itse olen 1950 syntynyt stadilainen, eikä ole minkäänlaista muistikuvaa mistään lierihatuista. Et kai sentään "lättähattuja" tarkoita?
Hair-musikaalin ajan kai muistat v.1970, silloin elettiin kukkaiselämää, haluttiin rauhaa ja rakkautta.
Sinä vuonna ostin sen hatunkin. Vaikka hatun pitämisaika ei kai ollut kuin muutama kuukausi ja maksitakkeja minulla oli tasan kaksi: kesä- ja -talvitakit, aika tuntuu ikuisuudelta, kun katsoo sitä tästä iästä.
Merkittävä ikä tuo rippikouluikä.
Minä olen syntynyt 1951. Saadessani yo-todistuksen keväällä 1969 olin täyttänyt 18 vuotta viikkoa aikaisemmin. Lokakuussa karkasin siviilimaailmaa pakoon Inttiin. Arvelin, että siinä iässä sen touhun ehkä vielä kestäisi; vanhempana voisi olla vaikeampaa. En pahasti erehtynytkään.
1970 siis Sotavaltio määräsi syyskuulle saakka, millaista lakkia tai hattua millonkin pidän. Ei niissä lieriä pahemmin ollut.
Kesällä 1970 liikenneneuvos Onni Vilkas kuskasi meitä harmaapukuisia monta bussilastillista Haminasta Kotkan kaupunginteatteriin – katsomaan sitä Hairia! Ellen väärin muista, niin RUK:n johtaja, eversti Pentti Syrjäkin istui katsomossa. Sama mies (sittemmin kenraalimajuri), jonka tasavallan presidentti Mauno Koivisto haukkui pystyyn tämän julkaistua 1986 kirjan Gruppa Finljandija oppilaskokemuksistaan Frunzen sotilasakatemiassa, Moskovassa. Puolustusvoimien ylipäällikön mielestä naapurin ”sotasalaisuuksien” paljastaminen ei ollut suomalaiselle upseerille sopivaa puuhaa.
No, meille varasotaherrakoululaisille Hairin katsominen silloin 1970 oli ainakin virkistävää puuhaa, mikseipä sopivaakin.
Tulimme perjantaí-iltana kesäkuussa rippileiriltä kotiin, jonka jälkeen heti kavereiden luo, jotka olivat lähdössä katsomaan Hairia. Minä olin PA, mikä tuntui pahalta, mutta joku auttoi.
Musiikki "Akvarius" ja muut kappaleet tuntuivat luissa ja ytimissä siinä iässä. Ilmassa oli muistaakseni suitsukkeidenkin hajua. Pyhänä sitten lauloimme rippivirsiä Vaasan kirkossa.