Onko teidän mielestänne ns. matikkapää on/off -ominaisuus ihmisellä syntyjään?
Olen lähdössä yliopistoon opiskelemaan alalle, jonka lukemisesta lukiossa on jo vuosia. Pakollisista erityisesti matematiikka pelottaa jo etukäteen. Miten voisin kehittää levänneitä aivojani ns. matikkapääksi? Vai onko minun tyydyttävä siihen, että en ikinä tule tajuamaan niistä asioista puoliakaan?
Olen lähdössä yliopistoon opiskelemaan alalle, jonka lukemisesta lukiossa on jo vuosia. Pakollisista erityisesti matematiikka pelottaa jo etukäteen. Miten voisin kehittää levänneitä aivojani ns. matikkapääksi? Vai onko minun tyydyttävä siihen, että en ikinä tule tajuamaan niistä asioista puoliakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pohdi matemaattisia tehtäviä ja laske ilman taskulaskinta. Harjoittelemalla voi kehittää tätäkin taitoa.
Televisiossahan oli kerran eräästä keskinkertaisesta laskijasta, joka alkoi harjoitella päässälaskua. Lopulta hän kykeni näyytöksessä laskemaan ihmesten antamia tehtäviä muutamissa sekunneissa, esimerkiksi 99^14 ennätysajassa.
Ja on hyvä muistaa, että matematiikka ei ole pelkää laskentoa eikä kaavojen opettelua, vaan pikemminkin abstraktia ja loogista ajattelua.
"Ja on hyvä muistaa, että matematiikka ei ole pelkää laskentoa eikä kaavojen opettelua, vaan pikemminkin abstraktia ja loogista ajattelua"
Niinpä, sen takiahan kai osa ihmisistä juuri kuvittelee olevansa "matemaattisesti lahjattomia", kun painopiste peruskoulussa ja lukiossa on tuossa kaavojen ulkoa opettelussa eikä ajattelussa...
Vähän toisenlaisella opetustyylillä jokaisella olisi potentiaalia olla seuraava Kurt Gödel.
Olisin tässä yhtenä päivänä tarvinnut hiukan geometriaa, mutta huomasin, että kaikki lukiossa oppimani oli hukkunut jonnekin. Aika nopeasti se kuitenkin palautui mieleen kun vähän lunttasin ja mietin kunnolla.
Toivoisin, että joku tekisi matematiikan taulukkokirjan, jossa kaavat olisi kirjoitettu jollain ohjelmointikielellä. Yleensä nimittäin eniten aikaa menee juuri pähkäillessä, mitä mikäkin symboli tarkoittaa. Matematiikka kun on musiikin ja monen muun ohella sellainen salatiede, että kaikkea ei suinkaan kerrota kirjoissa tai netissä, vaan pitäisi olla joku tuttu taikka opettaja, jolta kysyä. Tai sitten kirjojen kirjoittajille ei syystä tai toisesta tule ikinä mieleen, että ilman selitystä symbolit ovat täyttä hepreaa, riippumatta matikkapäästä tai mistään muustakaan päästä.
En tiedä asiasta, mutta pelkään, että yliopistomatematiikka on paljon pahempaa salatiedettä kuin lukiomatematiikka. Kun olen niitä kirjoja katsellut, on tullut väkisinkin mieleen, että nuokin viisikymmentä kaavaa olisi voinut korvata muutamalla selittävällä sanalla...
Keskitason(lukio mm.) matikankirjoissa voisi olla kaaviot ja taulukot jollakin yleismaailmallisella koodilla ilmaistuna. Muutenhan aikaa kuluu paljon siihen, että pähkäilee mitä kirjan tekijä on mahtanut ajatella. Kuitenkin mitä lähemmäs yliopistomaailmaa menee, sitä helpommiksi kirjat tulevat. En ainakaan itse ole nähnyt yhtään menestynyttä yliopistokirjaa(kaikki englanniksi) joka olisi vaikealukuinen tai monimutkainen. Asioita aina lähestytään oikeasta suunnasta ja selvästi.
Olen ihmetellyt sitä, että MATEMATIIKKA muuttuu periaatteessa helpommaksi mitä "vaikeammaksi" se menee. Laskuissa on kaavat jolloin numerot pitää vaan sijoittaa ja laskea. Ns. matematiikan juurella asiaa täytyy pohdiskella todella paljon verbaalisesti koska täytyy hoksata mitä laskutapaa pitää käyttää.
Matikka on kaikesta huolimatta ikävää.
No ei noin ole. Tietysti esim. ylioppilaskirjoituksissa voi pärjätä kohtalaisesti kun opettelee hyvin kaavojen soveltamisen ja perusmenettelyt kuten yhtälöiden ratkaisemisen, derivoimisen ja integroimisen, ääriarvojen määrittämisen... mutta laudaturia sillä ei vielä saa. Yliopistotasolla ollaan vasta oikeastaan matematiikan juurella: määrittelemässä peruskäsitteitä ja väitteitä todistamassa näistä ja aksioomista lähtien. Se vaatii aika lailla loogista lahjakkuutta.