Jokainen asia, tapahtuma, aate, *kaikki* joka "on" ihmiselle vaatii syyn "olla". Ihminen alistaa kaiken "olemassa olevan" erilaisille syille välttämättä. Mieli ei pysty ns. kokemaan mitään asiaa, jolla ei olisi syytä. Pelkkä ajattelumme kohdistaminen tiettyyn asiaan, tapahtumaan, aatteeseen jne. alistaa sen syy-seuraus ketjuun. "X:n syy on ainakin se, että minä ajattelen sitä", ja kaikkihan me tiedämme, että ei ole asioita, joita emme voisi ajatella.
Mietteitä ja aatteita, kiitos! Pidetään asiallisena.
Mietteitä ja aatteita, kiitos! Pidetään asiallisena.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millaisia ihmisiä sisäistät tiedon subjekteiksi, puhuessasi "meistä"? On luonnollista olettaa myös me-hengelle löytyvän vastakkaista he-näkemystä, koska muulloinhan sisäryhmän määrittely olisi aivan mahdottomuus. He-ryhmällä tarkoitan itse tässä yhteydessä siis lähinnä niitä, joiden mukaan on olemassa asioita, joita me emme voi ajatella (ja tämä voi johdattaa ihmisen tiedostamattomaan itsemanipulaation tilaan).
Joku ihminen voi väittää horoskooppien olevan täyttä totta. Nykyisten aivofysiologisten tutkimusten avulla ollaan kuitenkin edetty varsin pitkälle ja kyetään selittämään ennustusten toteutumisen syyksi erilaiset aivoissa tapahtuvat prosessit. Asiasta huolimatta horoskooppeihin turvaava väittää yhä sinnikkäästi "tietävänsä" niiden olevan totta. Ongelmaksi nousee siis se, että on mahdollista tietää jonkin asian olemassaolo, mutta itse olemassaolon "laadusta" voidaan kiistellä puolin ja toisin: esimerkiksi perustelu voi olla mahdollista yleisiä kokonaisuuksia hahmottamalla tai omista lähtökohdista tarkastellen.
Ovatko ei-laajakatseiset ja suppeasti tunteilla ajattelevat ihmiset "heitä"?
"Millaisia ihmisiä sisäistät tiedon subjekteiksi, puhuessasi "meistä"?"
Jos oletat, että en tiedä mitä "cogito ergo sum" tarkoittaa olet väärässä. Voin todistaa oman olemassaoloni itselleni ja vain itselleni, mutta jos vedämme asian tähän pisteeseen kannattaako mistään edes puhua? Puhuessamme ihmisistä ja meistä voit vetää johtopäätöksiä jos vain tiedät miten kielemme toimii. 1 1=2.
"On luonnollista olettaa myös me-hengelle löytyvän vastakkaista he-näkemystä, koska muulloinhan sisäryhmän määrittely olisi aivan mahdottomuus."
He ja me ovat tässä kontekstissa täsyin sama asia.
"He-ryhmällä tarkoitan itse tässä yhteydessä siis lähinnä niitä, joiden mukaan on olemassa asioita, joita me emme voi ajatella."
Täysin järjetöntä. Mistä he voivat tietää joidenkin asioiden "olemassaolon" ilman, että he voivat tiedostaa näitä (ajatella). Täysin järjetöntä x10. Mistä tiedät jonkun olevan jota et tiedä olevan?
"Asiasta huolimatta horoskooppeihin turvaava väittää yhä sinnikkäästi "tietävänsä" niiden olevan totta."
Tällä asialla ei ole mielestäni mitään tekemistä "tietämisen" kanssa. Horoskoopeista voi spekuloida ja tehdä eri näkemyksiä, siitä onko kaikilla asioilla, tapahtumilla jne. ihmisille syy, ei.
"Ongelmaksi nousee siis se, että on mahdollista tietää jonkin asian olemassaolo, mutta itse olemassaolon "laadusta" voidaan kiistellä puolin ja toisin."
On mahdollista uskoa tietävänsä. Kaikki tieto tarvitsee uskon, jotta se on "tietoa". Joistakin "olemassaolon laaduista" voidaan kiistellä, joistakin ei, kuten siitä onko ihmismielelle välttämätöntä luoda syyt kaikille asioille joita he koskaan tulevat tiedostamaan tai ajattelemaan. Tämä asia on kiistämätön fakta tässä vaiheessa.
"Ovatko ei-laajakatseiset ja suppeasti tunteilla ajattelevat ihmiset "heitä"?"
En ymmärrä? Täysin beside the point minulle.
Älä yritä todistaa minua vääräksi silmät ristissä, vaan kysy itseltäsi: Mikä asia, tapahtuma, entiteetti (MIKÄ TAHANSA ASIA MIKÄ MIELEEN JUOLAHTAA) on olemassa -sinulle- (jos oletat muiden ihmisten olevan olemassa niin silloin myös "heille" tai "meille") vailla syytä?
Tällaista asiaa ei ole -piste-
Kyse on kaiken analysoimisesta. Ihmisyyden perusominaisuus on hallita ymmärryksen avulla kohtaamiaan asioita. Oikeastaan kyse on myös kielen kehittymisestä.
Se mitä luonnossa tapahtuu ja on, on olemassa ilman meidän määrittelyäkin tai havaitsemamme asian kuvausta sanoilla. Kyse on nimenomaan kuvauksesta tai mallintamisesta. Sitä sanotaan joskus tieteeksikin.
Sen mikä on tiedettä, mikä on oppi, uskonto tai aate, on lähes makukysymys. Hallinnantunteen saamiseen ei tarvita edes todistettavaa totuutta. Pääasia on että olo tuntuu turvalliselta. Se on nimenomaa pää-asia.
On toki olemassa asioita joihin ajattelukykymme ei riitä. Tarkoitan että se ei riitä selittämään kaikkia havaintoja. Se pelottaa. Aaveet kummitukset, kuolema, sielu, maailmankaikkeus, näitähän riittää. Silloinkin kun oma elämä ei ole ajatuksilla hallinnassamme meitä alkaa ahdistaa.
Tietämättömyys on terveellistä hyväksyä.
Turhat psykologiset analysoimiset voidaan jättää väliin. Se saa minut nauramaan. Hupia pitää tosin olla.
"Se mitä luonnossa tapahtuu ja on, on olemassa ilman meidän määrittelyäkin tai havaitsemamme asian kuvausta sanoilla."
Miksi sanot, että kielemme ulkopuolella on jotain? Eikö tämä ole täysin päätöntä? Sanot, että ilman ihmismieltä on olemassa käsite ja sana esim. "aurinko" ja sen tuottama "lämpö"? Oletko astunut ulos kielestäsi ja tarkastellut sitä sen ulkopuolelta?
"On toki olemassa asioita joihin ajattelukykymme ei riitä."
Eli siis, tiedät, että on jotain mitä et tiedä?