Eksyin hiljaisen perjantai-illan päätteeksi näille sivuille ja lukaisin läpi pari keskusteluketjua YH-äideistä. Yleinen asenne miehillä YH-äitejä kohtaan tuntuu olevan, että "ei kiitos"..
Itse erosin reilu vuosi sitten mieheni kohtuuttomuuksiin riistäytyneen alkoholin käytön seurauksena ja mietin tässä, että nytkö mut on loppuelämäkseni tuomittu elämään yksin? Oon vaille 30-vuotias, suht kaunis nainen ja pidän huolta itsestäni. Harrastan siis säännöllisesti liikuntaa, pukeudun hyvin enkä ole mikään sohvan nurkassa sipsiä mussuttava laiskamato. Käyn töissä ja valmistun kohta puoliin maisteriksi. Luonteeltani olen tosi sosiaalinen, en valita turhasta, mulla on paljon kavereita ja käyn myös ulkona. En ole siis mikään neljän seinän sisällä nyyhöttäjä, mut en myöskään mikään kantabaarin kapakkaruusu. Asetan myös miehelle suht korkeat kriteerit, en ole siis mitenkään epätoivoinen. Onko nyt asianlaita kuitenkin niin, etten saa edes mitään mahdollisuuksia parisuhteeseen tulevaisuudessa, koska minulla on lapsi? Meillä on yhteishuoltajuus, joten isä lapsellani on, enkä toista sellaista ole hänelle hakemassa.
Haluaisin asiallisia vastauksia ikäisiltäni miehiltä, onko lapsi oikeasti niin suuri este parisuhteelle, ettei muilla asioilla ole mitään merkitystä???
Itse erosin reilu vuosi sitten mieheni kohtuuttomuuksiin riistäytyneen alkoholin käytön seurauksena ja mietin tässä, että nytkö mut on loppuelämäkseni tuomittu elämään yksin? Oon vaille 30-vuotias, suht kaunis nainen ja pidän huolta itsestäni. Harrastan siis säännöllisesti liikuntaa, pukeudun hyvin enkä ole mikään sohvan nurkassa sipsiä mussuttava laiskamato. Käyn töissä ja valmistun kohta puoliin maisteriksi. Luonteeltani olen tosi sosiaalinen, en valita turhasta, mulla on paljon kavereita ja käyn myös ulkona. En ole siis mikään neljän seinän sisällä nyyhöttäjä, mut en myöskään mikään kantabaarin kapakkaruusu. Asetan myös miehelle suht korkeat kriteerit, en ole siis mitenkään epätoivoinen. Onko nyt asianlaita kuitenkin niin, etten saa edes mitään mahdollisuuksia parisuhteeseen tulevaisuudessa, koska minulla on lapsi? Meillä on yhteishuoltajuus, joten isä lapsellani on, enkä toista sellaista ole hänelle hakemassa.
Haluaisin asiallisia vastauksia ikäisiltäni miehiltä, onko lapsi oikeasti niin suuri este parisuhteelle, ettei muilla asioilla ole mitään merkitystä???
Vastaukset 36
Vanhimmat
eronneeseen ja lapsia jo tehneeseen mieheen sinulla on jonkinsortit mahdollisuudet tai avoimeen suhteeseen lapsettoman kanssa. Ja selvästi itseäsi vanhempaan jos ymmärsin oikein naisen suusta tulleen termin "suht' kaunis".
Tosin jos mies on eronnut ja lapsia ja arvatenkin kyyninen, niin miksi hän lähtisi uudestaan ruljanssiin, ellei ole itse jämätasoa (miksi olisi eronnut?).
Tosiasiassa yh-äitien exät ovat jämätason miehiä
Muista että jokaista YH-äitiä kohden on myös yksi YH-iskä... JingJang
Haluan tehdä lapset naisen kanssa yhdessä, kun ei itselläkään vielä ole lapsia. Syy: itse en ainakaan ikinä tulisi pitämään toisen miehen lapsesta joten on myös lapsen etu, etten pariudu yh-naisen kanssa.
Varmaan yh-isille yh-äidit on ihan jees, joskin nekin taitaa enempi katsella lapsettomia naisia.
ÄLÄ VAAN tee mitään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tämän palstan mielipiteiden perusteella!
Laitas vaikka oma ilmoitus & tuore valokuvasi nettitreffeille
niin sinulla(kin) on jo valinnanvaraa mistä valita.
Näillä palstoilla roikkuu vaan aivan liian paljon
ihme peräkammarinpoikia jotka eivät välttämättä
tiedä yhtään mitään elämän realiteeteista.
Itse olen ihan OK-näköinen sinkkumies ja YH-äiti
kelpaisi minulle oikein hyvin.
Tosin käyn harvoin kapakoimassa joten kysyntä ja tarjonta ei aina oikein kohtaa.
Mut tsemppiä ja mukavaa kevään odotusta :)
mä oon vaan melko OK
lapsi ei ole este, mut mul onkin omia lapsia. Niille joilla ei ole omia lapsia, ni niille se saattaa olla este ja kovaääniset yksilöt sitten kuuluttavat tätä netissä yleisenä totuutena, koska ei ne saa naista mistään, ni on helpompi ulkoistaa se paha olo.
se paha olo on oikein käsin kosketeltavissa
jouduit sinäkin sitten nikkis rekata
kun ei ole tapoja kaikilla
Itse en ole feikannut ketään, ei ole ollut tarvetta
En tosiaan masennu noista em. kommenteista. Niinkuin kerroin jo tuossa aiemmin..en ole epätoivoinen:) Ja mulla ei ole ollut tapana hehkuttaa kenellekään (en tee sitä myöskään tällä palstalla) sitä, miten kaunis olen ja ihan siks käytin vaatimattomampaa ilmaisua suht kaunis.. En houkutellakseni vanhempia miehiä:D Oon oikeastaan enemmänki järkyttynyt näiden vastausten tasosta, mut kiitos teille, jotka rohkaisitte!
ihminen tajuaa että tuon ikäisenä voi olla lapsia
Kerran eräs neiti sanoi baarissa 3 kertaa keskustelun aikana "Niin siis mä oon YH".
Enkä saleen kysynyt sitä kolmea kertaan..
Tietty naama ja jutut saatto alkaa tympimään....hmm.. katos pohja jutulta... no mut kuitenkin.. :P
oletin, että tarkoitit aloituksessa järkevää ja hyvännäköistä ikäistäsi miestä. Relaxed eyesin kaltaisia ja näköisiä lapsia jo tehneitä itseäsi vanhempia miehiä vedät varmasti puoleesi kun paska kärpäsiä, mutta en olisi silloinkaan varma, että suhde olisi järin kestävällä pohjalla.
Tilanteessasi naiset yleensä ajautuvat parisuhdekierteeseen joka on ilkeämmin sanottuna pillun jakamista ja toivomista, että joku jäisi koukkuun. Vanhemmiten tämmöinen nainen vetäytyy omaan pieneen kaksioonsa lapsensa kanssa ja äitee käy säästörahoillaan etelän lomilla seksituristina kun lähipubissakaan ei enää kehtaa roikkua.
Yleisesti ottaen, jos jätetään nyt muutama muodollisuus pois jotka sulkee mut ulos varmasti siun listalta niin juttua yh-äideistä.
Miun on ainaki vaikee sulautua siihen että ex isä pyörii kuvioissa aktiivisesti mukana, siis just toi lapsella on jo isä, enkä minä sellaista oo hakemassakaan....
No naiselle minä olisin... joo se on selvää. Mut mitenkäs lapselle. Mie oon itte ollu pari kertaa tilanteessa jossa lapsi itte kysyy, "voisitko sie olla miun isi, ku sie et huuda äidille ja äiti tykkää sinusta" Siinä tilanteessa on jo ensimmäinen kriisin poikanen valmis. Siis se "vieras setä" roolitus on pidemmän päälle pikkaisen vaikeeta. Ja kun se asia tehdään selväks että lapsella on jo isä, mut silti siinä kulmalla pyörii myös toinen mies joka ajaa sitä isän roolia ... Kaikki tahtoo mennä sillon vaikeeks ja kun lapsen ja isän etua ajattelee niin sillon se "vieras setä" saa kenkää...
Lapsi ei olis este miun parisuhteelle, mut entä se isä ja äiti. Ne on kumminki jo olemassa... Ei sille voi mitään että lapsien kaa tulee hyvin juttuun, mut sit ku ne arvostaa sitä "vierasta" enemmän ku omaa isäänsä niin sillon alkaa tilanne olla jo liian mielenkiintoinen.
Siis mikä minä olen? Kaikkea muuta mut en isä? Mikä perheessä sit on isän rooli? Kaikki ne asiat pyörii sitä kehää. Miten isä suhtautuu äitiin. Kumpi on enempi isä, se joka kasvattaa vai se joka siementää. Onks isä isä jos se ei välitäkkää jne jne. Entä jos siihen tulee parempi roolimalli kuvioon, kuka kärsii.
Ihan sama juttu pätee toisteki päin, mut lapsilla tää on helpompaa, koska ne sitoutuu enemmän äitiin...
Ei se lapsi mikään este ole.
Okei... jos sillä lapsella on kädessä konekivääri jolla se räiskii kohti otollisia mieskanditaatteja niin SITTEN kyseessä on ongelma.
"Kuules Valtteri, oikeasti, tuo oli jo seitsemäs hyvä mies tässä kuussa jonka pistit lihoiksi. Eikö nyt olisi äidinkin vuoro päättää kuka pääsee seulasta läpi... muuttumatta itse seulaksi?"
suhun Kukkomies on lähiaikoina mennyt? Hirveän agressiiviset jutut.Juu, ymmärsin, että huumoria, mut silti. Vai paljastatko nyt vasta todellisen luonteesi:(
Onhan tuo täällä nähty ennenkin kuinka miehillä jutut muuttuu sen mukaan mikä on tilanne naisrintamalla. Sillä ei oo tällä hetkellä mitään tarvista olla naisille mieliksi, niin voi laukoa mitä mieleen tulee.
olla totuuden jyvä.
Noloa se on kyllä ollu kattellakin kukkomiehen naisten miellyttämistä.
Mustan huumorin kukat kukkii... :)
Naiset eivät voi käsittää miehen moniulotteisuutta. Miehessä pitäis olla vain yksi puoli.
semmin mainitsin, miehen tulee luoda naisen lisäksi hyvä suhde lapseen.
Lisäksi on muistettava, että lapsi menee aina miehen ohitse, esim. silloin kun lapsella on vaikeaa tai lapsi sairastuu.
Tässä tapauksessa mies saattaa tuntea mustasukkaisuutta, koska lapsi saa sinulta suuremman huomion mitä mies.
Monesti myös lapsi on mustasukkainen äidistään ja alkaa "hankalaksi".
Monelle miehelle tilanne on vaikea silloin, kun samana iltana olisi tiedossa hyvät bileet ja joutuu jäämään pois lapsen vuoksi.
Mies, jolla on omia lapsia, ymmärtää tilanteen ja sen, että rakastamansa naisen lapsi on tärkeämpi, mitä sovitut bileet.
Kuten myös nainen ymmärtää, mikäli miehen lapsi tarvitsee tukea ja vie huomion naisesta.
Kirjoitit, ettet hae lapsellesi uutta isää.
Sen toki ymmärrän, pointti on siinä, että kanssasi elävä uusi mies on myös isäpuoli ja hänen on myös huomioitava lapsesi.
Ja kuten aikaisemmin mainitsin, se tuo myös paineita miehelle, jolla ei ole tai ei ole hoitanut lapsia.
Ups, sorry en ole ikäisesi.
Mikäli haluat, voin myös poistaa tämän viestin.
ukkomiesten metsästäjiä röyhkeitä miehekkäitä sauhuttelijoita voih
siis sen lisäksi, että et halunnut lapsesi isän kanssa selvittää asioitasi. Vai oliko alkuperäisessä arvostelukyvyssäsi puutteita. En ota tähän kantaa. Muista yrittää näyttää kauniilta.
Provosoitumatta sen enempää asiattomista vastauksista täytyy todeta, että ihmiset ovat erilaisia ja asiat voi hoitaa joko hyvin, huonosti tai todella huonosti. Ymmärränhän toki sen, että miehelle, jolla ei ole entuudestaan lapsia tilanne voi olla uusi ja ahdistava. Siitä huolimatta herää ajatus, että mies joka on mustasukkainen naisen lapselle, ei ehkä ole mies sanan varsinaisessa merkityksessä..toki paljon riippuu myös naisesta ja hänen ymmärryksestään. En yleensä ole yleistysten ystävä, sillä mun mielestä yksi huono kokemus ei tarkoita sitä, etteivätkö asiat voisi mennä toisinkin.
Hyvät naurut oon kyllä saanu tän illan aikana, varsinkin tuo vapaa mies on viihdyttänyt minua relevanteilla argumenteillaan:D Onneksi en kaiken kokemani jälkeen ole vieläkään yhtä kyynistynyt kun moni muu täällä tuntuu olevan.
tarvii ihmetellä, että miks se on 'vapaa mies'. Istuu oman mielensä vankilassa. Ei ois herkkuu.
koska ne ovat totta.
Tietysti voi käydä mahdoton tuuri, eli voit saada tuon etsimäsi miehen kymmenen vuoden päästä muutaman kuukauden "seurusteluun" ja uusioperheen viritelmiin - kuten tuo yksi vastaaja kertoo tehneensä.
Toivottavasti tulet kymmenen vuoden päästä tänne päivittämään kansalle tilannetta.
Kaikenlaisia kommentteja on tullu ja on kyllä helppo ymmärtää sekä lapsettoman nuoren miehen että vähän vanhemman omia lapsia saaneen miehen mielipiteitä. Onhan siinä paljon suurempi vastuu nuorella jolpilla alkaa sekä suhteeseen naisen kanssa että samalla nopealla tahdilla opetella olemaan jonkinlainen isähahmo/roolimalli tuntemattomalle lapselle. Lapsetkaan ei tuossa tilanteessa ole mitään helpoimpia mahdollisia käsiteltäviä.
Kuitenkaan ei todellakaan kannata tämän palstan kommentteja pitää minään yleisenä totuutena, sen on saanu huomata niin monesti ennenkin.
Itselleni isäpuoli (nykyään jo äidistä eronnut) on ollut enemmän isä kuin biologinen isäni joten toisinaan asiat voi kuitenkin mennä hyvinkin,niin miehen kuin lapsenkin kannalta. Maailmassa on varmasti paljon miehiä jotka ovat tarpeeksi kypsiä ottamaan vastuuta,etkä sä kai elämääs muunlaista miestä tarvitsekkaan :)
Paljon on kiinni susta itsestäs,että kuinka asiat tuosta etenee ja kaikin puolin hyvällä asenteellahan sä näytät olevan liikenteessä.
Älä tosiaan ota näitä negatiivisia kommentteja liian vakavasti. Olin itse sinun kanssa melkein samanlaisessa tilanteessa, kolmen lapsen yh:na. Ajattelin, että en voi kohdata sellaista kumppania, jota minä voisin kunnolla arvostaa ja hän hyväksyisi myös minulle tärkeät lapset.
Olen itse myös opiskellut ja toimin hyvässä ammatissa. Laitoin mahdolliselle kumppanille myös aika tiukat kriteerit mielessäni. Ajattelin niin, että parempi yksin kun huonossa suhteessa.
Ja kuinkas kävikään. Törmäsin netissä upeaan, akateemiseen mieheen, joka lähes ensi töikseen sanoi, että hänestä on aivan selvää, että meidänikäisillä (40v) on todennäköisesti lapsia. Jos olisin ollut alle 20v, ja monen lapsen yksinhuoltaja, niin tilanne olisi toinen.
Olemme tunteneet nyt vuoden verran ja seurustelleet muutaman kuukauden, enkä ikinä ole ollut näin onnellinen. Koen itse rikkautena myös sen, että elin huonossa parisuhteessa (myös alkoholiongelma) ja nyt voin todella arvostaa toimivaa parisuhdetta.
Minusta koko kumppanin hakemisen lähtökohta on se, että on omaan elämäänsä ensin tyytyväinen ja ei ole hakemassa ketään pelastajaa. Näin sitten voi jakaa sitä hyvää fiilistä myös toiselle. Sitä kautta myös tasokkaita miehiä saattaa sattua vastaan, ainakin näin keväällä...
Tsemppiä sinulle etsintään!
En halua nähdä lastesi isää. Onko se liikaa pyydetty?
Varteenotettava kumppaniehdokas. Lapsi ei oo ongelma. Kriteerisi voisivat olla :)
Tuskin "ei kiitos" mikään yleinen asenne on, mutta toki se, että on lapsia rajaa osan kumppanikandidaateista pois. Itse muistan silloin kun en ollut naimisissa eikä lapsia, jäi yksi työkaveri yksin lapsensa kanssa (mies jätti lähdettyään toisen matkaan). Työkaveri oli kaikin puolin mukava ja olisin ollut kiinnostunut hänestä, mutta en olisi todellakaan osannut suhtautua lapseen silloin.
Nyt kun lapsia on itsellä, osaisin suhtautua kumppaninkin lapseen ja myös ymmärtää kumppania paljon paremmin. Eli älä ota pahalla sitä, että joku ei halua yksinhuoltajaa. Toki lapseen voi tottua mutta vasta se, että on omia lapsia todella auttaa ymmärtämään toisen tilannetta. Näin ainakin omalla kohdallani.
Eli itse arvelisin, että minuakin voisi jo lapsia hankkinut kumppani (tai muuten lasten kanssa puuhannut) ymmärtää ja pärjätä kanssani paremmin.
Siinä sitten tietenkin joutuu heti miettimään, miten sitten asumiset jne. järjestetään jos se uusi ihana kumppani sitten löytyykin, etenkin jos hänellä on jo ennestään useampi lapsi, sitten joutuisi jo asuntoa vaihtamaan. Jos erikseen asuu, ei paljoa ehdi näkemään kun on kolme pientä. Mutta, eipä tässä ole paljoa aikaakaan kumppaneita haeskella, töitäkin täytyy tehdä eikä siitäkään puutetta ole...
Näin täällä. Onnea vaan etsimiseen...
aikaansaannosta ja vastuulla.
En lakkaa ihmettelemästä tätä maailmaa: miehet ei lisäänny, kaikki lapset on naisten.
...mutta ei ne mikään ylitse pääsemätön estekään olisi, välttämättä.
"Haluaisin asiallisia vastauksia ikäisiltäni miehiltä, onko lapsi oikeasti niin suuri este parisuhteelle, ettei muilla asioilla ole mitään merkitystä??? "
Kyllä se on, kun kerran itsellänikään ei ole lapsia. Kerro yksikin syy, miksi elämä yh-äidin kanssa olisi parempaa kuin lapsettoman kanssa. Yh olisi kiinnostava ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki lapsettomat naiset olisivat onnettomia luusereita tai jos en heille kelpaisi. Mutta silloinkin yh:n valinta olisi pelkästään epätoivoista ja säälittävää.
Sanot että asetat miehelle suht korkeat kriteerit. Eikö miehelläkin ole lupa asettaa kriteerejä. Lapsettomuus ei ole mielestäni kohtuuton kriteeri alle 30-vuotiaalle naiselle. Katsotaan tilannetta sitten uudestaan, kun itse olen eronnut yh-isä.
Ajattelin, etten viitsi enää edes kommentoida mitään koko keskusteluun, mutta joukossa oli sellaista sanojen vääristelyä ja yleistämistä, että niihin on pakko puuttua.
a) En etsi itselleni miestä tällä hetkellä. Olen tyytyväinen elämääni näin ja erittäin sinut itseni ja elämäni kanssa. En ole myöskään missään vaiheessa väittänyt, että naiset, joilla on lapsia olisivat jotenkin lapsettomia parempia. Päinvastoin, kysymyshän on siitä, että monet tuntuvat ajattelevan, että YH on yhtä kuin epätoivoinen, säälittävä ja lapsettomien alapuolella. Miksi? Olen ihan samanlainen nainen ja ihminen, kuin ne joilla ei ole lapsia. Toisekseen, minun tapauksessani YH=yhteishuoltajuus. Lapsi viettää yhtä paljon aikaa isänsä luona, kuin minunkin.
b) En olisi heti esittelemässä lapselleni uutta isäpuolta, vaikka jostain sellainen löytyisikin. Ei tulisi mieleenikään. Toisekseen, en myöskään olisi välittömästi muuttamassa yhteen ja hankkimassa yhteistä asuntolainaa. En ymmärrä asennetta, jonka mukaan seurustelu on vain lapsettomien etuoikeus?
c) Heräsin miettimään koko tätä asiaa ihan tän palstan kirjoittelujen pohjalta, en siksi että olisin jotenkin epätoivoinen. Kysyntää on ollut siitä huolimatta, että olen eronnut ja minulla on lapsi. Kiinnostuneet ovat ollet komeita, fiksuja, ikäisiäni miehiä. En kuitenkaan ole itse tällä hetkellä kiinnostunut seurustelusta ja vielä vähemmän koen tarvetta jakaa pillua (niinkuin joku ystävällinen sielu täällä arveli minun tekevän)jokaiselle vastaantulijalle.
d) Joku arveli, että olen tehnyt virhearvioinnin miehen valinnassa alunperinkin, enkä ole halunnut selvittää asioita ex-mieheni kanssa. Myönnän, että tuohon ensimmäiseen olen syyllinen. Luotin liikaa pitkäaikaiseen elämänkumppaniin ja rakastamaani ihmiseen. Eropäätöstä haudoin kaksi erittäin piinaavaa vuotta, avioliittoneuvojien kera. Ero ei todellakaan ollut minkään päähänpiston tulosta.
Että näin, kiitos kaikille vastauksista. Ihmettelen, vain tuota kovaa tarvetta loukata ja yleistää tällä palstalla asioista, joista ei asianomaisilla ole oikeasti mitään tietoa.
Toisekseen, olen asunut viisi vuotta Euroopassa (Lontoossa ja Pariisissa) ja siellä uusperheet ovat nuortenkin ihmisten keskuudessa ihan arkipäivää. Oman kokemukseni mukaan siellä ei ainakaan kukaan tuntemani pitänyt eronneita vanhempia muita huonompina. Onkohan tämä ahdasmielisyys vain siis suomalainen ilmiö..Enpä tiedä.
Onneksi elämää on tämän palstan ulkopuolella, valmistaudun parhaillaan lapseni kanssa illanviettoon erään uusperheen luona;) Kaunista kevättä kaikille, niin lapsettomille kuin lapsellisille!