Vaadinko mieheltä liikaa

Vaikkei mitään salattavaa oliskaan, ni silti joku raja.

Kaikki kivat yllärit mitä mies järjestää esim. syntymäpäiväksesi menee pieleen sun epävarmuutes takia.

Kuinkas olis se vanha kunnon luottamus?

Ei salasanoin suojattuja osioita tietsikalla. Ei surffihistorian poistoja. Jos on käyty pornosivuilla, toinen voi tarkistaa, Samoin kuin chatit ja sähköpostit.

Valavammin: vuoden kuluttua voi siirtyä sitten normaalielämään, jossa molemmilla on omaa yksityisyyttä. Rakkauden alku olkoon huumaa.

ja autss...vielä kerran autss.

Minun työni jo vaatii vaitiolovelvollisuuksia joten ei tulis koskaan onnistumaan, että mies lukis kaiken.

ahdistuksesi.
Asian huono puoli on siinä, että toinen voi käyttää kyseisiä medioita väärin.

Sen lisäksi ajatukset pitää kasata ymmärrettävään muotoon ja huomioida asiat, mitkä saattaa muuttaa mielipidettä.

Eiköhän tuo mene vähän liiallisuuksiin. Tai itse en ainakaan halua lukea kumppanin s-posteja, tai tekstareita. Kyllä sitä pitää sen verran luottaa.
Tietty sen toisen viestit pitää olla sellaisia, että myös se elämäntoveri voi ne lukea, mutta siis käytännössä en lukisi.

Ihmisen tulisi ymmärtää yksi asia. Nimittäin se että toinen tekee kuitenkin sellaisia asioita joista itse ei pidä. Olisi hyvä antaa toiselle tilaa tehdä näitä asioita, koska fakta on se että kaikissa jutuissa hommat eivät vain kohtaa, millään.

Sen seurauksena tulee paljon tarpeettomia tappeluita, mutta myös epätervettä pidättäytymistä ja salailua, ihan turhista asioista.

Pettäminen tulee tapahtumaan jos se on tapahtuakseen. Jos on tuollainen kännykön ja säjköpostin avoimmuuspolitiikka, niin mikä estää pettäjää luomasta sähköpostin verkkoon ja käyttämästä sitä vaikka töissä?

Tuollainen käytös ei tee muuta kuin keinotekoista riitaa.

Ja vaikka seurustelisinkin, niin minun keskusteluni esim. sähköpostissa jonkun kaverin kanssa ovat myös kaverin sähköpostikeskusteluita, eivöätkä kuulu tyttöystävälle.

Kaverillanikin on oikeus yksityisyyteen.

pahalla sua arvostellakseni, mutta musta tää:

tahdon että suhteessa ei ole salaisuuksia,
ajatukset kerrotaan rehellisesti ja suoraan, samoin kännykkä/sähköposti salaisuuksia ei saa olla, vaan molemmat voivat lukea toistensa lupaa kysymättä.    
      
...kuulostaa vähän jännältä. Itselläni esim. viimeisimmässä pidemmässä suhteessani ei olis tullu mieleenkään mennä lukemaan miehen kännykkää. Muistan yhdenkin tilanteen, kun melkein epäilin hänellä olevan säätöä jonkun toisenkin kanssa selkäni takana ja mies unohti kakkoskännykkänsä kämppään: silloinkaan en mennyt lukemaan, että mitä viestisisältöjä jne. puhelimessa olisi.

Kyllä ainakin perusluottamus pitää olla. Ja se luottamus sisältää myös sen, että ihmisellä tulee myös parisuhteessa olla oikeus johonkin "omaan": muuten saattaa suhde käydä liiankin kuristavaksi ja tilantunne siitä kadota.

Kumppanin sähköposteissa ja puhelintekstiviesteissä saattaa joskus sitäpaitsi olla vaikka mitä, kuten esim. hänen ystäviensä vain _hänelle_ luottamuksella kertomia asioita tai ehkä salassa pidettäviä työhön liittyviä juttuja tms... Ei niitä musta pidä parisuhteen toisen osapuolen mennä tonkimaan (ja ainakaan) mihinkään sellaiseen ei luulis toisella osapuolella olevan edes kiinnostusta, mikä ei suoranaisesti koske parisuhteen arkea ja toimivuutta.    

Tietysti: mä en ole koskaan elänyt pitkässä avioliitossa, noin esimerkin vuoksi. Tottakai jos toinen alkaisi vaikka ihan piilotellakin puhelimiaan tms. muuten touhuilla salamyhkäisiä netin äärellä, olis siinä kumppanilla täysi oikeus kummastella. Pitää voida avoimesti suhtautua ja puhua myös tekstiviesteilystä ja sähköposteista, mutta sallia myös suhteessa jonkin verran yksityisyyttä ja omaa tilaa toiselle.

Toi vaan oma mielipiteeni.

Kyllä mun mielestä melko ok vaatimus, itsekin olen sillä kannalla, että suhteessa pitäisi voida olla avoin kaikissa asioissa toiselle.

Mutta sitten tulee ristiriitainen tilanne, jos joku suhteen ulkopuolinen kertoo omia luottamuksellisia asioitaan. Mun mielestä niitä ei pidä kertoa eteenpäin. Ja tietenkin, kuten joku tossa sanoi, että on vaitiolovelvollisuus työn puolesta, niin tottakai siitä täytyy pitää kiinni.

Ei vaan toimi. Kukaan jaksa kuunnella suoria ja rehellisiä ajatuksia kovin pitkään. Tuo känny ja sähköposti juttu ei ois mulle mitenkään paha, kun en kumpaakaan juuri mihinkään käytä.