Pettäminen tuntuu olevan ain lähellä ihmisten sydäntä, mut mikä onkaan parempaa kuin itsepetos. Aihe tuntuu ainakin 2000 luvulla olleen aikas hyvinkin tapetilla ja siit on tehty pari kirjaakin ja ainaskin yksi väikkäri (siis Suomessa).
Psykologitkin ovat heränneet ja huomanneet et ei se lapsuus riitäkään selittämään kaikkea tai paremmin - syy lapsuudesta löytyykin vasta pitkäkestoisen terapiasession jälkeen eli hoito antaakin avaimet itsepetokseen.
Arkielämässä pettäminen on liki jokapäiväistä. "Voin lopettaa tän juomisen koska hyvänsä", "Se kuuluu ihmisluontoon" tai "Globaalit markkinat määräävät".
Missä olet pettänyt itseäsi ja kuinka usein huomaat kusevasi itseäsi linssiin? Parhaat saa tarran.
Psykologitkin ovat heränneet ja huomanneet et ei se lapsuus riitäkään selittämään kaikkea tai paremmin - syy lapsuudesta löytyykin vasta pitkäkestoisen terapiasession jälkeen eli hoito antaakin avaimet itsepetokseen.
Arkielämässä pettäminen on liki jokapäiväistä. "Voin lopettaa tän juomisen koska hyvänsä", "Se kuuluu ihmisluontoon" tai "Globaalit markkinat määräävät".
Missä olet pettänyt itseäsi ja kuinka usein huomaat kusevasi itseäsi linssiin? Parhaat saa tarran.
Vastaukset 9
Vanhimmat
EU:n suhteen niin, että ihmiset lakkasivat pohdiskelemasta asioita kriittisesti. Ulkoistivat onnensa avaimet. Jokainen neuvottelutappio EU:ssa selitetään suorastaan suurena selkävoittona.
Seuraava onni ollaan ulkoistamassa NATOlle. On havaittavissa selvää välinpitämättömyyttä "puolustus"liittoon liittymisen suhteen. On havaittavissa selvää aiheetonta ilonpitoa tappo-organisaation Suomeen tulemisen suhteen.
Suomalaiset ovat mestareita kollektiivisen itsepetoksen suhteen. Me olemme se, jota muu maailma käyttää hyväkseen. Me olemme se koulun nurkalla seisoskeleva pikkutyttö ilman kavereita, onnessamme siitä, kun joku pyytää meitä kanssaan leikkimään. Me petämme itseämme siinä, kun emme myönnä, että meiltä halutaan vain se karkkipussi, joka meillä on taskussa. Kun se on meiltä saatu, meille nauretaan takanapäin.
Meidän vaistomme pyrkii varoittamaan meitä, mutta me olemme liian hätäisiä heikon itsetuntemuksemme vuoksi. Kiirehtiminen on manipulointia ja meitä tullaan hoputtamaan leikkiin mukaan. Lopputulos on se, että menetämme palan itseämme.
olen juuri samaa mieltä kanssasi. Olen jotain asiasta tänne kirjoittanutkin, mut sinä sanoit sen paremmin.
ihmiset ovat pettäneet ikuisuuden - meitil pitää olla isommat vehkeet koska muuten naapuri tulee ja tappaa. Koskaan niillä omilla vehkeillä ei tieteskään ole mitään tekemistä asian kanssa.
Heikko itsetunto on muutes myös hyvä itsepetoksen väline. Sen taakse ja alle voipi peittää monta asiaa - vaik juomisen.
4 vuotta petin itseäni, ettei mun kannata enää opiskella, et tää tie on valittu ja hyvin menee, ni miks pitäis haluta jotain muuta. Olen lopettanut sen itsepetoksen.
Pari viimeistä avioliitto vuotta petin itseäni siinä, että 'kyllä tää tästä oikee ja tää on nyt tää tilanne vain'. Mut, erolla se tilanne vasta oikes.
Noi tuli ekana mieleen.
"Pari viimeistä avioliitto vuotta petin itseäni..."
mä(tai me) oltais lopetettu itsepetos ajoissa, ni olisin naimisissa vielä.
Mut tiedän, että vittuilet. ;)
En minä ole lihava, mulla on vaan isot luut.
Lihakset painaa. Geenit samasta aiheesta.
Kyllä mä pystyisin opiskeleen vaikka miksi jos haluisin, mut en nyt vaan satu haluumaan.
Korkeakoulutetut eivät ole oikeasti älykkäitä, ne vain opettelevat ulkoa muiden tekstiä eivätkä kykene itse ajattelemaan.
En löydä naista, koska naiset ovat niin nirsoja/eivät tee alotteita/ymmärrä hyvän päälle/valitsevat vääriä miehiä.
ollaanhan usein niin luotettavia toisille ja rehellisiä, mutta petetään itseämme sen minkä kerkeää.
Ei mun mielestä kannata lähtee kaivelemaan auki ihan kaikkia niitä juttuja, mitkä liittyy lapsuuteen, jos ei tosiaan sitten ole vaikeita ongelmia aikuisuudessa. Sitä olen miettinyt, miten niiden analysointi voi auttaa jotakin, luulis olevan päinvastoin, ne repii vaan pahemmin.
Ihmissuhteet, kiltin tytön rooli on varmasti useilla ikäisilläni naisilla ongelma, vieläkin. Ollaan toisella jotain muuta, kuin pitäs olla, ei olla rehellisä itsellemme. Vaikka tuo alkaa olla historiaaa, onneksi. Tytöt kasvatetaan voimakkaiksi, pärjääjiksi,...ja pojat jää perheissä tyttöjen varjoon. Tään oon nähnyt reaalissa ainakin kahdessa perheessä tapahtuvan.
Itsepetos, siihen voi joutua pakosti, ilman omaa syytä, tilanteesta johtuen ja on sitten ihan oma asia, haluaako jatkaa sellaista elämää vaikka työssään. Kaikenlaiset manipulaatiot ja hyötymiset toisen kustannuksella,..sitähän kohtaa joka päivä,..globaalit markkinat tosiaan määräävät, ei pienellä ihmisellä ole paljon sananvaltaa. Tottele tai väisty--kaks vaihtoehtoo.
En kyllä viilaa itseäni siltikään linssiin, voin tehdä kaikkialla muualla paitsi töissä niin kuin haluan. Tupakkaakin välillä poltan ja lopetan sitten jos haluan. Ainut nyt on tuo parisuhde..
uskonut ihmisten olevan parempia kuin ne on. Se on ollut suurin itsepetokseni.