Tiedämme, että aurinkokuntaa vastaavia planeettajärjestelmiä on tähtien ympärillä ja tähtiä ja galkseja on lukemattomia. Tiedämme aurinkokunnan ja tähtien kehityksen suurinpiirtein fysiikasta ja tähtitieteestä. Mutta mitä kaikkea avaruudessa on, se on täysi arvoitus edelleen huolimatta hienoista kaukoputkista ja kehittyneestä fysiikasta.
Mutta filosofian, tähtitieteen, ufo-tutkimuksen ja uskontojen perusteella voimme tehdä jo varsin valistuneita arvauksia muistakin maailmoista, planeettajärjestelmistä, kuin omastamme:
Maailmoja on kolmenlaisia. Osa on tällaisia kuin maapallolla, henkien kehityspaikkoja, koetuspaikkoja. Tietoiset olennot näillä planeetoilla voivat olla monenlaisia ja monentasoisia: ihmisenkaltaisia tai alieneita, luolamiestasolla tai korkealla teknisellä tasolla aina avaruusmatkailuun asti. Todennäköisesti tällaisia maailmoja on miljardeja, lukemattomia, vaikka kaikilla tähdillä ei edes olisi planeettakuntaa ja toisilla vain alkeellista elämää.
Sitten on paratiiseja, taivaita, joissa ihmiset ym elävät yhteydessä Jumalaan ikuisessa autuuden tilassa. On kirkastettuja planeettoja erityisesti Linnunradan keskustassa ja muidenkin spiraaligaksien keskustassa sekä elliptisissä galakseissa. Näihin eivät edellisen tason kulttuurit voi astua koetustilansa aikana. Näissä asuvat enkelit ja jumal'olennot eivät aina tarvitse avaruusaluksia lentääkseen, päinvastoin kuin edellisten maailmojen.
Sitten on kadotuksen paikkoja, joissa asuvat olennot, jotka on tuomittu ikuisesti elämään erossa Jumalasta. Näihin ei lennetä, eivätkä he pääse pois, näitä on varmaankin galaksien reunoilla.
Henkimaailmaa on toisissa maailmoissa samanaikaisesti aineellisen maailman kanssa niinkuin meillä, ja sitten joissakin maailmoissa on vain aineellista elämää tai vain henkimaailman elämää.
Kaikki maailmat ovat Jumalan luomia, niitä on lukemattomia, mutta Jumalalle ne ovat luettuja. Luotu järjestämällä olemassaolevia elementtejä, ei tyhjästä, eikä koko kokonaisuutta ole luotu: Koko kaikkeus on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Mutta filosofian, tähtitieteen, ufo-tutkimuksen ja uskontojen perusteella voimme tehdä jo varsin valistuneita arvauksia muistakin maailmoista, planeettajärjestelmistä, kuin omastamme:
Maailmoja on kolmenlaisia. Osa on tällaisia kuin maapallolla, henkien kehityspaikkoja, koetuspaikkoja. Tietoiset olennot näillä planeetoilla voivat olla monenlaisia ja monentasoisia: ihmisenkaltaisia tai alieneita, luolamiestasolla tai korkealla teknisellä tasolla aina avaruusmatkailuun asti. Todennäköisesti tällaisia maailmoja on miljardeja, lukemattomia, vaikka kaikilla tähdillä ei edes olisi planeettakuntaa ja toisilla vain alkeellista elämää.
Sitten on paratiiseja, taivaita, joissa ihmiset ym elävät yhteydessä Jumalaan ikuisessa autuuden tilassa. On kirkastettuja planeettoja erityisesti Linnunradan keskustassa ja muidenkin spiraaligaksien keskustassa sekä elliptisissä galakseissa. Näihin eivät edellisen tason kulttuurit voi astua koetustilansa aikana. Näissä asuvat enkelit ja jumal'olennot eivät aina tarvitse avaruusaluksia lentääkseen, päinvastoin kuin edellisten maailmojen.
Sitten on kadotuksen paikkoja, joissa asuvat olennot, jotka on tuomittu ikuisesti elämään erossa Jumalasta. Näihin ei lennetä, eivätkä he pääse pois, näitä on varmaankin galaksien reunoilla.
Henkimaailmaa on toisissa maailmoissa samanaikaisesti aineellisen maailman kanssa niinkuin meillä, ja sitten joissakin maailmoissa on vain aineellista elämää tai vain henkimaailman elämää.
Kaikki maailmat ovat Jumalan luomia, niitä on lukemattomia, mutta Jumalalle ne ovat luettuja. Luotu järjestämällä olemassaolevia elementtejä, ei tyhjästä, eikä koko kokonaisuutta ole luotu: Koko kaikkeus on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko olemassa ns. spiraaliplaneettoja, joiden hopeanhehkuisissa asteroidivyöhykkeissä siivekkäät yksisarviset ja taikakristelleilla koristellut pallokalat kirmaavat, kuin vastasyntyneet keijut ammukasteen virvoittamalla neliapilaniityllä?
Emme todellakaan tiedä minkälaisia planeettoja ja olentoja on.
Vastauksesi oli tietysti huumoria, mutta vakavasti ottaen maailmankuvassani on järkeä, ja rehellinen kritiikki olisi sellaista, että esittäisi vuorostaan miten sitten maailmat olisi ymmärrettävä, jos ei niin kuin sanoin, tai osoittaisi jonkin virheen kuvassa nykyisen tietämyksen kannalta.
Lisäisin, että keijut ovat ilmeisesti, jos sellaisia sattuu olemaan, henkimaailman olentoja, ja heitä löytyy silloin maapalloltakin, eikä tarvita spiraaliplaneettoja, mikä sellainen muuten olisi?
Henkimaailmat mainitsin vain sivunmennen, ettei se unohtuisi, pääasiassa yritin yhdistää tähtitieteen ja modernin ilmoituksen.
Pitäisikö sinun kristinuskon huuhaa siirtää tuonne uskonto palstalle. Henkiä ja Jumalia. Paratiiseja ja kadotuksen paikkoja. Kaverilla taitaa olla nuppi liikaa kiinni raamatussa?
-Mielestäni viisas ja itsetietoinen filosofi on ateisti. Hän ehkä tahtoo uskoa jumalaan, mutta ei voi tätä tehdä, koska on liian "fiksu".
En tiedä saako musiikkia liittää.
Lamb of god - Laid to rest.
http://www.youtube.com/watch?v=fOWB6rmSd4I
Nykyään on pitkään ollut tapana tehdä tiedettä ateistisessa tai agnostisessa viitekehyksessä. Se on kuitenkin maailmankatsomuksellinen eli filosofinen valinta, siis se ei seuraa tieteestä vaan maailmankatsomuksesta. Muitakin valintoja voi tehdä, minun valintani tähtitieteessä on teistinen valinta.
Kukaan ei tiedä, miten jumalat ja enkelit avaruudessa sijoittuvat, mutta mikään ei estä tekemästä asiasta valistuneita arvauksia. Kuuluuko asia tähtitieteeseen, filosofiaan vai teologiaan, on ihan samantekevää, kaikiin niihinhän se tietysti kuuluu.
ainakin tiedät ettei niist enkeleist kukaan tiedä. Mäkin tiedän et mul on ja ei oo kaks lasii pöydäl!
Se oli niin syvällistä etten edes ymmärrä.
yrität sanoo sen meren syvyyttä missä et näe pohjaa.
Tiedä tai tiedä että et tiedä, et pysty syömään samaa omenaa kahdesti.
Mikäs siinä, hienoa logiikkaa ja filosofiaa, mutta kun ei tunnu liittyvän aiheeseeen ellet selitä. Jos enkeleistä ei ole tietoa niin ei se ole samanalaista ei-tietämistä kuin esimerkeissäsi.
näyttää sinulle missä tie on, tie sinun on käveltävä itse.
Kuinka pitkällä itse olet tiellä? Minä kerroin jo.
Kukaan ei ole viitsinyt vastata, miten hänen mielestään todennäköisimmin maailmat avaruudessa olisivat, niinkö kuin arvelin vai jollakin toisella tavalla.
Olli vois harkita myös myös simulaatioargumenttia todellisuuden mallina. Sitä puoltaa moni pikkuseikka. Tietenkään ei ole varmoja todisteita.
Simullatioargumenttia? Että todellisuus olisi simulaatio tai että tehdään erilaisia simulaatioita ja katsotaan mikä vastaisi parhaiten parhaita tietojamme ja arvelujamme, vai mikä se on?
Niin, tähän saattaa olla vaikea vastata mitään mielekästä.
Lähtökohtasi on uskonnollinen ja Jumalalla on siinä keskeinen rooli. Katsotko siis että Jumalan olemassaolo on tosiasia vai oletatko vain Jumalan olemassaolon? Tarkoitatko Jumalalla nimenomaan ja ainoastaan Raamatun kuvaamaa jumaluutta?
Jos lähdetään vain tiedetystä, ei kuva voi olla oikea vaan jää torsoksi. Kuitenkin tiedetään niin vähän.
Siksi oletan Jumalan, erilaisen kuin main-stream kristinuskossa: kaikkeuden korkeimman olennon ja ilmeisesti semmoinen on jo koko universumin päällikkö. Uskonasiaksihan se jää, totuushan voi olla niinkin kuin scifi Asimofilla, että maapallo on ensimmäinen ja sitten leviää 30.000 vuodessa koko Linnunradalle.
Itse uskon Raamatun Jumalaan, mutta kristityt ilmeisesti käsittävät hänet aivan väärin.