Tämä otsikon aihe monia mietityttää, halusivat sitä tai eivät. Viimeistään kuolinvuoteella kysymys herää mieliin. Miten itse koet kuoleman?
1. Kun kuolen pääsen taivaaseen
2. Kun kuolen pääsen joko taivaaseen tai joudun helvettiin
3. Kun kuolen joudun helvettiin
4. Kun kuolen pääsen "meidän uskisten taivaaseen"
5. Kun kuolen pääsen valitsemaan syntisiä helvettiin
6. Kun kuolen sielu lähtee vaeltamaan uuteen asuinsijaansa
7. Kun kuolen lakkaan olemasta, mitään ei jää jäljelle
8. Kun kuolen, minulla ei ole aavistustakaan siitä, minne joudun tai häviänkö kuin tuhka tuuleen
9. Jotain muuta. Mitä?
1. Kun kuolen pääsen taivaaseen
2. Kun kuolen pääsen joko taivaaseen tai joudun helvettiin
3. Kun kuolen joudun helvettiin
4. Kun kuolen pääsen "meidän uskisten taivaaseen"
5. Kun kuolen pääsen valitsemaan syntisiä helvettiin
6. Kun kuolen sielu lähtee vaeltamaan uuteen asuinsijaansa
7. Kun kuolen lakkaan olemasta, mitään ei jää jäljelle
8. Kun kuolen, minulla ei ole aavistustakaan siitä, minne joudun tai häviänkö kuin tuhka tuuleen
9. Jotain muuta. Mitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
lähellä. Ikuinen pimeys ja lepo antavat armahduksensa.
Sen verran joudun mukaan sekoittamaan ysiä, että jäljelle jää myös n. 70 kilogrammaa eloperäistä maanparannusainetta.
Kiitoksia muuten illan tähän asti parhaasta keskustelun avauksesta.
Ei tapahdu mitään. Maailman kierokulku ei paljo piittaa mun kuolemasta.
Kun olen tuskissani kuolinvuoteella, omaisia ei enää siinä vaiheessa ole, ainoana tukena ja turvana ylipalkatut sairaanhoitsut, niin ajattelen että olipas paska reissu, kunpa en olisi koskaan syntynytkään. Onneksi pääsen pois tästä maailmasta näinkin nuorena. Ei tarvitse kärvistellä tässä lutkain täyttämässä maailmassa enää kauaa. Synnyin, elin, olin ja kuolin. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Musiikkini jää elämään jälkeeni.
Tietoisuuteni lakkaa olemasta, eikä minusta jää jäljelle kuin eloton ruumis osaksi luonnon kiertokulkua.
muutama kymmenen jää kaipaamaan, 3 saa tuntuvan korvauksen.
Ja toivottavasti useat tuhannet ihmiset jää muistamaan niitä jotka uhrautuivat puolestamme.
Se sit mitä sen jälkeen tapahtuu, mulle. En meinannu ottaa vielä stressiä siitä. Se on sit sen ajan murhe.
Paha sanoa, kun ei voi olla varma edes kuolemasta. Kovaa ainakin väitetään, että kuoltais.
Jos raamattua on uskominen, niin olemme jumalan kuvia, joten käytännössä musta tulee sitten jumala, jos kuolen. Sitten annan selkään sille idiootille. Mutta koska en usko raamattuun, niin pitänee keksiä jokin muu tilanne.
Olis kiva myös ajatella, että meistä jää näkymätön henki, ja siirrymme elämään henkien ulottuvuuteen. Tässä vaan ongelmana, että siellä täytyy olla jo aika helvetin ahdasta.
Uudelleen syntyminenkin olis kiva vaihtoehto, mutta ihmetyttää mihin sitten synnymme, jos maapallo tai ihmiskunta tuhoutuu. Toiseen ulottuvuuteen vaiko toiselle tähtijärjestelmälle?
Varmaan tällä hetkellä pidän parhaimpina ideoina, että kuollessamme yhdistymme universumiin. Atomimme tuottavat uutta elämää ja saattavat kulkeutua ympäri maailmankaikkeutta. Ehkä tulemme myös tietoiseksi tästä kaikesta äärettömyydestä (?).
Toinen idea vois olla, että koska tämän hetken todellisuudesta ei voi olla täysin varma, niin ehkä kuollessamme heräämme ja jatkammekin elämää toisessa todellisuudessa (näimmekin vain unta). Tai sitten synnymme uuteen todellisuuteen kuollessamme, ei välttämättä sinne missä kuoltiin.
Kuka tietää, sitten sen näkee, jos näkee.
seuraavasti:
http://www.youtube.com/watch?v=LRO94Z48hOM
Kun mä kuolen en ole miettinyt mitä minulle ehkä mahdollisesti tapahtuisi muuta kuin polttohaudataan. Muut asiat olen kyllä miettinyt ja siksi tuolla 15-kuukautisella on oheishuoltajat ja edunvalvoja ja muuta asiat hoidettu kondiksee, myös noiden teinien kohdalla. "Kuoleman" kanssahan tuossa kilpaa juostiinkin, pääsin vain karkuun toistaiseksi ainakin. :))
vaan lakkaa olemasta ja sen myötä myös koko ihminen, sekait se meidän jokaisen kohtalo lopulta on.
elämästä. Kaikki muu on epävarmaa.
No, sain tämän kuution.
numero seitsemän