Olen itsenäinen nainen joka pystyy olemaan onnellinen myös yksin. En tarvitse miestä täydentämään elämääni, tahtoisin vain tasavertaisen kumppanin jonka kanssa jakaa niin arjen ilot kuin surutkin.
Minulla on seuraavat kolme kompastuskiveä mihin suhteeni ovat kaatuneet.
1. Rakkauden alkuhuuma
Aika jolloin tahtoisi viettää toisen kanssa kaiken mahdollisen ajan. Kuitenkin kaiken tämän keskellä tarvitsen pienen hengähdystauon, hetken jolloin palata maanpinnalle nauttien ja tutkien omia tunteitaan. Tässä vaiheessa tulee yleensä ensimmäiset ristiriidat. Epävarmuus tunteistani, mustasukkaisuus, en välitä tarpeeksi koska en tahdo olla jokainen liikenevä hetki yhdessä.
2. Suhde syvenee
Luottamus kasvaa ja aletaan keskustella jo yhteisestä tulevaisuudesta, lomamatkoista mahdollisesta yhteenmuutosta. Itsenäisyyteni, mikä aluksi on viehättänyt ei olekkaan enää niin kovin kivaa. Vaatimukset yhteisestä ajanvietosta kasvavat ja minun pitäsi alkaa pikkuhiljaa luopua harrastuksistani, omasta ajasta keskittäen kaiken yhteiseen aikaan.
3. Asutaan yhdessä
Kaikkialle minne menenkin pitäisi miehen olla mukana. Itseäni eivät haittaa miesten mökkireissut, peli-illat, ulkomaan reissut. Piristää vaan suhdetta olla välillä erossa. Tämä ei kelpaakkaan. Minut on haukuttu, koska en osaa nalkuttaa. "kyllä kaveri joutuu aina kysymään muijaltaan lupaa, mikset sä koskaan sano vastaan"
Miksi kieltäisin toiselta sellaista mitä tahdon itsellenikin.
Liianko itsenäinen?
Minulla on seuraavat kolme kompastuskiveä mihin suhteeni ovat kaatuneet.
1. Rakkauden alkuhuuma
Aika jolloin tahtoisi viettää toisen kanssa kaiken mahdollisen ajan. Kuitenkin kaiken tämän keskellä tarvitsen pienen hengähdystauon, hetken jolloin palata maanpinnalle nauttien ja tutkien omia tunteitaan. Tässä vaiheessa tulee yleensä ensimmäiset ristiriidat. Epävarmuus tunteistani, mustasukkaisuus, en välitä tarpeeksi koska en tahdo olla jokainen liikenevä hetki yhdessä.
2. Suhde syvenee
Luottamus kasvaa ja aletaan keskustella jo yhteisestä tulevaisuudesta, lomamatkoista mahdollisesta yhteenmuutosta. Itsenäisyyteni, mikä aluksi on viehättänyt ei olekkaan enää niin kovin kivaa. Vaatimukset yhteisestä ajanvietosta kasvavat ja minun pitäsi alkaa pikkuhiljaa luopua harrastuksistani, omasta ajasta keskittäen kaiken yhteiseen aikaan.
3. Asutaan yhdessä
Kaikkialle minne menenkin pitäisi miehen olla mukana. Itseäni eivät haittaa miesten mökkireissut, peli-illat, ulkomaan reissut. Piristää vaan suhdetta olla välillä erossa. Tämä ei kelpaakkaan. Minut on haukuttu, koska en osaa nalkuttaa. "kyllä kaveri joutuu aina kysymään muijaltaan lupaa, mikset sä koskaan sano vastaan"
Miksi kieltäisin toiselta sellaista mitä tahdon itsellenikin.
Liianko itsenäinen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
PROVOOOOO
olen luullut, että nalkuttamaton akka olis miesten mielestä suorastaan Jumalten lahja. Pitääkin alkaa kehittelemään jotain valittamisen aihetta viikonlopuks.
elämääni, kun ei hetkauta joku pitkäksi venähtänyt pari kaljaa. Sen telkkarin ääressä voi istua milloin vain.
Sinähän olet kuin Rouva Ratikan kaksoisolento.
Mutta jos suhteesi ongelmat johtuvat mainitsemistasi syistä, niin sitten parinvalintakriteerisi ovat persiillään. Tai sitten jätit jotain muuta kertomatta, mikä on todellinen riitojen syy. Esimerkiksi tunteiden näyttämättömyys.
tunteelliseksi, pyrin näyttämään ja osoittamaan sen myös. Suurin ongelma on kenties ettei elämäni pyöri pelkästään miehen ympärillä, minulla on myös omani.
Miehissä ei sinänsä vikaa, ajatusmaailmat eivät vain loppupeleissä ole kohdanneet.
Samaan tuppaa omat suhteeni kompastelemaan, liian vähän itsenäisyyttä ja omaa aikaa.
Pitäähän sitä alkuhuumassa olla välillä aikaa yksinkin, tutkailla tunteita ja muutenkin.
Kannattaa toki yhteisiäkin illanviettoja viettää mutta myös kumpikin omien kavereiden kanssa. Ja molemmilla on omat harrastukset (ja sitä omaa rauhaa senkin kautta), tietysti joku/jotain yhteisiä harrastuksiakin voisi olla mutta EI kaikki vaan molemmilla omiakin.
Kokoajan yhdessä.... ei helkutti, molemmilla on omat menot ja omaa rauhaa ilman että toinen valittaa. Tietysti viikkokausien yksin reissaamista vähän kannattaa miettiä, ei jatkuvasti ainakaan mutta viikonloppureissut välillä yhdessä ja välillä kumpikin omilla teillään eikä yksin ulkomaillekkaan lähtö haittaa. Ei sitä jaksa kauaa jos aina tarvitsee kysellä lupaa että "voinko mennä"... tai vastailla siihen kysymykseen että "juu mene vaan", mielummin kysyy että "olis kavereiden kanssa menoa, ei kai sulla ollu mitään suunitelmia" ja jos oli suunitelmia sille ajalle niin sitten katsoa miten rukataan aikatauluja...
Niin ja olen mies... itsenäinen enkä halua liikaa menettää siitä suhteessakaan (enkä viedä sitä itsenäisyyttä naiselta).
ja olet.
Epäselväksi jäi, kumpi tahtoo ja mitä
Kohta yksi: Kumpi tahtoo viettää toisen kanssa kaiken yhteisen ajan?
Toinen kohta: Kenen vaatimukset yhteisestä ajasta kasvavat? (oletan miehen)
Kohta kolme: "Kaikkialle minnen menenkin pitäisi miehen olla mukana."
Kun nuo kolme liittä yhteen, saa käsityksen, että mies ja nainen tahtoo olla tiiviisti yhdessä.
Itseasiassa tunen sinuakin itsenäisemmän naisen.
Pyytää kerran tekemään, jos mitään ei tapahdu, tekee nainen itse ja siitä lähtee miehen lähtölaskenta ulos liitosta.
miehen tahdosta/toiveests ajankäytön suhteen. Itse tarvitsen myös omaa tilaa. Tukehdun, jos en välillä saa olla itsekseni.
kyseiset miehet ovat roikkujia ja haluavat sinusta henkisen tuen toimilleen.
Pidetään peukkuja, että tapaat miehen, jonka ei tarvitse roikkua lahkeessasi.
sitä odotellessa...
Miehet ovat vaan niin omistushaluisia.
et oo törmänny vaan siihen mieheen jonka ajatusmaailma kohtais sinun kanssa.
Ite kuvittelen tuon tilanteen vähän samoin ku sinä, paitti että pitenevässä juoksussa se yhdessäolon määrä vaan kasvaa, sille tietylle tasolle. Pysyy sit siinä kotvan ja eläkkeelle jäädessä ollaan ku paita ja perse.