Onko tuttua?
Kun hyvä kaveri, joka on pitkään elänyt parisuhteessa, eroaa. Tekee tämän jälkeen mieli olla itsekin taas sinkku..
Sama menee kans toisinpäin. Eli toisen pariutuessa tulee itselle hätä käteen.
Kun hyvä kaveri, joka on pitkään elänyt parisuhteessa, eroaa. Tekee tämän jälkeen mieli olla itsekin taas sinkku..
Sama menee kans toisinpäin. Eli toisen pariutuessa tulee itselle hätä käteen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Meil on aina menny kaikki ihan ristiin. Nyt ainakin viimeisen reilun vuoden oon ollut ainoo sinkku kaveripiirissäni. Se kieltämättä ei oo kivaa, koska musta jokisella ihmisellä kuuluis olla sinkkukavereitakin.
että se on tuttua? :)
Itseasiassa mun läheisin ystävä just eros mutta ei ne yhdessä olleetkaan kuin puolisen vuotta. Sitä ennen (ja ennen tätä omaa leveysasteittain kasvamisen alkua) meillä oli kyllä melko hurjia viikonloppuja toisinaan kun vapaata sain ja sitä monesti haikaili,että millasta olis jos olis asiat toisin.. mutta kun kotio palas niin sai olla iloinen taas siitä mitä sieltä löytyykään :)
Sama se on tällä ystävättärelläkin joka melko hanakasti sinkkuna pysyy (todella huonon tuurin vuoksi), se taas kaipailee sitä mitä mulla on. Koskakohan ihminen on elämäänsä loppujen lopuks täysin tyytyväinen?
Tosin pidemmän aikaa on ollut puhetta että sinkkutouhut on niin totaalisen perseestä.
Mutta nyt sitä rupee muistelemaan taas niitä aikoja kun baarissa käymiseen oikeasti oli joku "syy" :)
Ei oo tuttua. Aina oon omaa elämääni elänyt enkä kavereiden.
Että nämä "muutokset" tapahtuvat lähinnä ajatusasteella.
Enhän mä oikeesti saa mitään muutoksia aikaan. Mutta osa minusta ehkä haluaisi.
kun katsoo kavereiden sinkkusekoiluja, kiitän luojaa parisuhteestani. Ja toisaalta taas sinkkuna kun katselee muiden parisuhteita, niin kummasti tuntee kiitollisuutta omasta tilasta taasen.
Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa.
Eikä kumpikaan sosiaalista elämää haittaa. Voin nykyisellään käydä hillumassa niiden sinkkukavereiden kanssakin. Ja sinkkuna taas on parempikin viillettää yksin.
"Voin nykyisellään käydä hillumassa niiden sinkkukavereiden kanssakin."
Ehdottomasti voi.
Mun mielestä on täysin positiivista se kuinka erilaisissa elämäntilanteissa me tuon läheisimmän ystävän kanssa ollaan. Mä voin sen kanssa päästää täysin vapaalle eikä tarvi puhua parisuhteen kiemuroista tai eri vaippamerkeistä. Mä taas sitten hillitsen vähän sen menoa,ettei sekään nyt aivan hulvattomuuksia ala puuhaileen. Pirun hauskaa on kummallakin, siviilisäädystä riippumatta :)
tuo malli soveltuukin vain itsetietoisille :)
kavereillani on yleensä useampia parisuhteita ja on ihan normaalia, että naisia kierrätetään säännöllisesti. Sama nainen ei jaksa kauaa kiinnostaa ja aina on tarjolla tuoreempaa matskua.
En usko et toisten ero niinkään synnyttää halun erota vaan enempi se antaa rohkeutta myös itselle. Ero voipi tuntua askeleelta tyhjän päälle, mut jos esimerkki vieressä näytttää et on sitä elämää näinkin, niin kynnys mataloituu.
Toistapäin - minusta sama laki ei toimi. Tai siis ainakaan itse en pidä ko. askelta samanlaisena ja se ei aivan samalla tavalla ole omissa käsissä - eroa ei oikein voi kukaan estää, mut yhteenmenon toki - Intiassa voi tosin olla toiset säännöt.
tulee mietittyä, että kannattatikos niitten nyt erota. Voi erehtyä ymmärtämään ihmisten asioita heitä paremmin.
Sinkkuna hätä iskee lähinnä silloin, jos kamua ei enää näe, vaan on ryypättävä yksin.
Ne kai tämän fiiliksen pääasiassa aiheuttaa.
Varattu siipimies on yhtä tyhjän kanssa.
dilemma, kaverit vs. beibe.
No suhteen myötä se selkiintyy yleensä rataa kavereita usein --> kavereita hyvin harvoin. Tod.näk. miehen omakin ajattelumaailma kehittyy tuohon suuntaan.
Tässä on kyl yritettävä olla poikkeus...
eiku ei ollakaan :(
että nainen sen tien määrää, emme me. Voin myös vakuuttaa, etten ole läheskään aina oikeassa.
Peruskuvio kuitenkin on, että mies häviää välittömästi ja kokonaan kamujen elämästä n. vuodeksi, huolimatta siitä, millainen jengipomo tahansa on ollut ennen suhdetta.
Muut suhteet näyttävät sitten uloskinpäin aika epätasapainoisilta.
Tai en tiijjä.
suhteesta toiseen sekoilu saa mun puolestani riittää.
Tuliko toteutettua ?
koko ajan joku on sanomassa. Vitsi ku ois kivaa olla sinkku ja tehdä mitä tahtoo. Sit toinen on siinä vieressä ja itkee ku ei saa parisuhdetta.
Puolen vuoden päästä ne kaverit on vaihtanu paikkaa ja kummallakaan ei oo asiat hyvin. Onneks valtaosa miun kaveripiiristä on tyytyväisiä siihen olotilaan mikä vallitsee.
joo..On tuttua.
Itse juuri eronneena saan kuulla kommentteja perheellisiltä,että voi kun sulla on nyt hyvät oltavat kun saat olla yksin ja tehdä mitä tykkäät..
Noh...ei kyl parisuhteessa ollessakaan mikään estänyt elämästä..:)
Silloin en kaivannut sinkkuutta...mutta nyt kyllä kaipaa parisuhdetta...monessakin mielessä ;)
hyvin vähäinen. Mä elän niin omaa elämääni ja omien näkemysteni mukaan. Ettei kaverin sinkkuus tai parisuhde vaikuta mitenkään siihen miten mä haluan elää.
Kaverin parisuhde tietysti asettaa joitain rajoituksia poikamiesten lentoihin. Oma parisuhde asettaa samat rajoitukset. Mun kanssa parisuhteeseen ryhtynyt joutuu kestämään mun vapauden kaipuuni ja itsenäisyyteni aiheuttamat kuviot.
Mitään sohvapottua ja kotirottaa minusta ei saa tekemälläkään. :D
Sinkkuna välittömästi eron jälkeen jonkin verran häiritsi kun mun lähipiiri on niin yltiöpariutunutta ja perheytynyttä ja itse olin se reppana sinkku lapseton pian kolmekymppinen, jolla ei ole edes miestä. Ihan lähimpien ystävien seurassa tuollasta tunnetta ei tullut, mutta esim töissä keski-ikää lähestyvät oli vähän sitä mieltä että mikä nykynuoria vaivaa. Heillä kun oli mun iässä jo kaks tarhaikäistä lasta...
Koskaan mulle ei kuitenkaan oo tullut mitään hätää käteen sen takia, että ystävät olis sinkkuja tai varattuja. Ne on aivan yhtä lailla mun ystäviä olivatpa parisuhteessa tai ei eikä heidän suhteensa vaikuta mun suhteisiin.