Sosiaalisesta kyvykkyydestä

Charade

Hmm... en taida varsinaisesti _tietää_ asiasta mitään; voin vain esitää havaintojani ja vajavaista pohdintaa (lue: höpisen turhia):

No - olen tullut huomaamaan seuraavaa: paljon useammin kuin eivät, poikkeuslahjakkuudet ovat keskimmäräistä epäsosiaalisempia. Eivät tietenkään aina, mutta noin keskimäärin keskimääräistä reilusti epäsosiaalisempia. Miksi näin? Vaikka korkean älykkyysosamäärän ja sosiaalisen aktiivisuuden välillä onkin havaittavissa - ainakin jonkin verran, ellei jopa huomattavasti - negatiivista korrelaatiota, voiko kerkean älykkyysosamäärän omaavia yleistää sosiaaliseti kyvyttömiksi? Tuntuisi hölmöltä - yleensähän erilaiset lahjakkuudet viihtyvät ennemmin samassa pääkopassa, kuin toisiaan karttaen. Vähintäänkin pitäisi sosiaalisen kyvykkyyden ja korkean älykkyysosamäärän olla toisistaan riippumattomia asioita.

Esitän siis seuraavaa: jospa sosiaalinen kyvykkyys ei olekaan sitä, kuinka monen ihmisen kanssa tulee toimeen, vaan kuinka erilaisten ihmisten kanssa tulee toimeen. Käytän erilaisuuden mittana ÄO:ta, jonka tiedostan olevan karkeaa yleistystä, mutta silti:

Jos henkilö, jonka ÄO on 100 voi/kykenee/haluaa kunnollisesti kommunikoida, "tulla toimeen" tai olla samalla aaltopituudella kuin kaikki, jotka poikkeavat älyominaisuuksiltaan tietyn varran - sanottakoon nyt vaikka yhden keskihajonnan verran ja kutsuttakoon juuri tämän poikkeaman suuruutta sosiaaliseksi kyvykkyydeksi - hän voi/kykenee/haluaa "tulla toimeen" tai olla samalla aaltopituudella 68% ihmisistä kanssa. Toisaalta, jos henkilö, joka "ylettyy" aivan yhtä pitkälle - siis voi olla samalla aaltopituudella kaikkien yhden keskihajonnan päässä olevien kanssa - mutta hänen ÄO:nsa onkin 172, saavuttaa hän yhtä suurella kyvykkyydellä vain vaivaiset 2% ihmisistä!

Tämä lie pelkkää hömppää, mutta eikö olisi jotenkin reilumpaa puhua sosiaalisesta kyvykkyydestä sen perusteella, kuinka erilaisia ihmisiä yleensä kykenee ymmärtämään ja sietämään, kuin sen, kuinka monta itseään täsmälleen muistuttavaa, siksi helposti ymmärrerttävää, ihmistä lähiympäristössä liikuskelee.

- -

En tässä ota kantaa siihen, mitä spesifiä ominaisuutta testit mittaavat, enkä siihen, onko älykkyys yhtä kuin ÄO. Mutta mittasivat ne sitten mitä tahansa, niistä kuitenkin näkyy, kuinka paljon mitattu yksilö poikkeaa keskiarvosta mitattavan ominaisuuden, joka siis lienee tässä tapauksessa jokseenkin hämärä, kannalta. Siksi katson ÄO:n käyttämisen erilaisuuden mittana olevan perusteltua.

27

1110

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äo.

      olen itsekin tullut. Ja olen tosissaan sitä mieltä, että huippuälykkäät eivät ole sen epäsosiaalisempia kuin muut. He vaan tarvitsisivat älykkäämpää seuraa ympärilleen.
      Toisaalta oma hyvä aivokapasiteetti on niin tyydyttävä asia, ettei tarvitse kovin seuranhakuinen olla.

      Sillä lapsellani, joka oletukseni mukaan on älykkäin, on vähiten kavereita, koska sopivia kavereita ei kerta kaikkiaan lähistöllä ole tarjolla. Hän on myös pienestä pitäen ymmärtänyt olla kriittinen ja pitänyt "tasoa" yllä kavereiden suhteen.
      "Tavis"-lapseni ympärille taas kerääntyy kuin itsestään sankka kaverijoukko, ja kaikki tuntuvat pitävän hänestä.
      "Tavis"-lapsi saa siis sosiaalisuusmaineensa "ihan ilmaiseksi".

      Parisuhteessa olen itse kokenut, että jo äo 122 - äo 118 erolla (jos olivat oikein mitatut) parisuhteen toimivuus kärsii pahasti. Onkohan tuollaistakaan asiaa koskaan tutkittu.

      Eli ennenkuin ketään tuomitaan sosiaaliseksi tai epäsosiaaliseksi, olisi mietittävä uudelleen ja tarkasti mitä sosiaalisuus oikeastaan on. Älykkäät töihin!

      • Buuu

        Älykästä ihmistä kiinnostavat yleensä eri asiat kuin tavista. Kun esimerkiksi muita luokkalaisia kiinnostavat ralliautot ja jalkapallo ja itseä jokin kvanttimekaniikka ja muurahaisten elämäntavat, voivat yhteiset puheenaiheet jäädä vähiin. En mä nyt sitä sano, että älykkäät olisivat epäsosiaalisia.

        Voihan sitä kokeilla laittaa tavallisen 100-äoisen joidenkin imbesillien seuraan. Ei taida viihtyvyys olla kovin suurta.


      • äo.
        Buuu kirjoitti:

        Älykästä ihmistä kiinnostavat yleensä eri asiat kuin tavista. Kun esimerkiksi muita luokkalaisia kiinnostavat ralliautot ja jalkapallo ja itseä jokin kvanttimekaniikka ja muurahaisten elämäntavat, voivat yhteiset puheenaiheet jäädä vähiin. En mä nyt sitä sano, että älykkäät olisivat epäsosiaalisia.

        Voihan sitä kokeilla laittaa tavallisen 100-äoisen joidenkin imbesillien seuraan. Ei taida viihtyvyys olla kovin suurta.

        m.o.t.


      • Charade

        Olen muuten joskus törmännyt tutkimukseen äo-eroista parisuhteessa. Tosin jo jokin aikaa sitten - niin, että muistini voi olla hämärtynyt. Tulos lienee pääpiirteissään kuitenkin ollut jotakin sellaista, että yli 50 pist. eroja ei parisuhde mitenkään kestä; yleensä pysyvissä suhteissa eroa on korkeintaan 15-20. Teidän kohdallanne ei ero ole edes mainittavan suuri, joten vastauksia ongelmiin pitää hakea jostakin muualta.

        Mutta oman mielenrauhani säilyttämiseksi en kuitenkaan suostu itse uskomaan tähän tutkimukseen: oma Mensassa mitattu älykkyysosamääräni on todella poikkeuksellisen korkeat 175 (eli mahdun testeissä parhaiten pärjänneeseen promilleen) - ja kuten arvannet, olen typerryttävän epäsosiaalinen. Ja jos minä saan valita vain niistä, joilla on ÄO 160 (yli 190 tuloksista ei ole mielekästä edes puhua), niin vaihtoehdot käyvät kovin vähiin - eteenkin, kun on olemassa muitakin valintakriteerejä.

        Kuten nyt esimerkiksi sukupuoli.


      • tjaa

        tulokset 118 ja 122 ole niin lähellä toisiaan, ettei parisuhteen toimivuuteen ko " erolla"pitäisi olla mitään merkitystä? Vaivaisen neljän pisteen ero,luulisin,ettei kymmenen pisteenkään äo- ero suuntaan tai toiseen ole kovin merkittävä asia.


      • äöäöäÖ'äöä
        Charade kirjoitti:

        Olen muuten joskus törmännyt tutkimukseen äo-eroista parisuhteessa. Tosin jo jokin aikaa sitten - niin, että muistini voi olla hämärtynyt. Tulos lienee pääpiirteissään kuitenkin ollut jotakin sellaista, että yli 50 pist. eroja ei parisuhde mitenkään kestä; yleensä pysyvissä suhteissa eroa on korkeintaan 15-20. Teidän kohdallanne ei ero ole edes mainittavan suuri, joten vastauksia ongelmiin pitää hakea jostakin muualta.

        Mutta oman mielenrauhani säilyttämiseksi en kuitenkaan suostu itse uskomaan tähän tutkimukseen: oma Mensassa mitattu älykkyysosamääräni on todella poikkeuksellisen korkeat 175 (eli mahdun testeissä parhaiten pärjänneeseen promilleen) - ja kuten arvannet, olen typerryttävän epäsosiaalinen. Ja jos minä saan valita vain niistä, joilla on ÄO 160 (yli 190 tuloksista ei ole mielekästä edes puhua), niin vaihtoehdot käyvät kovin vähiin - eteenkin, kun on olemassa muitakin valintakriteerejä.

        Kuten nyt esimerkiksi sukupuoli.

        Kuulun myös tuohon promilleen, äö 177 (kyllä, olen se paskanimijä). Vaimolta ei ole mitattu, mutta se on taatusti lähellä keskiverto sataa. Kymmenen vuotta naimisissa on oltu, eikä isompia ongelmia ole.

        ...että asioihin vaikuttaa moni muukin kuin äo, kuten luonteneenpiirteet tms.


      • Charade
        äöäöäÖ'äöä kirjoitti:

        Kuulun myös tuohon promilleen, äö 177 (kyllä, olen se paskanimijä). Vaimolta ei ole mitattu, mutta se on taatusti lähellä keskiverto sataa. Kymmenen vuotta naimisissa on oltu, eikä isompia ongelmia ole.

        ...että asioihin vaikuttaa moni muukin kuin äo, kuten luonteneenpiirteet tms.

        Totta kai vaikuttaa muutkin asiat, enhän nyt sitä väitä. Tutkimusta ei kuitenkaan ole hatusta vedetty vaan se on objektiivisen tarkkailun tulos. Ole vain tyytyväinen; olette sitten vaimonne kanssa melkoinen poikkeus tuohon sääntöön.


      • Triple Nine
        Charade kirjoitti:

        Totta kai vaikuttaa muutkin asiat, enhän nyt sitä väitä. Tutkimusta ei kuitenkaan ole hatusta vedetty vaan se on objektiivisen tarkkailun tulos. Ole vain tyytyväinen; olette sitten vaimonne kanssa melkoinen poikkeus tuohon sääntöön.

        Tässä toinen poikkeus. Itselläni Mensan testissä mitattu 175, vaimolla myös lähempänä sataa kuin Mensan rajaa. Yhdessä asuttu vuodesta 1985 ja naimisissa oltu vähän yli yhdeksän vuotta ja hyvin on mennyt ja näyttäisi edelleenkin menevän. Kumppanin valinnan onnistumiseen vaikuttavat varsin monet tekijät, joista samantasoinen älykkyys on varmaan yksi, muttei kovin määräävä.


      • Kata
        Charade kirjoitti:

        Olen muuten joskus törmännyt tutkimukseen äo-eroista parisuhteessa. Tosin jo jokin aikaa sitten - niin, että muistini voi olla hämärtynyt. Tulos lienee pääpiirteissään kuitenkin ollut jotakin sellaista, että yli 50 pist. eroja ei parisuhde mitenkään kestä; yleensä pysyvissä suhteissa eroa on korkeintaan 15-20. Teidän kohdallanne ei ero ole edes mainittavan suuri, joten vastauksia ongelmiin pitää hakea jostakin muualta.

        Mutta oman mielenrauhani säilyttämiseksi en kuitenkaan suostu itse uskomaan tähän tutkimukseen: oma Mensassa mitattu älykkyysosamääräni on todella poikkeuksellisen korkeat 175 (eli mahdun testeissä parhaiten pärjänneeseen promilleen) - ja kuten arvannet, olen typerryttävän epäsosiaalinen. Ja jos minä saan valita vain niistä, joilla on ÄO 160 (yli 190 tuloksista ei ole mielekästä edes puhua), niin vaihtoehdot käyvät kovin vähiin - eteenkin, kun on olemassa muitakin valintakriteerejä.

        Kuten nyt esimerkiksi sukupuoli.

        Tässä pari nimimerkkiä kertoi että vaimolla on äo alempi kuin itsellä ja loistavasti menee. Itselläni taas (nimimerkistä varmaan voi viksummat päätellä että olen nainen) on juuri tuon suuntaisia kokemuksia kuin Charaden kertomassa tutkimuksessa; olen törmännyt lukemattomiin miehiin työssä opiskelussa ja elämässä yleensä, jotka eivät siedä sitä että nainen ymmärtää asioita on mies sitten lukeneempi tai ei, tai nainen pystyy perustelemaan kantansa niin ettei toinen voi paljon vastaan väittää--- ehkä suhde kestää sen että nainen on "tyhmempi" kuin mies mutta ei taas päinvastoin. ;)

        Uskon kyllä tuon että yli 50 pisteen eroja ei parisuhde kestä, hankalaa olisi ystävyyskin tuollaisilla eroilla. Mutta ainahan on poikkeuksia ja hyvä niin. =)


      • äö.
        Charade kirjoitti:

        Olen muuten joskus törmännyt tutkimukseen äo-eroista parisuhteessa. Tosin jo jokin aikaa sitten - niin, että muistini voi olla hämärtynyt. Tulos lienee pääpiirteissään kuitenkin ollut jotakin sellaista, että yli 50 pist. eroja ei parisuhde mitenkään kestä; yleensä pysyvissä suhteissa eroa on korkeintaan 15-20. Teidän kohdallanne ei ero ole edes mainittavan suuri, joten vastauksia ongelmiin pitää hakea jostakin muualta.

        Mutta oman mielenrauhani säilyttämiseksi en kuitenkaan suostu itse uskomaan tähän tutkimukseen: oma Mensassa mitattu älykkyysosamääräni on todella poikkeuksellisen korkeat 175 (eli mahdun testeissä parhaiten pärjänneeseen promilleen) - ja kuten arvannet, olen typerryttävän epäsosiaalinen. Ja jos minä saan valita vain niistä, joilla on ÄO 160 (yli 190 tuloksista ei ole mielekästä edes puhua), niin vaihtoehdot käyvät kovin vähiin - eteenkin, kun on olemassa muitakin valintakriteerejä.

        Kuten nyt esimerkiksi sukupuoli.

        Jospa sillä on vaikutusta Triple Ninen ja äöäö:n viihtymiseen parisuhteessaan, että mies on se älykkäämpi, eikä nainen. Toisinpäin voisi olla vaikeampaa, jos perhe pitäytyy perinteisissä mies- ja naissukupuolirooliodotuksissa perhe-elämässään. Miten muuten on, pitäytyykö myös hyvin älykkäät näissä mielestäni vanhanaikaisiksi käyneissä rooleissa.
        Toisaalta jospa he testauttaisivat kunnolla vaimojensa älykkyydet, voisi tulla vaikkapa ylläri.

        Vaikka en itsekään ole koko elämässäni sopivaa seuraa löytänyt, enkä itsekään kellekään sopinut, niin silti ajattelen, että onhan huippuälykkäitäkin kuitenkin Suomessa muutama tuhat ja ulkomailla lisää. Eikö se sopivin löytyisi, jos älykkäät yrittäisivät olla toisiinsa yhteydessä. Älykkäillähän on parhaat mahdollisuudet keksiä keinot.


      • Kata
        äö. kirjoitti:

        Jospa sillä on vaikutusta Triple Ninen ja äöäö:n viihtymiseen parisuhteessaan, että mies on se älykkäämpi, eikä nainen. Toisinpäin voisi olla vaikeampaa, jos perhe pitäytyy perinteisissä mies- ja naissukupuolirooliodotuksissa perhe-elämässään. Miten muuten on, pitäytyykö myös hyvin älykkäät näissä mielestäni vanhanaikaisiksi käyneissä rooleissa.
        Toisaalta jospa he testauttaisivat kunnolla vaimojensa älykkyydet, voisi tulla vaikkapa ylläri.

        Vaikka en itsekään ole koko elämässäni sopivaa seuraa löytänyt, enkä itsekään kellekään sopinut, niin silti ajattelen, että onhan huippuälykkäitäkin kuitenkin Suomessa muutama tuhat ja ulkomailla lisää. Eikö se sopivin löytyisi, jos älykkäät yrittäisivät olla toisiinsa yhteydessä. Älykkäillähän on parhaat mahdollisuudet keksiä keinot.

        Jännä kyllä että mies viihtyy sellaisessa suhteessa, jossa nainen on selvästi "tyhmempi". Saako siitä jotain pätemisen tunnetta kun tuntee ja ilmeisesti myös tietää olevansa henkisesti ylempänä? Itse en sellaisen kumppanin kanssa edes haluaisi elää, jolle täytyy rautalankaa vääntää ja puheenaiheet pitää arkisissa aiheissa... ;) Kokeiltu on ja turhautumisen tunne ("no selitä vaan sitä naisen logiikkaas") iski aikas äkkiä päälle...


      • äo.
        Kata kirjoitti:

        Jännä kyllä että mies viihtyy sellaisessa suhteessa, jossa nainen on selvästi "tyhmempi". Saako siitä jotain pätemisen tunnetta kun tuntee ja ilmeisesti myös tietää olevansa henkisesti ylempänä? Itse en sellaisen kumppanin kanssa edes haluaisi elää, jolle täytyy rautalankaa vääntää ja puheenaiheet pitää arkisissa aiheissa... ;) Kokeiltu on ja turhautumisen tunne ("no selitä vaan sitä naisen logiikkaas") iski aikas äkkiä päälle...

        Triple Nine ja äöäö ovat mukavia tyyppejä. En tarkoittanut kirjoitustani negatiiviseksi ketään kohtaan. Siirrytään aiheessasi yh- tai feministipalstalle mieluummin.


      • Kata
        äo. kirjoitti:

        Triple Nine ja äöäö ovat mukavia tyyppejä. En tarkoittanut kirjoitustani negatiiviseksi ketään kohtaan. Siirrytään aiheessasi yh- tai feministipalstalle mieluummin.

        Enpä ole muuta väittänytkään. Tuo onneton yritys lisätä hymiö tekstin keskelle ei ilmeisesti keventänyt tarpeeksi - negatiiviseksi kommentiksi ei ollut tarkoitettu... ja feministiltä on vaikea olla kuulostamatta jos kerran on naiseksi syntynyt. Sitä en kyllä ymmärrä miten yh:t tähän sitten liittyvät. Heillä ei käsittääkseni parisuhdetta ole =)


      • Charade
        Triple Nine kirjoitti:

        Tässä toinen poikkeus. Itselläni Mensan testissä mitattu 175, vaimolla myös lähempänä sataa kuin Mensan rajaa. Yhdessä asuttu vuodesta 1985 ja naimisissa oltu vähän yli yhdeksän vuotta ja hyvin on mennyt ja näyttäisi edelleenkin menevän. Kumppanin valinnan onnistumiseen vaikuttavat varsin monet tekijät, joista samantasoinen älykkyys on varmaan yksi, muttei kovin määräävä.

        Tulee muistaa, että tällaiset henkilöt, kuten minä tai sinä tai tuo kolmas, joiden ÄO on aivan poikkeuksellisen korkea, olemme jo itsessään hyvin harvinaisia tapauksia - eiköhän ääripromille mitä tahansa mitattaessa toimi ihan omilla säännöillään. Ja vaikka olisi otettu edustavakin satunnaisotos, saattaa hyvin olla, että tämänluokkaisia ÄO:ita ei löydy ainuttakaan; tai sitten vain pari, ja niistä aiheutuvat poikkeukset johonkin, varmasti yleisesti ihan pätevään, sääntöön kuitataan juuri sellaisina - poikkeuksina siis, eikä niitä oteta mukaan yleistykseen.


      • äöäöäÖ'äöä
        Kata kirjoitti:

        Jännä kyllä että mies viihtyy sellaisessa suhteessa, jossa nainen on selvästi "tyhmempi". Saako siitä jotain pätemisen tunnetta kun tuntee ja ilmeisesti myös tietää olevansa henkisesti ylempänä? Itse en sellaisen kumppanin kanssa edes haluaisi elää, jolle täytyy rautalankaa vääntää ja puheenaiheet pitää arkisissa aiheissa... ;) Kokeiltu on ja turhautumisen tunne ("no selitä vaan sitä naisen logiikkaas") iski aikas äkkiä päälle...

        "Jännä kyllä että mies viihtyy sellaisessa suhteessa, jossa nainen on selvästi "tyhmempi". Saako siitä jotain pätemisen tunnetta kun tuntee ja ilmeisesti myös tietää olevansa henkisesti ylempänä? "

        Eip. Eikö tullut mieleen, että suhde voi perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen? Minkäänlaista ylemmyyttä ei ole tarvetta tuntea. Alemman äo:n omaavalla on usein paremmat mahdollisuudet hoitaa käytännön talousasioita ja ihmissuhteita ja hän voi tukea älykästä tämän omalaatuisissa harrastuksissaan (shakki, filosofia ym).


      • Kata
        äöäöäÖ'äöä kirjoitti:

        "Jännä kyllä että mies viihtyy sellaisessa suhteessa, jossa nainen on selvästi "tyhmempi". Saako siitä jotain pätemisen tunnetta kun tuntee ja ilmeisesti myös tietää olevansa henkisesti ylempänä? "

        Eip. Eikö tullut mieleen, että suhde voi perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen? Minkäänlaista ylemmyyttä ei ole tarvetta tuntea. Alemman äo:n omaavalla on usein paremmat mahdollisuudet hoitaa käytännön talousasioita ja ihmissuhteita ja hän voi tukea älykästä tämän omalaatuisissa harrastuksissaan (shakki, filosofia ym).

        Hyvähän se jos parisuhde perustuu kunnioitukseen. Ymmärsin sitten ehkä taas omia latujani pitkin sen lauseen, jossa sanoit että vaimollasi on äo taatusti lähellä keskiverto sataa vaikka sitä ei ole mitattu. Vaikutti hieman "ylemmyydentuntoiselta" - mitenkäs arvioit vaimosi äo:n noin alas jos sitä ei ole mitattu? Voi heittää paljonkin tuosta keskivertosatasesta. =). Hymiö.


      • äöäöäÖ'äöä
        Kata kirjoitti:

        Hyvähän se jos parisuhde perustuu kunnioitukseen. Ymmärsin sitten ehkä taas omia latujani pitkin sen lauseen, jossa sanoit että vaimollasi on äo taatusti lähellä keskiverto sataa vaikka sitä ei ole mitattu. Vaikutti hieman "ylemmyydentuntoiselta" - mitenkäs arvioit vaimosi äo:n noin alas jos sitä ei ole mitattu? Voi heittää paljonkin tuosta keskivertosatasesta. =). Hymiö.

        "mitenkäs arvioit vaimosi äo:n noin alas jos sitä ei ole mitattu? "

        Voihan se äo toki olla muutakin. Arvio perustuu lähinnä niihin ongelmiin, joita on yhdessä mietitty. Yleensä keksin ratkaisun huomattavasti nopeammin esimerkiksi logiikkaa vaativiin ongelmiin. Tämä ei mitenkään laita ihmisiä arvojärjestykseen, koska se on vain yksi ominaisuus muiden joukossa.

        Pidän jopa älykkyyttä tärkeämpänä kykyä tulla toimeen muiden kanssa ja monia käytännöllisiä taitoja, kuten lastenhoitotaitoa ja kykyä ottaa muut huomioon.


      • Stardust
        äöäöäÖ'äöä kirjoitti:

        "Jännä kyllä että mies viihtyy sellaisessa suhteessa, jossa nainen on selvästi "tyhmempi". Saako siitä jotain pätemisen tunnetta kun tuntee ja ilmeisesti myös tietää olevansa henkisesti ylempänä? "

        Eip. Eikö tullut mieleen, että suhde voi perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen? Minkäänlaista ylemmyyttä ei ole tarvetta tuntea. Alemman äo:n omaavalla on usein paremmat mahdollisuudet hoitaa käytännön talousasioita ja ihmissuhteita ja hän voi tukea älykästä tämän omalaatuisissa harrastuksissaan (shakki, filosofia ym).

        Olen samaa mieltä äöän kanssa.

        Itse siis haluaisin, että mahdollisella kumppanillani olisi samoja harrastuksia tai hän ylipäätään tekisi jotain sellaista, josta olen kiinnostunut. Ja mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin ihailla häntä hänen taitojensa ja älynsä takia? Veikkaan kuitenkin, etten ikinä löydä tällaista tyttöä. Itse olen miespuolinen.


      • Stardust
        Stardust kirjoitti:

        Olen samaa mieltä äöän kanssa.

        Itse siis haluaisin, että mahdollisella kumppanillani olisi samoja harrastuksia tai hän ylipäätään tekisi jotain sellaista, josta olen kiinnostunut. Ja mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin ihailla häntä hänen taitojensa ja älynsä takia? Veikkaan kuitenkin, etten ikinä löydä tällaista tyttöä. Itse olen miespuolinen.

        Tarkemmin luettuani, enpäs olekaan samaa mieltä äöän kanssa, vaan eri mieltä Katan kanssa. Sorry.


      • Spektaakkeli
        Charade kirjoitti:

        Tulee muistaa, että tällaiset henkilöt, kuten minä tai sinä tai tuo kolmas, joiden ÄO on aivan poikkeuksellisen korkea, olemme jo itsessään hyvin harvinaisia tapauksia - eiköhän ääripromille mitä tahansa mitattaessa toimi ihan omilla säännöillään. Ja vaikka olisi otettu edustavakin satunnaisotos, saattaa hyvin olla, että tämänluokkaisia ÄO:ita ei löydy ainuttakaan; tai sitten vain pari, ja niistä aiheutuvat poikkeukset johonkin, varmasti yleisesti ihan pätevään, sääntöön kuitataan juuri sellaisina - poikkeuksina siis, eikä niitä oteta mukaan yleistykseen.

        Ääripromille "toimii omilla säännöillään"? Tarkoitatko, että se mitä psykologialla on ihmisestä sanottavana ei koske teitä? Tai poikkeusellisen pitkiä?

        Vielä kun selventäisit missä menee "aivan poikkeuksellisen korkean" raja ja miksi raja pitää asettaa niille main.


      • Charade
        Spektaakkeli kirjoitti:

        Ääripromille "toimii omilla säännöillään"? Tarkoitatko, että se mitä psykologialla on ihmisestä sanottavana ei koske teitä? Tai poikkeusellisen pitkiä?

        Vielä kun selventäisit missä menee "aivan poikkeuksellisen korkean" raja ja miksi raja pitää asettaa niille main.

        "Tarkoitatko, että se mitä psykologialla on ihmisestä sanottavana ei koske teitä? Tai poikkeusellisen pitkiä?"

        En tarkoita. Mutta muista toki, että psykologia ei ole luonnontieteiden tapaan eksakti tiede, vaan perustuu likiarvoistamiseen, jolloin poikkeuksia sen yleistävistä "säännöistä" kyllä esiintyy.

        Jos tuon tutkimuksen piiriin ei ole osunut yhtään ääripromillen edustajaa, tai ehkä vain yksi tai kaksi, joka on varsin todennäköistä, ei tutkimustuloksia voida myöskään yleistää koskemaan tätä ryhmää, mikäli minä tilastoista mitään ymmärrän - otos ei ole riittävän laaja.

        Miten ihmeessä tulit siihen johtopäätökseen, että hylkään psykologian kokonaisuudessaan? Mutta jos havainnot alkavat olla yleistyksen kanssa ristiriidassa, niin tietenkin tuollainen yleistys tulee asettaa kyseenalaiseksi.

        Enkä minä tiedä, missä menee "aivan poikkeuksellisen korkean" raja - mistäpä sen tietäisin, enhän ole tähän mitenkään syvemmin perehtynyt. Ehkäpä juuri siinä, kun havainnot alkavat olla yleistyksen kanssa ristiriidassa.

        Ja vielä poikkeuksellisen pitkistä:

        Oletko tietoinen, että he kärsivät keskimääräistä todennäköisemmin lievistä pään vammoista - lyövät katsos otsikkonsa helpommin oviaukkoihin, räystäisiin ym.

        Jos yleistetään liian pitkälle tai otetaan ihmisjoukosta satunnaisotos, jossa ehkä ei yhtään, ehkä yksi tai kaksi poikkeuksellisen pitkää, saadaan seuraavanlainen tutkimustulos: ihminen ei lyö päätään räystääseen, joka on 2,10 m korkeudessa. Tällainen tulos ei kuitenkaan estä 2,14 m:n pituisia poikkeuksia, joita ei siis välttämättä liene lainkaan kuulunut tutkimuksen piiriin, oli otos kuinka laaja tahansa, lyömästä tuohon räystääseen päätään.

        Tätä minä vain tarkoitin; en suinkaan ollut aikeissa hylätä kokonaista tieteenalaa.


      • Spektaakkeli
        Charade kirjoitti:

        "Tarkoitatko, että se mitä psykologialla on ihmisestä sanottavana ei koske teitä? Tai poikkeusellisen pitkiä?"

        En tarkoita. Mutta muista toki, että psykologia ei ole luonnontieteiden tapaan eksakti tiede, vaan perustuu likiarvoistamiseen, jolloin poikkeuksia sen yleistävistä "säännöistä" kyllä esiintyy.

        Jos tuon tutkimuksen piiriin ei ole osunut yhtään ääripromillen edustajaa, tai ehkä vain yksi tai kaksi, joka on varsin todennäköistä, ei tutkimustuloksia voida myöskään yleistää koskemaan tätä ryhmää, mikäli minä tilastoista mitään ymmärrän - otos ei ole riittävän laaja.

        Miten ihmeessä tulit siihen johtopäätökseen, että hylkään psykologian kokonaisuudessaan? Mutta jos havainnot alkavat olla yleistyksen kanssa ristiriidassa, niin tietenkin tuollainen yleistys tulee asettaa kyseenalaiseksi.

        Enkä minä tiedä, missä menee "aivan poikkeuksellisen korkean" raja - mistäpä sen tietäisin, enhän ole tähän mitenkään syvemmin perehtynyt. Ehkäpä juuri siinä, kun havainnot alkavat olla yleistyksen kanssa ristiriidassa.

        Ja vielä poikkeuksellisen pitkistä:

        Oletko tietoinen, että he kärsivät keskimääräistä todennäköisemmin lievistä pään vammoista - lyövät katsos otsikkonsa helpommin oviaukkoihin, räystäisiin ym.

        Jos yleistetään liian pitkälle tai otetaan ihmisjoukosta satunnaisotos, jossa ehkä ei yhtään, ehkä yksi tai kaksi poikkeuksellisen pitkää, saadaan seuraavanlainen tutkimustulos: ihminen ei lyö päätään räystääseen, joka on 2,10 m korkeudessa. Tällainen tulos ei kuitenkaan estä 2,14 m:n pituisia poikkeuksia, joita ei siis välttämättä liene lainkaan kuulunut tutkimuksen piiriin, oli otos kuinka laaja tahansa, lyömästä tuohon räystääseen päätään.

        Tätä minä vain tarkoitin; en suinkaan ollut aikeissa hylätä kokonaista tieteenalaa.

        "Jos tuon tutkimuksen piiriin ei ole osunut yhtään ääripromillen edustajaa, tai ehkä vain yksi tai kaksi, joka on varsin todennäköistä, ei tutkimustuloksia voida myöskään yleistää koskemaan tätä ryhmää, mikäli minä tilastoista mitään ymmärrän - otos ei ole riittävän laaja."

        Minkä tutkimuksen? Minun on vaikea uskoa, että psykologiset säännönmukaisuudet katkeaisivat kuin veitsellä leikaten tietyn äo-aluuen seudulla. Ainakaan havaintoni tai lukemani kuvaukset poikkeuksellisen älykkäiden elämästä eivät tue tätä. Lisäksi pitäisi selvittää miksi jokin tietty ominaisuus äärimmilleen kehittyneenä heikentäisi tai eliminoisi tyystin jonkun "psykologisen säännön" toimivuuden. Riippuen hieman siitä mitä ominaisuudella tarkoitetaan, niitähän on lukematon määrä ja otaksuisin melko monen olevan jonkun ominaisuuden suhteen "anomalinen".

        "Miten ihmeessä tulit siihen johtopäätökseen, että hylkään psykologian kokonaisuudessaan?"

        En ole väittänyt tällaista.

        Aivan selvästi sinulla on joku käsitys siitä missä menee "aivan poikkeuksellisen korkean" raja - ethän muuten voisi ajatella oman äo:si olevan "aivan poikkeuksellisen korkea". Kysynkin siis miten havainnot alkavat sinun kohdallasi olla "yleistyksen" (minkä yleistyksen?)kanssa ristiriidassa?

        Esittämäsi analogia ei toimi, koska se tarttuu ilmiön kannalta irrelevantteihin piirteisiin. Poikkeuksellisen pitkät epäilemättä lyövät päänsä useammin kuin normaalipituiset, mutta tämä ei millään tavoin implikoi heidän psykologiansa omasääntöisyyttä. Sen sijaan heillä on keskimääräistä useammin tietyntyyppisiä kokemuksia. Näiden kokemusten tiheämpi esiintyminen voi todellakin johtaa joihinkin epätavallisiin käyttäytymismuotoihin jne. (samaten kuin luultavasti "aivan poikkeuksellisten" älykkäiden kohdalla), mutta jos näin käy, niin kyse on tuskin mistään psykologisesta omalakisuudesta. Ja jos kyse olisikin psykologisesta omalakisuudesta, niin kai se pitäisi havaita jostain.


      • Stardust
        Spektaakkeli kirjoitti:

        "Jos tuon tutkimuksen piiriin ei ole osunut yhtään ääripromillen edustajaa, tai ehkä vain yksi tai kaksi, joka on varsin todennäköistä, ei tutkimustuloksia voida myöskään yleistää koskemaan tätä ryhmää, mikäli minä tilastoista mitään ymmärrän - otos ei ole riittävän laaja."

        Minkä tutkimuksen? Minun on vaikea uskoa, että psykologiset säännönmukaisuudet katkeaisivat kuin veitsellä leikaten tietyn äo-aluuen seudulla. Ainakaan havaintoni tai lukemani kuvaukset poikkeuksellisen älykkäiden elämästä eivät tue tätä. Lisäksi pitäisi selvittää miksi jokin tietty ominaisuus äärimmilleen kehittyneenä heikentäisi tai eliminoisi tyystin jonkun "psykologisen säännön" toimivuuden. Riippuen hieman siitä mitä ominaisuudella tarkoitetaan, niitähän on lukematon määrä ja otaksuisin melko monen olevan jonkun ominaisuuden suhteen "anomalinen".

        "Miten ihmeessä tulit siihen johtopäätökseen, että hylkään psykologian kokonaisuudessaan?"

        En ole väittänyt tällaista.

        Aivan selvästi sinulla on joku käsitys siitä missä menee "aivan poikkeuksellisen korkean" raja - ethän muuten voisi ajatella oman äo:si olevan "aivan poikkeuksellisen korkea". Kysynkin siis miten havainnot alkavat sinun kohdallasi olla "yleistyksen" (minkä yleistyksen?)kanssa ristiriidassa?

        Esittämäsi analogia ei toimi, koska se tarttuu ilmiön kannalta irrelevantteihin piirteisiin. Poikkeuksellisen pitkät epäilemättä lyövät päänsä useammin kuin normaalipituiset, mutta tämä ei millään tavoin implikoi heidän psykologiansa omasääntöisyyttä. Sen sijaan heillä on keskimääräistä useammin tietyntyyppisiä kokemuksia. Näiden kokemusten tiheämpi esiintyminen voi todellakin johtaa joihinkin epätavallisiin käyttäytymismuotoihin jne. (samaten kuin luultavasti "aivan poikkeuksellisten" älykkäiden kohdalla), mutta jos näin käy, niin kyse on tuskin mistään psykologisesta omalakisuudesta. Ja jos kyse olisikin psykologisesta omalakisuudesta, niin kai se pitäisi havaita jostain.

        ...että on mahdollista huomata tekevänsä jotakin täysin psykologisista syistä ja siksi toimia toisin. Sitä kutsutaan kai järkeilyksi ja ehkäpä se onnistuu älykkäämmältä helpommin? Ei se tietenkään eliminoi psykologiaa, mutta tekee kuitenkin eroa enemmän ja vähemmän älykkäiden välille.

        Psykologia ei tosiaan ole eksakti tiede, sillä kukapa ihminen pystyisi tutkailemaan itseään tai toista täysin objektiivisesti, sehän on psykologinen mahdottomuus. Lisäksi psykologia on yleistävää, vaikka ihmiset ovat erilaisia. Kaikki toimivat omien ominaisuuksiensa mukaan, jotka saattavat vaihdella paljonkin. Psykologiassa ei juurikaan oteta näitä lähtöarvoja huomioon, vaan oletetaan ne samoiksi kaikille.

        Korjatkaa jos olen väärässä, sillä en tiedä psykologiasta oikeasti juuri mitään...


      • Kata
        Stardust kirjoitti:

        Tarkemmin luettuani, enpäs olekaan samaa mieltä äöän kanssa, vaan eri mieltä Katan kanssa. Sorry.

        Niin eli mistä kohdasta olit eri mieltä?? Kiinnostus heräsi..


    • Muuan

      Olen huomannut monien älykkäiden olevan kiinnostuneempia asioista kuin ihmisistä.
      Joku saattaa syventyä pitkiksi ajoiksi tutkimaan/miettimään jotain hänelle uutta juttua tmv.Väkisinkin ihmissuhteet kärsii tällaisesta.
      Harrastukset on heillä usein "yksinäisiä"

      • Charade

        Harrastukset ovat älykkäillä yksinäisiä usein vain siksi, että samoja kiinnostuksia jakavia on vaikeampi löytää.

        Sanot: "kiinnostuneempia asioista kuin ihmisistä."

        Se on aika ilkeästi sanottu ja sisältää ennakkoasenteen; älykkäät eivät välitä ihmisistä sen vähempää kuin muutkaan - he eivät yksinkertaisesti jaa samoja kiinnostuksen kohteita.

        Minulla ainakin on usein ihmisten kanssa aikaa viettäessäni ihan kirotun tylsää, vaikka ympäristö olisikin eri mieltä tilanteen tylsyydestä; joudun esittämään jotakin, jotta en vaikuttaisi ilonpilaajalta. En minä välitä lähipiiristäni yhtään sen vähempää, mutta minulla on vain vähemmän mielenkiintoa viettää aikaa heidän kanssaan.

        Tilanne toimii symmetrisesti: jos keskivertohenkilö joutuisi ympäristöön, jossa kaikkien mielenkiinnon kohteet poikkeaisivat aivan täysin hänen omistaan, niin luuletko, että hän silti olisi älykästä sosiaalisempi? Väitän että ei, vaan tuntisi olonsa aivan samoin - ulkopuoliseksi.


      • Stardust
        Charade kirjoitti:

        Harrastukset ovat älykkäillä yksinäisiä usein vain siksi, että samoja kiinnostuksia jakavia on vaikeampi löytää.

        Sanot: "kiinnostuneempia asioista kuin ihmisistä."

        Se on aika ilkeästi sanottu ja sisältää ennakkoasenteen; älykkäät eivät välitä ihmisistä sen vähempää kuin muutkaan - he eivät yksinkertaisesti jaa samoja kiinnostuksen kohteita.

        Minulla ainakin on usein ihmisten kanssa aikaa viettäessäni ihan kirotun tylsää, vaikka ympäristö olisikin eri mieltä tilanteen tylsyydestä; joudun esittämään jotakin, jotta en vaikuttaisi ilonpilaajalta. En minä välitä lähipiiristäni yhtään sen vähempää, mutta minulla on vain vähemmän mielenkiintoa viettää aikaa heidän kanssaan.

        Tilanne toimii symmetrisesti: jos keskivertohenkilö joutuisi ympäristöön, jossa kaikkien mielenkiinnon kohteet poikkeaisivat aivan täysin hänen omistaan, niin luuletko, että hän silti olisi älykästä sosiaalisempi? Väitän että ei, vaan tuntisi olonsa aivan samoin - ulkopuoliseksi.

        ...siinä mielessä edellinen kirjoittaja oli oikeassa, ettei älykästä välttämättä kiinnosta vähemmän älykkäät ihmiset kovin paljon.

        Ainakaan minua ei esimerkiksi kiinnosta tippaakaan, mitä esimerkiksi ihmiset ilta- ja muissa roskalehdissä puhuvat. Tai mitä heistä kirjoitetaan. Yhtä vähän edellisten lehtien lukijoita varmaan kiinnostaa ratkaisu johonkin Sigma-tehtävään. Anteeksi jo etukäteen kauhea yleistykseni.

        Mutta eristyminen ei toki ole mikään älykkäiden yksinoikeus. Kyllähän kuka tahansa vähemmistön edustaja tuntee olonsa orvoksi enemmistön edustajien seurassa. Siihen tuskin on mitään ratkaisua näköpiirissä.

        En kuitenkaan ole välttämättä sitä mieltä, että erikoiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ja älykkyys aina kuuluvat yhteen. Onhan sitä omituisia harrastuksia myös vähemmän älykkäillä, eikö vain?

        Yhdistäisin älykkyyteen ennemmin sen, että on kiinnostunut monipuolisesti erilaisista asioista. Tai ainakin itse ajattelen mielelläni näin, kun kerran haluaisin pitää itseäni älykkäänä ;-)

        Voi tosin olla, että monet harrastukseni ja kiinnostukseni kohteet olen hankkinut vain peittääkseni yksinäisyyttäni.

        Ehkäpä älykkäät eivät ole sosiaalisesti kyvyttömiä, vaan päin vastoin. Ja juuri siksi heitä saattaa harmittaa niin paljon, että useimmat muut ovat sosiaalisesti heitä kyvyttömämpiä. Kukapa sitä haluaisi olla epäsosiaalisten ihmisten kanssa.

        Joku voisi tietysti sanoa sosiaalisen kyvykkyyden olevan juuri sitä, ettei piittaa toisten puutteista, vaan pikemminkin nauttii myös niistä, tietäen että oma vuoro koittaa taas. Ei nimittäin ole kiva olla aina vastaanottavana osapuolena...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7981
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2267
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2183
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      146
      1756
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1246
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1233
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1146
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      842
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      795
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      746
    Aihe