Muistatko ajan
jolloin minussa asui ilo
se pisaroi poskilla ja ohimoilla
keräsi hiuksiini auringon kehrän.
Tai sen
jolloin murheet mieltäni moukaroi.
En kai pyytänyt silloin mitään
vai vaadinko
ehkä mykkänä sittenkin enemmän ?
Mutta tänään tiedät
että syvimmänkin saven harmaudesta
voi puhjeta lootuksen kukka
sydämen hyljätyn huoneen
voi aukaista hellyyden helistimillä.
Myskin ja mataran tuoksussa
ota minut
varista varteni varjot.
Ja vaikka koskaan
koskaan en palaisi entiselleni
eläväksi veistokseksi
anna minulle hetki rakkautta
huokaa
sulata kuumuutesi huulilleni.
Kyyneleiden
vieriä vasten kasvojasi
nytkö on aika ?
jolloin minussa asui ilo
se pisaroi poskilla ja ohimoilla
keräsi hiuksiini auringon kehrän.
Tai sen
jolloin murheet mieltäni moukaroi.
En kai pyytänyt silloin mitään
vai vaadinko
ehkä mykkänä sittenkin enemmän ?
Mutta tänään tiedät
että syvimmänkin saven harmaudesta
voi puhjeta lootuksen kukka
sydämen hyljätyn huoneen
voi aukaista hellyyden helistimillä.
Myskin ja mataran tuoksussa
ota minut
varista varteni varjot.
Ja vaikka koskaan
koskaan en palaisi entiselleni
eläväksi veistokseksi
anna minulle hetki rakkautta
huokaa
sulata kuumuutesi huulilleni.
Kyyneleiden
vieriä vasten kasvojasi
nytkö on aika ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
..minä olen,etkö huomaa?,minä Nainen.
sanot ja mies katsoo ihmeissään vaimoaan,
ensin vuosikymmenten pöly kalvo silmissään,
sitten kirkkain silmin kauneutta mutta
vaimo on pyrähtänyt valoon,aurinkoon,elämään
-muuttuneena.
no tämä tuli ensimmäisenä mieleen
ja onhan runossasi surullinen väre,ilme
mutta täynnä upeuksia mm.hellyyden helistimet
todella hieno runo !!!
hyvä linda!!!
elän, koen, itken ja nauran. Olen ja en ole
täällä, enkä tiedä oletko Sinäkään.
Runopoika.
Sinä olet sielukas ihminen, joka luet runoani ai-
na sen juuria myöden.
Surullinen väre, se on säikeenä nyt runossani.
Mutta sillekkin on aiheet olemassa, niin kuin
niille iloillekkin kun ne on tullakseen.
Sinulle kiitos, olet kultainen.
Niin kovin kaunis runo, Linda, etten osaa muuta sanoakaan...!
et sanonut paljon, sanoit silti enemmän.
Kiitos.
...olisi ilo omistaa hellyyden helistin, jolla saisi hieman pyyhittyä surua...
Runoutesi on erittäin tunnepitoista. Ainakin tälle mieslukijalle tulee vaikutelma, että onpa joku lajitoveri ollut katala? Ajatuksia herättävä hieno runo. Kiitos linda lukunautinnosta.
en minä tiedä, minkälainen sellainen helistin
edes on. Enkä tiedä mistä mokoma sana edes
tupsahti eteeni, siinä se nyt kuitenkin on.
Tunnepitoinen, kyllä.
Sinä mieslukijani. Ei ole kataluutta tässä, on
vain ihmisen orpous ja rakkauden kolhut.
Sinun palautteesi kertoo, että olet ainakin pe-
rehtynyt ajatuksella runooni.
Kiitos !
Heittäyden hetkeksi savenvalajan tunnelmaan ja loihdin dreijastani sinulle maljan kauniille tunteille. Aina on tunteille aikaa.
Tarkkis
se malja, minä jään odottamaan sitä - tarvitsen
sen ja ne tunteet. Olen hukuksissa, kenties Sinun
apusi on minulle nyt se mitä tarvitsen.
Kiitos Tarkkis, sydämesi on edelleen kultaa.
kuljin askel askeleelta
hitain mutta varmoin askelin
ilman Sinua en olisi
matkaani tehnyt
vaan näetkö nyt
kun kyyneleeni
ovat kuivuneet
kuinka kukkani aukeaa
ilman Sinua en olisi mitään
*********************************
Luulen, että pilaan runosi tunnelman
tällä kyhäelmällä, mutta
laitoin sen tähän kuitenkin.
Sisko, runosi oli Wau x miljoona,
täynnä surua, mutta toivon pilkahduskin näkyi.
Voimia Sinulle!
et missään tapauksessa pilaa mitään. Runosi on
koskettava, ja kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
yhteensä. Tallennan sen tietenkin, ja keskityn
siihen ajalla paremmin.
Miljoonat waut on liikaa raapustuksestani,
mutta toivoa on niin kauan kuin on elämää.
Sinulle kiitos kannustuksesta, kaikesta mitä olen
saanut. Ilman Sinua en ehkä olisi selvinnyt edes
tähän päivään.
Rutistavat kiitokset Sisko !
Palaan huomenna kommentoimaan muita.
Kiitos kaikille yhdessä ja erikseen.
en nyt tiedä mitä sanoisin,
runossasi oli jollain lailla
sydäntä riipaiseva sävy ja
sanoma myös,
koko kokonaisuus
herätteli monenlaisia ajatuksia.
Surumielisen haikean kaunis,kaunis runo,
Kiitos että sain lukea
miun runosuoni ei ennää taida sykkiä, ja jälki
on sen mukaista. Tämä eilinen runoni oli tunnois-
tani, mielialani myllerryksistä. Taitaa olla
parasta vetää hetkonen henkeä runoilusta, kun ei
saa mitään kunnollista aikaiseksi.
Sinulle kiitos että löysit raapustuksestani edes
jotain.
Sie oot LOISTAVA runotar
ettäs tiiät!
Etkä saa vetäytyä mihiskään,
olen ihan varma että sormillasi
on jo seuraavan runon aiheet
(katsoin meinaan kristallipallosta,se ei huijaa koskaan :)
Terveisin ystäväsi noita!
Luin viestisi iltapäivällä, kun tulin tuolta maa-
ilmalta kotiin. Minulla on ollut todella kovan
onnen päivä tänään, ja palasin siipi maassa ko-
tiin. Kun luin viestisi ja Tarkkiksen omaan kom-
menttiini hänen runossaan jättämän vastauksen,
sain teistä molemmista ja erityisesti Marista
voimaa, voimaa - tiedätkö VOIMAA !
En ole loistava, eikä minusta sellaista koskaan
tulekkaan ei sorvaamalla, ei vääntämällä eikä
mitenkään muutenkaan.
Sormilla oli tuo aihe uuteen runooni jo monta
päivää sitten. Mutta tämän päiväiset tapahtumat
ja elämän takapakit sai niihin pontta, perhana
vieköön että saikin. Joten ei se kristallipallosi
huijannut.
Miljoonat kiitokset kannustuksestasi, tarvitsin
sen - Sinut ja te kaikki empaattiset ystäväni
täällä.
Rutistavin kiitoksin
lintsi
Kaikki aistit aukeavat ottamaan vastaan, sielun syli väräjää
Tähän voisi hukkua
"että syvimmänkin saven harmaudesta
voi puhjeta lootuksen kukka"
Oi Linda, miten ihan toivo tässä onkaan....
tietäisitpä kuinka palautteesi lämmittää, kaikki
sanasi jotka olet siihen asetellut.
Olin itse tähän runooni suhteellisen tyytyväinen,
ja koin pienoista pettymystä sen saaman vastaan-
oton suhteen. Se on tämä itsekritiikki, joka ei
anna rauhaa koskaan.
Runon syntyyn sisältyy elämän myllerrystä ja tun-
teiden kaaosta, pienen ihmisen nousua ja laskua.
Sinulle kiitos että olet poikennut ja jättänyt
aina yhtä liikuttavan palautteen.
Olen lukenut tämän runosi useampaaan kertaan
ja se vaikuttaa minuun joka kerta vain voimaakkaammin
Siinä on sellasta väkevyyttä ja sielunpohjaa riipaisevaa...
Kyyneliin asti koskettavaa..
Käsittämätöntä, että tekstini voi vaikuttaa luki-
jaan noin. Olen enemmä kuin ymmälläni, että sen
vaikutus on tuollainen. Tiedätkö, minun on ihan
pakko ottaa nämä kaikki kommenttisi tästä runoni
kanssa ja tallennettava ne muistitikulle.
Tällaista palautetta en muista koskaan ennen saa-
neeni, vaikuttavaa ja olen hämilläni - kertakaik-
kiaan !
Kiitokset eivät enää riitä, en tiedä millä Sinua
voisin huomioida ?
Minäkin alan tässä kohta poraamaan ...
Kuulehan , olet varmastikin jo huomannut, että enpä osaa kauniisti luonnehtia runoista noin "yleisesti".
Olen lukenut täällä tosi hienoja palautteita mitä palstalaiset toisilleen antavat.
- Mahtavaa!!!
Osaanpa sanaseni kirjoittaa "vain" niistä runoista jotka sieluni kannnel tunnistaa.
Sen kielten aloittaessa väräjävän soittonsa,
jonhonka sydämmeni yhtyy.............
synnyttää sielukkaita säveliä, niin nytkin.
Katsoin tähän aamulla kun olin palstalla, mutta
et ollut vielä silloin piipahtanut. Mikä saikin
vielä kurkkaamaan, eikä turhaan.
Palautehan tulee ainakin itsellä sydämestä ja
sielusta. Siitä mitä tunnen runoa lukiessa, siitä
mitä se minussa synnyttää. En ole itsekkään
mikään malliesimerkki palautteissani, mutta pyrin
mahdollisimman monelle sanomaan jotain. Kaipa
se meistä jokaisen sydäntä lämmittää, kun saa
kannustavaa palautetta hengen tuotoksilleen.
Sinun sydämesi on yhtynyt hyvin usein minun sy-
dämeni ja tekstieni kanssa. Olen etuoikeitettu
varmaankin, koska niin usein ja paljon olen saa-
nut Sinulta huomiota.
Kiitos jälleen.
Luin muita viestejä vasta sen jälkeen kun olin omani kirjoittanut
Sinulle on sattunut tänään jotakin todella ikävää.
Toivoisinpa voivani Sinua jotenkin lohduttaa ja auttaa.
Oisipa minulla valkea kyyhky jonka mukana voisin lähettää Sinulle voimaa ja varjelusta.
Ajatuksin :Tapiontytteli
Olen vankkaa tekoa. Ja vaikka oksani taipuu, ne
ei katkea - murtumia ne kylläkin on saanut.
Minun elämässäni on tapahtunut ja tapahtuu koko
ajan jotain joka sekottaa pakkaa, en ole syntynyt
onnellisten tähtien alla.
Mutta suojelusenkeliin luotan, siihen että minul-
lakin sellainen on tällä taipaleellani.
Ja Sinä, Sinä olet valanut minuun sanoillasi jo
lohtua. Olet sydämellinen ja sielukas, ja saan
olla onnellinen siitä että omaan kaltaisesi rak-
kaan ystävän.
Kiitos. Ja se mitä kovin harvoin täällä jaan on
nyt paikallaan * rutistus *
Miten tuntuukaan että astuisi askeleensa varjoisella puolella.
Auringonsäteitten vain hetken valaistessa polkua.
Ojennetuin käsivarsin tavoittelee kohti aurinkoa........
Juuri kun aistii sormenpäilläänn säteiden hehkuvan lämmön, se katoaa.....
--------
Niin kauniisti, kovin kauniisti minusta kirjoitit.
Kiitos siitä ja *rutistuksestai*
Suojelusenkeliin uskon minäkin.
Kunpa voisin edes vähän olla tukipuuna Sinun oksillesi
Edes vähän paikata murtunutta.
Enkelinvarjelusta Sinulle
Miksi ihmeessä olet laittanut minun runoni sisään
noin upeaa tekstiä, etkä omana aloituksena ?
Se menee hukkaan täällä ! Nyt käy käsky, ja
laitat sen sassiin tuonne ykkössivulle, ja
lisäät siihen jonkun rakkaudellisen lauseen
loppuun, että se pysyy tällä palstalla.
Kuunteleppas taas. Kirjoitan Sinusta niin kuin
tunnen, ystävänä joka on lähellä ja tukee.
Nytkin asettelemasi sanat ovat kuin salvaa haa-
voille. Sydämessäni on Sinulle ihan varmasti yk-
si paikka - aina.
Olit jo eilen tukipuuna ja nyt vielä vahvistat
sanomaasi.
Sylillinen kiitoksia ystäväni Sinulle ja päivän-
paistetta sydämeesi.
...Auringonpaistetta tiellesi.....
sielunsiskoni, kuljetaan avoimin mielin huomi-
seen vaikka sielu on nytkin haavoilla.