KOLESTEROLISTA PERUSTIETOA
LÄHDE: _ Disputation_Leoni Valerio. On the possible use of oxysterols for the diagnosis and evaluation of patients with neurological and neurodegenerative diseases. Stockholm KI 2005. ISBN91-7140-255-1
Kaikissa selkärankaisten soluissa on kolesterolia ja se on tärkeä rakenteellinen elementti. Se pitää yllä solukalvojen fosfolipidien kaksoiskerroksen rakennetta ja funktiota ja sitä pidetään myös tärkeänä kalvojen fluiditeetin puskurina. Se on lisäksi sappihappojen, steroidihormonien ja D-vitamiinin esimolekyyli. Kolesteroli eroaa muista kehon lipideistä erityisellä tavalla: Se on ”kalliisti” syntetisoitu, siis energiaa vaativaa. Sitä on käytetty joka solun struktuurissa, sitä säästetään eri järjestelmillä, sitten sitä eritetään järjestelmällä, minkä pitää toimia, mutta sitä ei käytetä energiaksi missään vaiheessa. ( Huom: ravinnon kolesteroli vain moduloi kehon oman kolesterolin synteesijärjestelmiä, mutta sitäkään ei voida käyttää energiaksi). Kolesteroli on keholle erittäin välttämätön funktio- ja rakennemolekyyli. De novo-synteesi ja kiertävistä lipoproteiineista (Lp) otto soluihin kattaa solujen tarpeet. Miltei joka solu osaa tehdä kolesterolia ja synteesi ottaa energiaa. Jokin solu osaa tehdä kolesterolia muillekin soluille, ja jokin taas lähinnä ottaa sitä vastaan. Liika kolesteroli on solutoksinen ja moni strategia poistaa sitä. Solut saavat exogeenisen kolesterolinsa LDL-partikkeleitten kuljettamana ( Low Density Lipoproteins) ja liiat palautetaan maksaan kolesterolin ” käänteiskuljetuksella” HDL-partikkeleitten avulla ( High Density Lipoproteins)- ja kuljetuksessa tarvitaan ATP-energiapakkausta sitovia kuljettajia
Normaalisti keho tekee AIVAN ITSE 60 % kolesterolistaan (noin 700 mg päivässä). Maksa syntetisoi 10 % kehon kolesterolista ja suolisto myös. Suositellaan , että ravinto toisi päivittäin korkeintaan 300 mg kolesterolia, mikä vasta yhtä kananmunan keltuaista.( Suomensin engl. tekstistä)
LÄHDE: _ Disputation_Leoni Valerio. On the possible use of oxysterols for the diagnosis and evaluation of patients with neurological and neurodegenerative diseases. Stockholm KI 2005. ISBN91-7140-255-1
Kaikissa selkärankaisten soluissa on kolesterolia ja se on tärkeä rakenteellinen elementti. Se pitää yllä solukalvojen fosfolipidien kaksoiskerroksen rakennetta ja funktiota ja sitä pidetään myös tärkeänä kalvojen fluiditeetin puskurina. Se on lisäksi sappihappojen, steroidihormonien ja D-vitamiinin esimolekyyli. Kolesteroli eroaa muista kehon lipideistä erityisellä tavalla: Se on ”kalliisti” syntetisoitu, siis energiaa vaativaa. Sitä on käytetty joka solun struktuurissa, sitä säästetään eri järjestelmillä, sitten sitä eritetään järjestelmällä, minkä pitää toimia, mutta sitä ei käytetä energiaksi missään vaiheessa. ( Huom: ravinnon kolesteroli vain moduloi kehon oman kolesterolin synteesijärjestelmiä, mutta sitäkään ei voida käyttää energiaksi). Kolesteroli on keholle erittäin välttämätön funktio- ja rakennemolekyyli. De novo-synteesi ja kiertävistä lipoproteiineista (Lp) otto soluihin kattaa solujen tarpeet. Miltei joka solu osaa tehdä kolesterolia ja synteesi ottaa energiaa. Jokin solu osaa tehdä kolesterolia muillekin soluille, ja jokin taas lähinnä ottaa sitä vastaan. Liika kolesteroli on solutoksinen ja moni strategia poistaa sitä. Solut saavat exogeenisen kolesterolinsa LDL-partikkeleitten kuljettamana ( Low Density Lipoproteins) ja liiat palautetaan maksaan kolesterolin ” käänteiskuljetuksella” HDL-partikkeleitten avulla ( High Density Lipoproteins)- ja kuljetuksessa tarvitaan ATP-energiapakkausta sitovia kuljettajia
Normaalisti keho tekee AIVAN ITSE 60 % kolesterolistaan (noin 700 mg päivässä). Maksa syntetisoi 10 % kehon kolesterolista ja suolisto myös. Suositellaan , että ravinto toisi päivittäin korkeintaan 300 mg kolesterolia, mikä vasta yhtä kananmunan keltuaista.( Suomensin engl. tekstistä)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.