Toisessa ketjussa alettiin vääntämään sykemittarista ja pyöräilystä. Aihen on sen verran tärkeä, että pudotan sen tänne.
Sykemitari on tärkeä apuvälinen juuri kuntoilua aloittelevalle, koska sen avulla on helppo opetella tuntemaan kehonsa. Syketiedot eivät ole mitään salatiedettä, eikä perus kuntoilija tarvitse kallista mittaria. Perus mittari ja joku sopiva kirja tai nettisivusto, josta opettelee perus asiat.
Polar on tuotteisanut mittarit siinä mielessä hyvin, että mittarin lisäksi heillä on netissä paljon ohjeita ja mahdollisuus pitää kuntoilupäiväkirjaa. Päiväkirjan pitoon ei tarvita kallista mittaria, jossa on tietokoneyhteys, vaan mikä tahansa mittari käy. Omasta mielestäni päiväkirja motivoi. Kannattaa vilkaista.
Sykemittarin tärkein tieto alkuvaiheessa on joka tapauksessa liian riuhtomisen karsiminen. Mittari, jossa on oz-toiminto tai vastaava on hyvä, mutta aloittelijalle riittävään tarkkuuteen pääsee ikätaulukoilla, kunhan on itselleen rehellinen.
Vekotinhulluille on hienoja polkupyörään integroitavia mitatreita, jotka voidaan purkaa suoraan tietokoneelle. Jos se auttaa jotakuta motivoimaan itseään liikkumaan, niin antaa palaa. Suurimmalle osalle riittää ihan perus mittari ja vähän tietoa parempilaatuisten lenkkien tekoon. Kuntoilussakin on sääntö, että laatu ennen määrää.
Riku Aallon kirja "Kuntoilijan lajitekniikka" (Docendo) on nimestään huolimatta hyvä perusteos aloittelevalle kuntoilijalle. Siinä on mm. sykemittarin käytön perusteet ja mm. ihan jotain perus juttuja pyöräilystä.
Parempi pyöräilyn perusteos on Readme.fi:n Pyöräilijän käsikirja. Siinäkin sivutaan sykemitaria.
Sykemitari on tärkeä apuvälinen juuri kuntoilua aloittelevalle, koska sen avulla on helppo opetella tuntemaan kehonsa. Syketiedot eivät ole mitään salatiedettä, eikä perus kuntoilija tarvitse kallista mittaria. Perus mittari ja joku sopiva kirja tai nettisivusto, josta opettelee perus asiat.
Polar on tuotteisanut mittarit siinä mielessä hyvin, että mittarin lisäksi heillä on netissä paljon ohjeita ja mahdollisuus pitää kuntoilupäiväkirjaa. Päiväkirjan pitoon ei tarvita kallista mittaria, jossa on tietokoneyhteys, vaan mikä tahansa mittari käy. Omasta mielestäni päiväkirja motivoi. Kannattaa vilkaista.
Sykemittarin tärkein tieto alkuvaiheessa on joka tapauksessa liian riuhtomisen karsiminen. Mittari, jossa on oz-toiminto tai vastaava on hyvä, mutta aloittelijalle riittävään tarkkuuteen pääsee ikätaulukoilla, kunhan on itselleen rehellinen.
Vekotinhulluille on hienoja polkupyörään integroitavia mitatreita, jotka voidaan purkaa suoraan tietokoneelle. Jos se auttaa jotakuta motivoimaan itseään liikkumaan, niin antaa palaa. Suurimmalle osalle riittää ihan perus mittari ja vähän tietoa parempilaatuisten lenkkien tekoon. Kuntoilussakin on sääntö, että laatu ennen määrää.
Riku Aallon kirja "Kuntoilijan lajitekniikka" (Docendo) on nimestään huolimatta hyvä perusteos aloittelevalle kuntoilijalle. Siinä on mm. sykemittarin käytön perusteet ja mm. ihan jotain perus juttuja pyöräilystä.
Parempi pyöräilyn perusteos on Readme.fi:n Pyöräilijän käsikirja. Siinäkin sivutaan sykemitaria.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Syketaso on helppo pitää kohtuudessa ilman sykemittariakin; Jos ei läähätä, niin syketaso ei voi olla liian korkea.
Kaupunkipyöräilyssä minimisykkeen ylläpitäminen voi olla hankalaa liikennevalojen ja alamäkien takia.
Pyörätiellä pitää nimittäin ottaa muutkin huomioon eikä vaan ajella niin kovaa kuin sykemittari sallii.
Hankalien ylämäkien taluttaminen on elvyttävää verryttelyä reisille ja pakaroille.
sykkeestä muuta kuin, että mennään todennäköisesti anaerobisella tasolla. Jos muuta "ideaa " ei syketason tarkkailemiseen ole kuin läähätys, ollaan pahasti hakoteillä !! Kuntoilijan pääasiassa liikkua ihan muilla sykealueilla kuin läähätys-ne ovat kilpaurheilijan juttuja !!!
Täytyy muistaa, ettei ihminen ole mikään kone. Välillä mennään kovempaa, välillä hiljempaa.
Sykemittarin määrittämässä haarukassa ei kannata orjallisesti pysytellä, koska sykemittari ei voi tietää kantajansa sen hetkistä suorituskykyä, johon vaikuttavat moninaiset seikat kuten levon määrä, lihasten kunto, ravinnon saanti, hemoglobiiniarvo ym ym.
Maitohapoille ei kenenkään tarvitse itseään polkea, mutta ilman läähätystä aiheuttavaa kuntoilua ei hapenottokyky parane.