Mistä ammatista haaveilit ollessasi nuori ja
niin tietämätön kaikesta (työ)elämän realiteeteista...
Oma vastaus ois tässä: Bussikuskin ammatti
Miten te muut???
niin tietämätön kaikesta (työ)elämän realiteeteista...
Oma vastaus ois tässä: Bussikuskin ammatti
Miten te muut???
Vastaukset 38
Vanhimmat
...
Etkö lopulta uskonut itseesi että suoriutuisit
moisessa miehisessä pestissä??
;)
kai jossain välissä, että se on muutakin kuin kahvin juomista ja pullan syömistä luonnon helmassa... :)
Reality Bites?
kyllä naisista miehisiin töihin on. Kelpaa katsoa.
http://www.youtube.com/watch?v=dzGyg8lmUWo
laraa vituttaa
...
tais olla ensimmäinen haave kunnes päätin,että musta tulee poliisi.
Löytyykö sulta kuitenkin kotoa ne
käsiraudat - just in case -
;)
Täällä on tänään ilmeisesti ollu kuonokaskokelas vauhdissa,ettei olis nytkin? :P
Se se oli eka haaveammatti.
Koskaan näynyt Kauhavalla lentäjien juhannusfestareilla ihan vaan *fiilistelemässä*
:)
Osittain sieltähän se haave on kersana lähtenytkin.
Lamborghini Countach vai Hornetti?
eihän noita voi ees verrata. Countachilla on ihan mahdollistakin päästä rämistelemään, mut Hornetilla ei(ainakaan vielä). Jotta, tietty se olis Hornetti.
kilpaa ajettaessa.
no kai se Countach Hornetin lähdössä voittaa. En tiedä, arvailen vain.
hevostenhoitaja joka ei kyllä ihan haaveeksi jäänyt, koska paljon hevosten kanssa tekemisissä.
Toinen oli opettaja, eikä sekään jäänyt haaveeksi.
Eli aika tylsä ollut jo lapsena. :))
Osa-aikatyön ja ryhtyä tän meidän miehen logiikka-
palstan Sheriffiksi!
!!!
:)
tulee näin kotona oltaessa tuon 15-kuukautisen kanssa oltua niin paljon täällä suoltamassa lisää paskaa suoli24:lle. :DD
Bannit tulis jokaiselle joka ei takalistoani nuolis, vähintään kolmesti vuorokaudessa. ;DD
enempää täällä näytä roikkuvan mitä monet muutkaan.
Enoni on rekkakuski, ja ehkä siitä ammatti tuli "tutuksi". Isot autot, polttava tie ja ihana yksinäisyys ihastuttivat. Sais kuunnella musiikkia ja vaan ajaa.
No, nyt en ikinä vois kuvitella olevani rekkakuski. Tiukat aikataulut ja kamala kiire ties missä kelissä kauhistuttaa, puhumattakaan itsemurha-autoilijoista, jotka ajaa alle.
Esim. jotain tällaista:
http://www.youtube.com/watch?v=aqBICXqx9c0
Ja: miten yksinäisyys voi olla mukamas ihanaa???
Mut myös kaikenlaista suomalaista kunnon humppamusaa sekotettuna listahitteihin ja vanhoihin klassikoihin. Yksinäisyys on ihanaa erakkoluonteille: vain mä, loputon tie, musiikki ja iso auto alla.
Oikeestaan yks parhaista asioista on istua vaikka junassa ja kuunnella musiikkia.
5-8 vuotiaana haaveilin kassaneidin ja kampaajan ammatista. Mä ajattelin, että olis hienoa myydä kivoja ruokia ja tavaroita tarvitseville. Siistiä olis myös kassakoneen näpyttely ja rahan kanssa pelaaminen :)
Kampaajan hommassa mua kiinnosti se, että voi näpertää hienoja luomuksia hiuksista :D
Todellisuudessa kävikin niin, että menin yliopistoon. En kampaajapuolelle ;) enkä kaupalliselle puolelle.
Ja turvallisen yliopistomaailman.
Uskotko ettet olisi lopulta pärjännyt noissa
kassaneidin tai kampaajan ammateissa?
Keskiluokkaisuus & rivaripätkä Kirkkonummelta
ja turvallinen insinöörimies kainaossa
veti lopulta sit ns. pidemmän korren???
;)
ajelehdin tajunnan virrassa läpi nuo koulut. Lähdin söheltämään sinne, missä oli mielenkiintoisia asioita. Ja todennimessä tunnustan, että lähdin opiskelemaan sitä, mikä lukiossa sujui parhaiten. Ainoa vaihtoehto sen jutun opiskelemiseen oli yliopisto. Lukion kolmannelle huokaisin, että jaa-a taitaapi olla pakkosauma hakee yliopistoon. Eikun hakupapereita tilaamaan ja Suomalaiseen Kirjakauppaan maleksimaan ostamaan pääsykoekirja. Että näin "romanttinen" ja "tavoitteellinen" on mun tarina. Ajatukset oli lähinnä, että kai se on yliopistoon sit haettava. Luokkajakoasiat voi mun puolesta unohtaa, en ajatellu sitä asiaa ollenkaan.
Kampaajaksi hakiessa olis pitäny osaa piirtää. Mä en saa vedettyä suoraa viivaa paperille ilman viivoitinta, ja viivoittimellakin lipsahtaa vinoon. Kaupanalaa harkitsin vähän ysin jälkeen eli kauppikseen menoa, mut ei löytyny mukavan kuulosta linjaa --> lukioon.
No mut ihan hyvä toisaalta, että nyt kävi näin.
Sillon kun se ois ollu mahollista ei riittäny pituus. Nyt kun pituus riittäs ni ei riitä kunto ja ikää liikaa.
Toinen oli kirjastonhoitaja. Eipä tullu sitäkään.
Mä oisin halunnu suunnitella upeita huusholleja ja suunnittelinki teininä aikamoisen kasan taloja sisustuksineen päivineen. Mulla on vieläki iso kasa pohjapiirustuksia ja niiden pohjalta tehdyt julkisivukuvat sekä piirroksia talojen sisustuksista...
Ajattelin, että se on työ, jossa voi vain lueskella kirjoja, ottaa vastaan ja antaa lainaksi kirjoja. Eipä se ihan tuota vain ole, mutta olen joskus vieläkin ajatellut, että tuliko sittenkin valittua väärä ammatti. Luulisin, että toi olisi kuitenkin aika mukavaa ja leppoisaa työtä:)
Eipä tuo ole vaihtunut, samaa hommaa teen yhä.
Realiteeteista huolimatta.
Eipä tullut Henkan manttelinperijää haaveilusta huolimatta...
(ihan pikkulapsena) oli arkkitehti. Nuoruusiästä lähtien se on ollut kirjailija.
aikoo isona tulla sairaaLAN hoitajaksi ja poika välillä sanoo isona tulevansa poliisiksi ja toisinaan taas autoajelijaksi. =)
Tehtaassa... Mulla oli joku kuvakirja jossa oli terästehtaan prosessinvalvoja työssään. Se oli hohdokkaan oloista hommaa :D
syvänmerensukeltaja. Sellanen joka pulttais jotain metallilaippoja yhteen helvetin syvällä.
Ei tullu kumpaakaan. Vieläköhän sitä ehtis? Eipä taida.
Lapsena halusin isona lähteä ammattimetsästäjäksi Afrikkaan. Olinkin hieman erilainen lapsi, kuin muut.
haaveilin lääkärin ammatista, sitten vähän myöhemmin musta piti tulla kuntohoitaja..sen jälkeen vähän isonpana maatilan emäntä..myöhemmin tein jotain muuta, mutta on haaveet osin toteutuneetkin.