Poika 2vuotias ja ihan hirveät kiukkuamiset alkaneet. Hän repii ja kiljuu, paiskoo tavaroita, lyö minua ym aina suutuspäissään... Tänään hän roiski maitoa pitkin poikin, varoitin, ei totellut, joten otin mukin kokonaan pois ja hän jaksoi kiljua sen perään melkein 30minuuttia!!! Tulen hulluksi kohta! Lapsi on muuten todella kiltti ja iloinen, mutta nuo kiukun puuskat... Hän on esikoiseni ja olemme hänen isänsä kanssa asunto erossa, eli hänestäkään ei apua ole. En oikeasti tiedä miten kiukkuavan/itkevän lapsen kanssa pitää olla, ei taida olla olemassa mitään kiukkuavan lapsen abc,tä... vai? Antakaa kokeneemmat äidit neuvoja uhmaikäisen käsittelyssä, alkaa olemaan jo todella ahdistunut olo...
HERMOT MENEE!!!!!!
KERPELE!!!!!!
13
1028
Vastaukset
- nannyyyyy
Jos lapsi lyö, paiskoo tavaroita ym. vie hänet sanaa sanomatta jäähylle.
Jäähyajan jälkeen kerro miksi veit hänet jäähylle.
Pienemmissä asioissa muista antaa varoitus ensin ennenkö viet jäähylle.
Palkkio menetelmää voit myös käyttää, jos käyttäytyy hyvin saa esim. tähden tauluun ja tietystä tähtimäärästä saa jonkun palkkion päivän päätteeksi.- .................
etenkin vähän isommille lapsille tuo kyllä. Kaikkiin ei tehoa ja vaatii todella pitkää pinnaa ja periksi antamattomuutta sekä johdonmukaisuutta että sen saa toimimaan, etenkin uhmaikäisellä joka ei kehitysvaiheensa vuoksi hallitse kovin hyvin kiukkukohtauksiaan.
Hyvä on muistaa myös, että se jäähyllä olo on minuuteissa sama kuin lapsen ikä vuosissa, siis 2 vuotias 2 minuuttia kerrallaan max. - jos itse on johdonmukainen
................. kirjoitti:
etenkin vähän isommille lapsille tuo kyllä. Kaikkiin ei tehoa ja vaatii todella pitkää pinnaa ja periksi antamattomuutta sekä johdonmukaisuutta että sen saa toimimaan, etenkin uhmaikäisellä joka ei kehitysvaiheensa vuoksi hallitse kovin hyvin kiukkukohtauksiaan.
Hyvä on muistaa myös, että se jäähyllä olo on minuuteissa sama kuin lapsen ikä vuosissa, siis 2 vuotias 2 minuuttia kerrallaan max.Mutta tuhoisa jos toisinaan höpisee ja päästää lapsen lähtemään, tai ei nouda takaisin lasta hänen karatessaan, koska karkuunhan muksu ilman muuta uhmiksessaan pyrkii.
- aika pieni
Kaksivuotias on minusta vähän pieni vielä käsittämään jotain jäähyn ideaa, vanhemmalle se kyllä tepsii joskus.
Tuoikäinen ei pysty hillitsemään kiukkuaan noin vain, se saattaa jopa pelottaa häntä itseäänkin. Meillä on käytetty ns. sylihoitoa tuollaisten raivonpuuskien hillintään, ja kyllä se tepsi joka kerta. Lapsi sai raivota ihan rauhassa tiukassa syliotteessa, ja aikuinen oli rauhallinen ja turvallinen tilanteessa. Ei niitä monta kertaa tarvittu. Periaatteena tuossa on se, että lapsi oppii, että negatiiviset tuntemukset kuuluvat elämään myös, mutta niitä pitää oppia käsittelemään, eikä vain tukahduttamaan.
Huvittavinta oli se samankaltaisuus, ja samanlaisina toistuvat lapsen kommentit (toisenkin lapsen kohdalla). "Minua kutittaa/väsyttää/pissattaa/nälättää/milloin mitäkin" toistui säännöllisesti, jotta olisin päästänyt lapsen ennenaikojaan. Kerran totesin pissahätäilmoitukseen, että sitten sinun varmaan täytyy pissata housuun, jos niin kova hätä on. Lapsi lopetti raivoamisen välittömästi ja sanoi hämmästyneenä, että "eihän noin saa lapselle sanoa".
- ......................
tuon ikäisen uhmakohtausten kanssa välillä se, että teki jotakin todella yllättävää joka sai lapsen kiukkukohtauksen katkeamaan.
Eli vaikka tuo kuvailemasi tilanne, sen sijaan että ottaa mukin pois ja lähtee pois ja komentaa lasta, saatoinkin ottaa lapsen syliin ja alkaa vaikka tanssimaan ja laulamaan jotakin ihan hölmöä tai irvistellä hassusti niin, että lasta alkoikin naurattamaan eikä itsellekään päässyt kiukku kasvamaan ja hermoja menemään. Huomion kiinnittäminen johonkin muualle sillä hetkellä on siis aika hyvä konsti, mutta täytyy muistaa että uhma kiukulla on tärkeä sija lapsen kehityksessä ja se on normaalia ja menee aikanaan ohitse, joten aina välillä on hyvä antaa lapsen huutaa vaan ja laskea itse sataan, koska oma hermostuminen saa kiukun kasvamaan lapsessakin vain entisestään. Ja aina pelleily siinä tilanteessa saa lapsen sekaisin, mikä on normaali reagointia eri tilanteissa ja mikä ei, joten harkiten kannattaa käyttää.
Ei kannata sortua myöskään lahjontaan, koska muuten lapsi ei opi sietämään pettymyksiä vaan saamaan aina tahtonsa läpi kiukunpuuskalla.
Siitä ei siis ollut kyse tuossa vinkissä jonka kerroin, vaan siitä, että sillä hetkellä kun tuntuu että hermo menee ja lapsi ei tokene millään konstilla, niin joku positiivinen "yllätys hyökkäys" saattaa tehota. Myös omaan kiukkuun sillä hetkellä.
Jokainen lapsi on erilainen ja vaatii vähän erilaiset "käyttöohjeet", joten loppujen lopuksi joudut ihan kantapään kautta opettelemaan lapsesi käsittelyn, ihan kuin jokainen meistä...Lyömistä ei saa sallia, silloin kannattaa ottaa lasta käsistä kiinni ja selittää että se sattuu, toista ei lyödä. Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä tarkalleen miksi, eikä osaa asettua toisen asemaan miltä toisesta lyöminen tuntuu, mutta kun selität tosissasi silti, lapsi tuntee ja näkee ja kuulee että olet tosissasi. Pienetkin ymmärtävät enemmän kuin mitä aikuiset usein luulee, joten pelkkä EI ei aina auta, vaan kannattaa jo nyt opetella perustelemaan miksi, koska sekin ikä tulee vielä kun kaikkeen pitää saada vastaus...
Kiukkukohtauksissa jotkut lapset myös rauhoittuvat jos heidät ottaa tiukasti syliin ja vain puhelee rauhoittavasti, toisille lapsille se taas on katastrofi ja saa kiukun vain yltymään, joten kokeile kumpi keino juuri sinun lapseesi auttaa, sylissä pitäminen vai se, että jätät hänet hetkeksi rauhaan, ei yksin, mutta fyysisesti annat tilaa, otat vaaralliset heiteltävät esineet pois ja annat lapset meuhkata ja riehua rauhassa vaikka omassa huoneessa ja kun kohtaus menee ohitse, silloin voi puhella ja ottaa syliin ja jatkaa normaalisti, mitään suurta ohjelma numeroa ei kannata asiasta tehdä, sillä oikein voimakastahtoiset tenavat voivat saada siitä taas uuden aiheen kiukkuun.
Minulla on itselläni autistinen lapsi jolla tuntuu olevan ikuinen uhmaikä ja ehkä se on hänen lopunikäänsä, joten kaikki mahdolliset konstit on kyllä tulleet tutuiksi! kyllä se siitä helpottuu! koita oikeasti ottaa syliin ja halata,kyl se raivo siitä (ainakin siks aikaa lähtee) LOPPUU . Koita kestää...
- uhmiksia ollut täälläkin.
Et huomioi lasta kun se vain kiukkuaa. Touhuilet omiasi ja voit antaa lapselle yhden huoneen rauhoittumista varten. Esimerkiksi viet hänet omaan huoneeseensa, mutta et sulje huoneen ovea vaan. Kun olet laskenut lapsen maahan siellä huoneessasanot lapselle "tule sitten äidin luo kun rauhoitut". Ja lhdet pois. Huoneen ovi siis jätetään auki ja lapsi ei siis ole suljettu tulemasta luoksesi missään vaiheessa. Voit itse olla hänen lähellään vaikkapa viereisessä huoneessa.
Kun lapsi huomaa ettei saa sinulta sen kummempaa reaktiota itkemällä ja raivoamalla hän lopettaa ja tulee luoksesi. Sitten vaan toteat että "hyvä reipas poika, ei tuollainen auta. Äiti päättää."
Kaupassa tai vieraissa et huomio lasta muuten kuin pitämällä hänet aisoissa. Et lepertele, et anna palkkiota. Sanot vaan ettei kaupassa noin tehdä ja jatkat ostoksia, kuitenkin pitämällä lapsesta huolen ettei hän riko mitään. Laitat lapsen vaikka kärryyn. Huutoa tähän maailmaan mahtuu.
Katsokoon vaan ihmiset ja tulkoon neuvomaan, lepertelyt ei noissa tilanteissa auta.
Kylässä ollessanne otat lapsen syliin ja menet syrjään istumaan. Pidät lasta sylissä niin kauan että hän rauhoittuu.
Itse tein noin lapsien ollessa uhmassa. Auttoi.
En tiedä mikä sinun lapsellesi ja sinulle auttaa parhaiten sillä sinä sen kyllä itse tiedät kun alat pohtimaan. ajattelin vaan ehdotuksia antaa=)
Pitkää pinnaa uhmiksen kanssa!
PS: älä koskaan ala väittelemään lapsen kanssa vaan sano ehdoton ei ja ole sitten hiljaa.
Älä koskaan suutu lapselle.
PPS: Voimia.- en suosittele
tuota huomiotta jättämistä - tai ehkä hetkeksi, mutta en totaalisesti. Kiukkuamisellaan lapsi hakee varmistusta sille, että joku välittää ja että hän on tärkeä. Lapsi ei ymmärrä itsekään, miksi suuttuu ja häntä voi jopa pelottaa omat tuntemuksensa ja kiukku. Etenkään 2v vanha lapsi ei osaa vielä hallita kiukkuaan ja vanhemman tehtävä on opettaa sitä lapselle rauhoittamalla ja ohjaamalla ajatuksia muualle.
Se, että lapsi kiukkuaa, ei ole vaarallista - jos lapsi sen sijaan kiukussaan tekee pahojaan, ne pitää tietysti estää hellästi mutta päättäväisesti. Lapsella täytyy olla oikeus purkaa pahaa oloaan, mutta vanhemmalla on velvollisuus opettaa, miten se tehdään. Toisille sopii rauhallinen jutustelu, toisille harhauttaminen muihin asioihin, sylittely on hyvä juttu jne... Mutta älä jätä pientä kiukun kanssa yksin - maailma on täynnä puhumaan oppimattomia, sulkeutuneita aikuisia, jotka eivät ole oppineet hallitsemaan kiukkuaan ja purkavat pahaa oloaan viinaan ja huumeisiin.
Tsemppiä! Jaksamista tuo pienen uhma vaatii ja kärsivällisyyttä! - Äiti.....
en suosittele kirjoitti:
tuota huomiotta jättämistä - tai ehkä hetkeksi, mutta en totaalisesti. Kiukkuamisellaan lapsi hakee varmistusta sille, että joku välittää ja että hän on tärkeä. Lapsi ei ymmärrä itsekään, miksi suuttuu ja häntä voi jopa pelottaa omat tuntemuksensa ja kiukku. Etenkään 2v vanha lapsi ei osaa vielä hallita kiukkuaan ja vanhemman tehtävä on opettaa sitä lapselle rauhoittamalla ja ohjaamalla ajatuksia muualle.
Se, että lapsi kiukkuaa, ei ole vaarallista - jos lapsi sen sijaan kiukussaan tekee pahojaan, ne pitää tietysti estää hellästi mutta päättäväisesti. Lapsella täytyy olla oikeus purkaa pahaa oloaan, mutta vanhemmalla on velvollisuus opettaa, miten se tehdään. Toisille sopii rauhallinen jutustelu, toisille harhauttaminen muihin asioihin, sylittely on hyvä juttu jne... Mutta älä jätä pientä kiukun kanssa yksin - maailma on täynnä puhumaan oppimattomia, sulkeutuneita aikuisia, jotka eivät ole oppineet hallitsemaan kiukkuaan ja purkavat pahaa oloaan viinaan ja huumeisiin.
Tsemppiä! Jaksamista tuo pienen uhma vaatii ja kärsivällisyyttä!en tarkoittanut että lapsi jätettäisiin loppuiäksi ilman huomiota.
Lapsen täytyy saada känkätä. Aivan oikein.
Mutta lapsen huomioiminen oikeissa tilanteissa auttaa lapsen kasvatuksessa.
Kun lapsi on kiltti tai muuten vaan on, hänet huomioidaan.
Kun lapsi känkkää ja hakkaa äitiä, äiti kieltää ja jättää lapsen hetkeksi huomiotta.
PS: tämä toiminta on ollut jo kauan ammattikasvattajilla käytössä. MInulla myös ja toimii. - tapauksessa
Äiti..... kirjoitti:
en tarkoittanut että lapsi jätettäisiin loppuiäksi ilman huomiota.
Lapsen täytyy saada känkätä. Aivan oikein.
Mutta lapsen huomioiminen oikeissa tilanteissa auttaa lapsen kasvatuksessa.
Kun lapsi on kiltti tai muuten vaan on, hänet huomioidaan.
Kun lapsi känkkää ja hakkaa äitiä, äiti kieltää ja jättää lapsen hetkeksi huomiotta.
PS: tämä toiminta on ollut jo kauan ammattikasvattajilla käytössä. MInulla myös ja toimii.lapsi saa kuvan, että hän kelpaa vain ollessaan kiltti. Silloin, kun on paha mieli, hänet jätetään yksin pahojen fiilisten kanssa.
Alkuperäisellä on kaksivuotias lapsi ja kaksivuotiaaseen ei voi soveltaa ihan samoja periaatteita kuin esim. neljävuotiaaseen, joka jo toisella tavalla ymmärtää tekoja ja niiden seurauksia.
Kiukuttelemisesta ei tietenkään saa antaa positiivista palautetta, mutta ei myöskään hylkäämisen kokemusta. Ja se on totta, että hyvästä käytöksestä pitää palkita. Ja tuo sana ammattikasvattaja ei koskaan ole kuulostanut kovin hyvältä - itsekin olen opiskellut kasvatustieteitä lisurin verran, mutta enpä tiedä, kuinka paljon noilla kasvatuspsykologisilla teorioilla lasta käytännössä kasvatetaan, jos teorioita ei osaa soveltaa käytäntöön.
- mapee
jos roiskii maitoa tms niin ei siinä varoitella vaan maito pois. Eli minimoi ensin vauriot ja sotkut ja sitten mietit muuta.
Tuo jäähyneuvo on ihan passeli juttu. Raivoava lapsi kun ei juurikaan kuuntele niin ihan turhahan sille on selittää. Kaksivuotiaan käsityskykykin on rajallinen joten sikälikin hienot selitykset menee äkkiä hukkaan.
Pointtina lienee se, että raivoamiset niin että toisiin sattuu tai huutaminen yleensä infernaalisella korkeudella pitää saada pois. Toisaalta lapsella on oikeus kiukkuunsakin ja uhmaansa jossain rajoiss aja kohtuudella. Monastihan uhmainen lapsi itse kiihdyttää itsensä raivoon jossa ei hallitse itseään enää ollenkaan vaikka jo ehkä tahtoisi.
Muutos perheessä on lapselle vaikea ja tuskin osaa sitä kertoa itse omin sanoin. Jos löydät kirjoja aiheesta niin niiden katselu ja lukeminen voi auttaa riippuen lapsen sanallisesta kehityksestä. Yrittäähän aina voi ja lukeminen on kivaa yhteistä puuha aja läheisyyttä. Onhan nyt tärkeää tietää että vaikka isää ei näy niin äiti on siinä edelleen.
Itkevän lapsen ottaisin vain syliin ja odottaisin että rauhoittuu. Yksin raivoavan kanss avoi menetellä samoin. Tappelevaa lasta sen sijana en sylittäisi sillä silloin lohdittaa ja palkitsee huonoa käytöstä äkkiä eli tarkoitus ei toimi.
Oman rauhallisuuden kun pystyy säilyttämään ja olemana tilanteessa ulkopuolinen niin ettei mene lapsen kiukkuun mukaan niin kaikki sujuu jossain määrin helpommin. Kannattaa kokeilla joskus vaikka poistumista paikalta jos se laukaisee lapsen raivon, mutta on oltava tarkkana ettei lapsi luule että hylkäät hänet ja koe lisää turvattomuutta. - äitää ä
Me käytämme jäähyä ja hyvin toimii.
Annamme varoituksen ja jos se ei tehoa niin jäähylle eteisen penkille.
Nopeasti lapset hoksaavat, että nopeammin pääsee jäähyltä pois, kun käyttäytyy hyvin ja pyytää anteeksi.
Emme keskustele, lahjo, tee vaihtokauppoja, uhkaile tms. vaan yksi varoitus, jos käytös ei muutu jäähylle.
Voi kuulostaa julmalta, mutta mielestäni lapselle pitää olla ehdoton ja johdonmukainen eikä ruveta lässyttämään esim. jos et käyttäydy kauniisti et saa jäätelöä tms.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2251968Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101758Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse551237Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801065Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.17998TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi15940- 46855
Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään89854- 70802
Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42784