Minua on osoiteltu aseella, koin sen hetken todella ihanaksi. Kaupassa, linja-autossa, joka paikassa toivon aina hiljaa itsekseni että tapahtuu jotakin "jännittävää", että esimerkiksi joku tulee tekemään aseellisen ryöstön tai muuta vastaavaa. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista saada peräänsä ahdistelija tai jospa joku ystävällinen ihminen joskus hyökkäisi kimppuuni kadulla.
Olen ollut tällainen pienestä pitäen, nyt odotukset jännittävistä asioista ovat tulleet todenmukaisemmiksi, mutta vahvistuvat jatkuvasti. Oi miksei minulle koskaan tapahdu mitään! Räyh!
Onko muilla vastaavanlaisia ajatuksia? Itse taidan elää tylsää elämää. Jospa asia helpottuu kun valmistun vartijaksi:D
Olen ollut tällainen pienestä pitäen, nyt odotukset jännittävistä asioista ovat tulleet todenmukaisemmiksi, mutta vahvistuvat jatkuvasti. Oi miksei minulle koskaan tapahdu mitään! Räyh!
Onko muilla vastaavanlaisia ajatuksia? Itse taidan elää tylsää elämää. Jospa asia helpottuu kun valmistun vartijaksi:D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta elämä on ollut aina tarpeettoman jännittävää. Ensimmäisiä muistojani on kun jouduin saunassa ylälauteille ja vanhempani halusivat minun käyvän selälleni siihen. Pelkäsin kauheasti putoavani ja huimasi sillä omaan tavattoman pahan korkeanpaikan kammon.
Nykyään olen pyrkinyt rajaamaan omilla valinnoillani ja sedatiivien käytöllä elämän jännittävyyttä.
Ala harrastaa jotain extreme-lajeja jotka saavat adrenaliinin liikkeelle. Aivojesi aktivaatiotaso on luultavasti tavanomaista alhaisempi ja siksi kompensoit sitä jännitystä etsimällä.
alottaa joku extremeharrastus. Vois löytää kavereitakin siinä. Kuulostaa aika täsmäävältä tuo aktivaatiotaso, nykyäänhän kykin koneella päivät pitkät.
Miksi miksi miksi pitää pistää henki alttiiksi kun se kuitenkin lähtee ennen pitkää kuitenkin.
Eikö nykypäivä ole extremeä riittämiin; Sampopankin uudistus?
Riittää kun kirjoittaa suomi24 psykologiapalstalle. Siinä on extremeä ihan riittävästi.
canvas 007
Minua on uhattu konepistoolilla,
ollut hysteerisellä tyypillä puukko kädessä ja se minun kurkulla.
Noista kaikista,
ja niin monesta muusta tilanteista olen selvinnyt.
Kun aloittaja joutuu tositilanteeseen,
haluttas nähdä miten äijän käy.
Tietsumaailmassa asuvat elävät jossain fantasiamaailmassa. Niillä on oma todellisuus, joka eroaa rutkasti oikeasta, käsinkosketeltavasta. Monet pelkää liiaksi laittaa itseään elämän peliin.
Joo tämäkin joutunut kaiken maailman viidakkoleireille mutta selvitty. Älä jää rummuttamaan noita juttuja.
Oikeesti .
siis se kun pistoolilla osoteltiin, joku känniläinen. Ja se oli hienoa. Halusin hetken jatkuvan ikuisesti.
En tietokoneella tee muuta kuin hengailen mesessä tai täällä keskusteluissa. Ei mitään tietokonepelejä tai vastaavia. Koneella olen alkanut jököttämään vasta noin vuosi sitten, lapsena aina juossut ulkona seikkailujen perässä. Minut kasvatettiin melko vapaasti.
Tuntuu kuin puuttuisi tietynlainen itsesuojeluvaisto.
Olen muuten nainen.
tyypillinen erikoisuuden tavoittelija.
Onkohan sinulla identiteettiongelmia? Ja ymmärrätkö, että niissä "jännissä" tilanteissa, missä liian moni joutuu loukkaantumaan tai uhriksi, on leikki kaukana. Olisiko kiva kuolla jännityksen vuoksi tai saada esim. neliraajahalvaus loppuiäksi? Pystytkö tuntemaan empatiaa loukkaantuneita kohtaan, surua? Tärkeitä kysymyksiä, kun tuollaisia tilanteita mietit. Jos vartijan töitä alat tehdä, riippuu tietenkin missä, tulet kohtaamaan ongelmatilanteita. Ensiaputilanteissa sitä alkaa väkisin kasvamaan henkisesti, jollei ole täysin psykopaatti. Hakeudu paikkoihin ja tilanteisiin, missä tapahtuu. siinä löydät rajasi. Myös ns. pullossa kasvaneet eivät aina tajua elämän kammottavia realiteetteja. Ne pahat asiat kun eivät kosketa omaa elämää. Silloin joku satunnainen känniläiskohtaaminenkin voi tuntua jännältä, hienolta asialta. On syvä uskomus, ettei oikeasti voi mitään pahempaa sattua, eihän koskaan ole sattunut.