Vaivihkaa puolivahingossa

Itselleni se oli monella tapaa kummallista aikaa. Seksielämäni oli pitkään ollut poskellaan, vaikka tiettyjä huippuja aina tietenkin löytyy. Edellisenä viikonloppuna olin saanut mitä mainiointa suuseksiä, pitkästä aikaa, avomieheltäni, mutta hän oli lähtenyt jälleen kolmeksi viikoksi pois.

Oloni oli hyvin tyhjä. Olin odottanut melkoisen kauan, että saisin ensinnäkin oman hormonitasapainoni kohdilleen ja toiseksi pitkästä aikaa tyydytystä ja mielihyvää seksistä. En ollut saanut lainkaan seksiä pariin kuukauteen, ja viimeksikin se oli jäänyt melko tyydyttämättömäksi. Lopulta sitten hormonieni hulistessa viettelin avomieheni uudestaan antamalla hänelle suuseksiä yllättäen keskellä yötä, hänen ollessa jo unen ja valveen rajamailla asti. Eihän se onneksi siihen jäänyt, vaan tuosta kiitokseksi hän tyydytti itsekin minut, kielellään ja käsillään. Nautin siitä suunnattomasti, ja sainkin pitkästä aikaa aivan ihkaoikean orgasmin. Sitä olin niin kovin pitkään kaivannut, ja melkein aloin itkemään sen vihdoin saavuttaessani.

Sitä minun jäi kuitenkin myös hurjan ikävä: rintojen koskettelua ja suutelua, klitorikseni ja häpyhuulieni hyväilyä ja sitä tunnetta, kun avomieheni sormillaan hyväili g-pistettäni.

***

Laittauduin kotona hieman ennen kuin lähdin, en oikeastaan missään erityisessä tarkoituksessa. Olin kuitenkin menossa ulos, joten jotenkin vähän olisi ulkoasua siistittävä. Kiharsin hiuksiani hieman ja laitoin päälle paidan, jonka kaulus laskeutui kauniisti hiuksieni kanssa. Peitin finnejä meikillä, muuten en juuri meikkiä käyttänytkään koskaan. Jalkaan rennot housut, joiden kanssa olo ei tuntunut tukalalta tai epämukavalta, ja jotka eivät kiristäneet vyötäröltäkään. Olin lihonut aivan tolkuttomasti, useimmat housut olivat epämukavan tuntuiset jo siitäkin syystä.

Keikka oli hyvä. En tanssinut ja hyppinyt samaan tahtiin kuin joskus nuorempana tuon kaltaisilla keikoilla, mutta nautin musiikista kyllä ja jammailujalka vipatti enemmältikin. En ollut autolla liikkeellä, sillä olin kaverini kanssa ajatellut mennä jatkoille vielä keikan jälkeen, vaikkakin todennäköisesti vain ”yhille”.

Näin sinun kuikuilevan ympärillesi ihmisjoukossa, kuin etsien jotakuta. Koitin saada katsekontaktin, mutta katosit takahuoneeseen. Jäimme vielä kuuntelemaan viimeistä bändiä kaverini kanssa, kunnes joku yhtäkkiä sanoi nimeni korvaani. Käännyin ympäri, ja siinähän sinä olit. Olin hyvin ällistynyt, luulinhan sinun lähteneen pois. Katsoin sinua hetken luukku auki, varmastikin melko typerän näköisenä, ja yritin änkyttää nimeäsi. Lopulta sain sen kakistettua ulos virneesi säestämänä. Sanoit jotain ja rutistit minua lujasti. Halasin toki takaisin. Samalla sanoin korvaasi ehdotuksen, että voisimme mennä hieman sivummalle puhumaan, missä musiikki ei olisi niin kovalla. Nyökkäsit. Vinkkasin kaverilleni, että menisin hieman sivummalle, mutta hän jäi kuuntelemaan parhaillaan soittavaa bändiä.

”Voi että, hirveen hyvä oikeesti nähdä sua, eikä vaan jutella jossain Facebookissa”, sanoin, kun pääsimme pienen kulmauksen taakse, jossa jo kuulikin, mitä toinen puhui. ”Niin suakin”, vastasit lyhyesti ja hymyilit leveästi. Tunsin oloni hieman puusta pudonneeksi, mihin saattoi vaikuttaa myös lasillinen viiniä, jotka olin nauttinut ennen lähtöäni. En osannut oikein sanoa mitään, tunsin vain punan kohoavan poskilleni. ”Sä näytät tosi hyvältä, tunnistin sut heti!” totesit iloisesti, ja punastuin hieman lisää. ”He, kiitos... mäkin kyllä tunnistin sut...” vastasin hieman vaivautuneesti ja huomasin hiplaavani hiuksiani. Laitoin ne äkkiä takaisin korvan taakse ja aloin vuorostaan hieromaan käsiäni. ”Tosi hyvä keikka, tykkäsin kyllä älyttömästi”, koitin saada niin oman kuin sinunkin huomion pois hiuksistani ja käsistäni. ”No jaa, olihan se ihan jees. Mut on tästä vielä huipullekin matkaa”, virnistit. Olin juuri huomauttamassa, että tässä kaupungissa ei kovin montaa kovatasoista bändiä ole koskaan nähty, joten teillä olisi kyllä täydet mahdollisuudet kavuta ylemmäskin, mutta ennen kuin sain suuni auki, toistit: ”Näytät kyllä oikeesti tosi hyvältä”, ja siirryit hieman lähemmäs. ”Kiitos”, vastasin hämmentyneenä ja vein katseen lattiaan. Punastuin jälleen vähän lisää. ”Mitä sulle oikein kuuluu? Miten sulla menee?” kysyit. Juttelimme kuulumisista jonkin aikaa, juttelimme koulusta ja musiikista ja kaikesta elämään liittyvästä. Huomasin jossakin vaiheessa sinun flirttailevan vaivihkaisesti, hieman kysyvästi ehkä, kuin tunnustelevan maaperää. Vastailin hieman takaisin, erittäin pehmeästi ja huomaamattomasti. Nautin kuitenkin siitä, ja tein sen sillä taidolla, jolla nainen vain osaa.



Viimeinen bändi lopetteli, ja ihmisiä alettiin patistella pihalle, sillä rakennuksessa menisi hälyt päälle puolen tunnin päästä. Kaverini ilmaantui paikalle iloisena (ja hikisenä) itsenään ja esittelin teidät toisillenne. Hän kysyi, olimmeko menossa vielä jatkoille. Jälleen ennen kuin sain suuni auki, totesit, että teidän bändinne olisi menossa Oldiin, kunhan vain olisitte saaneet tavarat vietyä treenikämpälle. Pyysit meitä liittymään seuraan, tai menemään vaikka jo edeltä. Kysyin kaveriltani, sopisiko se, ja hänelle kävi kyllä. Bändikaverisi valuivat takahuoneeseen hiljalleen, ja sanoitkin, että sinunkin olisi mentävä. Sovimme siis näkevämme Oldissa puolen tunnin – tunnin kuluttua, ja niin tiemme erosivat. Minä ja kaverini lähdimme hissukseen valumaan ulko-ovea ja sitä kautta Oldia kohti, sinä ja kaverisi roudaamaan tavaroita kohti treenikämppää.



Olin ehtinyt juoda yhden lonkeron, kun saavuitte paikalle. Jälleen esittelykierros, ja sitä kautta tiskille. Minä lähdin sinun kanssasi, kaverini sulautui bändikavereidesi joukkoon heti alusta alkaen. Tilasin mariannen, sinä oluen. Tarjouduit maksamaan, mutta sanoin tarjouksellesi vain ”pyh” ja maksoin itse.

Palasimme pöytään ja ilta jatkui leppoisasti, juteltua tuli vaikka mistä ja juomaa kului aivan kiitettävästi siinä kahdenkin tunnin aikana, jotka pöydässä istuimme. Lopulta flirttailin kanssasi avoimesti sen turhia arastelematta, miten paljon ulkopuoliset siitä huomaisivat tai miten läpinäkyvää se olisi.

Puolenyön aikaan baari alkoi laitella oviaan pikkuhiljaa kiinni ja ajamaan ihmisiä ulos. Olit aivan kiinni minussa, et niin selvin päin sinäkään, ja hymyilit. ”Juttu jäi kyllä pahasti kesken”, totesit nostaen toista kulmakarvaa samalla. ”No niin kyllä jäi”, naurahdin, ”pitää kyllä jatkaa tästä vielä joskus.” ”Miten ois jatkot meillä?” ehdotit koko porukalle. Kaverini ilmoitti, että hän menisi kotiin – siveyden sipuli moraalinvartija. Joku bändikavereistasi sanoi tulevansa mieluusti myös kyllä, ja minäkin olin ihan innoissani. ”Voiko tulla? Onko varma? Eihän sua heitetä pihalle?” kyselin. Toivotit tervetulleeksi. Muut kaverisi eivät olleet tulossa – olisimme siis menossa teille kolmestaan. Voi kaveriparkaa, kun joutuu jäädä meidän juttujen ulkopuolelle. Meillä oli kymmenen vuotta välissä viime tapaamisesta, puhuttavaa oli paljon. Emme olleet päässeet edes alkuun vielä siinä vaiheessa, kun jouduimme jättämään baarin.

Teille tulemaan ilmoittautunut herrasmies oli kuskina, hän oli tipatonna ja suostui heittämään kaikki kotiin. Istuit hänen viereensä etupenkille, ja minä, kaverini ja kaksi teidän bändiläistänne takapenkille. Matkalla kuunneltiin musiikkia.”Et kyllä mee minnekään noitten tyyppien kanssa”, kaverini sanoi korvaani autossa, ”ethän sä tunne niitä yhtään.” ”Mehän ollaan vanhoja kavereita, ei tässä mitään”, vastasin. ”Äiti kulta, älä minusta huoli, mulla on suojelusenkeli ja silleen”, totesin vielä päälle No Man's Bandin laulun sanojen putkahtaessa mieleeni spontaanisti. ”Sitä sä tarviitkin, toi kaverihan iskee sua koko ajan”, kaverini sanoi. ”Hei, viatonta flirttiähän toi on, pelleilyä vaan. Ei tarvi niin tosissaan olla”, hihkaisin kaverilleni hiljaa. ”Hei, älä viiti”, hän totesi, mutten vaivautunut vastaamaan enää. Juttelitte etupenkillä kaverisi kanssa jotakin melko hiljaa, en kuullut, mitä. En kyllä juuri välittänytkään. Kaksi muuta kaveria takapenkillä heitti läppää keskenään ja lähdin juttuun mukaan. Viskelin heille kommentteja kaverini yli. Hän naureskeli mukana, mutta melko estyneesti.

Kaverisi heitettiin ensin kotiin, sillä he asuivat aivan toisella puolella kaupunkia. Sitten lähti minun kaverini. Hän taputti olkapäätäni lähtiessään, ties mistä syystä. Vilkutin hänelle hyvästiksi ja jatkoin läpänheittoa sinun ja kaverisi kanssa. Musiikki soi taustalla. Vilkuilit minua virnuillen, virnistelin sinulle takaisin. Oloni oli todellä hyvä ja rento.

Pihaanne saavuttaessa kaverisi katsoi kelloa ja totesi, ettei hän ehkä tulisikaan teille, koska olikin jo niin myöhä. Kotiinheittolenkissä oli mennyt enemmän aikaa kuin hän oli kuvitellutkaan. ”Jaa”, totesin sen suuria ajattelematta. ”Kai sä tuut kuitenkin?” kysyit kymyillen. ”Höh, no joo”, vastasin ja naurahdin päälle. ”Mä voisin heittää sut kyl kotiin, jos sä nyt lähtisit”, kaverisi ehdotti, mutta hymähdin vain. ”Mä asun hei niin lähellä tossa, että ei oo mikään ongelma.” Nousin autosta ja sanoin hänelle kiitos ja heihei ja pamautin oven kiinni. Laulatti. Mieleeni tuli suoralta kädeltä vain Urjalan taikayö, joten lauloin sitä vähän matkaa kertosäkeestä kävellessämme rappukäytäväsi ovelle. Kaverisi peruutti pois pihasta, en muistanut sanoja sittenkään. Naureskelin itselleni ja koitin jotakin sanoja mumista, mutta rappukäytävän ovella laitoit käden suulleni ja tulit aivan likelle. ”Pitää olla hiljaa”, naurahdit ja virnistit päälle. Nyökytin päätäni ja olin hiljaa, vaikka vähän minua naurattikin.



Tarjosit minulle lasin punaviiniä pullosta, josta oli puolet jo juotu. Tiesin kyllä, että viini nousi itselläni herkästi päähän, ja että siitä tuli minulle myös herkästi paha olo, mutta otin lasin silti. Asetuin istumaan sohvalle, joka upotti hieman. Kaksiosi oli hyvin viihtyisä opiskelijakämpäksi: siellä ei ollut mitään ylimääräistä eikä oikeastaan lainkaan sotkua. Huonekalut olivat mitä kirjavampaa repertuaaria, varmastikin kirpputorilta ostettuja, mutta ehkä juuri siksi niin mukavan näköisiä. Huomautin asiasta sinulle istuessasi viereeni. Naurahdit vain ja katselit hieman ympärillesi, kuin vähätellen. Lattialla oli kirjava räsymatto.

”Mitä pidit illasta?” kysyit ja siemaisit viiniä. ”Mukavia kavereita sulla. Ja kivaa oli”, vastasin, kun en kattavampaakaan vastausta siihen hätään saanut. Hymyilit ja katsoit minua silmiin. ”Mustakin on ollut kivaa”, sanoit ja siirsit oman kätesi vaivihkaa kädelleni. Sävähdin hieman, kun silitit kämmenselkääni sormenpäälläsi. Viini oli kadonnut lasista huomaamattani, siemaisin viimeisen tipan ja jäin tuijottamaan lasin pohjaa ujostuksenpuuskassani.

”Sanoinko mä sulle, että mun tyttöystävä jätti mut tossa joku aika sitten?” kysyit ja laskit puoliksi täyden lasisi ikkunalaudalle. ”Joo, kyllä sä siitä mainitsit”, vastasin. ”Kauan te ehitte seurustella?” ”Puoli vuotta, ei sen kauempaa...” vastasit tutkien minua katseellasi päästä varpaisiin. Katselin sinua. Otin kädestäsi kiinni ja puristin hiljaa. Puristit takaisin ja nostit katseesi silmiini hymyillen samalla.

Siirryit hieman lähemmäs minua ja totesit jälleen vilpitön ihailu kasvoiltasi paistaen: ”Sä näytät ihan älyttömän hyvältä.” ”Kiitos vaan, taas”, naurahdin ja pyörittelin viinilasia kädessäni. Nojauduit eteenpäin, otit viinilasin kädestäni ja laitoit sen ikkunalaudalle oman lasisi viereen. Nostin katseeni sinuun. Katselit kasvojani yltä päältä, peukalosi silitti kättäni. Toinen kätesi laskeutui reidelleni, hivuttautui sitä pitkin ylös, ylös... ja reittäni pitkin sohvalle. Tulit vielä lähemmäksi, liu'utit toista kättäsi käsivarttani pitkin, olkapään kautta kuin vahingossa kaulaani hipaisten lapaluulleni. Vedit itsesi lähelleni, olit ylläni. Nenäsi silitti kaulaani, suljin silmäni ja naurahdin hieman. Haistelit kaulakuoppaani vaivihkaisesti, minkä jälkeen suusi liikkui korvalleni ja kätesi lantiolleni. ”Paitsi, että sä näytät ihan älyttömän hyvältä, sä myös tuoksut tosi... makeelle”, kuiskasit huulet aivan kiinni korvassani. Huokaisin hiljaa, vähän, ja sormiesi lipuessa solisluulleni ja toisen kätesi hyväillessä lantiotani huumaannuin partavedestäsi. ”Niin säkin”, kuiskasin poskeasi vasten.

Hyväilit solisluuni kohdilta ja hieman sen alapuolelta. Painoit kaulalleni suukon, painoit toisen. Ynähdin vastaukseksi hiljaa ja hivutin käteni rintakehällesi. Painoit minua sohvalle alaspäin suukotellen samalla kaulaani lisää. Hyväilin rintakehääsi paidan läpi samalla, kun sinä hivutit lantiollani olleen kätesi ensin rinnalleni, pysähdyit sen kohdalla hetkeksi ja jatkoit sitten käden liikettä olkapäälleni, ja siitä sohvalle. Hengitit hetken kaulaani, hengähdin hiusteni kutittaessa ja vein toisen käteni hyväillen niskaasi. Silitin hiuksiasi ja vedin polveni koukkuun siten, että sinä jäit jalkojeni väliin. Suukottelit leukaani pitkin, suukotit minua suupieleen, ja jäin hamuamaan suudelmaa, mutta turhaan. Hyväilin niskaasi ja kaulaasi, ja huokaisit syvään laskeutuen samalla polviesi varasta minun jalkojeni väliin. Olit melkein luvattoman lämmin lähelläni.

Huulesi painuivat omilleni varovaisesti, kuin lupaa kysyen. Painoit suukon suulleni katsoen minua samalla silmiin. Jäitkin tuijottelemaan silmiini ja hellimään nenälläsi minun nenääni. Tuijottelin takaisin ja painoin vastasuukon sinun huulillesi. Toinen käteni tunnusteli tietään selkääsi, ja painoin vartalosi vielä tiukemmin itseäni vasten. Suukotimme pari pientä suukkoa, kunnes painoin silmäni kiinni ja suutelin sinua, ja sinä vastasit. Toinen kätesi silitti hiuksiani ja kaulaani, puristin sinua reisilläni ja hyväilin selkääsi. Kielesi tunnusteli huuliani ja hampaitani, oma kieleni vastasi sen kutsuun, lantiosi alkoi hiljalleen keinua edestakaisin ja lämpimät aallot kulkivat molempien alavatsoissa.

______________________

Jatkuuko, vai onko täysin tuhoon tuomittu väkerrys?