Hei,
Kaikista sopivin osasto suomi24 keskustelupalstoilta oli tämä.
Olen vain 17-Vuotta, Poika. Tunnen suurta kiinnostusta Ruokaan ja Viiniin. En tunnista paheekseni mitään makeisia/virvoitusjuomia jne, Vaan hyvän ruan, ja siten erotun suuresti ikätovereistani.
Käyn Lukiota, ja en ole mitenkään taiteellinen, en kuuntele edes musiikkia, muuten kuitenkin täysin normaali nuori, jolla paljon kavereita ja vkl viettoja alkoholilla.
Minulla ei ole mitään värisilmää, en ymmärrä mitään sistusohjelmista, en mitään taiteellista, ja matemaattis-luonnontieteellinen pessimisti kun olen.
Mutta, ruoka ... Hyvän ravintola tason kulinaristinen ruoka-
Kiertelen jopa kaupunkimme eri ravintoloita yksin, ostaen monen kymmenenkin euron arvoisia pihvejä ja muita ruokia. Ikää ei valitettavasti ole vielä viineihin mutta sekin on vain ajan kysymys...
Kotona, ja eri sukujuhlissamme pyörii erillaisia viinejä, laaduiltaankin hyviä, voin sanoa olevani viinin ystäväkin.
Samoin myös juuston.
Poikkean täysin kavereistani, heille ei käy muu kuin hesburger tai kebab paikat.
Minua kiinnostaa Ruoka ja viini ohjelmat.
Olen hyvin avoin eri kulttuurien ruokiin, kuin myös eri ruokalajeihin. Tykkään kaikista ruoista paitsi en kaikista Grilli ruoista. En ole mitenkään nirso, mutta esim makkaraa en edes grillattuna syö. Paitsi joskus on ollut a-luokan lihasta, ja se oli todellakin hyvää.
Perheeni on täysin normaali, normaalituloinen, 2 sisarusta. Kellään heistä ei ole samanlaista taipumusta kuin minulla.
Olen siis 17, ja rakastan ravintalo tason ruokia, Viinejä, Juustoja, Kaikkea mikä liittyy Kulinarismiin, eri kulttuuriset ruot, Kaikki...
Haluan myös itsekkin valmistaa ruokia.
Mutta miten minä voisin edistyä tällä "harrastuksella", Olisiko outoa liittyä mihinkään seuroihin 18 vuotiaana. Onko tälläisiä edes ? Miten voisin tulla Kulinaristiksi joka osaa kertoa onko viininssä korkki vikaa, tai onko juusto "notkean ennakoivaa =)" ...
Onko samanlaisia kokemuksia?
PS: Ei tarvitse moralisoida alaikäisenä alkoholin käytöstä, pitäkää kommentit asiallisina.
Kaikista sopivin osasto suomi24 keskustelupalstoilta oli tämä.
Olen vain 17-Vuotta, Poika. Tunnen suurta kiinnostusta Ruokaan ja Viiniin. En tunnista paheekseni mitään makeisia/virvoitusjuomia jne, Vaan hyvän ruan, ja siten erotun suuresti ikätovereistani.
Käyn Lukiota, ja en ole mitenkään taiteellinen, en kuuntele edes musiikkia, muuten kuitenkin täysin normaali nuori, jolla paljon kavereita ja vkl viettoja alkoholilla.
Minulla ei ole mitään värisilmää, en ymmärrä mitään sistusohjelmista, en mitään taiteellista, ja matemaattis-luonnontieteellinen pessimisti kun olen.
Mutta, ruoka ... Hyvän ravintola tason kulinaristinen ruoka-
Kiertelen jopa kaupunkimme eri ravintoloita yksin, ostaen monen kymmenenkin euron arvoisia pihvejä ja muita ruokia. Ikää ei valitettavasti ole vielä viineihin mutta sekin on vain ajan kysymys...
Kotona, ja eri sukujuhlissamme pyörii erillaisia viinejä, laaduiltaankin hyviä, voin sanoa olevani viinin ystäväkin.
Samoin myös juuston.
Poikkean täysin kavereistani, heille ei käy muu kuin hesburger tai kebab paikat.
Minua kiinnostaa Ruoka ja viini ohjelmat.
Olen hyvin avoin eri kulttuurien ruokiin, kuin myös eri ruokalajeihin. Tykkään kaikista ruoista paitsi en kaikista Grilli ruoista. En ole mitenkään nirso, mutta esim makkaraa en edes grillattuna syö. Paitsi joskus on ollut a-luokan lihasta, ja se oli todellakin hyvää.
Perheeni on täysin normaali, normaalituloinen, 2 sisarusta. Kellään heistä ei ole samanlaista taipumusta kuin minulla.
Olen siis 17, ja rakastan ravintalo tason ruokia, Viinejä, Juustoja, Kaikkea mikä liittyy Kulinarismiin, eri kulttuuriset ruot, Kaikki...
Haluan myös itsekkin valmistaa ruokia.
Mutta miten minä voisin edistyä tällä "harrastuksella", Olisiko outoa liittyä mihinkään seuroihin 18 vuotiaana. Onko tälläisiä edes ? Miten voisin tulla Kulinaristiksi joka osaa kertoa onko viininssä korkki vikaa, tai onko juusto "notkean ennakoivaa =)" ...
Onko samanlaisia kokemuksia?
PS: Ei tarvitse moralisoida alaikäisenä alkoholin käytöstä, pitäkää kommentit asiallisina.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olipa outoa lukea viestisi!
Tuntui kuin olisin hetkeksi palannut nuoruuteni vuosiin ja itse kirjoittanut tuon viestisi; niin samanlainen siitä varmaankin olisi tullut.
En ole itse mikään alan ammattilainen, mutta nautin ruoan valmistuksesta ja sen syömisestä.
Teksi mieleni sanoa, että sinusta on tullut aikuinen ja makuaistisi on jo kehittynyt sille tasolle, mille se kehittyy.
Olin itse hyvin vaativa n. 15 - 25 vuotiaaksi ruokani suhteen. Muistan, että olin ajoittain melko laiha, kun en saanut haluamaani ruokaa, joten jätin usein syömättä riittävästi. Kun aloin perustaa pehettä, muut asiat nousivat tärkeämmäsi ja painokin nousi selvästi ylipainon puolelle.
Nyt kun omat lapseni lähestyvät tuota ikääsi, olen löytänyt harrastukseni uudelleen. Yllättävää kyllä myös painoni on pudonnut yli 10% ja lähestyy kovalla vauhdilla ihanne mittoja. Yhtään ei kuitenkaan ole tarvinnut kokea nälkää. Olen vain vaihtanut sekä raaka-aineet, että valmistusmenetelmät laadukkaampiin.
Olen joskus aiemminkin tämän todennut, mutta mielestäni hyvä ruoka on hyvinkin yksinkertainen asia:
Se on korkealaatuisista raaka-aineista huolellisesti valmistettua ruokaa. Jokaisella on omanlaisensa makuaisti, joten siihen on turha kannottua.
Oletan, että olet kysynyt asiaa tosissasi, mikä osoittaa hämmästyttävän kehittynyttä ajattelua ikäiseltäsi.
Hyvän maun kasvattaminen on elämänikäinen kokemus - jopa sellaisellekin, joka valitsee alan ammatikseen. Eikä se liity pelkästään ruokaan ja juomaan vaan kaikkeen kauniiseen, mitä ihminen ympäriltään löytää kun etsii. Tärkeintä onkin oppia näkemään se kaunis ja nauttimaan siitä.
Siinä mielessä tämä hedonistinen seikkailu onkin pitkä ja antoisa ilman mitään loppututkintoa, jonka suorittaa. "Matka on tärkeintä, ei perillepääsy", kuuluu vanha sanonta.
Miten sitten kasvattaa kulinarismin ja gastronomian tuntemusta? Mainitsit yhtenä keinona liittymisen johonkin kulinaariseen yhdistykseen. Mikä ettei - en vain osaa suositella mihinkä kannattaisi liittyä tai mihin pääsisit. Itse en ole juurikaan halunnut paistia kääntämään - josko olisin päässytkään.
Jos haluat valita jonkin alaan liittyvän ammatiksesi, niin ainoa keino on silloin koulutuksen ja harjoituksen tie - kova, rankka ja kivinen. Jos taas haluat vain elämänkestävän, hyvän harrastuksen voit aloittaa sen lukemalla, kokemalla ja tekemällä.
Kirjastot oat täynnä ruoka- ja juomakirjoja, life style-teoksia, kulinaristisia muisteluita jne. Hetken päästä huomaatkin lautasellasi olevan ruoan sijasta palan kulttuurihistoriaa ja kiinnostut maailman eri kulttuureista. Tämä johtaa palavaan haluun tutustua siihen tarkemmin ja paikan päällä, jotta näkisit...
Ja jotta ihminen voisi nähdä, on silmät aukaistava kunnolla ammolleen. Ja silloin näkee paljon muutakin kuin vain elämän kulinaristiset puolet - ihminen saa itselleen avaran katseen ja ymmärtämisen lahjan, suvaitsevaisuuden erilaisuuteen. Näin kasvaa myös ihmisenä. Se, joka pitää hyvästä ruoasta ja juomasta ei yleensä syyllisty kansanmurhaan ja kauheuksiin.
Sinulla on edessä kiva ja antoisa tie - investointi omaan itseesi.
Edelliseen viitaten tässä pari kivaa kirjaa elämän varrelle:
Herkkusuun kasvatus
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9524594307
ja vaikka
Risto Lehmusoksa, erityisesti Hyvä syömämies
http://www.ajatuskirjat.fi/suomi/kirjailija.asp?KirjailijaID=279
Ruokapöydän iloittelua ja mennyttä life stylea löytyy myös vanhoista kotimaisista vaikka Armas J Pullalta ja nyt en tarkoita mitään ryhmyjä ja romppaisia vaikka siellä sipuliviina ja makkara haiseekin. Samoin Jukka Mannerkorpi saattaa kiinnostaa - vaikka meneekin vähän nippelitietoudun, snobismin ja fine finingin puolelle.
Haluan kiittää jo saaduistani hyvistä vastauksista.
Olen aivan tosissani tässä asiassa, ura valintani on kylläkin jo suunniteltu, ja se ei liity mitenkään ruokaan tai viiniin.
Kirjaston kirjat oli hyvä idea, olisko jotain tiettyä teosta jota suosittelisitte ?
Samoin myös televisio ohjelmia.
Toinen asia joka minua kiinnostaa olisi metsästys riistan takia. Itse hankittu liha luonnosta, sen löytäminen, valmistettu ja syöminen olisi kuin unelma. Samoin myös korkea laatuiset alkuaineet, kaupungissamme on erikseen aika tunnettu lihakauppa, ja tekisi joskus mieli käydä ostamassa myös jotain eksoottistakin lihaa.
Seuroista, itse olisin kiinnostunut sellaisiin jossa vain tavattaisiin joukolla jossain ravintolassa, syötäisiin ja juotaisiin, keskusteltaisiin niistä.
Osaan mielestäni ajatella mikäkin mauste tai kasvis tms. sopisi jonkun ruon kanssa jos löydän siitä vajaavaisuutta, usein jopa siinä hyvin onnistunutkin. Joskus mielessänikin ajattelen eri yhdistelmiä, joskus jopa tietämättä kaikkien nimiä.
Pihvini haluaisin mieluiten puoliraakana, tai jopa pintakäsiteltynä vain, lihan maku, ja jopa verisyys todella on minun makuuni.
Vuohenjuusto, "Chevre" jos ne ovat edes samat asiat tai oikein kirjoitettu on todella lempi juustoani, ja sopii moneen ruokaan mielestäni.
Punaviinikastike, paras niistä.
En nauti kovin rasvaisista tai kermaisista ruoista, kuten ranskalainen keittiö suosii, kiinalainen voi olla makeaa, mutta hyvää.
Syön, pureskelen, mietin, nautin ruokaani todellakin kauan.
...ja täällä ruoalla on hieman erilainen asema ihmisten kanssakäymisessä ja arvomaailmassa kuin Suomessa.
Suomessa vieraillessamme ranskalainen mieheni on ollut tyrmistynyt siitä, kuinka suomalaiset ruokapöytään tullessa aloittavat ruokailun, ruokailevat lähes täydessä hiljaisuudessa, sanovat kiitos ja poistuvat pöydästä. Myös illanvietot, joissa tarjotaan juomien lisäksi vain sipsejä ja dippiä ovat hänelle jotain täysin käsittämätöntä.
Ranskassa hyvä ruoka ja viini ovat aina oleellinen osa illanviettoa tai ystävien tapaamista, ja ruoasta ja viinistä puhuminen oleellinen osa jokaista ruokailua. Ja vaikka kyseessä ei olisi varsinainen illallinen, niin iltaan jossa juominen on pääosassa kuuluu aina vähintäänkin hyvin valmisteltua pientä suolaista syötävää. Ranskassa perheen tai kavereiden kanssa vietetty yhteinen illallinen voi kestää tuntikaupalla, ja reseptien vaihteluita ja ruokakokemuksia vaihdellaan poikkeuksetta.
Sopisit siis hyvin tänne Ranskaan :) Muutenkin suosittelen sinulle (ehkä hieman myöhemmin, kun sinulla on tarpeeksi "peruskokemusta" ruoasta) matkustelua, ja tutustumista kohteiden paikallisiin ruokiin.
Toivotan sinulle onnea ja paljon hyviä kokemuksia tämän Suomessa hieman aliarvostetun/harvinaisen harrastuksen parissa!
Olen niin monta kertaa törmännyt tähän samaan asiaan: miksi ruokailu ja ruoka eivät ole suomalaisille iloinen asia, josta keskustelu ja väittely ei voisi olla sallittua ja tärkeää?
Olemmeko saaneet liian luterilaisen kasvatuksen: kivulla pitää leipä ansaita - ja sen pituinen juttu siitä? Olemme kunnoittaneet ruokaa niin paljon, että siitä on ollut syytä vaieta - tai ajoittain sen puutteesta. "Jumalan viljaa ei sovi haaskata". "Syö, mitä eteen tuodaan ja tyydy siihen, että edes jotain on - ennen oli niin paljon huonommin".
Nyt kun ruokaharastus on kokemassa pientä renesanssia - syntyy ensimmäisiä Michelin-ravintoloita, tavallinen kansa alkaa tuntea kokkeja nimeltä, TV:n ruokaohjelmat jne. - on noussut vastakulttuuri, missä pyritään leimaamaan ruokaharrastus snobismiksi ja herrojen metkuiksi. Lehdistö muistaa jokaisesta hienosta illallisesta vain sen, että "tämänkin ovat kustantaneet veronmaksajat" ja "kuinka monta litraa viinaa ja viiniä tuli taas löträttyä". Humalaisia julkkiksia haetaan joukolla - ja jos niitä ei löydy, niin niitä tehdään.
Suomessa ei ole enää muuta yhtä humalahakuista porukkaa kuin toimittajakunta - tai jota erityisesti kiinnostaisi kateellisena herrojen ja julkkisten juominen ja syöminen. Kyllä minä sinne suuntaan ensi sijassa sojottavan sormeni. Siellä pidetään vanhoja myyttejä yllä parhaansa mukaan.
Iloitkaamme siitä, että edistys edistyy ja tavat ja asenteet muuttuvat. Hiljaa ja varmasti meistä tulee eurooppalaisia ja alamme maistaa ruoastakin maun tylsän tankkauksen sijaan.
keittiöön,esim. Baskimaan,Castillan sekä Galician alueisiin,vain joitakin mainitakseni.
Espanjan ¨ruokakulttuuri on hyvin monipuolinen ja sanoisimpa yksi maailman parhaimmista.
Minua on myös aina ihmetyttänyt tapa hotkaista ruoka siltä seisomalta.Pöytään istutaan jos edes istutaan muutamaksi minuutiksi,ruoka hotkaistaan ja se siitä.Ihan yksi lysti mitä lautasella on,pääasia että se on nopeasti syöty.
Ravintolaan on turha lähteä ystävien kanssa syömään,koska kukaan ei malta nauttia ruoasta,vaan nielaisevat sen lähes kerralla ja sitten naputtavat hermostuneena pöytää.Itse tykkään syödä rauhassa ja nauttia ruoasta.Inhoan syödä nopeasti ja kiireessä ja olen ennemin syömättä,kun hotkisin ruokani kiireessä.
En tiedä olenko sitten jotenkin enemmän ruokaa arvostavista piireistä, mutta ei kyllä kukaan mun tuntema ihminen syö vain elääkseen.
Molempien vanhempien luona nautitaan ruoan valmistamisesta ja sen syömisestä. Kavereiden kanssa käydään ravintoloissa ja tehdään yhdessä, ja olen ollut siinä uskossa että seuran ohella tärkeä asia noissa illoissa on nimenomaan ruoka.
Ja kouluruokalassakin, jonne nyt kuitenkin mennään lähinnä siksi ettei kuukahdeta luennoille, keskustellaan useimmin ainakin jonkin verran siitä nimenomaisesta ruoasta. Mikä minusta osoittaa, ettei sitä vain mätetä.
En tiedä olenko sitten jotenkin enemmän ruokaa arvostavista piireistä, mutta ei kyllä kukaan mun tuntema ihminen syö vain elääkseen.
Molempien vanhempien luona nautitaan ruoan valmistamisesta ja sen syömisestä. Kavereiden kanssa käydään ravintoloissa ja tehdään yhdessä, ja olen ollut siinä uskossa että seuran ohella tärkeä asia noissa illoissa on nimenomaan ruoka.
Ja kouluruokalassakin, jonne nyt kuitenkin mennään lähinnä siksi ettei kuukahdeta luennoille, keskustellaan useimmin ainakin jonkin verran siitä nimenomaisesta ruoasta. Mikä minusta osoittaa, ettei sitä vain mätetä.
Toivottavasti näitä viestejä nyt ei tule kahta kun on hiukan ongelmia lähettämisen kanssa.
Eikö sulla ole lainkaan samanhenkisiä kavereita? Sellaisia voisi löytyä esimerkiksi kansanopistojen kokkauskursseilta tai 4H:sta tai vastaavista. Noilla kursseilla itsellään ei välttämättä sulle ole ihan hirveästi tarjottavaa, mutta ihmiset siellä on kuitenkin enemmän tai vähemmän ruoka-asioihin suuntautuneita.
Jokin aika sitten Aamulehdessä esiteltiin kaveriporukka, joka koostui sinun ikäisistäsi pojista. Nämä kokoontuivat silloin tällöin jonkun luokse ja tekivät yhdessä hyvää ruokaa ja söivät sen. Minusta ihan mielettömän kiva idea, ja voisihan sen toteuttaa menemällä ravintolaankin jos itse ruoanlaitto ei kiinnosta.
Ja tosiaan kirjastoon kannattaa mennä ja netistäkin löytyy vaikka mitä. Mua on ilostuttaneet ja sivistäneet suuresti Crudon ja Vanhan kokin keskustelut kokemuksistaan tällä palstalla.
Oikeinkirjotus on ainakin pahasti hukassa. Lukiolainen...?
Vaikka olisi provo ja lukiolainen kunhan on hyvällä asialla!
Toisaalta kun katselen joidenkin työnhakijoitten hakemuksia - paljon vanhempien ja jo lopputukinnon suorittaneiden - ei tämä kirjoitus häpeä yhtään.
Mikä helvetti on provo, ja minä en kyllä löydä tästä viestistä yhtäkään kirjoitusvirhettä. Ehkä joitain suurella alkukirjaimella mutta tämmöisessä tekstissä se lienee vain tehostusta.
Mikä helvetin nipottaja siinä on jos hienon threadin menee kusemaan tommosella, haista sinä puusilmä ****
Mutta mikä on provo, ja saisinko myös yhdenkin kirjoitusvirheen tuolta, ja en ole kylläkään tarkkaan lukenut tuota, mutta pitääkö sitä kirjaintarkasti lukeakkaan ?
anteeksi en tiedä vastausta samaiseen kysymykseen,
mutta mielestäni tämä on täysin ok lukiolaiselta.
Selvät kappalejaot, ei mitään huomattavia kirjoitusvirheitä. ja ottakaa huomioon että tämä suomi24 ei ole kuin paska luukku, niin vittuako sillä välillä kuinka sen tekstin sutasee, ei tässä olla mihinkään lehteen kirjoittamassa
Mutta pidetään aihe kulinarismissa, ja jos tuon provon voisi joku myös selventöö
Olen samoilla linjoilla sun kanssa. En voi käsittää ystäviäni jotka ovat hulluna kaiken makean ja rasvaisen perään. Itse arvostan ruuassa eritoten makua ja laatua. En tosin koskaan hauku mitään ruokaa syömäkelvottomaksi - joku pitää joku ei.
Itse rakastan juuri laadukkaita pihvejä, kasviksia ja yleensä maukasta ruokaa. Olen kokeilunhaluinen;
kokeilen erilaisia lisukkeita ja ruoka-aineita - tosin kuin ystäväni, jotka perustelevat syömättömyytensä ruuan erikoisen ulkonäön perusteella. Myös vanhempani ihmettelevät miksi en suostu jokapäiväiseen perunan ja kastikkeen syöntiin (tai kyllähän minä niitä syön, mutta kokkaan myös itse jotain uutta).Onneksi myös äitini on herännyt tähän ainaiseen perunan syömiseen...
Mutta joo asian ydin tais tulla kuitenkin selväksi. Et ole ainoa nuori joka ajattelee niin!