"Vesinokkaeläimen genomikin on kummallinen
Australialainen vesinokkaeläin näyttää linnun ja nisäkkään yhdistelmältä. Sen vasta luettu genomi osoittautui vielä kummallisemmaksi sekoitukseksi.
Vesinokkaeläin munii kuin linnut ja matelijat mutta imettää kuin nisäkkäät. Nisiä sillä ei ole, vaan maito erittyy vatsanahan läpi.
Geenitutkimus paljasti, että vesinokkaeläin erosi ihmiseen johtaneesta nisäkkäiden sukuhaarasta 170 miljoonaa vuotta sitten. Sillä ei ole läheisiä eläviä sukulaisia. Yhteisillä esi-isillämme oli sekä matelijan että nisäkkään piirteitä, ja vesinokkaeläimessä niitä on säilynyt.
Uroksilla on takajaloissaan myös myrkkykannukset. Myrkyn tuotantoa ohjaa samanlainen geenialueen kahdentuma kuin matelijoilla. Kahdentuma on kuitenkin syntynyt vesinokkaeläimelle ja käärmeille erikseen. Ne eivät ole perineet sitä yhteisiltä esi-isiltä.
Vesinokkaeläimellä on ankkamainen nokka ja siinä elektrosensorinen suunnistusjärjestelmä, joka on ainutlaatuinen nokkaeläimille. Genomista paljastui yllättäen myös laajentunut geenialue, jollainen koodaa esimerkiksi koirien herkkiä hajureseptoreita. Veden alla elävillä eläimillä tällaisia reseptoreita ei yleensä ole.
Genomin sai lahjoittaa tutkimuskäyttöön australialainen naaras nimeltä Glennie. Perimän julkaisi tänään Nature."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3361
Australialainen vesinokkaeläin näyttää linnun ja nisäkkään yhdistelmältä. Sen vasta luettu genomi osoittautui vielä kummallisemmaksi sekoitukseksi.
Vesinokkaeläin munii kuin linnut ja matelijat mutta imettää kuin nisäkkäät. Nisiä sillä ei ole, vaan maito erittyy vatsanahan läpi.
Geenitutkimus paljasti, että vesinokkaeläin erosi ihmiseen johtaneesta nisäkkäiden sukuhaarasta 170 miljoonaa vuotta sitten. Sillä ei ole läheisiä eläviä sukulaisia. Yhteisillä esi-isillämme oli sekä matelijan että nisäkkään piirteitä, ja vesinokkaeläimessä niitä on säilynyt.
Uroksilla on takajaloissaan myös myrkkykannukset. Myrkyn tuotantoa ohjaa samanlainen geenialueen kahdentuma kuin matelijoilla. Kahdentuma on kuitenkin syntynyt vesinokkaeläimelle ja käärmeille erikseen. Ne eivät ole perineet sitä yhteisiltä esi-isiltä.
Vesinokkaeläimellä on ankkamainen nokka ja siinä elektrosensorinen suunnistusjärjestelmä, joka on ainutlaatuinen nokkaeläimille. Genomista paljastui yllättäen myös laajentunut geenialue, jollainen koodaa esimerkiksi koirien herkkiä hajureseptoreita. Veden alla elävillä eläimillä tällaisia reseptoreita ei yleensä ole.
Genomin sai lahjoittaa tutkimuskäyttöön australialainen naaras nimeltä Glennie. Perimän julkaisi tänään Nature."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3361
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.