hiekkaan kirjoitettu, kiveen kaiverrettu

Tarina kertoo ystävyksistä, jotka vaelsivat halki
autiomaan. Yhdessä
vaiheessa matkan aikana ystävykset joutuivat sanaharkkaan
ja alkoivat
riidellä. Riitely loppui, kun toinen läpsäisi toista.

Ystävä, jota toinen löi, oli surullinen. Sanaakaan sanomatta hän

kirjoitti hiekkaan:

"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"

Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja
jatkoivat matkaa, kunnes tulivat keitaan luo. Siellä oli
lähde, jossa
ystävykset päättivät kylpeä. Se, jota toinen oli lyönyt, luiskahti
kiveltä ja oli hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti
pelastaa hänet.

Kun ystävistä se, joka oli meinannut hukkua, palautui kokemuksestaan,

kaiversi hän kiveen:

"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"


Se ystävistä, joka oli lyönyt toista ja myöhemmin
pelastanut tämän,
kysyi: "Kun löin sinua, kirjoitit hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat
kiveen. Miksi?"

Toinen ystävistä vastasi: "Kun joku tekee meille jotain pahaa, se
pitäisi kirjoittaa hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet
voivat viedä
kirjoituksen mukanaan. Mutta kun joku tekee meille jotain
hyvää, meidän
tulisi kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä
sitä pois ja

unohtaa"...


Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan
onnesi kiveen.


Lähetä tämä kirje niille, joita et koskaan unohda. Ellet
lähetä tätä
kenellekään, se voi tarkoittaa sitä, että sinulla on liian kiire
elämässäsi, jolloin helposti unohdat ystäväsi.

MUISTA VARATA AIKAA ELÄMISEEN